V-Max nro 2 Läppärunkojen sovittelua

Ajan kanssa valmiiksi
Pitkään valmisteilla ollut toinen mekaanisesti ahdettu V-Max on ottanut muutaman askeleen valmistumisensa suuntaan. Mitään aikataulua ei ole. Kunhan teen ehtiessäni.

Edellinen V-Max projekti.

Perusrakenteet
Läppärunkojen ja imukanavien alustavat sovitukset on tehnyt JL Meccanica Mäntässä kuten myös alumiinisen painekammion.

 Läjä käytettyjä läppärunkoja. 

Siistiksi ja siroksi
Näistä todennäköisesti riisutaan vielä tarpeettomia korvakkeita ja kanavia pois. Siistiytyvät merkittävästi. Peräisin V8-BMW henkilöautosta. Varalle jää siis neljä läppärunkoa. Mukana myös ehyet kaasuläpän asentotunnistimet. (2 kpl)

 

 Takapyttyjen läppärungot. 

Sovittelua

Kuten kuvasta voi havaita, pitää läppäakseleita pidentää että balanssivivuston saa toimivaksi. Onneksi läppärungoissa on alkuperäiset rakenteet tallella. Niitä pilkkomalla ja jatkamalla saa systeemin pelaamaan.

 Sivulta päin.

Sähkömekaaninen analogia-anturi
Oikeassa reunassa sirokokoinen TPS. Näyttää olevan säädettävää mallia.

 Plenum eli ahtopaineen jakajasäiliö.

Ahtopaineen säätöventtiili.

Tiivistystä
Ensimmäinen homma on tiivistää läppärungot kanteen ja painekammioon. Joitakin O-rengasuria ja kiinnityslaippoja pitää koneistaa.

Sylinterikannen yksi imukanava ja sen tiivistepinta.

Sylinterikannen vastainen tiivistepinta ja O-rengas.

Tiivistepinta läppärunkoa vasten ja O-renkaan malli.

Kaksi plus kaksi
Näitä palikoita on kaikkiaan kaksi kappaletta. Takasylintereille tulee ehkä erilainen tiivistys. Paperitiivisteeseen verrattuna O-rengastiivisteen tiivistyskyky paineen alla on parempi. Sitä parempi tiiveys mitä kovempi paine.