Viivästyksiä
Lykkäsin, vielä kaksipyöräisenä, California Kolmosen pajan puolelta pihatalliin jossa loppukokoonpano alkaa näinä päivinä. Homma on viivästynyt milloin minkäkin teko- tai syyn ansiosta. Välillä remontoidaan kesämökkiä tai naapurin Suzukia tai kootaan V-Maxia osista. Kaikilla tahtoo olla asiaa. Ei se silti pattiin ota mutta venyttää jo kauan sitten aloitettua projektia.
Pesua perushuoltoa osille
Aloitin tänään osien pesulla. Toista vuotta sitten tehdyt osat olivat jo keränneet pölyä ja muuta möhnää ylleen. Vetoakseleiden laakerit ja stefat pitää vaihtaa kuten myös perävaihteen tiivisteet ja laakerit. Siinä jo päiväksi hommia kun ei hosu. Eiköhän loppuviikosta ole jo kokoonpanokuvia nähtäväksi.
Kevyitä osia
Lasikuituhommia on vielä tehtävä: takalokasuojat on valmistettava mutta niiden muotti on ensin laitettava kuntoon: pieniä muotovirheitä ilmeni.
Monenlaista puuhaa
Kun osat ovat nipussa niin vielä jarrujen ilmaus ja valojen laitto. Akkuteline pitää tehdä ja poistaa alkuperäinen keskituki sekä tehdä sen tilalle korvaavat alumiiniholkit. Kas kun keskituen pultti pitää myös vaihdelaatikkoa rungon sisällä. Akku tulee keskituen tilalle ja huomattavasti pienempi kuin alkuperäinen virtasäilö. Ehkä lainaan sen Alkoholipyörästä. Se kun on toistaiseksi varastossa kunnes talouden muut kulkimet saan liikennöitävään kuntoon.
Sisätöitä liittimien parissaSadepäivä ja plus viis. Ei innostanut työskentelemään kylmässä pihahallissa. Onneksi huomasin että taka-akselin "banjon" tulpat ovatkin M18x1,5 kierteellä ja varaamani tulpat olivat M20x1,75 jengalla. Löytyi siis tarpeellisia sisätöitä tällekin päivälle. Alumiinitangon pätkiä on pyörinyt jouten sorvipöydän laatikostossa niin nyt niille oli käyttöä. Lisäksi vielä huohotinletkulle liitin. M10x1 kierteelle. Paperitiiviste perävaihteen ja banjon väliin piti myös askarrella. Kaikissa tulpissa ja liittimessä on O-rengastiivistys.
Huohotinletkun liitin.
Paperitiiviste perän laippaa varten.
Järeämmät pultit
Neljä laipan kiinnityspulteista on suurennettu M8 koosta M10 kokoon siksi että takajoustintuet tulevat näiden pinnapultteihin kiinnittyviin alumiinikorvakkeisiin kiinni. Isot pultit ovat kierteellä kiinni, toisin kuin alkuperäiset jotka ovat puristussovitteella ja kannat sisäpuolella, banjon laipassa ja liimatut mutterit sisäpuolella varmistuksena.
Neljä laipan kiinnityspulteista on suurennettu M8 koosta M10 kokoon siksi että takajoustintuet tulevat näiden pinnapultteihin kiinnittyviin alumiinikorvakkeisiin kiinni. Isot pultit ovat kierteellä kiinni, toisin kuin alkuperäiset jotka ovat puristussovitteella ja kannat sisäpuolella, banjon laipassa ja liimatut mutterit sisäpuolella varmistuksena.
Paperitiivisteen teko on yksinkertaista tähän tarkoitukseen kunhan ottaa riittävän leveän kaistaleen että se pysyy koossa asennukseen asti. Isompien reikien kohdalla reunaa ei ole paljon. Ylimääräisen tiivisteen voi kokoonpanon jälkeen leikata pois.
Öljymäärän täyttö- ja tarkistusproppu.
Tyhjennystulppa.
Tyhjennystulppa sisäpuolelta nähtynä.
Molemmissa tulpissa on avainkoko 17 mm.
Magneettitulppa
Tulppa on osittain ontto ja reikään kiilasin magneetin palan ottamaan talteen hammaspyöristä irtoavaa metallitöhnää. Käytössä olevat hammaspyörät kun eivät ole enää ihan ykköslaatua. Vanha DX Corolla on aikoinaan saanut kovasti kenkää. Pitänee kysellä purkaamoilta sopivaa lautaspyöräparia varaosaksi.
Osa- ja tarvikehankintoja
Tällekin kylmälle ja tuuliselle kevätpäivälle löysin sisätöitä. Tein kierroksen autotarvikeliikkeissä ja Shellin baarissa kyselemässä ensinnäkin perävaihteen pinionakselin huulitiivistettä ja lisäksi onko varaosina tarjota vetopyöräparia. Tiiviste pinionakselille, vaikkakaan ei aivan toiveiden mukainen, löytyi mutta lautaspyöräparia ei. Eikä perävaihteen kartiorullalaakereita alkuperäis- tai edes tarvikevaraosana. Siinä onneksi pelastaa laakeriliike. Toistaiseksi perä on kasattu uusilla tiivisteillä mutta vanhoilla rattailla ja laakereilla. Toki säädettynä. Shellin baarista sai sentään ravitsevan kinkkusämpylän ja mittarista 50 litraa dieseliä autoon. Vetopyöriä ei siis saa rahallakaan uusina. Pakkohan niitä jossain on olla. Pitää kysellä edelleen että saa varman päälle pelaavan perän käyttöön. Ja äänettömän.
Vanhojen osat jossain saamattomissa
Yli kaksikymmentä vuotta vanhoihin autoihin ei enää pidetä varaosia eikä niitä löydy luetteloistakaan. Pitäisi ensinnäkin tietää auton rekisterinumero että osia alkaisi löytyä. Mistäpä numeron otat jos osa on purkaamolta? Pitänee seuraaviin trikeprojekteihin valita jonkin modernimman tai vielä hiljattain tuotannossa olleen takavetoisen auton perävaihde.
Asennusta ja ennakoivaa huoltoa
Aiemmin ostamani vetoakselin laakerit ja tiivisteet asensin paikalleen. Onneksi löysin. Laakeri on lievällä lämpösovitteella mutta lukituskaulus vaatii oikein kunnon kuumentamisen mennäkseen paikoilleen. Toista jouduin hieman paukuttamaan tekemälläni massavasaralla. Sellainen kannattaa olla sillä paikalleen väärään kohtaan juuttunut lukitusrengas on työläs irrottaa ehyenä tai painaa pohjaan asti. Koska asianmukaiset laakeritkin ovat hankalasti hankittavia tein niistä voideltavia asentamalla rasvanipat niiden kohdalle. Kerran pari vuoteen puristus rasvaprässin kahvasta pitää voitelun riittävänä. Vastoin yleistä luuloa vetoakselien laakerit eivät lillu peräöljyssä vaan ovat kestovoidellut ja vain kevyesti suojatut.
Tulppa on osittain ontto ja reikään kiilasin magneetin palan ottamaan talteen hammaspyöristä irtoavaa metallitöhnää. Käytössä olevat hammaspyörät kun eivät ole enää ihan ykköslaatua. Vanha DX Corolla on aikoinaan saanut kovasti kenkää. Pitänee kysellä purkaamoilta sopivaa lautaspyöräparia varaosaksi.
Osa- ja tarvikehankintoja
Tällekin kylmälle ja tuuliselle kevätpäivälle löysin sisätöitä. Tein kierroksen autotarvikeliikkeissä ja Shellin baarissa kyselemässä ensinnäkin perävaihteen pinionakselin huulitiivistettä ja lisäksi onko varaosina tarjota vetopyöräparia. Tiiviste pinionakselille, vaikkakaan ei aivan toiveiden mukainen, löytyi mutta lautaspyöräparia ei. Eikä perävaihteen kartiorullalaakereita alkuperäis- tai edes tarvikevaraosana. Siinä onneksi pelastaa laakeriliike. Toistaiseksi perä on kasattu uusilla tiivisteillä mutta vanhoilla rattailla ja laakereilla. Toki säädettynä. Shellin baarista sai sentään ravitsevan kinkkusämpylän ja mittarista 50 litraa dieseliä autoon. Vetopyöriä ei siis saa rahallakaan uusina. Pakkohan niitä jossain on olla. Pitää kysellä edelleen että saa varman päälle pelaavan perän käyttöön. Ja äänettömän.
Vanhojen osat jossain saamattomissa
Yli kaksikymmentä vuotta vanhoihin autoihin ei enää pidetä varaosia eikä niitä löydy luetteloistakaan. Pitäisi ensinnäkin tietää auton rekisterinumero että osia alkaisi löytyä. Mistäpä numeron otat jos osa on purkaamolta? Pitänee seuraaviin trikeprojekteihin valita jonkin modernimman tai vielä hiljattain tuotannossa olleen takavetoisen auton perävaihde.
Asennusta ja ennakoivaa huoltoa
Aiemmin ostamani vetoakselin laakerit ja tiivisteet asensin paikalleen. Onneksi löysin. Laakeri on lievällä lämpösovitteella mutta lukituskaulus vaatii oikein kunnon kuumentamisen mennäkseen paikoilleen. Toista jouduin hieman paukuttamaan tekemälläni massavasaralla. Sellainen kannattaa olla sillä paikalleen väärään kohtaan juuttunut lukitusrengas on työläs irrottaa ehyenä tai painaa pohjaan asti. Koska asianmukaiset laakeritkin ovat hankalasti hankittavia tein niistä voideltavia asentamalla rasvanipat niiden kohdalle. Kerran pari vuoteen puristus rasvaprässin kahvasta pitää voitelun riittävänä. Vastoin yleistä luuloa vetoakselien laakerit eivät lillu peräöljyssä vaan ovat kestovoidellut ja vain kevyesti suojatut.
Vetoakselin laakerin rasvanippa.
Voitelukohde
Hieman piti tehdä kulmahiomakoneella tilaa rasvanipalle että prässin suukappele sopii nippaan kiinni.
Hieman piti tehdä kulmahiomakoneella tilaa rasvanipalle että prässin suukappele sopii nippaan kiinni.
Taka-akseli takaa.
Sama edestä.
Painoraja uhkaa
Sisällä puolitoista litraa peräöljyä. Toistaiseksi öljy pysyy sisällä mikä on varsin asianmukaista. Letku on perävaihteen huohotin. Öljyjen kanssa, ilman jarruosia, taka-akselisto painaa tasan 30 kiloa. Jarrulevyt ja satulat pitää punnita vielä. Paljon kevennettävää ei pyörästä enää löydy. Onneksi keskiseisontatuki painaa ainakin puolitoista kiloa ja poistuu käytöstä. Laiha lohtu. Saapa nähdä saanko tästä koskaan kaksipaikkaista aikaan.
Sisällä puolitoista litraa peräöljyä. Toistaiseksi öljy pysyy sisällä mikä on varsin asianmukaista. Letku on perävaihteen huohotin. Öljyjen kanssa, ilman jarruosia, taka-akselisto painaa tasan 30 kiloa. Jarrulevyt ja satulat pitää punnita vielä. Paljon kevennettävää ei pyörästä enää löydy. Onneksi keskiseisontatuki painaa ainakin puolitoista kiloa ja poistuu käytöstä. Laiha lohtu. Saapa nähdä saanko tästä koskaan kaksipaikkaista aikaan.
Akseli ja jarrut koottuna.
Auton jarrut
Vaikka kevyttä yrittää niin paino sen kun lisääntyy: taka-akselin paino kuvan osoittamassa vaiheessa 45 kg. Jarrut ovat toki ylimitoitetut pikkuauton jarrut lähinnä käytännön pakosta. Voisin tietysti käyttää moottoripyörän jarrulevyjä ja -satuloita mutta se vaatii taas lisää kiinnitysosien rakentamista ja niitä on hieman hankala sovittaa auton vetoakselien päihin. Kiinnitystapa kun on erilainen. Jarrulevyistä voisi sorvata materiaalia pois.
Vaikka kevyttä yrittää niin paino sen kun lisääntyy: taka-akselin paino kuvan osoittamassa vaiheessa 45 kg. Jarrut ovat toki ylimitoitetut pikkuauton jarrut lähinnä käytännön pakosta. Voisin tietysti käyttää moottoripyörän jarrulevyjä ja -satuloita mutta se vaatii taas lisää kiinnitysosien rakentamista ja niitä on hieman hankala sovittaa auton vetoakselien päihin. Kiinnitystapa kun on erilainen. Jarrulevyistä voisi sorvata materiaalia pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti