Erityinen syy
Oikean puolen etuteleskoopin paluuvaimennuksen säätö on jumiutunut. Syitä siihen lienee. Pääsyy varmaankin se että kun hyvät säädöt ovat löytyneet niin ei ole tarvinnut sen kummemmin säätöjä käännellä niin vaivatkaan eivät ole ilmenneet. Nyt laitan teleskooppien mekanismit kuntoon. Molemmissa teleskoopeissa on kaksi säätöä: jousipaineen säätö ja paluuvaimennuksen säätö. Ensinmainittu hoituu sopivalla lenkki- tai hylsyavaimella teleskooppien yläpäistä ja paluuvaimennus on nupeista pikasäädettävä vaikka ajon aikana. Eri keulaputkissa voi olla eri säätö. Säätöalue on siten melkoisen laaja. Lisäksi säätöaluetta voi "siirtää" siten että mitä öljyviskositeettiä käyttää ja missä toiminnoissa. Molemmissa keulaputkissa on kahta eri öljyä eri tarkoituksiin.
Erikoinen, moniosainen ja haastava rakenne
Huollon ja rakenteen kannalta vaativa. Etuteleskoopit pitää irrottaa ja purkaa että huollon saa tehdyksi asiallisesti. Purkamatta voi vaihtaa vain teleskooppien voitelyöljyt. Vaimenninöljyn vaihto onnistuu vain purkamisen kautta koska vaimennin on erillinen rakenne teleskoopin sisällä. Jos ilmenee tiivisteongelmia niin niitä tiivisteitä ostetuksi suhteellisen edullisesti muunmuassa Top-Osasta. Paperitiivisteiden osalta jopa Biltemasta saa asiallista materiaali. Voisin väittää että tämä keulatyyppi on melko lähellä sen kisan voittajaa että kuka tai mikä on tehnyt monimutkaisimman keularakenteen. Toisaalta: siinä on melkoinen mahdollisuus ko. pyörämallin omistajille HiFistellä keulan ominaisuuksien kanssa. Säätöjä on monia. Itselle puuhailu pyörien kanssa on enemmän huvia kuin hyötyä. Vaan käytännön oppia on tullut. Mutta syynsä kaikilla...
Kummat kahdet öljyt
Vaimenninnöljy on se tärkeä mutta, se toinen öljy, on voiteluöljy joka hoitaa että keula on liukas ja ulko- ja sisäputki kuluvat mahdollisimman vähän. Sen öljyn sisällä tapahtuu kaikki muu kuin progressiivinen vaimennus. Jutusta tuli pitkä mutta uskoisin että tässä on merkittävä tieto miten tämä keula toimii ja mitä siltä voi odottaa. Kokemus kertoo että melkoisesti. On kallis rakentaa, sisältää paljon osia, eritoten tiivisteitä ja hieman hankalasti miellettäviä toimintoja. Olen melko vakuuttunut että aikanaan on ajettu vain ns. Tehtaan säädöillä. Moto Italia Import, aikanaan näitä pyöriä myydessään, toteutti suomenkielisiä ohjekirjoja mutta kukapas niitä jaksaa lukea tai ymmärtää. Monet termit, asiallisetkin, ovat monelle tiedon ulkopuolella. Teorian ja käytännön tulee kohdata kun pyörää huolletaan. Tämäkin on vain tavallinen huoltokohde.
Ei vuoda ulospäin
Se että teleskooppien sisällä ovat ne osat joissa on paineellista öljyä niin varsinaisen liukuputken tiivisteeseen ei tule painevaikutusta juurikaan niin ei synny helposti ulkoista vuotoa teleskoopin alaputken tiivisteestä jota näkyy muuntyyppisissä keuloissa helposti ilmenevän. Kokemusta sellaisestakin oli kun nuoruudessani japsivehkeillä ajelin. Arvelin jo silloin että kaiketi parempaakin lie. Tiedä sitten olenko onnistunut vaan on, ainakin, löytynyt harrastuskohde. Kai sekin toteuma on.
Syy säädön jumiutumiseen
Varsin selkeä: o-rengas joka sijaitsee säätönupin alla säätötangon ja sen alas asti johtavan putken välissä oli murentunut. Syitä siihen voi olla monta mutta todennäköisin oli että o-rengas on vain ikääntynyt eikä siten kyennyt enää hoitamaan hommiaan ja putkeen on päässyt vettä. Asia on nyt korjattu toimestani ja pikasäätö toimii jälleen. Pitää laittaa liraus öljyä säätötangon seuraksi ja hyvä tiiviste sen perään. Ajoin joitakin vuosia sitten sillä muutaman ajelun talvella. Se on myös voinut vaikuttaa vikaantumiseen joka ruosteena ja jumina sittemmin ilmeni.
Öljynvaihto keulaan
Voiteluöljyn vaihto on helppoa: lasketaan tyhjennysruuvin avauksella ja teleskooppia hieman pumppaamalla voitelyöljy pois. Samasta reiästä voi laittaa uuden voiteluöljyn. Mutta toinen öljy, jolla vaimennusta hoidetaan, edellyttää purkamista että sen saa vaihdettua. Se vaihdetaan harvemmin kuin voitelyöljy. Nykytiedollani ehkä noin joka toisella tai kolmannella kymppitonnin matkalla. Mutta työ on iso ja harvalla on kykyä, halua tai välineitä homman tekoon. Huollossa homma maksaa. Samalla kun keula on pyettu voi tarkistaa että vaimentimen välimäntä on pysynyt nestetiiviinä. Jos ei niin keula on tönkkö eikä kauheasti jousta tai vaimennusta ei ole koska vaimentimen öljy on päässyt liukumännän, joka erottaa alempana olevan ilman yläosan öljystä, ohi. Alempana lisää aiheesta.
Reilut viisi vuotta
Matkaa ei ole tullut kuin jonkin verran yli kymppitonni viimeisen viiden vuoden aikana. Aika tekee
tehtävänsä. Havaittavasti. Teleskoopin sisäkalut pitää purkaa ja etsiä
jumituksen syy.
Osa vasemman puolen teleskoopin sisäosista. Kolme
o-rengasta pitää uusia.
Ei aina huomioida
Vasta sitten kun keula ei enää toimi tulee vastaan se että säännöllisen huollon laiminlyönti tekee sen että ei voi enää huoltamalla pelastaa keulaa vaan tarvitaan varaosia jollei, jopa, uutta keulaa. Jonkinlaisen keinuhaarukan voisi hommata tai tehdä. Sillä on yksi erinomainen ominaisuus: se ei niiaa jarrutuksessa. Siksi se on suosittu ratkaisu myös sivuvaunupyörissä. Toki voisin tehdä keinuhaarukan teleskoopeistakin mutta se näyttäisi vähintäänkin erikoiselta. Ennestään taitaa olla hyllyssä sopivia o-renkaita joita saa marketin hyllystä sarjoina tai alan liikkeistä kappaleittain. Alan liikkeet toimittavat myös erikoismitoituksella tilattuja tiivisteitä. Hinta vain on eri koska pitää valmistaa muotti erikoiskoolle.
Liemet ulos
Teleskoopit ovat suhteellisen helposti purettavissa. Mutta osia on melko paljon. Joitain erikoistyökaluja tarvitaan. Molemmissa "telareissa" on kahdet öljyt: voiteluöljyt ja vaimenninöljyt. Lisäksi, ettei olisi helppoa, vaimentimessa on sylinteriosuus jossa on pelkkää ilmaa. Öljyn ja ilman välissä on paineen mukaan liikkuva välimäntä. Ilma toimii puristuessaan sisäänjouston aikana proggressiivisenä vaimentimena. Ja ettei ole yksinkertaista on lisäksi proggresiivinen pohjaanlyöntivaimennin. Pohjaanlyöntivaimennus on luotettu keulan voitelyöljyn tehtäväksi. Pohjaanlyöntivaimennin koostuu kahdesta sisäkkäin menevästä kartiosta jotka jouston aikana kiilaantuvat toisiinsa samalla kun öljy yrittää kulkea niiden välissä. Nyt, kun keula on levällään, laitan uudet voiteluöljyt molempiin teleskooppeihin ja oikeanpuoliseen myös uudet vaimenninöljyt. Otan myös lisää kuvia. Viimeksi huolto on tehty noin viisi vuotta sitten. Vuodessa tälle pyörälle tulee ajomatkaa 2000 - 3000 kilometriä. Tai siis on tullut, tähän asti kun se on ollut omistuksessani. Eli kymppitonnin huoltoväli on tullut vastaan jo vuosi- pari sitten. Melkein huomaamatta. Pahoittelen itse itseäni.
Teleskoopin purku käytännössä
Helpointa lienee irrottaa molemmat teleskoopit irti ohjauskolmioista. Sen jälkeen tarvitaan viilapenkki alumiinileuoilla sekä läjä kuusiokolo-, lenkki-,ja kiintoavaimia sekä jämäkät siirtoleukapihdit. Avataan alpään M10-pultti. Sieltä lorahtaa likaista öljyä, toivoakseni ja alumiininen alaputki voidaan vetää pois. Näkyviin tulee vaimennin ja jouset. Sisäputken yläpäässä on sekä säätöosat että iso kuusio jota kiertämällä liukuputki irtoaa. Nyt kaikki kohteet ovat näkösällä paitsi vaimenninsylinterin mäntä ja vaimentimen sisällä oleva mäntä joka erottaa öljyn ilmasta. Ilma toimii sylinterissä proggressiivisena jousena.
Kilometrejä kertynyt
Matkamittari on sellaisilla lukemilla että näyttää jonkin matkan päästä pitkän rivin nollia eli pyörähtää ympäri. Kaikki matka ei näy mittarissa sillä, taustatietojen mukaan, on vaijeri ollut, edellisellä omistajalla, katkenneena muunmuassa Euroopanmatkalla. Mutta tuskin siinä välissä kovin monia tuhansia kilometrejä olisi syntynyt.
Liemet sisään
Oikeanpuoleiseen laitan uuden vaimenninöljyn. Vasen saa mennä entisellä koska oikean puoleinen vaimenninöljy oli varsin siistiä. Mutta voiteluöljyt vaihtuvat molempiin. Ne olivat varsin mustaa tavaraa. Mutta tallessa. Ovat tehneet hommansa.
Keulan kunnostus
Keula oli ollut huoltamatta edellisen omistajan aikana. Tein melkoisen kunnostustyön viitisen vuotta sitten kun otin homman haltuun. Jos pitää keulaa arvostella niin se todella vaatii säännöllistä huoltoa. Toimiessaan on pätevä. Olen tehnyt keularemontteja ulkomaille asti kun tämän, hieman monimutkaisemman, keulatyypin osaajia ei maailmassa taida olla montaa hengissä enää. Mutta tuskin teen enää kuin tämän. Varaosia kyllä saa. Top-Osasta olen hakenut. Ovat minulle pitkämielisiä. Tiivisteiden tyypit ja mitat pitää tietää. Helpointa on jos on vanhat malleina. Sinänsä tiivisteet ovat halpoja. Liukulaakereita ei tässä teleskooppiratkaisussa ole lainkaan. Teräsputki kulkee alumiiniputken sisällä. Verstaassani on sorvi ja jyrsinkone jos on tarve muovi-, teräs- tai alumiiniosille. Jos kaupasta ei saa tai on kallis osa niin aina voi tehdä itse.
Keulan huolto
Moni huoltoliikkeessä asioiva ei vaadi keulan huoltoa tai sitä vain taloussyistä ei teetetä. Helpostihan tuo työ tuo satasen tai kaksi hintaa lisää vaikka ei tehtäisikään kuin voiteluöljyn vaihto ja vaimenninöljy jätettäisiin vaihtamatta. Nykykeuloissa, suurelta osin, on vain yksi öljy joka hoitaa sekä vaimennuksen että voitelun.
Vaimenninöljy
Yllä linkissä mainitaan että SAE10 on hyvä. Voiteluöljyksi kelpaa tavallinen moottoriöljy. Pitääkin perata mitä on jäänyt Verstaan hyllyn alle jämäpullonpohjia. Niistä voi sekoittaa halumaansa laatua.
Keulan alaputkien ulkonäkö
Keulan etupuolen pinta ei enää kiillä. Kiveniskemät ovat pinnan murjoneet. Pitää käsitellä kiillotuskoneella ulkonäkö kuntoon. Mietin myös että pitäisikö laittaa haitarikumit yläputkien päälle.
Keulan yläputkien kääntö
Käännän keulaputkia neljänneskierroksen. Silloin kuormituskohtaan tulee kulumaton, tähän asti sivussa ollut pinta. Näin voi pidentää keulan ikää merkittävästi kun kulutus kohdistuu ennenkulumattomaan kohtaan.
Säätöjumi
Toisessa keulaputkessa ei vaimennuksen pikasäätö toiminut. Purin keulaputken osiksi. Kokolailla kokonaan. Vikakin löytyi: murtunut o-rengas. Se oli päästänyt keulaan vettä. Se taas aiheutti säädön toimimattomuuden. Toinenkin syy ilmeni: teleskooppien yläpäät ovat upotuksessa yläkolmiossa ja upotukseen jää vettä seisomaan pesun ja sateen jäljiltä. Säädettävät ylä- ja alakolmiot ovat erilaiset kuin alkuperäiset. Asian oppineena, nyt, teen yläkolmioon vesireiät.
Keulan oikean puolen putken purku
Sujui, pääosin hyvin. Säädön pitkä puikko oli jumissa putkessaan. Löytyi ruostetta varsin runsaasti. Purin kappaleiksi ja pesin osat. Jatkossa teen kokoonpanon.
Jouset ja vaimennin vedetty keulaputkesta ulos. Yläpää vasemmalla.
Yllä kuvassa
Vaimenninsylinteri on irrotettu. Oikealla näkyy vaimenninmäntä mutta siitä irrotin männäntiivisteen. Tiiviste on muovia. Vaimenninsylinterin toisessa päässä on vaimenninöljyä ja välimännän (Ei kuvassa.) takana ilmaa. Jos välimäntä vuotaa niin niin iskunvaimennus lakkaa toimimasta ja jousituskin toimii huonosti. Siirrän myös jousten välissä olevan holkin pidemmän jousen yläpäähän. Silloin jousten väliin jää vain muovinen liukuholkki. Tukena sillä on kaksi teräksistä aluslevyä. Lisäholkki on itse sorvaamani ja asentamani. Sillä kompensoin pyörän pitkää akseliväliä.
Nuppia kääntämällä
Kuvassa yllä näkyy vasemmalla viilapenkin leukojen välissä paluuvaimennuksen säätönuppi. Oikealla näkyy mutteri jota nupista käännetään pitkän puikon välityksellä jolloin vaimenninmännän (Tiiviste on irrotettu männästä huollon ajaksi.) vasemmalla puolella oleva pieni jousi kiristyy tai löystyy. Tarpeen ja olosuhteiden mukaan paluuvaimennusta pystyy säätämään vaikka ajon aikana.
Vaimenninöljy valutettu ulos. Melko puhdasta. Hieman sakkaa. Noin 12000 km takana. (Eikä astiakaan ihan puhdas ollut.)
Keulan voiteluöljy
Ollut vajaan viisi kesää käytössä eli reilun kymppitonnin ajomatkan. Molemmissa keulaputkissa on kahdet öljyt: voiteluöljy ja vaimenninöljy. Ovat eri laatua keskenään. Voiteluöljy on helppo vaihtaa: ulkoputken alapäässä on tyhjennysruuvi: se irti ja keulaa pumppaamalla saa kokolailla kaiken öljyn ulos. Sen jälkeen isohkolla injektioruiskulla samasta reiästä uusi öljy sisään. Jos hommaa halua enemmän niin yläpäästä ja alapäästä otetaan ruuvit auki niin sisäkalut voi nostaa pois. Silloin voi vaihtaa myös vaimenninöljyn. Vasen ja oikea puoli ovat identtiset. Homma on jossain määrin työläs.
Toinen tapa
Identtisyydestä: samalla valmistajalla on ollut menestyviä keuloja joissa vain toisessa keulaputkessa on toimintoja ja säätöjä. Toisessa vain sisäkkäiset putket. Erinomainen tapa pidentää kuluneen keulan ikää. Vaihdetaan vain osat keskenään ennen huonoksi kulumista. R1r taisi olla keulan malli. Sellainen taisi olla sarjan toiseksi viimeisessä Ducati Pasossa. Ajelin sillä peri suvea. Hauska laite kuustoistatuumaisineen rengaskokoineen. Ketterä. Satula oli ahdas. Pallit puutuivat. Tilanne ei parantunut, siltä osin, digitalisoidussa 907-mallissakaan. Itse asiassa kyseinen pyörä oli ideana että ryhdyn digitalisoimaan omat pyöränikin. Asia toteutui alle parin vuoden sisään. Siirryin, takaisin, Guzzi-mieheksi jossa oli ohjelmoitava moottorinohjaus. Siitä jännä alkoi joka on vieläkin "mittarissa".
Ylinnä keulan säätöpuikon putki. Sen sisällä on ruostunut säätötanko. Muut osat kunnossa. (Tiivistenä ollut o-rengas oli vanhuuttaan murtunut.)
Sisäputkessa kulumia
Varmaan ulkoputkessakin mutta niitä on huono havainnoida tallioloissa. Kunhan ovat puhtaat. Sisäputkessa, sen sijaan, näkyy kuluneita kohtia kuten kuvan sisäputken oikeanpuoleisessa, eli alapäässä, näkyy kiillottuneita kohtia jotka erottuvat tummempina kuvassa. Siksi käännän putkia neljänneskierroksen. Vielä jää kaksi käyttämätöntä neljännestä. Suosittelen muihinkin pyöriin samaa sillä jos haluaa ajaa kauan samalla pyörällä niin näin toimimalla, ainakin keula, pysyy kunnossa säännöllistä huoltoa unohtamatta.
Osa vasemman puolen teleskoopin sisäosista. Vasemmalla vaimenninsylinteri. Teippi on muistutuksena siksi että sylinteri tulee oikein päin asennetuksi.
Vasemmalta alkaen
Vaimenninsylinteri, alapään merkitsin teipillä, ylempi jousi, jousien välinen holkki, jousten väliosa aluslaattoineen, pätkä muoviputkea joka tulee männänvarteen estämään jousen mahdollista hiertämistä (kuvassa alla), alempi, jäykempi jousi ja sen muoviputken pätkä. Muut osat muodostavat vaimenninventtiilin ja teleskoopin yläpään rakenteita. Keulassa on paljon säätöjä. Erittäin monimutkainen verrattuna nykykeuloihin. Toisaalta: saa säädettyä mieleisekseen. Mainittakoon että vaimenninsylintereissä on sisällään männät joiden yläpuolella on vaimenninöljyä ja alapuolella ilmaa. Jos vaimenninsylinterin alapäähän pääsee öljyä lakkaa keula toimimasta.
Ruostunut säätöpuikko vedetty pois putkestaan. Alapää vasemmalla. Säätökyvyttömyyden syy on ruoste.
Yksi kohta on melko ruostunut. Kaksi alapään o-rengasta ovat pysyneet ehyinä. Vesi ei ole päässyt pilaamaan säätökierrettä.
Ei ihan yksinkertainen
Kuten kuvista näkyy on osia ja tiivisteitä, erityisesti o-renkaita, moniaita kokoja. Yksi niistä oli murentunut, varmaankin vanhuuttaan ja päästänyt vettä säätöpuikon putkeen mutta ei iskunvaimentimen sisään ohi kahden o-renkaan. Säätöpuikko kestää ohentuneenakin, arvelen. Jos katkeaa niin korjataan. Voitelen puikon hyvin kokoonpanovaiheessa ja laitan uuden tiivisteen yläpäähän.
Korjaus harkinnassa
Joko hankin uuden osan tai annan olla ennallaan. Onhan Verstaallani hitsauskone jolla voi täyttää kulumakohdan ja sen jälkeen sorvata kohdan entiselleen. Ensin pitää hiekkapuhaltaa ruostunut kohta puhtaaksi vastaanottavaksi hitsaukselle.
Vasemman puolen vaimennin
Siinä ei ole vikaa ja se tarvitsee vain voiteluöljynsä. Todennäköisesti sen vaimenninöljy on yhtä puhdasta kun tässäkin keulaputkessa. Tarkistan säätötangon o-rengastiivistyksen tilanteen ettei käy kuin tässä kävi.
Reipas kymppitonni sitten
Tein tiivisteiden ja öljyjen vaihdon silloin. Mutta säädöt toimivat. Sen jälkeen on vesi päässyt toisen teleskoopin säätötangon putken sisään. Olisi pitänyt olla silloin perusteellisempi. Teleskoopin yläpäät ovat etutuennan yläkolmion upotuksessa. Poraan upotukseen vesireiän ettei siihen kerry vettä ja estää siten veden pääsyn teleskoopin rakenteisiin. Ylä- ja alakolmiot ovat pikasäädettävät. Omaa suunnittelua ja valmistetta. Kolmiot ovat korkealuokkaista lentokonealumiiniä Hornetien rakentamisen jäljiltä. Sitäkin hommaa tuli tehtyä muutaman vuoden kunnes siirryin tekemään avaruusaluksia.
Toinenkin teleskooppi
Vielä puuttuu vaimenninöljy toisesta vaimentimesta. Kaikkia tiivisteitä ei tarvinnut vaihtaa. Homma kävi kokolailla sujuvasti kahden kahvittelun välissä. Taisi mennä ravintola Villa Vinossa enemmän aikaa höpötellessa kavereiden kanssa kuin teleskoopin purkamisessa, siivoamisessa, tarkastelussa ja kokoonpanossa. Kokoonpano ei ole ihan helpoin jos on laittanut jousiin hyvää jatkoa eli noin viisisenttiset lisäholkit. Jätin öljynlaiton myöhemmäksi samalla kun Kerholla kasaan keulan ajokuntoon. Yhtään osaa ei jäänyt laittamatta. Katselin työpöydän ja lattian kaiken varalta.
Öjyntäyttö vaimentimeen. Rätti on valumien varalta.
Vaimentimen öljymäärä
Se on helppo määritellä: täyteen. Ilmaa ei pidä vaimentimeen jäädä. Käytännössä täytän lähes täyteen ja kun vaimenninmännän työnnän sylinteriinsä niin ylimäärä valuu pois ja päätyosa kierretään kiinni. Öljy jää hapettomaan tilaan tiivisteiden taa eli säilyy käytössä hyvänä. Öljy ei jää paineelliseksi koska yhtään ilmaa ei saa jäädä sylinteriin tiivisteiden taa. Neste on kokoonpainumaton materiaali.
Vaimentimen jatkoksi jousi.
Kokoonpano tarvitsee voimaa
Käytännössä vedän köydenpätkällä jousia "kasaan" ja siten voi kiinittää loput osista. Osa "kiristämisestä" johtuu että olen laittanut jatkoholkit jousten esijännityksen nostamiseksi.
Lämpö keulassa
Yllä kuvassa ja toisessakin kuvassa alempana neljäntenä näkee että vaimenninsylinterin alapää on käynyt varsin lämpimänä. Tiet eivät ole tasaisia. Lisäksi kaarteet ja jarruttaminen tuottaa liikettä ja vaimentimeen lämpöä. Ei kauheasti. Mutta ajatelkaa enduro- ta crossipyörää. Taatusti on kuumaa. Matkapyörän öljyilta ei kauheasti vaadita. Siksi vaihtoväli voi olla suuri. Samasta syystä vaimentimen alapää on hieman lämmöstä tummunut.
Teleskoopin alaputken pölysuoja ja sen alla huulitiiviste.
Ulko- ja sisäputki
Eli ala- yläputket kulkevat sisäkkäin mutta eivät painuessaan sisäkkäin juurikaan sisäistä painetta nosta koska paineelliset ja toiminnalliset osat ovat erikseen em. putkien sisällä.
Ylempi nuppi on paluuvaimennuksen pikasäätö. Upotuksilla varustettu "mutteri" on jousipaineen säätö. Yllättävän tehokas. Jos keula muutoin on kunnossa.
Ruuvi ja sen ura
Liittyy jousipaineen pikasäätöön. Kun ruuvi on kuvan asemassa niin se kulkee urassa kun vaimennuksen nupin alla olevaa kuusiota käännetään. Sillä säädetään jousipainetta joka vaikuttaa jousten liikematkaan ja proggressioon. Käytännössä sillä voidaan säätää keulakulmaa hieman, jouston pituutta hieman sekä iskunvaimennuksen proggressiota. Kuvassa yllä näkyy että jousipainetta on lisätty. Tämä keula on yllättävän toiminnallinen. Mutta hankala huoltaa.
Vaimentimen ylätulppa. Oikealla tulpan ja jousen välissä tekemäni holkki. Jousipaine on löysimmässä asennossaan.
Ylätulpan alla
Siinä on yksi valmistamani osa: jatkoholkki. Sen laitoin että saan keulan esijännitystä suuremmaksi. Toki molempiin vaimentimiin. Tarve johtuu akselivälin pitenemisellä yli puolella metrillä eli kuljettajan, kyytiläisen ja polttoainetankin paino on suhteellisesti edempänä kuin kaksipyöräisessä alunperin. Toki jousetkin, aina, kuoleentuvat käytössä. Määrättömästi jousia ei voi kiristää sillä ne alkaisivat "pohjata" eli jousto loppuisi kesken keulan liikematkan. Aiemmin holkki oli jousten välissä mutta siirsin sen nyt yläjousen yläpäähän. Ylempi jousi on alempaa jäykempi eli jousivakio suurempi. Löysemmän jousen kanssa ne muodostavat proggressiivisen parin eli jousivastus alkaa kasvaa jyrkästi ennen pohjaanlyöntiä koska löysempi jousi on painunut kasaan eikä jousta enempää. Esimerkiksi isoon monttuun ajettaessa tai rajussa jarrutuksessa.
Tehokas jarrutus
Onnistuu kyllä mutta jarrutuksen aikana menetetään, teleskooppikeulan suhteen, ajettavuutta, joustavuutta sekä ajoneuvon asento muuttuu jarrutuksessa muutenkin hyvin etupainotteiseksi. Saattaa olla että rakennan, jos viitsin, eräänlaisen heilurikeulan, jossa jarrutuksen aikaisen painumisen voi eliminoida. Sellainen keula voidaan säätää niin että se ei niia vaan tapahtuukin päinvastainen liike eli keula hieman nousee. Se edistää ajettavuutta eikä keulan jättö muutu juuri lainkaan. Useinhan, muumuassa, sivuvaunullisissa pyörissä on "vanhanaikasen näköinen" keularakenne. Mutta sillä merkittäviä etuja.
Kokoonpanoa vaille. Vaativin osuus on koota keulan sisärakenne. Tässä jo koottuna.
Teleskoopin sisäputki
Seinämävahvuudeltaan varsin
ohut kiiltokromattu mutta halkaisijaltaa suhteellisen suuri sen aikaisten moottoripyörien
normikeuloihin verrattuna. Kuvassa sisäputken alapäässä on pieni reikä
noin kymmenen senttiä alhaaltapäin. Se varmistaa keulan voitelun. Käytän
tavallista moottoriöljyä keulan voiteluun. Iskunvaimennus käyttää asianmukaista vaimenninöljyä. Pyörä on ollut ajossa
viidellä eri vuosikymmenellä eli keula on kokenut varsin monta
"joustoa".
Pieni muutos
Vasemmalla näkyy ylätulppa ja sen alla noin viisi senttiä pitkä alumiiniholkki. Se on omaa valmistettani ja toimittaa keulan kantavuuslisänä mittansa verran. Työvaihekuvia ei isommin ole koska gummihanskat ovat varsin rasvaiset toimenpiteiden aikana. Turvautukaa korjaus- ja huoltokirjoihin. Käytän nykyisin suhteellisen kallista järjestelmäkameraa. Laatu ennen tarkoitusta. Yleensä kamera on reissuissakin mukana.
Jousivakio muuttuu
Liittyy yllä mainittuun jatko-osaan jousen yläpäässä. Jouset, nimenomaan käytössä, antavat jossain määrin periksi käytön rasittamina jo käytön alussa. Jatkoholkki ei jousta paranna alkuperäiselleen mutta säilyttää keulan oikean korkeuden joka, välittömästi, vaikuttaa ajo-ominaisuuksiin.
Kiveniskemien ja kosteuden, sekä hapen aiheuttamaa syöpymistä. Lakkaa ei ole laitettu.
Kiillottamalla kestoa
Usein keulaputket ovat maalattuja tai lakattuja. Tässä ei. Kiveniskemät, kuten kuvassa, rikkovat myös maalatun tai, tässä tapauksessa, kiillotetun alumiinin pinnan joten se alkaa syöpyä kuten kuvassa. Syöpyminen etenee, maalatussa pinnassa maalin alla ja tässä kiillotuksen alla. Kun saa keulan koottua liimaan tähän kohtaan kiveniskemäteippiä parikymmentä senttiä niin ei tarvitse joka vuosi kiillotella pintaa kuntoon. Vaihtaa vain teipin. Vaurioalue on noin 15x8 senttiä. Eihän se teippi kaikkea estä mutta hidastaa vauriota ja on vaihdettavissa. Kiillotus sillointällöin ja uusi teippi.
Kiveniskemät hioin pois. Kiillotusta vaille. Noin kymmesosamilli piti hioa pois pahimmalta kohdalta.
Keulaa kootessa
Usein tehty virhe: iskunvaimentimen alapäässä on tulppa joka tulee kiinni alaputken alapäähän pultilla. Se on usein asennettu väärin. Pitäisi tulla niin että vaimentimen alatulpan alapäässä oleva lovi osuu juurikin tyhjennysruuvin kohdalle. Muutaman keulan olen purkanut ja aika usein ruuvi on väännetty väkisin kiinni tai laitettu vain lyhyempi ruuvi. Viimeksi kiristetään alapään pultti. Silloin keula on koottu oikein. Harmittaa etten tullut valokuvanneeksi kyseistä kohtaa. Ensi kerralla sitten joskus...
Teleskooppi koottu ja molemmat öljyt sisällä. Kiillotus alumiinille tehty.
Kuvassa näkyy
Sisäputken liikeradan matka erottuu selkeästi teleskoopin joustomatkana. Karhunkielellä hieman sipaisen vielä kyseistä kohtaa. Jostain optisesta syystä kamera näkee paremmin kuin silmä kovakromauksen kulumakohdan. Mutta pinta ei ole puhjennut. Jos niin käy niin tarvitaan uusi osa. Käännän sisäputkia asennuksen yhteydessä neljänneskierroksen eli eteenpäin tulee uusi ja sileämpi pinta jolla on varaa kestää kulutusta. Vielä jää kaksi pintaa kääntövaraa. Sisäputki kestänee varmasti sen mitä tarvitsen. Valitettavasti liikenteessä näkyy keuloja joista on kromaus kulunut pois. Silloin keula ei toimi oikein. Syynä, arvioisin, huollon puute, käyttäjän välinpitämättömyys ja/tai tietämättömyys. Keulan voiteluöljy ei pääse tahattomasti vuotamaan. Mutta se voi menettää ominaisuutensa ajan kanssa. Myös vettä voi kertyä keulan sisään. Joko kondensiona tai vuotona jos tiivisteet ovat huonot.
Keulaputken voiteluöljystä lähinnä väri jäljellä. Mutta on pysynyt sisällä. Ei vettä.
Mustaksi mennyt
Osa mustuudesta lienee alumiinista irronnutta. Huuhtelen osat ja laitan uudet voiteluöljyt. Edellisestä vaihdosta on noin 12000 kilometriä. Vaimennusöljy oli huomattavasti "kirkkaampaa".
Annoin valua useamman tunnin ja pumppailin viimeiset tipat ulos. Öljyä pitäisi olla hieman enemmän. Huollon jälkeen on.
Huuhtelyöljyn mukana, toisella kerralla, tuli vielä mustaa kuraa.
Vaimentimen liikematka sen mitä käsivoimilla saattoi painaa. Noin 10 senttiä.
Teleskooppien ulkosivut. Ylempi eli vasen alaputki vielä kiillottamatta.
Sisäsivun puolelta näkyy kiillotettava kohta hyvin.
Samaan aikaan yläkerrassa
Sain toki kutsun bileisiin ja siksi olin paikalla. Hyödynsin osan ajasta huoltamalla keulaputkia. Tuskin olisi ollut soveliasta ryhtyä pölisevään kiillotushommaan kiilloituskoneella. Hyvin oli väkeä eri mc-kerhoista pitkin seutua. Huittislaisia jututin hetken aikaa. Oman Kerhoni väkeä ei lähtöhetkelläni vielä näkynyt. Piti käydä sekatavarakaupassa ostamassa evästä jääkaappiin muutaman päivän varaksi. Sunnuntain pidän rokulia tallihommista.
Kiillotusta
Kiillotuskoneen laikat alkavat olla kulahtaneet. Onneksi tuli hankittua uusia laikkoja. Toki vanhat käytän loppuun. Kiillotus voi olla pölyistä hommaa. Siksi laikat ovat koteloitu noin puoleksi. Kiilloituskoneessa on imuriliitäntä. Kiillotusvahaa on jäljellä kahta laatua. Valmistamani kiilloituskone on huomattavasti tehokkaammalla moottorilla kuin ovat useimmat kaupalliset myllyt. Lisää kiiltoa
saa läheltä.
Ei laakereita
Teleskooppi on päällepäin varsin normaalin näköinen ja liukulaakerina toimii ulkoputken sisäpinta liki koko matkaltaan sinällään. Ei siis vaihdettavia laakereita. Yllä olevassa kuvassa sisäputken alapää on noin jarrusatulan yläkorvakkeen kohdalla. Kokeillessa en löytänyt minkäänlaista "klappia" rakenteessa. Se on keulan tärkein asia. Vaimennus on seuraavaksi tärkein.
Lisävaimennus
Tässä keulassa on myös pohjaanlyöntivaimennin. Kartiomaiset rakenteet menevät sisäkkäin jolloin niiden välinen voiteluöljyn virtaus nopeutuu ja siihen kuluva energia ehkäisee keulan pohjaaniskeytymistä.
Kohtuullisen hyvälaatuinen iskunvaimenninöljy.
Nro.5
Hyvä etten laittanut tiukempaa kamaa. Hetken painelun ja nuppien kääntelyn jälkeen vaimennusalue vaikutti riittävältä siten että keulan paluuliike tapahtui hyvinkin hitaasti kun nuppi oli käännetty maksimivaimennukselle. Purkin kyljessä esitetään että uusi öljy joka vuosi. Tämän keulan suhteen en taida ihan niin usein koska kilometrit jäävät suhteellisen vähäisiksi. Keväin ja syksyin on tämän keulan käyttökaudet. Kesällä on alla 1400 California. Siinä on paljon yksinkertaisempi keularakenne.
Teleskoopin alapään kiinnityspultin kanta ilmauksen aikana.
Tavallista moottoriöljyä
Koska laadukas vaimenninöljy on omassa sylinterissään niin voiteluun käytän tavallista moottoriöljyä. Tällä kertaa Valvoline 20W50 -mineraaliöljypurkin jämät. Kun voiteluöljy valutetaan samasta reiästä sisään mistä vanha öljy valutetaan pois on vaimentimen pultti löysättävä että voiteluöljyn syrjäyttämä ilma pääsee pois. Kun liemi on sisällä niin ruuvit kiinni. Käytännössä keulan huollon osalta se on suurelta osin purettava ja sisäkalut pestävä ja sen jälkeen koottava ja lisättävä nesteet. Käytännössä teleskoopit irrotetaan, puretaan, pestään ja kootaan öljyjen kera.
Tekninen tärkeä yksityiskohta
Ennen teleskoopin alapään pultin kiristämistä pitää vaimentimen alapään loveus kohdistaa vaimenninöljyn valutusruuvin kohdalle. Jos sitä ei tee ja vetää ruuvit tiukalle niin keula ei toimi ja voi vaurioitua.
Lovi teleskoopin alapäässä
Se on tehty viranomaisen hämäämiseksi kun katsastutin ajoneuvon kolmipyöräiseksi. Väistö on tehty siksi että etuakseliin lisäsin nopeusmittarin pyörittimen väliaikaisesti josta vaijeri lähtee vinosti mittarin suuntaan. Normaalistihan mittarin vaijeri kiinnittyy vaihteiston takapään sisällä olevaan matopyörään. Koska triken perävaihde akseleineen on autosta niin mittaus vaihteiston kautta ei tullut kysymykseen katsastuksessa. Eihän se etupyörästäkään oikein näytä mutta katsuri uskoi kun sanoin että näin se Guzzeissa on. Erityisesti onkin mutta vain pikkulohkoisissa. Lainasin vaijerinpyöritintä kaverilta katsastuksen ajaksi.
Keulan muut säädötKaltevuuskulmaa voi säätää. Rakenne on omaa suunnittelua ja valmistusta. Siinä yhteydessä on kaksi säätöä: keulaputkien etäisyys ohjausakselista ja keulakulma.
Säädöt ovat portaattomat. Ylä- ja alakolmiot säätyvät toisistaan riippumattomasti. Siksi keulassa on kaksi epäkeskeistä vaaka-akselia. Emäputki on alunperin samassa kulmassa kuin keulakin. Sellainen ratkaisu trikessä on poissuljettu. Ohjaus olisi tavattoman raskas sellaisenaan. Aion kokeilla keulan
säädön äärialueita ajossa. Pyrin hakemaan kevyttä mutta jämäkkää ajotuntumaa. Silloin kun otin keulan käyttöön niin jäi kokeilut tekemättä.
Ohje muille
Huollossa, jos ei pyydä, ei yleensä, kiinnitetä huomiota keulaöljyihin. Saatika tässä keulassa jossa on kahdet öljyt per putki. Moni on tyytyväinen kun moottoriöljy vaihdetaan huollossa, niin kuin pitää. Muitakin öljyjä on joilla on vaihtoväli, vaikkakin harvempi. Muistaako kukaan sitä tehdä? Tai pyytää huollon tehtäväksi. Ei moottori ole ainoa. Siihen voi vaikuttaa se että useimmissa moottoripyörissä on sama öljy moottorissa ja vaihteistossa ja veto on ketjulla tai hihnalla. Jää voimansiirron ja perän öljyt vaihtamatta jos ei ajattele. Keula on tärkein sillä se on hallintavälineistä ensisijaisin.
Tätä riittää...
Juttua ja kuvia tulee lisää kunhan taas hommiin pääsen. Taloudessa on vain yksi auto mutta kaksi käyttäjää. Pitää sopia kauppareissut ja muut matkat kuten työssä ja harrastuksissa käynnit. Suvemmalla on helpompaa kun voi lähteä pyörällä. Polku- tai moottori. Perinne on jo että ajan Tampereen Peltsulta polkupyörällä noutamaan ajopyörät Ylöjärven Hopeatielle. Ensin Trike ja sitten kuukauden, kahden jälkeen California 1400 GTS:n. Syksyllä toisinpäin.
En valita
On aikaa käydä jalan Multsun pubissa naapurikylässä (Paikallinen on vähän tylsä ja hieman kalliimpi.) tai vain kävelyreissussa muutoin. Ehkä myös tekemässä hankintoja. Lähellä on, näkö-, polkupyörä tai jalkamatkan päässä: Top-Osa, Biltema, Motonet, Korja-Kumi, Storm-Motor, Tammer Diesel ja Isojoen Konehalli sekä Rautasoini . Jos muuta tarvitsee niin pitää käydä vaikka... Kilometrin päässä. Matkalla Kerholle tai Verstaalle, pikku koukkauksella, Tesoman Autotarvike. Ylöjärven hyvässä kaupungissa Elovainiolla ovat Puuilo, Tokmanni, Suomen Akut, Etra ja joitain muita "mutteri- ja ryönäkauppoja". Tietenkin kaikki isot marketit, lounaspaikat ja kahviot mitä muissakin kaupungeissa. Villa Vinossa vierailen useammankin kerran viikossa.
Syy huoltoon
Kaksikin: vanhat osat ja ajetut kilometrit. Kolmaskin syy on sillä moottorilla tulee olemaan vielä pitkä käyttöhistoria niin kokonaisuus on pidettävä kunnossa jos ajelut haluaa kohdata miellyttävinä kokemuksina.
Moottori, vaihteisto ja tasauspyörästö
Niitä olen huoltanut ja vähäisiä osavaihtoja tehty. Alempana blogissa aiheesta lisää. RVS-käsittelyn uusin kunhan lämpimät säät alkavat. Ajan jonkinlaisen reissun rasittamalla moottoria runsaasti. Myös voimansiirtoa kunhan ilman lämpötila on korkea. Jokin hyvin mäkinen tie olisi hyvä tähän tarpeeseen.
Matka katkeaa
Tyypillinen vaiva on se että jokin vaijereista katkeaa kesken matkan. Viimeksi kun kävi niin niin sain poliisit riesakseni. Moottoritien rampin nurmikolle ei saa pysähtyä. Oli yksi neljästä kaasuvaijereista rispaantunut, moottori ei ottanut kierroksia. Tein pientareella pikaisen korjauksen. En saanut sakkoa.
Hieman apuvälineitä matkassa
Hyvät sivuleikkurit tai laadukas monitoimityökalu jolla vaijerienkin katkonta sujuu. Yleensä vaijeri katkeaa niiltä tietämin jossa vaijeri liikkuu kuorestaan ulos ja sisään. Siinä ohessa pitää lyhentää myös vaijerin kuorta samassa suhteessa kuin vaijeri lyheni huonon kohdan poistamisen jälkeen. Jos on välineet niin hommaan ei kauan mene. Nykypyörissä, uusissa, ei juuri enää vaijereita näy sillä kaikki toimii sähköjohtimien kautta.
Lievästi huolissani
Monetkaan nykymotoristit eivät ole tutustuneet pyöriensä tekniikoihin syvällisemmin. Toisaalta, sen hoitavat ennalta maksetut palvelut kuten ajoneuvon noutaminen vikatapauksissa, kuljettajan ja mahdollisen matkustajan ja heidän tavaransa kotiinkuljetus sekä määräaikaishuollot. Seikkailu kai sekin. Minulle jokainen matka on pieni seikkailu oli ongelmia tai ei. Jälkeenpäin ongelmista syntyy tarinoita. Osaavatkohan nykymotoristit säätää pyöriensä moottorin toimintaa, lukea mahdollista vikahakua tai muita digitaalisia ominaisuuksia? No, en itsekään ole keskittynyt vakavasti kuin kahteen eri digitaalijärjestelmään moottoripyörissäni. Muutamasta muusta tunnen teorian mutta en ole käyttänyt. Joitakin esitelmiä olen motoristipiireissä esittänyt aiheesta. Aika harva on niin kiinnostunut että käyttäisi näitä avuja.
Digitalisaatio nykypyörissä
Alkoi moottoriohjauksen digitoinnista. Sen jälkeen on digitoitu jarruja ja jousitusta. Lisäksi mittarit ovat digiä tai digin ja analogian yhdistelmiä. Jälkimmäiset voivat olla melko tyylikkäitä. Homman hoitamiseksi kytkentämuuntimia ja -johtoja sekä eri sovelluksia pitää olla. Kymmenkunta vuotta vanhassa 1400 Californiassa on kolme liitintä eri tarkoituksiin. Yhtä olen niistä tarvinnut kun säädin moottoriohjausta mieleisemmäksi. Myös vianetsintää olen käyttänyt aika-ajoin ja kuitannut tehdyt määräaikaishuollot tehdyiksi.
Muistelma menneiltä ajoilta
Aikanaan kun tilasin ja asennutin Mäntässä JL-Meccanican Jannella Centauroon ahtimen niin tein melko paljon toimia moottorinohjauksen suhteen. Hyvä peruskoulu oli se. Silloinen moottorinohjaus oli erään opiskelijan tekemä. Siitä alkoi digiaikani. Pyörä on edelleen räväkässä ajokunnossa mutta Uudellamaalla kaverin tallissa. Guzzin Daytonat ja Centaurot neliventtiilikoneineen ovat poikkeuksellisen hyvin suunniteltuja ja keveitä, ketteriä sekä suorituskykyisiä pyöriä. Niihin aikoihin. Olen huomannut myös että kestäviä. Nämä pyörät poikkeavat varsin paljon nk. perus-Guzzeista.
Kiitokset heille
Kaikkia nimiä en muista. Yksi, aikoinaan, digitekniikkaa Jyväskylässä opiskeleva tuleva insinööri teki yhtenä näytteenä ko. ruiskutuksen. Toki Centaurossa oli jo digitaalinen ruiskutus ja sytytys tehtaalta lähtien, mutta tämä, yksinkertaisempi lisäruiskutusyksikkö, oli suunniteltu lähinnä ahtimen tuottaman ilmanpaineen seuraamiseen ja antaa komentoja lisäsuuttimille oikean seoksen ylläpitoon. Potkua ihan kivasti kevyeen pyörään. Enemmän happea ahtimen kautta niin enemmän bensaa suuttimista. Yksinkertaista ja selkeää. Ylöjärvellä, Kerholla, ajoin koeajon, säädin, ajoin, säädin, jne kunnes Metsäkylän Shellin risteykseen ilmestyivät poliisit. Ajokertoja oli varmaan sata, toki useampana päivänä, kun laitoin läppärin jakkaralle ja ahterini toiselle ja aloin näpyttelemään. Ettei ole helppoa niin lisärikastuskartat kylmille ja lämpimille säille sekä erittäin tarkka säätö matallille kierroksille että twinillä pystyy ajamaan myös hiljaa ja nykimättä. Terveiset Jussille!
Jos nämä jutut ja niiden jatkot
Voi olla että olen monisanainen. Jos ei ole lukuintoinen niin mitäpä minä sille voin. Ne jotka väittävät lukevansa jokaisen sanan niin sanoisin että, oletusarvoisesti, epäilen. Vaan onhan meitä poikkeavia jotka jopa kertaavat lukemansa. Olenhan tätä blogia jo useammilla vuosikymmenillä julkaissut. Hiljattain hain muutaman vuoden jatkoa Bloggerilta. Jutut voivat olla tylsiä mutta taatusti pitkiä. Voitte seurata "online" samalla kun hipihiljaa dementoidun. Pyrin käymään, vielä, tapahtumissa kunhan Pohjolan Suvi avaa lämpimän sylinsä.
