Lähimatkailua Jaguarilla

Taaporinvuori ja Pirunkivet
Iltapäivän pieni ajelu polkupyörällä suuntautui Pirkkalan puolelle rajaa.
Kohteena Pirunkivi ja Taaporinvuori. Evääksi otin pari tölkkiä mietoa olutta sillä polkupyörällä ajaminen pehmeillä ja kuraisilla maalaisteillä ja -poluilla vaatii voimajuomaa.

Vain maastopyörällä
Jaguarin välityssuhde, suhteellisen kapeat renkaat sekä hennot pohkeet eivät riitä parkkialuetta pidemmälle. Jalankäyntiin oli turvauduttava. Silti oli niljaista. Maastokelpoisempien polkupyörien jälkiä näkyi runsaasti.

Pirunkivi, se isompi
Löytyy hetikohta parkkilevikkeen läheltä vähän ylämaalle puron laitaa.

 Täysikasvuiset puut antavat siirtolohkareelle mittakaavaa.

 Toiselta puolen.

Pienen talon kokoinen pala irtoamassa laelta.

Kivi on ollut isompi

Vesi ja pakkanen ovat suurimmat eroosion aiheuttajat jotka tätäkin "musaa" ovat koetelleet. Alhaalla on jo muutama eroosion tuotos. Jääkaudesta sentään on jokunen tuhat (10.000 + jotain.) vuotta aikaa.

Pienempi lohkare

Noin puolet isommasta mutta korkeammalla vuoren ylärinteellä.

 Kapea sivu.

Pitkä sivu.

Puita kasvaa päällä

Myös kiven päällä on sen verran hedelmällistä että kuuset ja koivut yrittävät sielläkin sinnitellä. Muutenkin metsä on varsin hyväkasvuista tämän vuoren ympäristössä.

Keväistä kangasmetsää keskirinteillä.

 Pahka koivunhaarassa puolirinteessä.

Taitava puuseppä tekisi tästä vaikka huonekalun. (Suojelukohde.)

 Vuoren avaraa lakea.

Polku toisaalle.

Metsä peittää näköalan

Nuorta kasvustoa on kasvanut tälle muinaisaikaiselle vartiovuorelle ettei näköaloja ole enää kovinkaan hyvin. Näin ennen lehtipuiden lehteilyä on sentään hieman tunnistettavia näköaloja yli Pyhäjärven Pispalaan ja Pyynikille. Verstaskamerassani ei juuri zoomia paljon ole joten maisemakuvat jäivät vähälle.

 Pispalan suuntaan ilman zoomia.

Sama zoomin kanssa. Oikealla kuusten takana Pyynikin puisto.

Tunnistettavia kohteita

Vasemmalla iso ruskeanharmaa betonirakennus on Pispan Koulu ja siitä oikealle, itään, Pispalalle tyypillistä kirjavaa pientaloasutusta. Pispala on yllättävän metsäinen kaupunginosa vaikka paikan päällä sitä ei niin huomaakaan.

Kotimatka

Varsin kurainen ja pehmeä soratie (Lue: kuratie.) vei Toivion kylään Pirkkalaan. Sieltä reipas kampeaminen kotiovelle melkoisen mäen päälle.

Menomatkalla ihmisen kätten töitä

Sielläkin oli nähtävyys ja suojelukohde: kipinäaita joka on rakennettu Helsingin radan varteen estämään höyryveturien tuottamien kipinöiden sytyttämiä maastopaloja leviämästä lähimetsiin. Ratavartioita ts. palovartioita ja heidän torppiaan oli tarpeellisin välein pitämässä huolta palamattomuudesta tai ensisammutuksesta. Pitkillä poudilla työläs homma. Syyssateilla ja talvella helpompi duuni.

Pätkä jo hieman sortunutta aitaa radan varressa.

Kipinäaitaa.

Museoviraston suojeluksessa

Kipinäaita on suojelukohde. Sen on rakennuttanut Suomen Suuriruhtinaskunta aikoinaan. Voi olla että sitä on tuhottu sittemmin vahingossa mutta myös tahallaan. Polkujen kohdilta selvästikin purettu. Mutta on sitä jäljellä vielä useita kilometrejä mutta pätkittäin. 

Menomatka mutkineen.

Paluumatka.

Ei paljon kilometrejä pyörällä

Hiukan auki 10 km polkupyörällä. Jos soratie olisi ollut kunnossa niin ei kauheasti olisi tarvinnut hikoilla. Pehmeä, kuoppainen ja niljakas kuvailee kohtalaisesti tien laatua välillä Kaitalankulma - Toivio. Vuorelle ja Pirunkivelle piti kävellä.

Taaporinvuoren huipulla

Löytyy laillinen nuotiopaikka. Puut pitänee viedä sinne itse. Ainakaan nyt ei näkynyt kuin pari klapia nuotiopaikalla. Katosta ei ole. Mutta muuten varsin ilmavaa.

Seuraava retki puolison tai kavereiden kanssa

Polkupyörillä, moottoripyörillä tai jalan kun on lämmin sää.

Makkarat ja keittovälineet mukaan. Nuotiolla käristyy kyrsät ja kahvi keittyy pannussa. 

 

Toinen käynti toteutui syksyllä

Puoliso ja nuorin veljeni vaimoineen kävelivät kanssani Taaporinvuorelle syksyllä 2020 jo lehtien pudottua puista. Eri reittiä kuin edellä eli metsien poikki. Valitettavasti karttaohjelma ei löydä lyhintä reittiä joten reittiohjeet pitää etsiä muualta. Makkarat ja polttopuut olivat mukana. Sää myös suosi.. Ei ihmeemmin tuullut siellä ylhäälläkään ja loput puut jätimme seuraaville. Pari klapia.

Lisälenkki

Pirunkivikin katsastettiin eli loivempaa puolta vuorta kävelimme alas ja ylös. Läheinen järvi jäi ihailematta. Toisella kertaa. 

Paluumatkalla ehti jälleen tulla nälkä ja jano. Kotona asia hoitui.

Ehkä seuraava kohde 

Parhaimmillaan kauniina mutta ei kovin kuumana kesäpäivänä. Voi tulla hikikin.

Pirunvuori Tyrväällä (Nyk. Sastamala) Siellä on avarat näköalat sillä olen siellä kauan sitten käynyt ja muutakin on kuin maisema. Erikoinen rakennus liki huippua ja mäen alla hotelli ja ravintola. Talvisin myös laskettelukeskus.