Kakkajuttu

Tunnettu juttu
Asia on saanut nimen kokoontumisajokakka. Riippumatta moottoripyöräkokoontumisajon paikasta tai ajasta on ilmeisesti kulttuurillinen perinne nauttia mietoja oluita ja muita siihen verrattavia tuotteita että myös ravintoarvoltaan kyseenalaisia ruokia jotka ovat varmasti terveysvaikutteisia. Jokainen voi päätellä mihin suuntaan. Siis varsin raskasta ravintoa joka sulaa hyvin hitaasti. Tätä oireyhtymää eli piukeana pullottavaa mahaa ja laiskaa ruoansulatusta taidetaan kutsua ummetukseksi.

Turpea tunne
Tämä toistuu varsin monella liki kaikkien päivää pidempien kokoontumisten yhteydessä. Mitä pidempi altistus sitä paksumpi olo.

En ole ainoa
Varsinaista ongelmaa tästä ei omalle kohdalle ole muodostunut mutta jotkut tuttavat ovat tästä maininneet että heillä on myös oireita niin siitä päätellen en ole ainoa jolle syntyy kokoontumisajokakka tietyn odotusajan jälkeen. Eikä ole pelkoa keskosesta.

Bajamaja tarpeeton
Asiassa on hyvät ja huonot puolensa. Se ilmenee siten että kaikki kiinteä ravinto mitä kokoontumisen aikana suuhunsa laittaa ei normiajassa kulje luonnollista reittiä myöden Bajamajan säiliöön vaan pullistaa nahkaa. Hyvä puoli asiassa on että ei tarvitse sitä Bajamajaa lainkaan.

Kaksi vuorokautta nautintaa
Tavanomainen kokoontuminen alkaa normaalisti perjantaina. Ensin ajetaan, monet työpäivän jälkeen, maan ääreen olemaan sosiaalisia ja kuuntelemaan siinä ohessa moniäänistä puhetta siitä mitä kaikkea jännää on tapahtunut sillä välin kuin viimeksi, ehkäpä vain vajaa viikko sitten, nähtiin. Sitten grillataan tai käydään leirintäalueen ravintolassa syömässä. Mutta melkein aina grillataan. Usein vielä myöhään lauantailtanakin.

Hyvät eväät
Tällainen runsaasti alkoholipitoista nestettä sekä umpilihaa eri muodoissaan sekä makkaroita, ym lihatuotteita, lihalörtsyjä kahdella nakilla tai muuta hyvin energia sisältävää kuten mustaa makkaraa, kertyy pötsiin sellainen setti parin vuorokauden aikana jonka sulattamiseen menee vähintäin kolme vuorokautta jos ei enemmänkin.

Raskasta sunnuntaita
Sunnuntain aamupalan jälkeen ei meinaa ajohousujen nappi tavoittaa reikäänsä ja muutenkin on paksu olo. Kaikki verenkierto on mahassa ja siksi väsyttää ja leirintävälineiden kokoaminen pyörän päälle on varsin työläs prosessi ja vaatii paljon vissyä. Varsinkin kuluneen kesän helteillä. Sitten pitäisi vielä ajaa moottoripyörällä, muun liikenteen joukossa, satoja kilometrejä.

Kun kerran hiukoo
Siis se ruoka mitä on tuotu paikalle, ostettu paikanpäältä, plus kokoontumisajon hintaan kuuluvat aamiaiset ja päivällinen ja iltayöhön päivittyvä grillihetki sekä myöhäinen yöpala, on vatsaan joutunut ja myös pysyy siellä. Valitettavan pitkään.

Posliini kovilla
Joskus, onneksi, vatsa alkaa toimia jo kotimatkalla, joten jonkin matkalle sattuvan joukkoruokintapaikan WC-pönttö joutuu vastaanottamaan sellaisen "kangen" että se ei kertakaikkiaan mahdu etenemään kohti vedenpuhdistamoa vaan jää ns kalkkiviivoille eli posliiniin raidantuotannon kera. Toinenkaan kerta vetää vesi ei aina asiaa auta. Pönttö vain tulee laitojaan myöden täyteen.

Haihtuminen paikalta
Olen katsonut parhaimmaksi jättää tuotteen likoamaan pehmeäksi ja häipyä mukavuuslaitoksen tiloista muita jälkiä jättämättä ja huomiota herättämättä.

Itselläni hidasta
Toisinaan käy niinkin että henkilökohtainen kansantuotteeni kulkee kotiin asti ja on nahkaisessa säilössään vielä yhden yön yli. Kotioloissa on sentään käytettävissä pilkkomisvälineitä joilla kokoontumisessa kertynyt hyvän ruoan loppujae saadaan pilkotuksi viemärijärjestelmän kuljetettavaksi. Vessaharjaakin, sen vartta, voi käyttää mutta näppärä kaveri taivuttelee rautalankahenkarista kätevän silvontavälineen. Paloittelu on tehtävä ennen veden vetämistä. Ja toivottava parasta eli hyvää matkaa!