California Adamant Perävaihteen huolto

Lievästi epäilyttävää
Koska ajossa tuntui jonkinlaista nypytystä päätin tutkia perävaihteen ja säätää sitä mikäli aihetta ilmaantuisi. Näin jälkeenpäin, kun tilanne selvisi, saattoi olla tarpeeton homma. Mutta kun kerran on irti niin samalla voi tarkistaa kaiken. Sekä tehdä niinsanottua ennakoivaa huoltoa.

Perävaihteen kotelo
Sen takalaidassa on ihan hitaasti tihkuva vuoto. En ryhdy tulipalovaaran vuoksi sitä hitsaamaan vaan paikkaan koritinalla. Tarvitaan vain kuumailmapistooli tai kaasupoltin. Jälkimmäinen on tehokkaampi ja nopeampi mutta vaarallisempi.

Taka-akselin nosto.

Ylimääräiset pois

Takalaukku ja takapyörät piti irrottaa että saa vetoakselin laipat näkyviin sekä tarpeeksi työskentelytilaa perävaihteen irrottamista varten.

Apunostin keskirungon alla.

Iskunvaimentimet takaa irti

Tosin vain alapäistään. Koska iskunvaimentimet eivät pidä irrotettuina takapään katteita ja muita osia ylhäällä on runko tuettava niin että laitos ei kippaa peräpäätä alas. Takakate, isosta koostaan huolimatta, on varsin kevyt. Ohutseinäistä teräsputkea ja lasikuitua.

Oikean puolen vetoakselin laippa, jarrusatula ja jarrulevy levitys- ja keskityslevyineen.

Oikean puolen vetoakselin laippa ja laakerointi näkyvissä.

Vetoakselin laakerin kiinnityslevy ja ruuvit.

Jarrulevyt ja -satulat irti

Homma sisältää paljon purkamista sillä ilman vetoakseleiden irrotusta perävaihde ei irtoa taka-akselista.

Jarrulevyn kiinnitys

Asennusta varten on yksi M6 ristipäinen uppokantaruuvi mutta muutoin jarrulevyt kiinnittyvät pyöränpulteilla samoin kuin vannekin. Alumiininen levityslaippa hoitaa myös jarrulevyn keskityksen. Jarrulevyistä olen sorvannut kaiken turhan pois.

Vetoakselit irti

Vetoakseleiden laakerit ovat lievällä puristussovitteella kiinni taka-akselissa. Siihen tarvitaan massaulosvetäjä eli liukuvasara.

 Liukuvasara irrottamassa vetoakselia.

Tarttuu tehokkaasti

Liukuvasaran vetopää on expansiivinen eli reikään laitettuna sitä voi laajentaa niin että se tarttuu reiän takareunaan lujasti. Laite on tarkoitettu lähinnä päättyvän laakeripesän laakeroinnin irrotukseen.

 Vasen takatukivarsi irti takapäästään.

Tilaa kardaanin irrotukseen

Taka-akselia joutuu kääntämään hieman vinoon että kardaaniakselin saa irti perävaihteen laipasta. Neljä ruuvia ja kolme mutteria pitää avata että kardaani irtoaa takapäästään ja käännetään oikealle sivulle.

Kardaani, kumikytkin ja peräytysvaihteen hihnapyörä irrotettu perävaihteesta.

Iskunvaimentimien korvakkeet

Iskunvaimentimien takapäät kiinnittyvät alumiinisillä korvakkeillaan perävaihteen laipan pultteihin joista neljä olen korvannut M8 sijasta M10 kierteillä.

Vasemman puolen jarrulevy.

Lainassa autopuolelta

Taka-akseli on vanhasta takaveto-Corollasta mutta jarrulevyt Renaultista kuten myös jarrusatulat ja jarrupalat joita hieman modifioin pidon parantamiseksi.

Taka-akselin vuodon paikkaus
Perävaihteen "banjo" vuotaa takakannestaan vähän öljyä. Se sottaa koko taka-akselin keskikohdan ajan kanssa. Vuoto on metallipinnassa.

Ei hitsausta
Vaan tinaus koritinalla. Pääasia että öljy pysyy sisäpuolella. Tinaaminen onnistuu käyttämällä juoksutinta puhtaaseen pintaan ja sitten sulattamalla samaan kohtaan koritinatangosta ohuen kerroksen.

Ensin lika ja maali pois
Asetonilla ja lämmittämällä lähtivät epäpuhtaudet. Jos kotelossa olisi öljyä työ ei onnistuisi sillä lämpö siirtyisi öljyyn ja tina ei sulaisi. Tai öljyä vuotaisi ja tina ei tarttuisi.

 Koritinatanko ylinnä ja purkki juoksutetta.

 Tinaus suoritettu. Vanhempi tinaus peittää aiemmin havaittua vuotokohtaa.

Kuumailmapistooli jolla kohde kuumennettiin.

Öljyssä liotettu harjanvarren pätkä joka toimii levityslastana.

Kevennetty kaikkea

Niin vetoakseleita, kuten kaikkia muitakin osia, on kevennetty mahdollisimman paljon sorvaamalla ja poraamalla ja aina olen käyttänyt, kun vain mahdollista, alumiinia tai ohutseinämäistä teräsputkea rakenteisiin. Kaikki turha massa pois. Keventäminen johtuu lainsäädännöstä: ajoneuvon massa ei saa nousta kuin aivan rajoitetusti kun ajoneuvoluokka vaihtuu kaksipyöräisestä kolmipyöräiseksi.

Perävaihde säädettynä odottaa asennusta
Ensin tiivistepinnat puhtaiksi ja uusi tiiviste liimaamalla peräbanjoon. Se on turvallisinta asennuksen kannalta.

 Puhdistusaine ja tiivisteliima.

Puoli neliötä tiivistemateriaalia.

Työväline tiivisteen tekoon.

Harppi ja kirurginveitsen terä

Maalarinteipillä terä kiinni harppiin niin syntyy helposti tarkkamittainen tiiviste. Lisäksi tarvitaan pieni kuulapäävasara jolla tehdään reiät tiivisteeseen oikeille kohdille.

 Tiivisteessä jo yksi pultinreikä.

Reiän kokoinen ohjuri

Osamillipora, tällä kertaa 6,4 mm:ä, pitää tiivisteaihiota paikoillaan kun muita reikiä tehdään. 

Perävaihteen tiivistepinta.

Kerros vaseliiniä

Perävaihteen tiivistepinnan käsittelin vaseliinilla ohuelti kun taas taka-akselin peräkotelon reunaan liimasin tiivisteen. Se pysyy siellä liimattuna mutta perä itse irtoaa vaseliinin ansiosta jos tarvitsee irrotella vielä. Tiiviste säilyy ehyenä.

Perä paikoillaan, kardaani kumivaimentimineen vielä irti.

Joitakin muutoksia

Peräytyslaitteelle pieni muutos käyttömukavuuden suhteen ja takajoustintukien kiinnitykseen muutos. Sisältää hieman hitsausta ahtaissa oloissa. Pitää lisätä kaksi teräskorvaketta parantamaan lujuutta.

Voitelukohteet

Kardaanin nivelet ja kumisen sysäyksenvaimentimen keskilaakeri sekä tietysti peräöljy perävaihteeseen.

Kokoonpano valmis
Kardaani kiinni perävaihteeseen ja viimeiset ruuvit kiinni sekä tarkistuskiristykset. Sitten takapyörät paikoilleen.  Sai taas makailla lattialla. Onneksi on lattialämmitys ja hallissa edelleen viileää.

Öljyä perään
Litran purkki Valvoline hypoidiöljyä ja RVS:sää muutama millilitra kartiojuoksuttimen ja letkunpätkän avulla peräkoteloon. Sen sai tehdä vaihteeksi seisaaltaan.

Öljyn valutus perään.

Öljynvalutusletku peräöljylle. 

Peräytyslaitteeseen tehokkaampi moottori

Jätin peruutuksen asentamatta vaikka varsinaista vikaa ei olekaan. Tarkoitus on muuttaa sen kiinnitystapaa sekä laittaa siihen tehokkaampi moottori. Myös käyttömekanismi vaihtuu käsijarrutyyppiseksi. Silloin ei tarvitse ennalta säätää vetohihnan kireyttä vaan säätö tapahtuu samoin kuin käsijarrussakin.Soveltuu paremmin muunmuassa sateella peruutteluun.

Peräytyslaitteen rakenne ja mekanismit.

Perusratkaisu säilyy
Laite on osoittautunut toimivaksi mutta hieman hankalaksi huoltaa. Siksi kiinnitykseen tulee muutos. Tietää kiinnityskorvakkeiden hitsaamista taka-akseliin.

Koeajo säädetyllä perävaihteella
Sujui hienosti. Siltatieltä moottoritietä Nokialle keskustan läpi Siuron Koskibaariin jossa kahvittelua tuttujen ja tuntemattomienkin motoristien kanssa. Paljon oli tarinoita. Tekniikkaakin puhuttiin. Erityisesti moottorinohjauksen muokkaamisesta.
Paluu tapahtui Linnavuoren, Sasin ja Pinsiön kautta Metsäkylään ja siitä Elovainion markettialueen läpi takaisin Siltatien teollisuusalueelle.
Sää suosi.

Moottorin lämpö
Pyörässä on öljynlämpömittari joka paluumatkalla näytti korkeimman lämmön olevan vain 80 astetta. Parikymmentä astetta liian alhainen parhaan voitelun kannalta. Moottorissa Valvoline 20W60 VR1 mineraaliöljy. Moottorille on tehty RVS-käsittely jo mennävuonna.

Uudet ilmansuodattimet
Vaihdoin pienemmät tarvikesuodattimet suurempiin tarvikkeisiin. Nyt ei ilmanpuute ahdistanut vaan kone jaksoi vetää moottoritiellä viitosvaihteella laitonta vauhtia. Nam.

Pienempi vannekoko
Kokonaisvälitys on hieman pitkä. Toisin sanoen viitosvaihdetta tarvitsee vain moottoritiellä. Josko tuuman pienentäisi vannekokoa ja laittaisi 50-sarjalaiset renkaat alle. Sillä saa muutaman prosentin tiheämmän välityksen ja kiihtyvyys, erityisesti pysähdyksistä lähtiessä, paranee.

Toinenkin koeajo
Ajoin California Adamantin Verstaalta Tampereen keskustaa sivuten kotitalliin. Reilu parikymmentä kilometriä. Perä ei juuri lämmennyt mutta pitää eräänlaista tikitystä pyöriessään nopeuden mukaisella taajuudella. Ei juuri häiritse ajosuoritusta. Ei vuoda öljyä eikä lämpene. Hieman kättä lämpöisempi kotitalliin ajon jälkeen. Ulkoilman lämpötila 23 astetta. Moottoriöljyn lämpötila 86 astetta vaikka oli monta pysähdystä punaisiin valoihin.

 

On kysytty, vastaan

Olen vastaillut tiedusteluihin että mistä olen ostanut osat ja kuka on tehnyt tarvittavia osia. Vastaus on helppo: kaikki osat olen ostanut vapailta markkinoilta. Myös kaikki eri metallit joiden sisästä olen tarpeelliset osat koneistanut omilla menetelmilläni käyttäen useita eri työstötapoja tarkoituksenmukaisesti.

 

Lokakuussa 2020, havaintoja

Aiemmin mainittu tikitys tai napsutus on kadonnut. Mikä sen aiheutti jäi selvittämättä.

Trike on nyt Kerholla talvisäilössä. Tosin jos intoa on ja huvittaa sekä kelit suosivat niin voisi sillä käydä vielä ajelemassa.

 

Perän öljyvuoto loppui

Tinaukseni on siis toiminut tähän asti. Perä pitää öljyn sisäpuolellaan.

 

Tonni mittariin

Hieman yli tuhat klometriä kertyi mittariin syyskaudella. Bensiiniä vaikuttaa kuluvan. Pitänee kaivaa suutinrasia esille ja kokeilla pienempää pääsuutinta ja kokeilla muuttaa luistineulojen asentoa. Sitten kun kevät tulee.

 

Moottoriremontin sisäänajo suoritettu

Tein ns. yläkertaremontin edellistalvena eli venttiiliohjurien kunnostus, uudet männänrenkaat ja uudet venttiilit. Helppo tehdä kun moottoria ei tarvitse edes irrottaa rungosta. Myös kiertokangen laakerit voi vaihtaa öljypohjan kautta mutta se ei ollut nyt tarpeen.

Peräytyslaite

Se olisi talven myötä asenneltava takaisin. Teen sille kiinteän kiinnityksen kunhan olen löytänyt sopivan moottorin. Jatkan hihnakytkimen käyttöä mutta siten että hihnalla on erillinen kiristin. Se on ainakin suunnitelma. Myös käyttövivun toimintaan tulee muutoksia.