"Parantolassa"

Perjantai-ilta
Normaalisti näihin aikoihin lähtisin tallilta kotiin katsomaan mitä hyvää puoliso on taas tehnyt perunoista ja jauhelihasta ja odottelisin saunavuoroa.
Mutta nyt olen jo käynyt saunassa ja uimassa, ravintolassa syömässä, hieronnassa ja harkitsen tässä kirjoittamisen lomassa käydä katsomassa onko aulabaarissa tarjoilu kunnossa.

Täysin ilmaista
Olen siis veronmaksajien rahoilla kuntoutettavana. (Tämä on jo jakso 3/3, pari viikkoa kerrallaan.)

Pääosin mukavaa
Oikeastaan pidän täällä olosta. Ainoa harmi on että kuntoilu nimiselle epäjumalalle pitää uhrata päivittäin joitakin hikipisaroita.

Pystymmässä
Siitä on ollut kuitenkin sen verran siunausta että kävelyasentoni on pystympi kuin muilla kädellislajeilla sekä jatkossa ehkä työkalutkin saattaisivat pysyä paremmin käsissä kun tomumajani hermosto kykenee välittämään tunto- ja asentoimpulsseja raajoista päähän ja takaisin.

Ei aivopesua
Korvien välissä olevaa massaa täällä ei kauheasti hämmennetä vaan annetaan olla siinä tietoisuuden tilassa joka on vallitseva. Toki täällä on siihenkin asiaan specialisteja jotka laativat kokonaisvaltaisen yhteenvedon maksajataholle. Tässä tapauksessa Kansaneläkelaitokselle. Myös itse, toivoakseni, saan opastusta miten pitää elää tästä eteenpäin että olisin jossain suhteessa vielä tuottava yhteiskunnan jäsen.

Hyötyä jatkossa
Kuten sanottua. Ei ollenkaan harmita täällä elo, paitsi että tallille tekisi mieli mennä jotain ropaamaan, mutta annan himon kiihtyä vielä viikon verran. Ehkä silloin taas pystyn älylliseen toimintaan.