Sisustusaihe 2 Suutarinarkku

Vanhaa perua
Vaimon suvun maatilalta löytyi aitasta arkku joka perimätiedon mukaan on tarkoitettu suutarintyökaluja varten.

Omavaraisia osaamisen suhteen
Maatiloillahan oltiin varsin omavaraisia ja joku talon väestä osasi tehdä, esimerkiksi, juurikin jalkineiden korjauksia.

Kumiteräsaappaan historiaa
Tyypillinen toimenpide on vanhojen nahkasaappaiden kunnostus uuteen elämään kun saappaan "terää" ei voi enää korjata ylettömän kulumisen vuoksi on kuitenkin varsi usein ihan käyttökelpoinen. Kaupoissa oli myynnissä edullisia "kumiteriä" eli kumisaappaan jalkaosia. Vanhaan nahkavarteen siis ommeltiin ja liimattiin kiinni kuminen terä ja nahkavarsi rasvattiin. Toimii metsätöissä suojakelillä ja moottoripyöräjalkineenakin. Ei ole niin herkkä hikoamaan kuin kokonainen kumisaapas mutta oleelliselta osaltaan kuitenkin tiivis.
"Varsi suojaa viimalta ja terä sateelta!"

Vasemman jalan kumiteräsaapas.

Työkaluja ei ole
Työkalut, naskalia lukuun ottamatta, eivät ole tallessa mutta arkku on. Arvelin siitä entisöiväni sisustuselementin joka muistuttaisi meidän molempien suvun pitkäaikaisesta talonpoikaisperinteestä. Joka molempien suvussa edelleenkin elävänä jatkuu. Mutta toisten toimesta. Mikä on hyvä.

Taidokkaasti valmistettu
Kyseinen puulaatikko on ikänsä aikana kärsinyt monenlaista vauriota. Kannen alla on lokerikko joka on taiten tehty kalanpyrstöliitoksilla kulmistaan mutta huvittavalla tavalla ilmeisestikin jämäpaloista koska lokero on jaettu osiin ja molempien lokeroiden pohja on vain niiden mittainen vanerilevy. Itse arkku on tehty tappiliitoksilla ja kulmistaan kalanpyrstöllä. Rakenteesta sekä käytetyistä materiaaleista päätellen sekä aikalaisten muistin mukaan arkku on tehty jo 30-luvulla. Arkku on ollut vaimon isosedän Aarnen käytössä. Aarne menehtyi maanpuolustoimessa.

Autenttiset materiaalit
Aion käyttää kunnostukseen alkuperäisiä osia mahdollisimman paljon. Tosin liimauksessa käytän nykyaikaisia materiaaleja. Koska arkkua on korjattu ennenkin niin niiden korjausten jälki saa näkyä ja niin aion jättää oman jälkenikin korjauksiin.  

 Liimausta.

Kansi nyrjähtänyt
Saranoiden kiinnitys pitää kunnostaa: ruuvien kohdalta on kansi haljennut koska se on päässyt kääntymään nurinniskoin. Nyt laitan pidäkkeen niin että saranoille ei tule rasitusta kannen aukaisusta. Lisäksi kansi pitää kiinniasennossaan tukea koska tulevaisuudessa sitä tultaneen käyttämään myös istuimena niin saranat eivät joudu liian koville.

Maalikerroksia.

Ei uutta maalia
Arkku on ollut, luonnollisesti, puun värinen uutena. Sen on annettu patinoitua mutta jossain vaiheessa se on lakattu sävytetyllä lakalla. Ilmeisestikin kuusikymmentäluvulla maalattu lattiaemalimaalilla harmaaksi. Ajan hammas on syönyt kaikkia aiempia pintoja näkyviin. Sellaiseksi se saa jäädäkin. Kuvassa on se maalipinta joka jää näkyviin.

Pehmuste
Päälle ehkä tulee vielä ohut istuintyyny. Sen kuosia pitänee miettiä. Sekin pitää miettiä mitä arkkuun laitetaan. Se tosin taitaa olla vaimon päätösvallassa.

 Lopullinen ulkopinta.

Näyttää kuluneelta
Puhdistin vanhan maalipinnan ja ne kohdat joista saattaisi irrota tikkuja hioin sileäksi ja ruiskutin paksuhkon kerroksen himmeää lakkaa päälle. Ulkonäkö säilyy tällaisena vaikka kulutus olisi kovempaakin.

 Arkku sisältä.

Rajoitin
Vasemmassa reunassa on laittamani kannen pidäkeketju ettei kansi pääse retkahtamaan saranoidensa varaan. Aiemmin oli niin käynyt ja sekä kansi että saranapuoli kiinteästä kannen osasta olivat haljenneet.

Jämptisti tehty kalanpyrstöliitos.

Tulee käyttöön
Arkku on siis valmis sisustajan uhriksi. Mielenkiintoista nähdä mihin tämä perintökalleus asettuu.

Sohvapöytänä
Arkku on saanut roolin toisen makuuhuoneen sohvapöytänä ja erilaisten tavaroiden varastona. Istuinpehmustetta ei sitten tarvittukaan.