Jopon korjailua

Jopo töihin
Nurkissa pyörinyt ja jo monta muuttoa mukana kulkenut Jopo-polkupyörä on nyt otettu työn alle. Arvelin saavani siitä syys- ja talvikaudeksi kulkuneuvon kodin ja tallin välille. Kävellen matka ottaa liki kolme varttia mutta jopolla se sujahtaisi vartissa, kai.

Kunnostus käyttöön
Sitä ennen jopo, kuten sen kirjoitusasu on, on kunnostettava. Osia on rikki ja puuttuu. Ainakin nyt aluksi korjailen sitä halpisosilla ja jos se tuntuu tarpeelliselta niin myöhemmin laadukkaimmilla palikoilla. Jopo itsessään on tehty varsin tasokkaista osista, huomasin.

Kampikoneisto tänään
Purin kampikoneiston ja pesin osat. Huomenna ohjauslaakerit saa vuoron puhdistua ultraäänipesurissa. Kiva laite kunhan pysyisi kunnossa. Sen henkisestä elämästä toisaalla.

Aito ja alkuperäinen jopo maaleja myöden.

Ei entisöintiä
En aio tehdä entisöintiä. Vain kunnostuksen ja kustomoinnin. Juurikin siksi että polkupyöräpuristit saisivat syyn kiukutella. Aluksi maalipinta ja osat saavat olla sellaisia kuin ovat eli ruostetta on siellä täällä. Mutta olkoon. Halutessa siitä pääsee eroon. 

Joku korjaillut aiemmin
Osa rungosta on maalattu huolimattomasti yli ruosteensuojamaalilla. Ei kovin kaunista mutta ei myöskään houkuttele varkaita. Siitä tulikin mieleen että lukkokin on hankittava. 

Kampikoneisto purettu, laakerit pesussa.

Ehjiäkin osia
Kampi ja sen laakerointi on ehyt, vain polkimet ovat entiset. Kuvan osista jää käyttöön ketjusuoja, ketjusuojan kannatinrauta ja kampi. Hieman peltisepän hommia ja kiillotusta niin ketjusuojasta tulee vielä kelvollinen. Kampi on ruosteessa mutta ei sellaisista kohdista että menoa haittaisi.

Biltemaan hankinnoille
Ketjut ja polkimet hankintaan. Jonkinverran menee ruostumattomia teräsruuveja ja pari pientä hitsaustakin pitää tehdä. 

Kammen laakerien ulkokehien laakerointi on kunnossa.

Korroosio pois
Ruosteensyöjällä lähti ruosteet. Vielä hieman pesua niin osat ovat asennettavissa takaisin paikoilleen.

Kammen osat.

Uä on kätevä menetelmä
Ultraäänipesun jäljiltä osat ovat erinomaisen puhtaita. Myös ketjuratas on hyvässä kunnossa. Alumiinista suojakuppia pitää oikoa. Näitä on kiva koota ja säätää paikoilleen.

 Uudet vanteet ja vanhat renkaat.

Pysyy vakiona
Pyörässä olleet vanteet ovat kierot ja sen lisäksi vielä väärää kokoa eikä niihin voi laittaa vanteeseen tulevaa jarrua kuten ainakin eteen on tarkoitus laittaa. Siksi toisesta purkupyörästä laitan sopivat pyörät. Vielä tarvitaan sisäkumit ja takaratas. Tietysti nyt olisi kiva laittaa vaikka kolmivaihteinen automaattinapa. Annan toistaiseksi kuitenkin olla vakiona.

Ohjaustanko on entinen. 

Osien mietintää
Tilalle taidan laittaa korkean "ape-hanger" tangon. Silloin tangon pystyputki saa olla ala-asennossaan joka tekee keulan hieman tukevammaksi. Jarrukahva pitää hankkia. Jarru on jo takavarikoitu purkupyörästä. Äänimerkki ja valot myös.

Etuhaarukan tutkintaa
Purkaminen ja osien pesu ja tarkastaminen jatkui. Keula vuorossa.

 Etuhaarukka purettuna.

Oiottava
Jopo on kokenut kovia. Keula on hieman taipunut. Se pitää oikaista ja mahdollisesti vahvistaa huomaamattomasti. Mahtuu hyvin hiekkapuhalluskaappiin.

 Keulan osia enimmäkseen.

Suurin osa osista kelpaa käyttöön
Laakerit ovat käyttökelpoiset. Lisäksi ohjaustangon putki ja sen pultti on valmiit käyttöön. Muissa kiinnitysosissa on pintaruostetta. Ne voi joko hankkia uudet tai vain hiekkapuhaltaa ja maalata. Muoviosa on etuhaarukan ristiosan päältä oleva suoja.

 Runko purettuna.

Takaosa purettava
Osoittautui että takarunko on vinossa eturunkoon nähden. Runkoa on hitsailtu joten syy lienee siinä. Joudun joka tapauksessa katkaisemaan takarungon irti että saan rungon mahtumaan puhalluskaappiin ja hiekkapuhallettua osat. Tuo ruostesuojamaali on hieman vastenmielisen näköinen.

Rakennemuutos
Samalla voisin tehdä takarungosta pulttikiinnitteisen. Helppo homma: lattaraudasta varsinaiseen runkoon tukevat korvakkeet, putkenpäät litistetään ja porataan reiät. Ei sen kummenpaa.

Runko ilman tavaratelinettä.

Ritsi pois
Tarkemmat mittaukset osoittivat että tavarateline oli hitsattu jossain vaiheessa uudelleen ja vinoon. Irrotin sen kokonaan koska se ei ole itse pyöräilyn kannalta ehdottoman tärkeä. Ainakaan aluksi. Vielä pitää suunnitella takarungon kiinnityksen muutos. Takarunko tulee kiinni pulttiliitoksella.

Kaikkea ei löytynyt
Toistaiseksi takarunko on saanut olla entisellään. Keulaa kunnostin sekä pesin kaikki laakerit ja kokosin pyörän noin suurinpiirtein. Siihen tarvittiin osia. Osan sain Biltemasta kuten satulan ja ohjaustangon. Bilteman polkimet eivät käy koska jopossa on pienempikokoinen kierre. Kierteen ulkohalkaisija on 12,5 millimetriä. Eiköhän jossain myymälässä ole sellaisiakin. Liekö jokin tuumamitta?

Rengaskoko.

Erikoinen koko
Tämä rengaskoko tuottaa hankaluutta. Harvinainen koko. 22-tuumaisia kumeja ei ole joka myymälässä. Näin aluksi tarvitsen vain pari sisärengasta ja vannenauhat. Jälkimmäiset saa lyhentämällä pidemmistä mutta sisärenkaita etsin vielä. 

Koekokoonpano.

Jotain jo nipussa kokeeksi
Keskiön kierteet ja laakerit olivat ehyet. Vain voitelu ja kokoonpano. Alkuperäinen kampi saa kelvata toistaiseksi vaikka onkin pintaruosteessa. Voihan senkin maalata. Alkaa näyttämään polkupyörältä.

Ensin halvat myymälät
Nyt pitäisi löytää vielä ketjut. Bilteman halvat ketjut eivät mahtuneet rattaille. Olivat liian kapeat. Käyn Motonetissä katsomassa mitä siellä on tarjolla. Sitten vasta pyöräliikkeisiin josko heillä olisi.

Vanha kelpaa

Satulaputkea ei myöskään löytynyt. Tarjolla olevat olivat 25 millisiä kun tässä on vain 22 mm. Hiekkapuhalsin vanhan ja ruosteisen putken ja sipaisin maalia pintaan. Kelpaa toistaiseksi. Satula tuntuu mukavalta ahteria vasten.

 Alumiininen ohjaustanko kiinnikkeessään.

Rasvaa ja nippuun
Keula oli helppo rasti: laakerit ja laakeripesät kohtuullisessa kunnossa ja kierteet myös. Ohjaustangon kiinnityshelasta piti alkuperäinen krominjäämä ja ruoste hiekkapuhaltaa pois ja maalata. Ohjaustanko Biltemasta. Ihmetellä pitää että hinta on vain materiaalin hinta. Työ on ilmeisesti ilmaista. Ja rahti päälle...

Alkuperäinen sivuseisontatuki.

Toimiva
Osa joka oli täysin kunnossa. Vain tuen alapäässä oleva muovituppi oli murentunut. Eiköhän sellainenkin löydy.

Lempäälän Kuljusta
Ei tarvinnut lähteä Motonettiin vaan sopivat osat löytyivät Kuljun Kartanon sekatavarakaupasta. Polkimet, sisäkumit, ketju, äänimerkki, lukko, jne. Hetken askartelua ja vanhat mutta käyttämättömät renkaat olivat vanteella uusilla sisäkumeilla.

Ketjulukko yllätti
Nykyaikaisen ketjulukon kanssa oli hetken ihmettelyä mutta "snap on"-lukko on kyllä aika kätevä. Hieman epäilyttävä kyllä. Asennetaan ketjua taivuttamalla. Pakkauksessa oli ohjeet miten toimia. Polkimet ovat sitä mallia jollaiset olivat jo vaarin Jaguar-merkkisessä polkupyörässä.

Retropoljin.

 Moderni ketjulukko.

Sujautetaan paikoileen
Lukkolevy vain painetaan akselitappeihin ja sillä selvä. Ei enää vanhanaikaista jousilukkoa tai niittausta. Niittaukseen luottaisin enemmän.

Vanhaa sarjaa, "Made in Finland".

Kaukaa Karjalasta
Olikohan Nokian polkupyöränrengastehdas Lieksassa tai jossain siellä päin? Ei ainakaan Nokialla.

 Polkupyörän tärkeät osat paikoillaan.

Koekäyttö
Tämän vähemmillä osilla ei juurikaan polkupyöräily sujuisi. Pääsin siis koeajolle. Hyvät fiilikset mutta pohkeisiin pitää saada lisää vääntöä. Eiköhän se ajan kanssa onnistune. Ketjusuoja ei hinkannut kampea ja mistään ei kuulunut rutinaa tai muuta huolestuttavaa. Satula oli oikein miellyttävä.

Lokarit ja kissansilmä
Seuraavaksi pitää hankkia lokasuojat ja niille kannattimet. Myös takaheijastin ja pimeällä tarvittava ajovalo tulee hankittavaksi. Nykyisin on aika hyviä led-valaisimia jotka eivät tarvitse dynamoa vaikka sellainen olisi tietysti hauska yksityiskohta. Jospa löytyisi oikein pieni.

Varustelukierre
Nyt siis alkaa varustelu. Se lienee loputon suo mutta kunhan nyt ensiksi sen verran että mukavuusseikat ja liikenneturvallisuusvaateet täyttyvät.

Kädellä näytetään suunta
Polkupyörään kun saa nykyään laittaa suuntavilkut. Luotan enemmän moottoripolkupyöräaikaiseen mekaaniseen suuntaviittaan. Tosin se ei näy pimeällä.

Toisen romu on yhden onni
Romulavalta pelastamani isomman polkupyörän lokasuojat laitoin uusiokäyttöön. Niiden säde oli huomattavasti suurempi joten ne piti taivuttaa sopiviksi. Lisäksi piti tehdä takalokasuojalle tuki. Ei tullut ihan tyylin mukainen kun ei ollut sopivaa puikkorautaa jota taivutella. Laitoin alumiinilattaa. On ainakin tukeva tuki.

Lokasuojan takatuki.

Kenties tulee myöhemmin asennettavaksi
Alkuperäinen tuki on irrotetussa tavaratelineessä joka pitää ennen käyttöönottoa oikaista ja kunnostaa. Siksi korvaava rakenne. Saattaa siis jäädä väliaikaiseksi. Löytölokarissa oli mukana takavalo/heijastinyhdistelmä. Jätin sen käyttöönsä. Laitan sen sisään muutaman ledin. Sallitaankohan polkupyörässä jarruvalo? 

Sivuseisontatuki toimii.

Tilava ja pitkä
Vaikka kyseessä on 22-tuumainen nuorisomalli on pyörän akseliväli melko pitkä ja ajajalle tilaa. Esimerkiksi vaikka etupyörä on käännetty kaartoon ei polkimella oleva jalka ota polkiessa kiinni etulokasuojaan kuten monissa uudemmissa käy.

Kilikello
Äänimerkki löysi paikan oikean peukalon ulottuvilta. Perinteistä mallia. Pyörä on melko lailla siinä varustuksessa että sillä saa ajaa päiväsaikaan. Onkohan vielä olemassa sääntö siitä että takalokasuojassa pitää olla valkoiseksi maalattu takaosa? Tässä ei ole. Eikä ollut siinäkään pyörässä mistä lokasuoja on peräisin. Tarrassa lukee DBS.

Varustettu edullisella lukolla.

Muita hankintoja kuten ajovarusteet
Kodin ja Tallin välinen matka sujuu tästä lähtien tällä kulkimella mikäli se ei hajoa tai säätila on edes jotenkin siedettävä. Ajohanskat on hommattava ettei mukatessa lähde näpeistä nahka. Ajolasit on ja kypäriä useita. Otan jonkin vanhan prätkäkypärän käyttöön: poraan siihen muutaman tuuletusreiän takasivulle että haihtuu ponnistusten tuoma hiki.

Kumilista ja "kromilista".

Alkuperäisvarusteet
Löytyivät tällaisetkin alkuperäisosat jotka useimmista jopoista ovat kadonneet matkalle vuosikymmenten myötä. Käytännössä tarpeettomat mutta pyörän suunnittelija on ne näin tarkoittanut.

Jatkuu.