Trikeilyä Pohjanmaalle ja jopa takaisin

Kaksi ajoneuvoa
Matkaan lähti Carillofornia Trike ja Sääksjärvi Trike (Sittemmin California Adamant) kuljettajineen. Eli kaksi henkeä ja kuusi pyörää. Varman päälle tällä kertaa.

Historiaa
Aiemmin seudulla oli käynyt muunmuassa venäläisiä antamassa Kyrönjoen varressa turpiin ruotsalaisille. Joskus vuonna 1714 eli jotain 300 vuotta sitten. Ilmeisesti kaikki ruotsalaiset eivät olleet päässeet vielä karkuun koska

Vain ruotsiksi
Napuesta muutama kilometri länteen huoltoaseman tankkausautomaatti ja kaupan täti eivät tulleet oikein ymmärretyiksi kun heitä kohtasimme. Mihail Golitsyniltä jäi siis homma pahasti kesken. Tuo Napue on hämäystä. Taistelu käytiin oikeasti Laurolan kylässä lähistöllä.

Paljon kiviä
Se historiasta. Maisemat tällä läntisellä vesijättöalueella ovat karuja: ensin on kyllä savisia peltoja mutta lähemmäs merta mennessä muuttuu maisema melko kiviseksi kunnes ei näy enää muuta kuin kiviä vedessä. Paljon. Talon kokoisia murkuloita.

Tien päässä näkötorni.

Majatalosta kämppä
Ajoimme niin pitkälle länteen kuin tietä piisasi ja sitten kaksi kilometriä takaisinpäin. Siinä kohtaa on tienvarressa Merenkurkun Majatalo. Björköbyn kylästä päätien varresta. Sieltä luhtiaitasta saimme huoneen pariksi yöksi.

Asiallinen paikka
Paikka vetää noin 20 henkeä. Sieltä saa myös ruokaa ja juomaa. Sauna kuuluu huoneen hintaan ja isommalle joukolle löytyy isompi sauna ja palju. Asiallinen iso takkahuone on myös. Palvelu myös suomeksi.

Käsityötaiteilija Svedjehamnissa.

Svedjehamnin kalasatama, Björköby. 

Sesonki jo ohi
Niemen nokassa oli vielä aavistus matkailusesongin palveluista jäljellä. Paikallisia käsityötuotteita. Paljon paikallisesta villasta tehtyjä juttuja.

Näkötorni merinäköalalla
Kauempana, pienen kävelymatkan päässä on Metsähallituksen näkötorni. Sieltä korkealta saa silmillä katsomalla käsityksen saariston erikoisesta pinnanmuodostuksesta. Linnunpaskaa oli myös paljon. Me emme suinkaan kävelleet näkötornille vaan törkeästi ohitimme ajokieltomerkin. Tällä kohtaa luotimme eläkeläiskorttien ja huonojalkaisuuden voimaan. Tosin eipä niitä kukaan kysynyt.

Tarkempi osoite.

Björkö on Raippaluodosta länteen
Björköbystä takaisin rannikolle päin löytyy Raippaluoto useine kylineen. Pelkästään kyseisessä saaressa ajaessa tuli päivän mittaan toistasataa kilometriä mittariin. Löytyi sopivassa suhteessa nähtävyyksiä, lähinnä luontokohteita ja kalasatamia, ravintoloita, kahvioita, pari kyläkauppaa ja keskikokoinen marketti. Eli kaikkea tarpeellista mitä olisi voinut ehkä tarvita. Alko löytyykin vasta Vaasasta. Keskiolueen oli tyytyminen.

 Triket Sommarö sundin rannalla.

Merivartioasema, Valgrund.

Sai katsella paikkoja rauhassa, hyvin rauhassa
Parin yön vietto riitti Björkön ja Raippaluodon katsastamiseen soveliaaksi matkohteeksi. Kesäsesongin aikana lienee palveluita enemmän mutta niin varmaan turistejakin.

Takaisin mutkikkaammin kiireettömästi
Paluumatkalla käytimme eri reittiä kuin tullessa. Menomatkahan tapahtui Orivedeltä kantatie 66:tta Lapualle. Siitä ei ole paljon kerrottavaa.

Jurvan Seolla.

Jurvassa tauko
Vaasan ohitse isoja teitä ja pätkän matkaa moottoritietä ja siitä 8-tietä pieni pätkä etelään ja käännös itään Jurva-viitan kohdalta. Kahvit Jurvan Seon kahviossa ja siitä kohti kaasuvaijerivauriota joka tapahtui pohjanmaalaisittain melko ison mäen päällä matkalla Kurikkaan.

Veto loppui totaalisesti
Vaijerin nippa oli irtautunut tinauksestaan. Korjasimme vian Bilteman korjaussarjalla tien laidassa ja matka jatkui hyvää vauhtia kohti Jalasjärveä ja siellä Ala-Vallin risteystä josta korpitietä Peräseinäjoelta Virroille menevälle tielle. Sitä pätkän matkaa ja käännös oikealle kohti Kihniötä jossa suunnittelimme pakollisen päiväruokailun tapahtuvan.

Ei lounasta Kihniöllä
Pahaksi onneksi kello oli pari minuuttia yli 14 eli ravintolassa pahoiteltiin lounasajan olevan ohi ja muuta ruokaa ei saa ennen huomista. Liian pitkä odottelu olisi se. Muita ravintolapalveluita ei koko kylässä ole kunnes Järvi-Suomen tien varteen sijoittunut grilli avaa ovensa. Grilli Tähtiportin avajaiset ovat 13.09.2014.

Kuruun maisemallista tietä myöden
Suunta nälkäisinä kohti Kurua Luoteen kylän kautta. Kurun keskustan ravintolassa pääsimme liharuoan ääreen. Siihen päätimme myös retkemme päättyvän: Latimo lähti Oriveden suuntaan Muroleen kanavan tietä ja itse Tampereelle Ylöjärven kautta.

Reissun vaivat
Pienen vaijerivian lisäksi muita murheita ilmeni jo Björköbyssä kun katkojan kärkien ylempi kärkipari oli hiljalleen vioittunut. Vaihdoin kyseisen kärkiparin ja sytytyshäiriöt isoilla kierroksilla loppuivat. Kyseinen kärkipari on aivan tavallista autotarvikekamaa. Sama kärki oli aikanaan mm 127 Fiatissa. Se toinen kärkipari onkin sitten "vain" Guzziosa. Latimolle kiitoksia paremman ruuvitaltan lainasta.

Yksi iso töyssy
S. Triken ajettavuus, erityisesti monttuisilla tieosuuksilla, osoittautui varsin miellyttäväksi ja jousituksen toiminta oli riittävää. Yksi heitto oli kyllä sellainen että harvoin tulee vastaan: keula oli hetken aikaa irti tiestä ja samalla oikean takapyörän alla monttu. Kun ei etupää ohjaa niin koko laite kääntyy äkisti pystyakselinsa ympäri. Kun etupyörä ottaa uudelleen asfalttiin niin ohjattavuus korjaantuu mutta hetken aikaa kuljettajaa heitellään kuin säkkiä. Kannattaa pitää tukevasti kiinni sarvista.

Katsottiin pahalla silmällä
Kaikkialla muualla, paitsi Jurvassa ja Kihniöllä, pysähdellessä tuli ystävällisiä ihmisiä katselemaan ja kyselemään trikeistä kaikenlaista. Yleisin kysymys on: "Mistä autosta on taka-akseli peräisin?" Muut kysymykset koskivatkin sitten ajoneuvon laillisuutta. Sitä jaksoi epäillä melko moni. Kehujakin tuli ja S. Triken äänenvaimentajien asentoa kehuttiin. Joskus pysähdykset pyrkivät kestämään aiottua kauemmin uteliaiden vuoksi. Poliisit eivät ole kiinnostuneita näistä laitteista.

Lisäys 07.09.2014Tämä olikin tämän pyörän sekä tämän vuoden toiseksi viimeinen ajosuoritus. Tätä kirjoitettasessa on jo se viimeinenkin ajosuoritus tehty. Koski käyntiä Tammelan liepeillä Keppana Kellarissa. Äijäruokaa ja oluita. Siksi tuli viivyttyä pari yötä paikassa.

Korjausta ennen kuin hajoaa
Tulevan talven aikana S. Triken vaihteisto saa uudet laakerit ja tiivisteet. Samalla kytkin tarkastetaan. Ainakaan ajossa ei ole mitään kytkinvaivaa ilmennyt. Mutta koska vaihteisto on irti niin kytkin kannattaa ainakin siivota ja tarkastaa että osat ovat moitteettomassa kunnossa. Laakeroinnit pitävät kahinaa ja on mahdollista että akselit kulkevat hieman vinossa ja silloin hammaspyörien keskinäiset kosketuspinnat eivät ole oikeassa asennossa. Laakerit ovat halpoja, rattaat kalliita ja akselit vielä kalliimpia. Viitosvaihteen rataspari ääntää. Niiden hinta on noin 180€.

Ulkonäkö muuttuu radikaalisti
Katteiden tekokin pitää aloittaa. Siinä riittää hommaa varsin pitkäksi aikaa. Lisäksi ohjauskolmiot eli ylä- ja ala-T-kappaleet sekä lampunkannakkeet pitää koneistaa uusiin mittoihinsa hyvälaatuisesta alumiinista.

Lisää elektroniikkaa
Myös moottorinohjauksen asentamiseen on hankittuna useimmat osat. Vain ohjausyksikkö vielä puuttuu.

Sähköasennus on mukavaa
Eli mielenkiintoista näpräilyä on tiedossa. Erityisesti pidän sähkötöistä kun saa tehdä niitä omien sähköpiirustusten mukaan. Ja tietenkin säätäminen. Siinä kun näkee virheet ja edistymisen välittömästi.