Sääksjärvi Trike Varustelua syksyä varten

Korjattava tai vaihdettava ensi tilassa
Alkuperäispleksin asennusta ei olisi ehkä kannattanut aloittaa lainkaan: ensinnäkin se on ollut edellisellä omistajalla kaatumuksessa mukana ja sen vasen kiinnitysrauta on vääntynyt. Samalla on murtunut myös vasen lampunkorvake johon pleksin kiinnitysrauta kiinnittyy. Arvelin että en ihan heti osta uutta kiinnitysrautaa enkä lampunkorvaketta vaan koitan korjata niitä. Lähinnä korjausta vaati alumiinivaluinen lampunkorva. Laitoin hitsauskoneeseen alumiinilangan ja sille sopivan kaasun. Korvake vaikutti ensimmäisellä vilkaisulla hitsauskelpoiselta mutta osoittautuikin hieman hankalammaksi tapaukseksi. Sain sen kuitenkin hitsattua välttävästi mutta ei mitenkään kauniisti. Pleksin sain kuitenkin kiinni sekä ajovalon tietenkin.

 

Ladonoven kokoinen pleksi.

Suojaa runsaasti
Pientä liioittelua mutta onhan se melkoisen suojaava. Lisäksi hieman vinossa johtuen puutteellisesti oiotuista kolariosista. Mutta kyllä niistä vielä saa hyvät.

Tuleeko hankaluuksia
Nyt selviää myös aiheuttaako pleksi ongelmia ohjattavuuteen. Selviää kun sattuu tuulinen päivä. Lauantaina pitäisi käydä Ruovedellä katsomassa muita Trikejä Haapasaaren leirintäalueella.

Uusi ratkaisu
Jälkeenpäin miettien olen tullut siihen tulokseen että sekä pleksin että lampun kannakkeet kannattaa valmistaa umpialumiinista mutta siten että ne saa irti ilman keulan irrottamista. Asia jonka tänäänkin jouduin tekemään. Kas kun alkuperäiset lampun korvakkeet pujotetaan yläkautta teleskooppiputkien ympärille ja ovat ylemmän T-kappaleen alla. Samalla saan riittävän tukevan rakenteen aikaiseksi sekä pleksin kiinnitykseen, myös etuvilkuille, lisäpitkälle ja varsinaisen ajovalon kiinnitykseen.

Sorvausta ja jyrsintää
Tarkoittaa että sorvin kampiin on taas tartuttava. Sitä ennen pitänee hankkia kunnon iso alumiinipala sekä 15 mm paksua alumiinilevyä joista saa kaivettua jyrsimellä esiin lampun korvakkeet.

Liian korkea
Nyt on tuulisuoja tai pleksi, miksi kukin sitä nimittääkin, ainakain välttävästi paikoillaan ja kestänee tämän syksyn riennot. Melko korkealla se kuitenkin on: kun on selkä aivan suorana eli ryhti kunnossa näkee pleksin yli tien pinnan noin 100 metrin päässä. Lähemmäs joutuu katselemaan pleksin läpi. Eli hieman alemmaksi sitä pitää saada.

Takaosastolle mukavuutta
Sinne sumeamman silmän puolelle ei tarvita pleksiä vaan lisää pehmikettä ja mukavuutta. Lammas oli luopunut turkistaan. Siitä pinta satulaan.

Karvasatula.

Tärkeä hallintalaite
Pitkän matkan ajajat sanovat että satula on tärkeä pyörän hallintalaite ja mukavuustekijä. Sata kilometriä ajaa satulalla kuin satulalla.

Erityisesti lammas
Lampaannahka on kuulemma hyvä jos takapuoli pyrkii puutumaan sekä lämpimällä säällä vähentää peräpäässä hikoilua. Kylmällä säällä vastaavasti pitää ahterin lämpimänä.

Puutumisilmiö
Olen itsekin huomannut että kohtuuhyvällä satulalla ensimmäiset kaksisataa - kaksisataaviisikymmentä kilometriä menee oikein mukavasti kunnes selänjatke ilmoittelee olemassolostaan. Sen jälkeen pääsee sata kilsaa, sitten pysähdysten väli alkaa lyhetä.

Henkselit käyttöön
Laitoin ommellen muotoon leikkaamani lampaanturkin palan kiinni leveisiin resoreihin jotka kiristävät satulanpäällisen satulaan kiinteästi ettei tuuli sitä vie ja sateen sattuessa sen voi heivata sivulaukkuun tai perillepäästyä hotellihuoneeseen kuivamaan. Tai vaikka suojaiseen paikkaan narulle.

Voi pestä haalealla vedellä ja saippualla.