Centauro V10 Kunnostus ajokäyttöön Osa 20

Aina ei asiat etene
Muistutettakoon että piti tehdä perusteellinen remontti eli katteet maalaukseen, runko ja sen osat pulverimaalukseen, alumiiniosien kiillotukset, perusteellinen huolto, jne. Oikein mikään näistä ei toteutunut paitsi purkaminen osiksi.

Remontti venähtää
Purkamisen jälkeen tuli ilmoitus harrastetilan irtisanomisesta kiinteistön omistussuhteiden muutoksen seurauksena. Siksi kasaan nyt osat pääosin siinä kunnossa kuin ne ovat olleetkin. Vain pieniä parannuksia ehdin tekemään. Kunhan saan osat kiinni ja pyörän siirrettyä väistötiloihin.

Pienosien palautusta paikoilleen ja rakenteiden kunnon tarkastelua.

 ECU kansi auki.

Kansi irtosi
Huomasin moottorinohjauslaitetta siirtäessäni että sen peltinen kansi oli irronnut liimauksistaan. Aiheuttaa vanhan liiman rapsuttelua pois ja uutta liimausta.

Vettä ja elektroniikkaa
Laitteen sisällä on ollut vettä. Kuvassa oikeassa yläkulmassa näkyy hapettumaa. Silloin kuin pyörä on ollut sivujalalla on vesi seisonut juuri tuossa kohtaa. Sitä on ollut kulmassa noin 2 cm paksuudelta. En liimaa kantta ennen kiinni kuin on selvillä toimiiko laite ja tarvitseeko tehdä säätötöitä. Vesi on yltänyt piirilevyn yläpintaan asti.

Yleistä tekniikkaa aikanaan
Tyypillistä yhdeksänkymmentäluvun alun teknologiaa eurooppalaisissa moottoripyörissä.

 Moottorinohjausyksikön, ECU:n, tunnistetarra.

Kärsimystä
Jäljistä päätellen se on hiertänyt alustaansa. Kiinnitys on kumeilla alustaansa. 

Tunnistetiedot ovat kuitenkin näkyvissä. Moottorin tyyppimerkintä on laitettu Dymo-tulostimen tarranauhalla päälle liimaamalla "KK".

Johtimet etsivät paikkaansa.

Ahdasta mutta mahtuu
Tähän pieneen tilaan tulevat molemmat moottorinohjausyksiköt sekä sulakkeet ja kaikki releet sekä erinäisiä kytkimiä. Takarunko on ohutta lattarautaa ja sitä vahvistaa hiilikuidusta valmistettu pohjalevy.

Joskus kun on taas mahdollisuus
Kateosia en ryhtynyt maalaamaan sillä jossain vaiheessa tulevaisuudessa toivon että pääsen tekemään perusteellisen remontin kaikille rakenteille.

Lataussäädin lampun alla.

Säädin tykkää
Siirsin lataussäätimen rungosta etuhaarukkaan parempaan paikkaan jäähtymisen kannalta. Pyörän historian aikana on yksi säädin päästänyt savut. Siksi parempi paikka.

Laturin ja ahtimen hihnan suojakotelointi.

Iltaharrastusta

Rakentelin näitä kuituosia yhdeksänkymmentäluvulla työn ohella ja Vimpyn tallilla Vilppulan Umpimähkässä. Sittemmin muutin Tampereelle ja jatkoin silloisella vuokratallilla rakentelua. Kolmessa ei paikassa. Muuttaminen on tullut tavaksi.

Takarungon ja takalokasuojan hiilikuiturakennetta.

Iskunvaimennin kunnossa
Vasemmassa sivussa näkyy iskunvaimentimen säiliö ja säätönupikka. Toinen säätö on keskellä iskunvaimentimen alapäässä. Jousipaine säädetään muttereilla.

Perävaihteen huohotusletku.

Poistaa öljyvuodot
Kun kardaanitunnelia ei ole niin perän huohotustakaan ei ollut. Kovassa ajossa saattoi tulla tiivisteen välistä öljyä ulos. Tein jo 90-luvulla huohotuskanavan ja satunnainen vuoto loppui.

Takapyörän napa.

Siivottavaa
Vasemmalla kumivaimennin koottuna ja oikealla sen päälle tuleva vetolevy. Liukupinnat hyvin mutta ohuesti voideltuna. Akselin juuressa O-rengas.

Vetolevy asennettuna ja kitkavaimentimen kitkalevy.

Puhdistettua
Kansilevy on vielä asentamatta. Tällä rakenteella vähennetään kumivaimentimen aiheuttamaa resonointia tietyissä tilanteissa.

Jarrulevy asennusvaiheessa.

Rakenteet yksinkertaisia
Takapyörä on päivän päätteeksi koottu ja asennettu paikoilleen. Sen irrotus ja kiinnitys on yksinkertainen toimenpide ja tapahtuu nopeasti niin haluttaessa. Sukua ratapyörille.

Jatkuu.