Sivut

tiistai 28. toukokuuta 2019

California 1400 GTS Nummijärven matkan ravan pesu


Lyhyen matkan jäljet
Menomatkalla Kauhajoelle satoi vain hieman mutta tiet olivat kauttaaltaan märkiä. Koukkasin siis Kauhajoen keskustan kautta Uskonnottomien urkukonsertissa paikallisen Evankelis-Luteriaanisen Seurakunnan Kirkossa  ja sen jälkeen asioin paikallisissa vähittäismyymälöissä. Pyörä oli todella likaisen oloinen päästyäni Nummijärvelle kokoontumiseen.
Mutta niin oli osa muidenkin pyöristä.

Toteutin sinisellä merkityn reitin.

Karttapalvelu ei tiedä
Käyttävät vissiin oletusnopeuksia ilmoittaessaan matkan keston. Ei se noin kauaa kestänyt vaikka tiet märkiä olivatkin suurelta osin matkaa. Tuo itäisin reitti olisi muutoin mielenkiintoisin mutta se sisältää myös sorateitä. Karhen ja Luhalahden väli on pääosin soratietä. Sateella ikävä ajaa raskaalla katupyörällä. Myös ennen Kauhajokea olisi soratietä. Pitänee katsella uudelleen joskus heinäkuussa. Noin 150 km säteellä Tampereelta on itseni ajamattomia teitä jäljellä mutta ei asfaltilla päällystettyjä. Asiassa tulee kiire sillä nykypolitiikan mukaan pinnoitettuja teitä muutetaan sorateiksi. Säästösyistä. Ainakaan tien käyttäjille ei tule säästöä.

Välttelen liikennettä
Mukavampi ajaa vuorokauden aikoina kun liikennettä on vain vähän. Samoin yleisesti vähäliikenteellisiä baanoja. Mielellään saa olla mutkia mutta kohtuudella että nopeus säilyy. Siksi valintana useampinumeroiset tiet. Nykykalustolla mieluimmin asfalttiteitä.Aiemmin suosin soraa mutta silloin oli kalustokin sen mukainen.

Lyhyt siirtymä perjantaina puoleltapäivin.

Tihkusadetta pitkin viikonloppua
Perillä siis satoi ajoittain ja suurimman osan paluumatkaa Ylöjärvelle jonne pyöräni sunnuntaina iltapäivällä jätin Kerhotilojen lämpöön.

Paluumatkalla pyörä puhdistui
Mutta ei tarpeeksi. En kärsinyt katsella rapaisuutta saati siirtää pyörää sisätiloihin lämpöiseen sillä jäljelle jäänyt rapa tarttuisi kiinni entistä enemmän.

Toteutunut paluumatka.
  
Paluumatka nihkeää
Loppumatka palatessa Parkanosta asti oli sen sijaan jo varsin reipasta sadetta. Pidin sitä tervetulleena sillä se puhdisti teitä ja pudotti ilmasta ison osan siitepölystä. Itse asiassa en ajanut kuin Ylöjärvelle asti. Siitä jatkoin muulla kyydillä kotiin. Pyörämatkaa ei siis tullut palatessa kuin noin 134 km.

Pesuhommiin
Pesuaineet esiin ja suihkuttelemaan kunhan moottori ehtisi jäähtyä. Sitä ei kauaa tarvinnut vartoilla sillä vettä satoi edelleen ja tuuli hoiti osansa.

Harmaan päivän harmaa pyörä.

Pesuainetta painepullosta
Tein miedon pesuseoksen pesuaineesta ja vedestä. Sitä suihkusuuttimella joka paikkaan. Osa ravasta irtosi jo sen ansiosta. Ruiskuttelin runsaasti vettä perään. Näin saa naarmuttavan hiekan pois maali- ja kromipinnoilta ennen harjan ja sienen käyttöä.

Likaisimmat osat tästä taaksepäin.

Harja esiin
Uusi pesuaineseos pintaan.
Harjaamalla ja hieman sienelläkin aloitin pesun ämpärissä olevalla pesuaineseoksella.

Kerroksittain puhtaammasta likaisempaan
Aloitus edestä ylhäältä eli pleksistä, mittaristosta, ohjaustangosta, tankista edeten satulaan ja takalaukun yläpintaan. Seuraava kierros etulokarista sylintereihin, sivukoteloista sivulaukkujen yläpintoihin. Etuteleskoopit, etukaatumaraudat, pakokäyrät, moottorin kyljet ja takalaukkujen alasivut ja takalokasuoja. Viimeinen kierros on pakoputket ja astinlaudat ja äänenvaimentimet. Lopuksi jää vanteet ja niiden navat. Ne ovat varsin runsastöiset ja pyörää pitää liikutella että harja tavoittaa jokaisen lokosen. Sienestä ei ole paljoa apua.

Huuhtelu hyvin runsaalla vedellä
Viimeksi vesiletkulla ja sumusuuttimella loppuhuuhtelu jälleen pyörää siirtelemällä että takavannekin tulisi huomioiduksi.

Aikaa kului
Yli kaksi tuntia hikipäässä riehumista pyörän ympäri miedossa sateessa ja saatoin olla lähes tyytyväinen tulokseen.

Sisätiloihin
Työnsin pyörä Kerhon pyörähallin keskikäytävälle jossa suoritin kuivauksen. Matkan päästä paineilmalla puhaltelin pesuvesiä pois lokosista ja listojen väleistä.

Säämiskä esiin
Jos säämiskä on käytetty pitää se ensin pestä ettei sen huokosissa ole pieniä hippuja hiekkaa. Sitten pyyhkimään pleksi, ajovalo, mittaristo tankki, jne kierros kerrallaan alaspäin kuten pestessäkin.

Parkkiin riviin
Kuivauksen jälkeen pyörä sivuun muiden puhtaiden pyörien seuraan. Ihan kaikki Kerhon jäsenet eivät aja jos on tiedossa sateen uhka. Vain oma havaintoni. Muut voivat olla muuta mieltä.

Loppukuivaus käynnissä.

Kelpaa
Taas on kaikki kohtuullisen siistiä. Lähipäivinä, kunhan on poutaa, työnnän pyörän ulos rakennuksen varjoon ja suoritan kevyen vahauksen. Maali ja alumiinipinnat kuntoon. Edelleen suurin työ on vanteissa.

Vahauksesta iloa
Ei niinkään työsuorituksena vaan siksi että vahattuun pintaan ei lika kovin tartu. Varsinkin hyönteisten ja muidenkin pieneläinten raadot voivat olla hyvin tiukassa maalipinnassa jos siinä ei ole suojaa. Lisäksi vaaleat pinnat voivat värjäytyä.

Läpinäkyvät osat
Pleksi, lamppujen "lasit" ja muut muoviosat saavat myös vahauksen omanlaisellaan aineella. Jotkin aineet saattavat naarmuttaa tai värjätä muovia. On siis tärkeää käyttää oikeita kohteisiin tarkoitettuja aineita niin pyörä pysyy siistinä. Voi se vaikuttaa jälleenmyyntiarvoonkin.

Seisonta pesun jälkeen
Ennen vahausta, jos se ei tapahdu kohta pesun jälkeen, pitää pölyt poistaa. Lattialla on kaikenlaista kuraa ja siitä pienirakeisempi leijailee tasopintojen päälle. Puhaltelu varovasti ja pyyhintä pehmeällä pyyhkeellä estää ettei vahan sekaan joudu naarmuttavaa materiaalia. Yleensä annan kuivua yön tai kahden yli.

Toki Kerholla siivotaan
On olemassa pölynimuri ja harjoja sekä vesiletku jolla lattian saa huuhdelluksi. Mutta aina kulkeutuu pölyä pinnoille mutta sitä em. toimenpitein voi suurelta osin ehkäistä.

Kerholla on pesuvarusteita
Pari painepesuria ainakin. Niillä ei moottoripyöriä pestä. Se on tuhon tie. Laakerit kärsivät kun painevesi tunkeutuu tiivisteiden läpi. Letkupaine riittää kovin hyvin ja sekin hajoitettuna suihkuna.

Vahaus
Pyörän kuivuttua se pitää ainakin kevyesti vahata. Pesusta, vaikka olisi säämiskällä kuivattukin, jää aina raitoja ja läikkiä. Vahan levittämisvaiheessa ne katoavat. Viimeistään kiillottaessa.
Kerran, pari kesässä käytän ns. puhdistavaa vahaa. Hyönteisten jäämät ja muut sitkeämmät jätökset lähtevät sillä.
Hiontavahakin on tullut tarpeelliseksi. Pienet lakkauksessa olevat pintanaarmut tasoittuvat. Kokonaan niitä ei tarvitse pois hioa sillä se ohentaa maalia suojaavaa lakkausta. Mutta kunhan naarmu madaltuu ja sen reunat pyöristyvät niin vaha täyttää loput ja taas kiiltää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti