sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Juhannusajelu Iniön saarelle 2018

Aiemmin oli pakkausta ja suunnittelua.

Kankea lähtö.
Lähtiessä kotoa, jo pyörää tallista ulos ottaessa, syttyi mittaritauluun varoitusvalo ja URGENT SERVICE teksti mittaristoon ja moottorinohjaus asettui vikasietotilaan. Koska näin kävi niin ajattelin koittaa miten kunnon kuormalla kaksi päällä ja täydellä leirintäkalustolla vikasietotilassa ajetaan.

Ei merkittävää hankaluutta
Varsin hyvin se sujui. Kierroksia kone ottaa noin 4000 ja veto loppuu pehmeästi niillä tietämillä. Nopeutta saa aikaiseksi hieman päälle 100 km/h. Ohituksia ei siis juuri tehdä koska kiihtyvyyttä ei kauheasti löydy. Hieman kuin ajaisi jollain kolmepuolikkaalla mutta kolmesataa kiloa lisää painoa päällä. Eikä vakionopeussäädin toimi.

Virheilmoituksen poisto.
Homman pystyy hoitamaan helposti pois. Siksi pysähdyin jo kolmenkymmenen kilometrin päässä huoltikselle ja kuittasin miniläppärin avulla vikailmoituksen pois. Kyseessä on toisen kaasuvaijerin liikeradan vikailmoitus. Ei siis mitään vakavaa vaikka pyörän älylaatikko sen siksi tulkitsee.

Ilman tietokonettakin onnistuu
Toinen tapa olisi ollut sammuttaa pyörä virta-avaimesta ja varrota vajaa minuutti ja kytkeä virta päälle uudelleen. Silloin jää vikavalo palamaan ja teksti SERVICE mutta vikasietotila ei ole enää päällä. Mutta kun melkein samassa ajassa saa vikakoodinkin katoamaan niin miksipä ei.

Asia huomioidaan myöhemmin.
Kun vikakoodi ilmestyy seuraavaksi niin jos on tilaisuus katson tarkemmin mikä on ilmoituksen syy. Epäilen neljän erillisen TPS:n keskinäistä balanssia ja niiden signaalia jota ECU lukee. Pyörässä on ns FbW-moottorinohjaus eli kaasukahvan signaali on sähköinen ECUn suuntaan vaikkakin vaijerivälitteinen. Potentiometrit eivät siis ole kaasukahvassa eikä läppärungossa vaan tankin alla.

Ei ilmoituksia lisää
Vikailmoitusta ei enää ole ilmestynyt.
Onhan se melkomoinen ero kun on kaikki hummat tallissa. Vai pitäisikö sanoa: laitumella? Kuusikymmentä pollea löytyi lisää kuittaamalla vikailmoituksen.

Matkantekoa.
Matkavalmisteluista yksinkertaisin homma oli keksiä suorin reitti Iniöön. Se oli määritetty seurueemme tapaamispaikaksi. Osa ryhmää saapui paikalle purjeveneellä.

Reitti.

Karttaohjelma kiiruhtaa
Google Mapsin antama ajoaika on yltiöpositiivinen. Toimii ehkä vain jos autolautta ja lossi ovat aivan synkronissa ettei jää vartoiluaikaa eikä ole ruuhkaa. Tampereelta rantaan asti ehdimme alle Googlen ehdotuksen joka on 2 tuntia 42 minuuttia. Lautta- ja lossimatkalle olisi jäänyt vain puolitoista tuntia. Ei tapahdu juhannusaattona. Saaristossa liikkuminen vaatii hyvät hermot ja eväät. Hyvällä säkällä ruuhkattomana aikana voisi onnistuakin.

Mukava mutkapätkä
Reitistä sen verran että Yläne - Mynämäki-tie on mutkainen: vaikka on suuri peltoaukea niin tie tekee mutkaa joka sadan metrin välein jollei taajempaankin ja sama metsässä vaikka maasto on tasaista. Mynämäeltä Iniöön päin on monenlaista tietä ja taajamaa. Tankkaus Mynämäen St1-asemalla.

Osallistujien matkat
Muut olivat Iniössä jo torstai-iltapäivällä. Pitkämatkalaisia ei juuri ollut. Kaukaisin Helsingistä. Muut Tampereelta, Nurmijärveltä ja Turusta. Turkulaiset tulivat purjeveneellä.

Viivyttelyä tekosyyllä
Torstai kun oli kohtuullisen sateinen niin rouvan kanssa päätimme olla menemättä vielä Iniön saarelle teltalle vaan jäimme Kustaviin lähelle lauttarantaa Peterzens leirintään. Sähkölämmitteinen leirintämökki sisävessalla. Sadan metrin päässä ravintola jonka tarjottavia ei tarvinnut moittia.

Peterzenin ruokokattoinen leirintämökki ja lisää taaempana.

(Ruokokatto on kyllä oikea mutta sen alla on kuitenkin aaltopelti.)

 Lähinaapurit yöpyivät näissä.

Kalaruokaa, mitäpä muuta
Päivällisen söimme seisovasta pöydästä. Kalavoittoinen vaikka olikin myös lihavaihtoehto. Molemmat erittäin maukkaita. Kalaa oli tarjolla eri lajeja ja eri tavoin kypsennettynä. Lisäksi ruokalista josta tilata erikoisempaa.

Matkaliat pois
Majoituksen edulliseen hintaan kuuluu sauna yleisillä vuoroilla eli miehille ja naisille saunat ovat erilliset. Siihen tyytyivät myös kaikki veneilijät ja muut yövieraat. Ja tietenkin aamiainen joka oli erittäin laatuisa.

Noin 5 km loppumatka
Aamulla tähtäsimme klo 10.10 lauttavuorolle. Ruuhkaa oli odotettavissa koska käytössä oli poikkeuksellisesti lauantaivuorot joita on vain muutama. Systeemi on sellainen että etuoikeutetuille on oma kaistansa ja muut saavat olla pitkän kaistan asiakkaita.

Kakkoskaistan väkeä
Olimme "rahvaan ja turistien" kaistalla kakkosena koska tulimme lauttarantaan noin tuntia ennen autolautan lähtöä. Siksi lastatessa etuoikeutetut täyttivät lautan keskiosan oikean puolen. Kuitenkin meidät ja moottoripyörämme osoitettiin ihan keulaportin taa muiden eteen. Siitä on etua myöhemmin.

 Autolauttaa lastataan.

Ripeä lähtö lautalta
Pääsimme myös lähtemään lautalta ensimmäisinä. Siitä oli etua kun ajoimme Jumon saaren poikki lossille joka on paljon pienempi kuin autolautta. Kaikki halukkaat eivät pääseet edes lautalle joten heillä tuli pari tuntia varrottavaa lisää.

Lossi ajaa taajaan
Lossi sen sijaan ajaa edestakaisin lakisääteisijä taukoja lukuun ottamatta ja salmi on ehkä puoli kilometriä leveä. Vastaavaa lauttojen ja lossien vaihtelua on muuallakin Saariston Rengastiellä.

Ei tarvitse kääntyä
Tämä autolautta on sellainen että se on samanlainen molemmista päistään eli sen ei tarvitse kääntyä satamaan tullessa vaan ajoneuvoja voi siirtää aina samaan suuntaan eli eteenpäin.

Ensimmäisenä lautalla.

Lauttareitti. Matkan kesto noin puoli tuntia.

Lossi täynnä
Toki Jumon ja Iniön välinen lossi tuli täyteen heti alkuunsa mutta se liikennöi taajemmin eli odottamista ei ole tavattoman paljoa vaikka jäisikin rannalle. Me olimme ensimmäiset lossilla koska lähdimme autolautalta ensimmäisinä. Lossikin oli juuri sillä rannalla.

Pikainen loppumatka
Lossin jälkeen oli leirintään matkaa vain noin kilometri. Pyörä pariksi päivää sivujalalle. Aika saastaiseksi pyörän ulkonäkö oli käynyt. Sateet isoimmat hiekat huuhtelivat mutta puunaamista on taas pariksi päivää.

Varustautuminen viikonlopun viettoon
Perillä leirinnässä tekstiiliyksiön pystytys, vapaa-ajan asu ylle ja liittymään muuhun juhlaseurueeseen. Ja tietenkin saunaan.

Teltat ovat pressukatoksessa pressun päällä. 

Ryysyranta matkassa
Sama moottoripyörällä kuljetettava katos on ollut monissa riennoissa jo toistakymmentä vuotta matkassa. Nimiäkin se on saanut kuten Ryysyranta tai Kirkko. Vetää sisäänsä 6 - 8 telttaa. Nyt oli vain neljä majoitustilaa eli Ryysyrannan suojissa saattoi touhuta muutakin kuin telttailua.

Myrskykin vieraili.
Sade ja tuuli eivät pääse erityisemmin haittaamaan. Kuulimme kyllä lähistöllä sattuneista havereista joita oli tapahtunut lähinnä satamissa kun tuuli oli irrotellut vesikulkuneuvoja laitureista ja ajanut niitä päin toisia veneitä tai rantakiville.

Illalla annettiin apua äänentoistolaitteiden kytkennöissä.

Ohjelmaa Juhannuksen viettäjille
Hyvät soinnit laitteista löytyikin. Perinteisiä juhannustansseja vietettiin. Yleisö sen sijaan oli varsin nuorta. Teineistä kolmikymppisiin. Vanhempaa väkeä ei juuri näkynyt. Valssia väännettiin useamman parin voimin terassilla.

 Pyörät parkissa ja Ryysyranta taustalla.

Valikoima: Guzzi, Triumph, Ducati, Yamaha ja BMW. Tällä kertaa.

Ulkoilua saaressa.
Iniön kirkolle oli matkaa noin 2 kilometriä. Sinne käveltiin parikin eri kertaa. Perjantaina ja lauantaina. Lähistöllä on myös ravintola. Pitsaa, leikkeitä ja burgereita. Lisäksi palanpainiketta. Lauantain lounas nautittiin kyseisessä paikassa.

Perjantaina baarissa oli tilaa.

Väkeä liikkeellä
Lauantaina jonot olivat pitkät ja tunnelmaa oli myös. Kahdella kielellä homma sujui varsin hyvin. Ovat näköjään varsin monikielisiä nämä paikalliset sekä auliita palvelemaan. Tili on varmaan tehtävä aika lyhyessä ajassa.

Juhannussalkoa rakentamassa
Myös juhannussalon pystytykseen pääsimme osallisiksi. Aika paljon käsityötä on siinä.

 Iniön ilmoitustaulu.

Iskuryhmä liikkeellä lämpimikseen.

Kaikki kylillä
Yhteensä kymmenen henkilöä. Kaksi muuta olivat ottamassa kuvaa. Taustalla Iniön kirkko.

Sää lämpeni ja poutaantui
Lauantaina tuulen laannuttua uusi kävelykierros Iniön kirkolle. Tunnelma oli ihan toinen.

Kirkko.

 Juhannussalko.
 
Juhannussalon valmistusta seuraava yleisö.

Vanhempaa kalustoa tien varressa. 

Yllä olevan kaltaista tavaraa on muuallakin saaressa. 

Ruokaa ja juomaa.
Takaisin Ryysyrannassa ja ruoanlaitolla. Taas oli erinomaisen hyvää lihaa Tammiselta, uusia perunoita, pekoniin kiedottuja herkkusieniä ja muita herkkuja kasvisten kera. Kyllä oli helppo kellahtaa vatsan viereen makuulle.

Juhannusmies.

Illan viiletessä varustus paranee.

Lähdön suunnittelua
Nukkumaanmenoaika lauantaina tuli jo kohta puolenyön jälkeen. Aamulla kun oli pakattava kamat pyörien kyytiin ja suoriuduttava lossille ja autolauttaan niin että ei tarvitse pitkään odotella kyytejä. Silti oli jo autolautalle pitkät jonot. Nyt jouduttiin ajamaan parvelle luiskaa myöden. Mutta sillä ei ollut enää väliä sillä tultaisiin takaisin Kustaviin josta on maayhteys mantereelle.

 Matkamaisema.

Lossilla.

Autolautalla lähes ruuhkaa.

Nyt ei kukaan jäänyt rannalle. Vasemmalla näkyvä hylly tuli vain puolilleen. Mutta ahdasta silti.

Puoli tuntia meni Repen kanssa jutustellessa äkisti.

Tylyä mutta asiallista
Repen vaimo Anne joutui ajamaan Ducatinsa tuon toisen puolen ylähyllyn etupäähän. Kansimiehet jämäkästi ja ääntäkin korottaen osoittivat kullekin paikkansa. Niin on hyvä.

Nyt kuvassa itsekin. Tuo vähäkarvainen on Repe.

Hyllyllä tallessa.

Aamiainen ja baanalle.
Rantaan tultua poikettiin myöhäisaamiaiselle tulomatkalla tutuksi tulleen Peterzensin ravintolaan. Kahvit ja varsin runsaat lohipasteijat kauluksesta alas.

Annettiin valistusta
Samalla juteltiin paikalle osuneiden nuorten motoristien kanssa tekniikasta. Lähinnä moottoripyörien digitaalijärjestelmistä olivat kiinnostuneita. Annoimme heille ensitietoa ja hieman syventävääkin asiaa avoimen koodin digijärjestelmistä. Myös yhteystiedot jos rupeaa tietotekniikka ajoneuvopuolelta kiinnostamaan.

Porukka hajaantui jo ennen Mynämäkeä
Aamiaisen jälkeen sanottiin heiheit ja suuntailimme kotia kohti samoja jälkiä kuin oli tulomatkakin. Tätä kirjoittaessa on tullut jo muutamien muidenkin ilmoituksia onnellisesta kotiinpääsystään.

Härkäpakarissa lounas
Matkalla piti tietysti lounastaa koska matka kuitenkin kesti jonkin aikaa. Huittisissa osui kohdalle Härkäpakari. Seisova pöytä possunlihaa ja perunamuusia. Lohtakin oli tarjolla. Suolatonta perusmättöä. Mutta ei hintakaan paha.
Melko paljon lapsiperheitä syömässä melusta päätellen. Mutta onneksi siellä Hesen puolella.

Kotona oli kaikki entisellään eikä kukaan ollut sillä välin siivonnut.

Varusteet kuntoon.
Seuraavana aamuna purin retkeilykamat, kuivasin ja siivosin teltan. Lasikuituvahvisteiseen pohjakankaaseen on ilmestynyt lisää reikiä. Pitää paikata mutta siihen tarvitaan kaveri avuksi. Syynä mitä ilmeisimmin juhannuksen leirinnän sepelipohjainen "nurmikko". Oikealla hyvin huolletulla nurmikolla voi majailla teltassa vaikka ilman patjaa. Nyt sitä ei ollut.

Teltta antaa periksi
Edellisenä vuotena teltta koki kovia ja sen kaksi lasikuituista tukisalkoa halkesivat. Hätäkorjasin ne ilmastointiteipillä. Teltta ei silti seiso aivan suorassa mutta hoitaa vielä hommansa.

Kestää mitä kestää
Alla olevassa kuvassa mustat nuolet osoittavat vikapaikat. Niin kauan mennään tällä kunnes tuet katkeavat. Hätätilakorjauksena voi käyttää vaikka pajun vartta ja nippusiteitä. Ettei kesken telttailun tarvitse leirintää lopettaa.

Teltta kuivumassa.

Siivous ja kuivaus
Annoin tunnin olla pihamaalla. Teltta ei päässyt pohjakangasta lukuun ottamatta kostumaan ja jo leirinnästä lähtöä tehdessä kuivattelin telttaa puolisen tuntia auringonpaisteessa. Tiukassa pakkauksessaan kun teltta voi homehtua vaikka on keinokuitua mutta siihenkin tarttuu aina hieman orgaanista ainetta joka voi homehtua tai mädäntyä. Voi olla ikävää olla sellaisessa teltassa.

Siistinä järjestykseen
Muut leirintävarusteet kävin läpi ja laitoin autotallin hyllyille varastoon. Eiköhän viikon päästä tule taas lähtö jonnekin. Makuupussit toin ihmisasuntoon ja levittelin kuivaustelineelle. Myöhemmin makuupusit pöyhitään ja pakataan väljästi kompressiopusseihinsa mutta ei kiristetä. Näin pysyy kuitupussien lämpimyys tallessa pidempään.

Teknisiä tietoja.
Matkan keskinopeus oli 85 km/h ja pyörän kulutus maltilliset 5,7 litraa sadalle koko reissun osalta. Voimakas etelän puoleinen tuuli laittoi melkoisesti vastaan mennessä. Palatessa oli kokolailla tyyntä ja ja kulutus 5,2 litraa sadalle. Tästä voi laskea että menomatkan kulutus oli yli kuusi litraa sadalle.

Kaihdin pitää lämmön
Moottoriöljyn lämpötila oli maltillisesti 85 - 110 asteen välillä. Ei ruuhkia eikä paljoa hidastavaa liikennettä. Noin puolet matkasta saattoi ajaa vakionopeussäätimen huolehtiessa etenemisestä.

Pesu ja vahaus
Matkan jälkeen pesin pyörän heti maanantaina illalla. Samalla tein eri kohteiden tarkastelua ja pientä huoltoa.

Katsaus renkaisiin
Eturengas menee vielä jonkin matkaa ja on kulunut tasaisesti. Mökkimatkan sillä vielä tekee. Kaikkine mutkineen edestakaisin noin 1000 km. Jos ei aja pääteitä.

Takarenkaassa on vielä kulutuspintaa.

Tukeva takakumi
Kuvassa pyörä on sivutuella. Painetta 2,7 baaria ja pyörä kuormaamaton. Kyyti hyvin miellyttävää ja pito hyvä. Erityisesti jarrutuksessa.

 Pakokäyrä ei puhdistunut pesemällä.

Kovemmat aineet
Pitää käyttää jotain puhdistusainetta jossa ei ole hiovia partikkeleita. Ei kromikaan kaikkea kestä. Paljon näkee mattapintaiseksi kulunutta kromia.

 Powerbank latauksessa.

Apuvirtalähteitä
Tästä virityksestä oli apua leiriytyessä. Matkalla akku latautui ja teltassa sai ladattua kameran ja puhelimen. Akkuja on matkassa useampia. Suosittelen.
Akku on velcrotarralla kiinni jarrunestesäiliössä. Tarroja on myös sivulaukkujen kansissa missä akkuja voi säilyttää.

Suurempaa tehoa
Myös tämä on usein mukana: Einhell. Kokeeksi käynnistetty jo pari akkunsa kypsyttänyttä pyörää. Riittää, ohjeen mukaan, jopa kaksilitraisen dieselin käynnistykseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti