Mökillä jälleen

Kolme kertaa vuodessa
Toukokuussa viikko mökillä ja Juhannuksen jälkeen reilut kaksi viikkoa. Tai ainakin tarkoitus olla. Juhannuksen jälkeen oli pari päivää hieman viileämpää säätä. Silloin saattoi tehdä mökin siivouksen ja laitella loput tavarat kohdilleen ilman isompia hikoiluja. Syksyllä taas noin viikko mökin talviasentoon laittoa.

Silmäniloa
Rouva haki pakolliset kesäkukat ja niitä pitkin tonttia sijoiteltiin.

Kuistin ja parkkipaikan väliset portaat kukitettu.

Sitkeitä kasveja

Eivätköhän pelargoniat vielä tuosta intoudu kasvamaan. (Hyvin pärjäsivät luonnonvoimilla. Syyskuussa vielä kukkivat.)

Hankala rinne
Portaat tein aikanaan tarpeeseen sillä kallioinen rinne oli liukas, erityisesti sateella, ja siksi ympäristöön iski eroosio kun kansa kulki pitkin kaseikkoa. Toivoakseni luonto ottaa vahingon takaisin eikä sade veisi kaikkea humusta rinteestä pois. Pitäisiköhän lannoittaa? 

(Lannoitettu on. Kolme vuotta myöhemmin on puolukka valloittanut hiljalleen kulunutta maaperää. Kymmenen vuoden päästä voisi olla jopa varsin siistiä kasvillisuuden puolesta.)

 Vanhan laiturin laudat.

Laiturin niskapuut.

 

Myrkytettyä puuta

Kyllästetyt pölkyt, jotka laiturin rungon muodostivat, ovat edelleen varsin lujaa puuta ja painavat tavattoman paljon. Ovat imeneet vettä sen verran että eivät ole helposti liikutettavia. Rakentelen niistä ehkä venetelan rungon. Itse tela on hankittuna. Motivaatiota haetaan.

Vene ja perämoottori.

Uisteluun ja muuhun hupiin
Kyse ei ole heräteostoksesta vaan pidemmän ajan suunnitelman toteutuminen hankkia uistelumoottori. 

Laitteen työntövoima on 14 kg. Se ei tunnu paljolta mutta kyllä se soutamisen voittaa. Vaimo pääsee vähemmällä.

Koeajo
Teimme tänään koeajon ja reilun tunnin ajokierros järvellä täyttä tehoa käyttäen meni oikein mukavasti. Järvi oli tyyni ja lämpöä 23 astetta iltapäivällä. Pari olutta eväänä. Nam.

Kolme tuntia
Laskin että hankkimallani akulla pääsee varman päälle kolme tuntia täydellä teholla ajaen. Uistelua ajatellen pienempikin vauhti riittää eli sellainen leppoisa soutuvauhti mihin rouvakin pystyy. Mutta nytpä pystymme uistelemaan molemmat! Rouva on palkitun Kalapietarin tytär! Airot ja mela varalta veneessä.

Veneakku latauksessa.

Halpaa voimaa
Hankin näin aluksi halpisakun halvalla. Energiaa tuossa tuntuu kuitenkin olevan että eiköhän kalastus saa uuden ulottuvuuden. Perämoottori ja akku alle 200€.

Ylläpitolaturi
Laturi on hankittu myöskin halpamarketista mp-akkujen lataukseen. Riittää tähänkin. Vara-akku unohtui matkasta mutta sellainenkin on joka jäi ylitse moottoripyöräharrastuksesta. Pitää muistaa ottaa se syksyreissulle mukaan ettei vahingossa joudu soutumieheksi.

Laita-asennus helpottaa
Moottori veneen perässä on hieman hankala käsitellä. Laitan sen kiinni veneen partaaseen vasemmalle puolelle niin jää veneen koko oikea laita uistelutarkoituksiin ja ohjaus, se vähä mitä tarvitaan, jää hyvin vasemman käden ulottuville. Veneen partaaseen pitää tehdä vahvike että moottori siihen tarttuu tukevasti.

Vain pieni haitta
Nopeus kärsii hieman veneen laitaan sijoittamisesta mutta ajoergonomia on parempi. Selkänoja pitää tehdä veneeseen että huonon selän vuoksi ei tarvitse jaloitella tämän tästä. Reilut parituhatta vuotta sitten se oli, ainakin yhdeltä henkilöltä arkipäivää, mutta itse en ole saanut asiaa vesillä hoitumaan.

Pitkempi matka
Pisin ajomatka on kaksi ja puoli tuntia edestakaisin kaverin mökille saman vesistön puitteissa. Muuten meni hyvin mutta matala ja kivipohjainen järvi aiheutti kyseisellä reitillä kolme karilleajoa. Pikkujärvillä kun niitä ei ole merkitty ja paikalliset ne jo tietävät. Oppia tulee lisää kun ajaa enemmän. Tuskin löysimme kaikkia kareja, vielä.

Nyörivarmistus
Moottorin kiinnitys on varmistettu nyörillä. Kolmessa kivelle ajossa kahdessa sai myös moottori kosketuksen mutta potkuri ei. Lähinnä kosmeettisia vaivoja syntyi.

Takaportaiden rakentelua.