Radio, äänentoistolaitteet ja tallennus omana aikanani.

Maalla metsän reunassa
Maalaistalossa oli välttämätöntä olla radio säätiedotusten ja uutisten kuuntelua varten. Suomenkielisiä FM radiokanavia oli kaksi: Yleisohjelma ja Rinnakkaisohjelma.

60 -luku
Radio oli korkealla seinällä. Niin korkealla että lapsilla, alle 10v, ei ollut mahdollista ulottua siihen edes nousemalla pöydälle. Vaari oli pitkä mies ja hän sääteli radiota ja määräsi mitä kuunnellaan. Vähän ennen puoltapäivää tuli Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja ennen kuin Turun Tuomiokirkko löi keskipäivän lyöntinsä ja sen jälkeen uutiset ja sää. Muuta ei juuri Helvar-radiosta kuunneltu.
Radiolupa oli nastalla kiinni seinässä radion vieressä.

 

Tämän näköinen oli muistaakseni korkealla seinällä säilytetty radiovastaanotin.

Antenni ulkona

Hirsiseinään oli porattu reikä josta dipoliantennin johto meni seinän ulkopuolelle.

Radion ääni oli lievästi kumiseva ja säröytyi jos jumalanpalvelusta soitettiin kovalla.

70 -luvun alku

 Sankyo.

Suuri ilo
Noin kymmenen vuotta myöhemmim, noin viisitoistavuotiaana,  sain hankituksi oman radiokasettisoittimen. Hyvin tämän näköinen mutta kokomusta. 

Aina matkassa
Se kulki mukana melkein joka paikassa ja oli batterisyöppö.

Sormiin tuli kramppi kun odottelin jonkun talletettavan kappaleen alkamista. Äänite meni "pilalle" jos toimittaja tai kuuluttaja puhui biisin päälle. Harmitti.

Mikrofonilla (sisältyi pakkaukseen) äänittämien oli vielä raastavampaa kun piti esimerkiksi kaverin soittimesta tai televisiosta nauhoittaa mikrofonin kanssa jokin tärkeä juttu. Vanhemmilla ihmisillä kun oli tapana olla kunnioittamatta äänityshiljaisuutta. Jälleen harmitti.


-76 oli aika uus

Radiotehnika/Rigonda Bolshoi.

Perinteistä tekniikkaa
Neuvostoliitosta tuonti radiolaitteiden osalta oli tämän näköistä. Puutyötä ja hehkuvia putkia. Sai nimen "Metsäratio".

Edullinen ja "edustava"
Asuin silloin vielä kotonani ja tämä oli ainoa malli joka kelpuutettiin "huonekaluksi".

Ilmeisesti sekä rakenne ja ulkonäkö kelpasivat vanhoilliseen makuun.

Liian iso ja laatueroja
Tosin krittiikkiä tuli siittä että miksi kaiuttimet ovat erilliset ja noin suuret.

Erityisesti kaiuttimet ja ja radiovastaanottimen taso olivat varsin korkeaa laatua kun taasen levysoittimen ominaisuudet olivat jossain muotohöylän ja separaattorin välimailla. Sillä sai lastun lähtemään levystä kuin levystä eikä silloiset kaverit halunneet lainata levyjään minulle.

Alkeellinen levysoitin
Lautanen oli kumipyörä/kitkavetoinen ja sen kierrosluvun taso oli suoraan verkkovirran jännitteestä riippuvainen sekä moottorin jurina lepatti bassokartioita niin että alarekisteriä oli vaimennettava kuunneltaessa levyjä.

Levysoitinvahvistin puuttui
Laitteessa oli liitäntä ulkoiselle äänilähteelle mutta ei RIAA-korjainta että olisi saanut kytkeä paremman levysoittimen.

Heikko laatu paljastui
Kasettisoittimen siihen sai mutta Sankyolla äänitetyt kasetit olivat näin paremmista laitteista kuunneltuna melko ankeita. Jyrkkä päätös oli että Sankyo saa mennä ja kasetit, jotka olivat vielä jonkin kuntoisia otettaisiin uusiokäyttöön. Teippiä vaan äänityksenestoreikien päälle.

Armeijassa olo loppui -79

Sanyo: "metallinauha-asento" sekä Dolby kohinansuodatus.

Parempiääninen nauhuri
Tämä toimi tallennuslaitteena ja toistovälineenä liki kaksi vuotta Rigonda Bolshoin putkien vahvistamana.

Silloin olin jo muuttanut "omaan kämppään" Nokialle työpaikan tarjoamaan yksiöön.

Tuloja
Niihin aikoihin alkoi tulla rahaa työstä. Edellinen säännöllinen tuloni olikin ollut Ilmavoimien päiväraha.

Työtä piti tehdä
Tein töitä Linnavuoressa Meridieselosastolla asentajaharjoittelijana ja puolta vuotta myöhemmin jo asentajana.

Velaksi
Äänentoistoa piti parantaa kun kerran siihen oli varaa. Osamaksulla. Maksulaput annettiin liikkeestä mukaan. Ketjulomakkeella oli pituutta katosta lattiaan.

 B&O.

Ahkerassa käytössä
Kämppään tuli tällainen laite. Kummastus kavereille kun tyylisuunta oli silloin musta ja massiivisuutta piti korostaa. Sen ajan mittapuun mukaan tämä oli pieni ja siro. Runko kokonaan jyrsittyä tai muotoon valssattua alumiiniä. Automaattilevysoitin oli todella herkkä ja neulapaino liki olematon ja ääni miellyttävä.

Vahvistintehoa oli peräti 2X16W.

Vanhat vielä jatkoon
Kaiuttimina saivat jatkaa Rigondan Radiotehnikat villalla vaimentamanani ja bassorefleksilaatikoiksi muuttamani pöntöt. Vahvistimen teho ei oikein tainnut riittää koska tuli mieleen hankkia lisää vahvistustehoa noin kymmenkertaisesti.

Gold Star.

Potkua

B&O:n perään päätevahvistimeksi tuli tällainen kalu. Tehoa oli toistasataa wattia per kanava ja kanavia neljä.

Vanhat kiertoon
Vanhat kaiuttimet eivät enää riittäneet vaan piti hankkia tehokkaammat.
Näitä päällekkäin pinottavia laitteita en muutoin hyväksynyt, ulkonäöllisistä syistä, kuin tämän mutta upotin sen kirjahyllyn alakaappiin niin että etulevy oli vaakasuorassa hyllytason kanssa samalla korkeudella.
Näytti professionaalilta.

Radiotehnikat.

Äänenpainetta lisää
Koska ensimmäisistä kaiuttimista oli hyvät kokemukset niin pitäydyin saman valmistajan kaiuttimissa edelleenkin. Eli neuvostotekniikkaa lisää. Hintakaan ei ollut paha. Näitä Radiotehnikoita näkyy ihmisillä vieläkin.

Nämä olivatkin jyräkät pelit!

Lisää kaiuttimia
Koska vahvistintehoa oli riittämiin niin pitihän sekin hyödyntää. Tuli vielä isommat laatikot huusholliin.

Jamo/Dantax

Paljon ääntä laadun kustannuksella
Näissähän oli jo potkua melkoisesti. Tupla-aktiivibassot erillisissä refleksikoteloissa.

Toistoalue oli tosin hieman erikoinen mutta äänenpainetta riitti neljästä erillisestä ämyristä yhtä aikaa.

Erityisesti ylä- ja keskiäänissä riitti kirkkautta alumiinitorvien ja diskanttilinssien avulla. Hyvin suuntaavat kautimet vastakaisesta yrityksestä huolimatta.

Vuosikymmen vaihtuu jälleen

Sitten koitti väistämätön: Tuli nainen mukaan kuvioihin. Ostettiin oma yksiö. Ei ollut puhettakaan että roudaisin nuo olemassa olevat kamat sinne. Piti saada jotain sievempää ja tyylikkäämpää.

B&O.

Minimalistista
80-luvun alku. Tähän päädyttiin ulkonäkö- ja tunnesyistä.

B&O oli valinta pieneen asuntoon. Melkoinen pötkö mutta ei vie tilaa kuin sivusuunnassa. Litteä, ei näkyviä nappeja, lasia ja alumiinia. Toiminnot tulivat näkyviin lasipinnan alta kun etureunan lasipintaa hipaisi.

Sopii myös seinäasennukseen levysoitinta lukuun otamatta. Levysoitin vaihtui myös yhdistelmän mennessä vaihdossa.

Samaa linjaa
Tuosta kokonaisuudesta puuttuu vielä CD-soitin joka jatkaisi pötköä vielä puolella metrillä. (CD on kaapin alla lattialla.) Langaton kaukosäädin oli jämäkkä laite ja siinä oli liki kaikki mahdolliset toiminnot.
Takamusta ei siis tarvinnut nostaa sohvasta kuin levyn kääntämistä tai vaihtamista varten. Tärkein tallennusmuoto oli edelleen C-kasetti.

Tämä setti alkaa olla keräilytavaraa ja hinnat ovat nousussa mukavasti.

 B&O Beogram.

Tarpeellinen
Tämä laite on käytössä edelleenkin jos tulee nostalgian tarve. Lineaarisoitin. Manuaalinen kappaleenhaku.

B&O Red line.

Valettua muovia
Settiin sisältyi isokokoiset B&O Red Line-kaiuttimet. Yllättävän jämäkät soundiltaan.

Kolme elementtiä joista kaksi toimii äänilähteenä ja kolmas on herkkä passiivielementti jota äänenpaine liikuttaa. Myös seinätelineasennuksena.Valettua kovaa muovia.

Isompi asunto
Myöhemmin nämä kamat siirtyivät, omakotitalon valmistuttua, sen peruslaitteistoksi. Taloon sähkötöitä tehdessä otettiin huomioon silloinen monihuonejärjestelmä ja vedettiin johdinputket B&O:n toimittamien ohjeiden mukaan talon rakennuspiirustusta noudatellen.

Kotiseutu vaihtuu
Talon myin vuonna -86. Peruslaitteet lähtivät matkaan. Muu järjestelmä jäi taloon.

Maailmalla sekalaisissa töissä
Kahdeksankymmentäluvun loppu vuosituhannen vaihteeseen asti oli levotonta aikaa itsellä. Välillä olin paperikoneita asentamassa, metallin työstö- ja säiliöhitsaushommissa. Metsäkoneitakin tuli rakenneltua ja huollettua eri puolella Suomea. 

Aikuisopiskelua
Välillä vuosi koulun penkillä. Ulkomaanmatkailua moottoripyörillä sekä työkeikkaa eri puolle Eurooppaa avaruusalusten rakenteluhommissa. Silloin ei juuri ollut aikaa eikä tarvetta tappaa aikaa musiikkia kuuntelemalla. Pitkät ajat oli että ei ollut televisiota lainkaan eikä matkaradiota kummempaa soitinta huushollissa. 

Netti ja politiikka
Internetin tulo muutti musiikkikäyttäytymistä. C-kasetit oli kadonneet jonnekin ja netissä meni aikaa järjestötoiminnan kanssa että ei ehtinyt musiikin kuuntelua paljoa harrastaa.

Vuosituhat vaihtuu

Nuo kaiuttimet ovat nykyään kaverilla. Itse laitteet ovat, toivottavasti vielä käytössä ehyinä, veljentyttärellä antamassa kotiin ylellistä säväystä. 

Aika kuluu ja on tullut siirryttyä paikasta toiseen. Jotain kymmenen vuotta sitten hankin nykyiset laitteeni.

B&O

Jälleen valinnan kohteeksi tuli Bang & Olufsen. Tällä kertaa vielä sirompi. Pääteasteet ovat kaiuttimissa jotka ovat alumiinivalua ja hyvin tukevat. Kylässä käyneet teinipojat etsivät subwooferia sohvien ja kalusteiden takaa kun eivät uskoneet että ääni lähtee noista pienistä rasioista. Aktiivikaiuttimista en luovu. Vahvistintehoa kaksitiekaiuttimessa on on reilu 10 wattia kussakin mutta säntillistä äänenpainetta niistä lähtee enempi kuin kerrostalohuoneistossa on mahdollista ilman häätöä.

Peruslaite
Radio, CD-soitin ja kaksi etuvahvistinta. Runsaasti analogisia lähtöjä/liitäntöjä eri järjestelmiin mutta ei optisia. Tietokoneelle on jokin "vanhanaikainen" liitäntä. Ei ole ollut tarpeen.

Tietää sitä että jossain vaiheessa menee vielä kerran vehkeet vaihtoon tai sitten ryhdyn retroilemaan.

 B&O aktiivikaiutin.

30x40x10 cm.

Prätkätallin rokkikoneet

 Sterovastaanottimena ja vahvistimena toimii kirpputorilta 10 Eurolla ostamani ASA Studio.

 Nämä ostin kauan sitten Mäntästä kirpputorilta 60 markalla.

Merkki tietysti B&O.

Salora.

Varalaite
Velipojan entinen grammari. Jostain syystä se on nyt prätkätallilla kaapissa. Muuten laitteella ei olisi paljonkaan arvoa mutta levysoitin, kaikkine hienouksineen ja säätöineen Thorens-merkkinen.

Kun Asasta aika jättää niin tässä on seuraava rytmikone jolla voi huoletta kuunnella levyjäkin ilman pelkoa niiden höylääntymisestä. Purplen Space Truckin' soundaa hyvin näillä vehkeillä!

Tapio Köykän kehitelmä
Jos jollakulla on myydä samannäköinen Ortoperspekta niin voi ottaa meikäläiseen yhteyttä.

Autoonkin mökälaitteet
Nuoruudessani oli tietysti myös autoäänentoistoa mutta siitä myöhemmin. Sen verran kuitenkin että purin nuo Jamot ja sulloin niiden elementit eri puolille autoa ja ameriikasta löytyi autovahvistinkin joka jaksoi niitä heiluttaa. Akkuja kului...

Pahimmillaan moottoripyörässäkin oli stereot. 70 -luvulla...