maanantai 1. lokakuuta 2012

California 3 Testiajo Savojärvelle ja takaisin


Yksin matkaan
Vaimo ei itse halunnut lähteä testaamaan hankintaansa pienelle viikonlopputelttailumatkalle Pöytyän Yläneen Savojärvelle. Siellä pidettiin jo ties kunka monetta kymmenettä kertaa Savojärven Telttakokoontuminen. Paikassa on vain kolme katonalaista yleisötilaa jossa on myös seinät: sauna, grillikatos ja huussi. Voitaneenkin puhua ulkoilmatapahtumasta.

Ensin remonttia
Ylättävän paljon piti Californiaa kunnostaa ennen kuin peli oli siedettävässä ajokunnossa. Isoin homma oli satuloiden päällystäminen. Se on aikaa vievää hommaa. Varsinkin kun pehmusteet olivat varsin vettyneet päällysteiden rikkoutumisen vuoksi. Tavaratelinettä ja pakoputkea kannatteleva valualumiininen takajalkatapin kannake oli toiselta puolen murtunut. Sen hitsaaminen oli kuitenkin helppo homma.

Nopea hankinta ja asennus
Viime hetkellä, edellisiltana ennen lähtöä, havaitsin kytkinvaijerin olevan katkeamispisteessä. Onneksi Biltema on aivan asuinpaikan lähietäisyydellä joten hain sieltä jalankulkien uuden kytkinvaijerin. Hinta 4,99€.

Jarruvalossa häiriö
Myös yhdistetyn taka- ja jarruvalopolttimon hankin. Jarruvalo ei silti ryhtynyt toimimaan. Vikaa on ilmeisestikin murtuneessa takavalon polttimon kannan vastakappaleessa. Sain kuitenkin parkkivalon pelaamaan. Silti oli normaalia viileämpi ympyriäinen tunne selkärangan jatkeella kun joku autolla liikkujista tuli ajamaan kuraläppätuntumalle. Porukassa kun edettiin niin pyrin olemaan ei-viimeinen letkassa ja takana tuleva oli tietoinen sähköisestä ongelmastani. Mennen tullen olin MC Mämmilän rypöryhmän matkassa.

California 3 kokoontuu.

Guzzi on merkkinä yleistynyt
Yllättävän paljon oli Savojärven riennossa Guzzeja ja erityisesti eri California-malleja. Pelkästään MC Mämmilän leirissä kolme: Vintage, Stone ja tuo kuvassa oleva Kolmonen. Muissakin "leireissä" niitä näkyi ja ilmeisesti järjestävässäkin seurassa, AMP:issa ainakin yksi. Taitaa olla Vanhojen Herrojen kulkuneuvo.

Havaintoja
Menomatkalla ralliin tulin havainneeksi että kiihtyvyys tällaisella vanhalla kaasutin/kärkisytytysmallilla alakierroksilla on huomattavasti parempaa kuin uusilla ruiskumalleilla. Ainakin perstuntumalla sanoisin että pesee alle 3000 kierroksen väännössä mm 1100:sen Brevan, josta itsellä kokemusta yli viisi vuotta. Henkilöauton ohitus viitosvaihteella lähtien alle kahdeksankympin vauhdista oli varsin reipasta. Toki silloin on tutinaa, tärinää ja muutakin tunnelmallista kilkatusta. Periaatteessa nämä tempaisut olisi parempi tehdä nelosella tai jopa kolmosella. Sitä vain niin nauttii kun koneessa on "munaa".


Iso akku
Kaupassa mukana tullut 32 Ah moottoripyöränakku oli riittävästi voimissaan parin vuorokauden seisomisen jälkeen käynnistääkseen moottorin +10 asteen lämpötilasta täysin ongelmitta. Tosin ryypyttää saa melko pitkään koska kaasuttimia eikä sytytysennakkoa ole vielä säädetty nykyisiä polttoainelaatuja vastaaviksi.

Jouset ehkä kuoleentuneet
Keula makaa melko alhaalla mutta pohjaamisia ei silti tapahtunut vaikka osa käyttämistämme tieyhteyksistä ei ollut pinnankarheudeltansa sileämmästä päästä. Keulaputket ovat myös ajan saatossa naarmuuntuneet joten keulan voiteluöljyä (automaattivaihteistoöljy 0,07 litraa per putki) tihkui hieman ulos. Iskunvaimenninpatruunat olivat kuitenkin kunnossa joten keula toimi siltä osin niin kuin pitikin. En ehtinyt ennen lähtöä tarkistamaan oliko jousten esijännitys säädetty kireämmälle vai johtuiko keulan makaaminen säätämättömyydestä. Kas kun esijännityksen säätöä varten pitää ohjaustanko löysätä sivuun että 30 mm hylsyn saa säätökohteen kantaan.

Jousitus vakiosäädöissä
Edellinen omistaja ei ollut, omien sanojensa mukaan, ymmärtänyt ohjekirjan sanoista rebound, compression, ym hölkäsen pölähtävää niin oli jättänyt tehdasasetuksiin. Toisaalta hyväkin koska nyt on mahdollisuus vielä löytää palikoista ominaisuuksia joita ei ole käytetty.

Säädöt pelaavat
Iskunvaimentimet vaikuttivat toimivilta ja tottelivat säätönamikoita odotetusti sen vähän mitä edestakaisen matkan aikana kerkesin ja viitsin näpelöidä. Sisäputket menevät uusiksi naarmujen vuoksi.

Monipuolinen säädettävä
Harvassa peruscustomissa on näin monipuolista jousitusta edessä. Nykyisin on hankala löytää näitä nuppisäätöisiä iskunvaimentimia. Kauppias kauppaa mieluummin typpipaineella/paineilmalla (jos ei halua hienostella) säädettäviä iskunvaimentimia.

Luotettavat Koni-vaimentimet
Takana on tavanomaiset Koni-iskunvaimentimet säädettävällä jousipaineella sekä säädettävällä paluuvaimennuksella. Vaikuttavat vielä kelpoisilta. Ei vuotoja.

Tuotantoa ja varaosia
Korvaavat samanlaiset Ikon-merkkiset (Konin mp-iskunvaimentimien legenda jatkuu uuden omistajan toimesta Ikon-merkillä) pyrkivät olemaan melko arvokkaita mutta huomattavan toimintavarmoja ja kestäviä. Korjaussarjoja saatavana myös.

Kardaanin nivel huolettaa
Kardaanin ristinivel toimi koko matkan mutta ajellessä hyvin hitaita nopeuksia kuten piha- ja risteysalueella tuntuu oikeassa astinlaudassa tärinää ja korvaan kantautuu juriseva ääni. Menee tarkistukseen. Edellinen ja pyörän ensimmäinen omistaja ei ollut tietoinen että ristiniveltä pitäisi huoltaa toisinaan. Muutaman kympin panostuksella saan sen kuntoon kun vaihtaa ristikot ja koneistaa uudelleen mahdollisen kuluneen kannatinlaakeriin tulevan kaulan.

Vaihteisto
Viitosvaihde jollottaa jonkin verran mutta ulina ei ole vielä korvatulppatasoa. Pientä säätöä siihenkin vaihteiston laakeroinnin tarkastuksen muodossa niin sopinee sillä ajaa vielä toisenkin 74000 km taipaleen, ainakin.Useimmat laakerit löytyvät paikkakunnan laakeriliikkeestä ja ovat standardikokoja. Öljykanavilla varustetut laakerit kannattaa tilata merkkikohtaisena.

Perävaihde
Perä ääntää kuin Escortissa ennen. Voi johtua myös kardaanin ristinivelestä, tutkitaan. Peräremontti on suhteellisen arvokas (yli 300€) jos joutuu hammaspyörät uusimaan.

Usein riittää säätäminen
Normaalisti näillä kilometreillä riittää pienen vetopyörän akselin laakeroinnin välyksen säätö ja hammasvälyksen tarkistus/säätö. Säätö tehdään shimmilevyillä. Vanhanaikaista ja hieman työlästä mutta suhteellisen yksinkertaista hommaa. Tarvitaan erikoiskaluja, shimmejä, väripastaa ja lehmän hermot sekä isot eväät.

Tyyppivaiva: raskas kaasu
Kaasukahvan kääntö on työlästä (Kaksi 36 mm suoravetoista luistikaasutinta kiihdytyspumpuilla ja jäykillä palautinjousilla.) ja keventäminen vaihtamalla uudet vaijerit auttaa vain vähän. Vaihdan koko systeemin kunhan kerkiän.  Sähköinen kaasukahvakin voi tulla kyseeseen.

Vanhentuneet renkaat
Eturengas menee vaihtoon vaikka pintaakin olisi. On ainakin kymmenen vuotta vanha ja märällä asfaltilla liukkaan oloinen. Osa huonosta pidosta on kuitenkin laitettava makaavan keulan syyksi koska ohjauskulma ei ole enää se mikä pitäisi. Siksi käänsin takaiskunvaimentimet lyhimpään asentoonsa tilanteen normalisoimiseksi edes hiukan.

Joskus tilalle uusi
Ohjausvaimentimen poistin turhana ennen reissua koska se oli melko kulunut. Hankintalistalla aika loppupäässä.

Kärkisytytys
Virranjakaja on myös poistolistalla kunhan on korvaava järjestelmä kourassa kuten tämä tai tämä tai hieman laajempana tämä. Tulevat siis Boschin laturin yhteyteen jolloin vältetään kaikki mekaanisien osien välyksistä aiheutuvat ongelmat.

Myös ruiskutus
Laajennettu sytytysjärjestelmän lisäosa hoitaa myös polttoaineen annostelun joten kaasuttimiakaan ei enää tarvita. Myös eri polttoainetyyppien käyttö tulee mahdolliseksi.

Suunnitteilla
Aion selvittää myös että riittääkö kolvauskykyni tehdä kokonaista moottorinohjauksen keskusyksikköä itse rakennussarjan pohjalta. MS2-V3.0.

Talvilepoon
Pyörä menee ns seisontavakuutukseen huomisesta alkaen että näitä asioita murehditaan vasta kevättalven puolella.

Lisäys muutaman vuoden jälkeen
Tästä pyörästä, vuosien mittaan, syntyi työnimeltään Sääksjärvi Trike valmistamispaikkansa mukaan joka valmistuttuaan nimettiin California Adamantiksi. Tekniikka on toiminut hyvin, vaihteisto vaihtui peruskunnostamaani vanhemman tyyppiseen jossa myös käsivaihteelle mahdollisuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti