perjantai 21. huhtikuuta 2017

Centauro V10 Kunnostus ajokäyttöön Osa 4

Osa3

Vähän päivässä
Vajaat kaksi tuntia tänään Centauron parissa. Kädet likaantuivat: Se kertoo että jotain on tapahtunut.

Apurunko irti
Etuapurungon irrotus oli ohjelmassa. Se on varsin tärkeä osa sillä se kantaa merkittävän osan pyörän massasta ja siirtää sen varsinaiseen selkärankaputkeen.

Kiinnitys
Eturunko on kiinni neljällä M10 pultilla selkäputkessa ja kahdella M12 pultilla moottorin jakopään kotelossa. Näillä pulteilla on taipumus löystyä. Se taas tekee rungosta epävakaan. Voisi myös sanoa että on jo tehtaalla tehty virhe siten että apurungon kiinnityspinnat on maalattu. Maalikerros on siis jäänyt sekä moottorin ja selkäputken kiinnityspintojen väliin ja kuluu sieltä pois jos pultit ovat hiukankin löysällä ja juuri tämä löysää pultteja lisää.

Joskus 90-luvun loppupuolella puhdistin nämä kohdat puhtaalle metallille. Niin nytkin. Välissä oli ruostetta ja likaa. Selvästi näkyi että pientä liikettä oli tapahtunut.

Etuapurunko.

Toispuoleinen
Eturunko on vino tarkoituksella. Moottori on enemmän keskilinjan oikealla puolen ja lisäksi hieman vinossa keskilinjaan nähden. Runko tulee yläreunan neljän kiinnityspisteen väliin ja moottori alempien kahden. 

Eturungossa on vielä kiinni sytytyspuolat. Siihen kiinnittyy myös etujarrun letkuliitin sekä ohjausvaimennin.

Selkäputken kiinnityspisteet.

Puhtaaksi ennen asennusta
Rungossa on läpi runkoputken hitsatut teräsinsertit joihin on tehty kierteet. Puhdistin teräspinnat ruosteesta ja liasta. Samoin kaikki kierteet on puhdistettu "pohjiaan myöden".

Moottorin oikean puolen kiinnityskohta.

Eturunko on sivusta katsoen kaksinkertainen teräsputkikolmio. Rakenne on luja.

Moottorin kiinnityskohta eturungon puolella.

Puhdistamatta malliksi
Tätä kiinnityskohtaa ei ole vielä puhdistettu. Siihen on tarttunut alumiinia moottorista. Lisämausteena hieman ruostetta.

Timanttia väliin
Siitä on jo aiemmin poistettu maalipinta mutta kitka ei ole ilmeisesti ollut tarpeeksi suuri kiinnityskohdassa joka estäisi liikkeen. Laitan tällä kertaa karkeaa timanttijauhetta väliin ennen kiristystä. Se lisää kitkaa merkittävästi painuessaan materiaalin sisään. Varsinkin niissä kohdin joissa teräs on terästä vasten. Moottorin puolella toinen osapuoli on alumiinia joten siinä ei toimenpide ole aivan yhtä tehokas. 

Ensin kuitenkin osien puhdistus ja kiinnityspintojen oikaisu jos niissä on syöpymiä.

Moottorin etupää.

Ei ahdista
Eturungon irrotuksen jälkeen on runsaasti tilaa työskennellä jakohihnojen parissa. Olen jo muutaman kerran hihnat vaihtanut mutta ensimmäistä kertaa siksi että niille on kertynyt vuosia ikää sen sijaan että olisi ajokilometreistä kysymys.

Siistiä
Joka kerta hihnat ovat olleet kuin uudet vaikka vaihtoaika tai kilometrit ovat tulleet täyteen. Ilmeisesti on jätetty runsas toleranssi vaihtohetkelle.
Hihnapyörien halkaisijat ovat isot. Hihnoille ei siis jää suurtakaan momenttia joka johtuu sylinteripaineesta ja venttiilijousien kuormasta. Toisaalta kiertonopeus on silloin suurempi.

Korkeat kierrokset
Ahtimen vetävä hihnapyörä on yli kaksi kertaa suurempi kuin ahtimen pyörä. Moottori kiertää nykykunnossaan, rajoitin asetettuna, 9000 kierr/min niin ahdin vinkaisee noin 20.000 kierrosta minuutissa. Ahdin on 24 kuutiotuumainen Eaton. Ostettu käytettynä. Ahtimen hihnapyörän edessä on sysäyksenvaimennin jonka kautta voima siirtyy ahtimen ensiö- ja toisioakselille.

Jakohihnojen kotelon kansi.

Helposti särkyvä
Hihnakotelon kuusiokoloruuvien kiristämistä pitää välttää sillä muovi murtuu helposti. 

Ahtimen hihnan ja laturin kotelo.

Hiilikuitu kestää
Kotelot olivat yllättävän hyvässä kunnossa. Ei pahoja kivenhakkautumia ja kaikki kiinnityskohdat ehyitä. Laturin kotelon kulumajäljestä (Kivenhakkautumia, harmahtava kohta.) voi päätellä, vaikka laturi on keskellä moottoria kampiakselin päässä, niin moottori on sivussa oikealla etupyörään nähden.

Ammattihommia
Hiilikuituosia tuli aikoinaan tehtyä enemmänkin. Centaurossa olen sekä alkuperäisosia muuttanut hiilikuituisiksi että tehnyt erikoisosia erikoistarkoituksiin kuten juuri tämän kotelon ja esimerkiksi takakatteen. Etukatekin on olemassa.

Ultraäänellä pestyjä pienosia.

Työn ohella
Pesuri on kätevä vaikka onkin vain neljä litraa tilavuudeltaan. Muun tekemisen ohella tulee valmista joten aikaa säästyy kun voi olla monta asiaa vauhdissa yhtä aikaa.

Takapää kevenee hyvää kyytiä. 

Järjestyksessä
Kunhan jakopää ja siellä olevat huoltokohteet tulevat kuntoon jatkan takapyörän ja voimansiirron parissa. Kun voimansiirto on käyty läpi niin seuraavana tulee keulan vuoro. Uudet tiivisteet ja öljyt sisään. Voimansiirrossa menee kuitenkin aikaa ja vaihdan samalla kampiakselin takapään huulitiivisteen. Ohessa takahaarukan laakerien tarkistus ja takaiskunvaimennuksen huolto. Järjestys voi muuttuakin ja aion tehdä muutaman ulkonäköön liittyvän toimenpiteen.

Lokasuoja on omaa muotoilua. Painaa vain jokusen kymmenen grammaa ja siksi kiinni vain nippusiteillä.

Näsijärvi eilen.

Näköäala tallini ikkunasta
Tänään olivat jäät lähteneet. Veneilykauden voi aloittaa. Ainakin ne joilla on.

Isoäidin ohjeita noudattaen olisi saanut myös välihousut jättää pois kun jäätkin ovat lähteneet.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti