sunnuntai 28. elokuuta 2016

California Adamant Perävaihteen kestotesti päättyi


Järeä koe
Toissa kesänä California Adamantin jo valmiiksi kiinnileikannut perävaihde sai tehtävän: testata nollavälykselle säädettynä, halvalla öljyllä voideltuna mutta seassa 10 millilitraa RVS -nimistä metallin lisäainetta.

Karmeaa melua
Ensimmäiset kilometrit perä huusi isolla äänellä ja aiheutti nopeuden mukaan muuttuvaa tärinää. Vähitellen jurina helpotti ja meno tasaantui. Jossain vaiheessa meni varsin kevyen oloisestikin eikä perä kuumentunut lainkaan mutta menneen kesän kuluessa tapahtui kaksi poikkeavaa tapausta. Molemmat moottoritiellä heti kohta ajoon lähdettyä.

Ilmeisesti uusi kiinnileikkautuma
Ensimmäisellä kerralla vauhti hetkeksi hidastui aivan kuin olisi jarrutettu. Sen jälkeen ilmeni tärinää joka heikkeni ajon edetessä mutta ei loppunut kokonaan. Toisella kertaa pitkässä moottoritien ylämäessä takarenkaat vinkaisivat hetken noin 110 km/h vauhdissa mutta pyöriminen kuitenkin jatkui samantien ja nopeus nousi jälleen tärinöiden kera.

Voimansiiro täristää
Tärinä ilmenee erityisesti 60, 90 ja noin 150 km/h vauhdeissa.

Ajaminen sujui pienestä tärinästä huolimatta
Ajomatkaa kertyi kahdessa kesässä noin 7000 km. Enimmäkseen kyläpyörittelyä mutta muutama pidempikin reissu kuten kokoontumisajomatkoja ja kesämökki tukikohtana josta suoritimme kahden hengen kuormalla tutkimusmatkoja Itä-Suomessa kuten kiertoajelun Rääkkylään. Matkalle ei jääty eikä perävaihde alle sadan kilometrin vauhdissa ole kiukutellut lainkaan.

RVS:n käytöstä muualla.

Perävaihteen purku
Tänään iltapäivällä otin omaa aikaa kolme tuntia ja kävin tallilla riipaisemassa perävaihteen irti taka-akselista. Se edellyttää purkamista. Peräytyslaite piti irrottaa ensin. Sen jälkeen kardaani perävaihteesta, sitten iskunvaimentimet alapäistään ja viimeksi itse perävaihde.

Osia sieltä ja täältä
Pyörä on osacocktaili eri laitteista: kardaani Mazdasta, perävaihde on peräisin Toyota Corollasta seitsemänkymmentäluvulta ja takajousitus saksalainen ja työ pirkanmaalaista.

 Irrotettu peruutuslaite.

Purku- ja kokoonpanohommassa tarvitut työkalut.
Lisäksi tarvitsin ristipäämeisselin ja muovivasaran. Alkuperäinen suunnitteluni toimii edelleen ja homma on helppo tehdä alakautta.

Pukille
Pyörä pitää ensin ajaa matalille rampeille ja keskelle pyörää pitää laittaa haitaritunkki keventämään. 
Siinä vaiheessa kardaani lähtee irti. Takatuentaa ei tarvitse lainkaan purkaa takajousien alapäiden irrottamista lukuun ottamatta. 

Haitaritunkki siinä kohtaa missä olisi normaalisti keskiseisontatuki.

Makuultaan
Takaapäin taka-akselin alle ryömimällä saa miellyttävästi makuuasennossa tehdä homman. Välillä vedin henkeä ja annoin peräöljyjen valua hiljalleen puhtaaseen astiaan. Öljy haisi vain öljylle eikä perinteiselle käytetylle peräöljylle joka haisee tietynlaiselle ei-miellyttävästi.

Samalla öljyllä
Aion käyttää saman öljyn uudelleen. Magneettipropussa ei ollut juurikaan metallia. Perästä ei siis irronnut mitään isompia materiaalieriä vaikka selkeitä kiinnileikkautumia oli aiemmin havaittavissa.

Oikean puolen takajarru.

Vetoakselit pitää irrottaa
Tältä näyttää kun takapyörän on irrottanut. Seuraavaksi ristipääruuvi irti ja sen jälkeen jarrusatulan kiinnityspultit sekä laippa joka pitää jarrukilven ja vetoakselin laakerin paikoillaan. Siis lähinnä ruuvinpyörittelyä mukavasti jakkaralla istuen. Tässä vaiheessa rampit on nostettu nurkkaan ja vaihdettu kolmijalkapukkeihin molemmin puolin.

Kun em. palikat ovat irti niin vetoakselit lähtevät yksinkertaisesti muovivasaralla hieman kopistelemalla ja vetämällä pois.

Jarrulevy ja vetoakseli sekä levyn keskellä akselin kiinnityslaippa.

Yksinkertainen rakenne
Rakenne on naurettavan yksinkertainen ja siksi hyvä ja helppo remontoida. Vain vetoakselin laakerin vaihto vaatii oheistoimenpiteinä järeämpiä työkaluja ja kuumennusvälineet. Tällä kertaa ei laakereita tarvitse vaihtaa.

Kardaani on sidottu narulla pois tieltä ylätuentaan. 

Osat irti
Perävaihde on siis irti tasauspyörästöineen. Kuvassa vasemmalla näkyy kiinnityspultit. Laitoin perän rättinipun päälle valuttamaan isommat peräöljyjäämät pois. Ei suttaannu pesuaineet niin kovin kun on vähemmän rasvaa koneessa.

Tuntitöinä
Tähän siis meni noin kolme tuntia rauhallisesti työskennellen. Jatkan ilmeisesti huomenna purkamalla perävaihteen ja tasauspyörästön. Pesun jälkeen homma etenee tarkastelulla ja osien jatkokäytön arvioinnilla.

Löysiä ja kireitä kohtia
Hammasvälyksessä tuntuu selvästi kireämpiä kohtia mutta kyse onkin nollavälykselle säädetystä perävaihteesta jossa jo alkuaankin oli kiinnileikkautuma. Jos osat ovat kohtuullisessa kunnossa RVS:n jäljiltä saatan koota perän samoilla osilla ja vanhalla öljyllä jossa on jäljellä lisäainetta. Varaosaa ei toistaiseksi ole.

Osien tarkastelua
Purin perävaihteen osiinsa. Sen jälkeen pesu ja tarkastus. Löydös oli yllättävä mutta positiivisesti.

Yllättävän siistit
Osat olivat siistejä. Tasauspyörästö oli kuluneimman näköinen mutta vetorattaat näyttivät suorastaan mainioille. Hampaiden keskinäiset kosketuskohdat ovat oikeassa kohdassa ja pinnat odottamaani sileämmät.

Myös kartiorullalaakerien pinnat olivat sileämpiä kuin ennen.

Perän sisäkalut.

Hypoidihammastus
Perä on niin sanottu hypoidivetoinen. Pieni vetopyörä ei ole lautaspyörän keskilinjalla vaan sen alapuolella. Tyypillinen rakenne autoissa ja osassa moottoripyöriä. Vaati GL5-peräöljyn eli hypoidiöljyn.

Lautaspyörän hampaiden "vetosivu".

Lievä muutos
Hammaskosketus on kokolailla kohdillaan mutta kuluminen on sen siirtänyt hiukan ulkoreunapainotteiseksi.

Hampaiden takasivu.

Hieman iskusyöpymää
Tämä puoli ottaa vastaan moottorijarrutuksen. Siinä on paikoitellen hieman pittingiä mutta ei haitallisessa määrin. Voimat ovat trikessä pieniä ja nämä jäljet ovat syntyneet jo seitsemänkymmentäluvulla kun perävaihde on ollut ensimmäisessä elämässään auton alla.

 Lähikuvaa pienen vetopyörän hampaista vetopuolelta.

Rälläkän jälkiä
Hampaissa näkyy vielä jäljet kun kulmahiomakoneella otin kiinnileikkautumat pois. Ne olivat metallin kasautumia eikä perä pyörinyt ennen toimenpiteitä kunnolla.

Lähikuvaa hampaista.

Tarkoituksella nollavälys
Koska hampaat jäivät hyvin epätasaisiksi laitoin perän pyörintävälin nollaksi. Siis jatkuvaan välyksettömään kosketukseen. Käsin sai vain vaivoin perän pyörimään kylmänä.

RVS ajossa
Lisäsin RVS:n öljyyn ja sen avulla kunnostin hampaat pyörittämällä niitä nollavälyksellä useita tuhansia kilometrejä. Nyt palautan välyksen normaaliksi.

RVS käytössä
Edelleen on käytössä RVS. Sen lisäksi että se estää kiinnileikkautumisen niin se korjaa metallipintoja kuten tässäkin on tapahtunut. Pinnat ovat hyvin paljon sileämmät kuin kulmahiomakoneen jäljiltä.

Hammaskosketus säädön jälkeen.

Uudelleen säätö
Molemmissa rattaissa on kiertovälystä nyt ihan reilusti. Alussa uusi välys saattaa aiheuttaa melua: jurinaa tai ulinaa. Riippuu nopeudesta. Jos homma menee hyvin niin RVS sopeuttaa rattaat toisiinsa uudelleen ja matka alkaa sujua.

Koko palikka koossa.

Tasauspyörästö.

Hammasvälyksen säätömutteri.

Perän säädöt
Säätö on hyvin helppoa: toista mutteria löysäämällä ja toista kiristämällä lautaspyörä siirtyy sivusuunnassa. Pienen vetopyörän sijaintia säädetään shimmaamalla. Siihen en nyt ryhtynyt. Olkoot näin.

Perävaihde paikoillaan mutta kardaani ei vielä.

Kardaaniakseli ja vaihteisto takaa katsellen.

Loppukokoonpano
Huomenna homma jatkuu peräytyslaitteen asennuksella. Sen jälkeen voi kardaanin kiinnittää.
Vetoakselien asennus on helppoa. Viimeksi jarrut ja takapyörät paikoilleen. Ehkä parin tunnin homma. Kunhan muistaisi vielä RVS -vahvistetut öljyt laittaa. Testi siis tavallaan jatkuu. Nyt normaalivälyksellä.

Valmis ajoon
Osat on koottu ja perä täytetty samalla öljyllä joka siellä olikin. Koeajolle lähtiessä ei tuntunut mitään erikoista. Ajelin moottoritiellä hetken ajan edestakaisin. Hyvin toimi. Kävin tiistaikokoontumisessa Mustalahdessa. Perän lämpötila oli melko normaali. Tällä mennään tulevaisuudessa. Kulku asianmukaisilla hammasvälyksillä on ikään kuin kevyempää mutta se voi olla vain tunne. Toistaiseksi homma toimii.
Korjataan jos tulee tarvis. Uudet öljyt ja uusi satsi RVS:sää voisi olla hyvä lisälääke.

Käsijarru parani
Takajarrujen suhteen tapahtui uusi ilmiö: oikeanpuoleisenkin jarrun käsijarru alkoi pitämään oikein hyvin. Olisiko ollut uutuudenkarheutta joka irrotuksen ja kiinnityksen jälkeen asettui,

RVS aktiivikäytössä

Ennestään RVS:sää on moottorissa ja vaihdelaatikossa tässä ja parissa muussakin pyörässä. Käyvät äänettömästi ja kevyesti. Ennaltaehkäisevästi RVS:n käyttäminen tulee helpoimmaksi. Helppoa öljynvaihdon yhteydessä.

Kestotesti siis jatkuu vielä osilla jotka normaalisti olisi romutettu.

Ajelua ympäriinsä
Tänään ajelin noin 150 km kiintoisia sora- ja asfalttireittejä Hämeenkyrön länsiosissa ja Ylöjärven itä- ja pohjoispäässä. Nyt kun perävälityksen välys on oikea ilmenikin että välityksessä on vielä sanomista: nypyttää entistä enemmän 60 km/h ja 90 km/h vauhdeissa ja varmaan sadanviidenkympinkin tietämillä jota en kokeillut. Perä kyllä pyörii iloisesti, ei jarruta menoa eikä reippaankaan kiihdyttelyn jälkeen ollut niin kuuma päältäpäin etteikö kättä olisi kärsinyt sen päällä lepuuttaa.

Peilit vatkaavat
Tärinästä ei muuta haittaa juuri ole kuin että kyseisillä nopeuksilla peilit sumentuvat. Muuten menee hienosti ja jotenkin "vapautuneesti". Enempää en remonttia tee ennen kuin saan ehyen ratasparin vaihtaakseni ne nykyisten tilalle. Uskoisin että matkanteko tälläkin "virityksellä" sujuu hyvin.

Jos kellä on 70-lukuisen Corollan taka-akseli jouten?

Aikaa ei kulu ihmeemmin
On sen verran tullut perää auottua että kun asiakseen ottaa niin perävaihteen osat vaihtaa helposti työpäivän aikana. Jos viitsii...

Lisäys myöhemmin
Syksyllä 2018 ostin toimivan perävaihteen eräältä Corolla-harrastajalta.
Ehkä keväällä 2019 on jokin rako jossa perän hammaspyöräpari vaihtuu ja samalla uudet öljyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti