Sadepäivän HiFistelyä Mökillä

Radio on tärkeä
Sellaisia, niin sanottuja perusmalleja, on kaksi. Putkiradio 50-luvulta ja transistoriradio 60-luvun lopulta. Ne sijaitsevat Mökissä. Nyt tuli kolmas laite jonka toimintoja en ole päässyt vielä testaamaan. Myös yksi pieni radio on puuceen hyllyllä pihan perällä.

Philips stereoyhdistelmä Aittaan
Aitassa ei ole tätä ennen elektroniikkaa ollut ikinä. Nyt on vaan ääntäkään ei ole vielä siitä irrotettu. Tarvitaan vielä antenni ja 230 Volttia.

Aitta on 1800-luvulta
Se on siirretty maatilalta, Pekkolasta, Mökin tontille kala-aitaksi. Sellaista ei enää tarvita ja se on toiminut vierasaittana ja kokemuksen mukaan siellä saa kovin hyvät ja pitkät unet. Krapulaakaan siellä yöpyminen ei ole saanut aikaan vaikka yritetty on.

Aitta ympäristöineen.

Pärekatto

Katon edellinen pinnoitus päreillä on minun ja edesmenneen appeni käsien jälkeä. Tuleva kate tulee olemaan huopaa sillä pärekaton kesto tällä tontilla on maksimissaan vain 20 vuotta. Johtuu runsaasta puustosta ympäristössä. Vaikka katto on jyrkkä niin silti kariketta kertyy kovasti ja se sitoo kosteutta ja mädättää päreet ajan kanssa. Vaikka kattoa on toimestani haravoitu hellävaraisesti viimeiset kymmenen vuotta.

Valmistamani hylly Philips-stereoradiolevysoitinyhdistelmälle.

Vanhan laiturin lautoja

Ei tarvinnut turvautua puutavaraliikkeen palveluihin. Ulkoisesti näyttävät lahoille mutta sisällä oli ihan ehyttä puuta. Rakenne on karu. Uus-vintagehylly vintage-soittimelle.

 Kaiuttimet ovat suhteellisen laadukkaat merkkiä Bang & Olufsen.

B&O

Merkki on ollut olemassa kauan ja on tuottanut laadukkaita mutta myös helppokäyttöisiä ja muotoilullisesti palkittuja tuotteita. Nämä kaiuttimet ovat 60-luvun lopulta ja maksoivat kirpputorilla aikanaan 60 markkaa. Ovat hyvässä kunnossa. Nykyinen hinta pelkillä elementeillä on moninkertaisesti korkeampi.

Purin ja puhdistin
Olin yllättynyt että kotelo oli niinkin vahvaa rakennetta vaikkakin ajankauden yleistä tyylisuuntaa muotoilultaan eli pitkulaista viilupinnoitettua lastulevyä. Kolmitiekaiuttimien elementtien mekaaninen kunto on hyvä. Ei bassoelementin kalvon reunojen rispaantumista tai murtumia kalvoissa. Jostain syystä tarkoitetut vaaka-asennukseen. Yhdistelmän mukana tulleita Philips-kaiuttimia voi kutsua kaiuttimiksi mutta ominaisuudet ovat aika avuttomat. Ovat nykyisin verstaskäytössäni.

Asetelma aitan sisällä. Sähköhommat tekemättä.

Aitta-disco
Tutut ja kutsun saaneet vieraat voivat käyttää laitteita mielin määrin. Paksuseinäisestä aitasta ei ääni karkaa ulos kovinkaan helposti. Tosin tanssiparketin pinta-ala jää alle kahden neliön.


Sähkötöitä

Tarvitaan dipoliantenni. Tyydyn puoliaaltoon. Sellaisen arvelin osaavani tehdä itse. Katonrajassa on sille hyvää tilaa. Alkuperäinen antenniliitin on olemassa. Tinaushommia tiedossa.

Johdotus kaiuttimille pitää tehdä myös. Otin kotoa muutaman liittimen mukaan. Kaiuttimien vaiheistus pitää tarkistaa myös.

Säätila myrskyinen

Kesäkuu ei anna vähällä periksi. Välillä tulee vettä tihkuna ja ilma on tyyni kun yhtä-äkkiä tulee puuska joka repii kamppeita päältä. Yleisradio mykistyy välillä ja itsellä huoli Mökin peltikatosta ja parista rantapuusta. Melua on.
Aamulla lämmitin takan kuumaksi myrskyä ennakoiden ja sillä pärjään pitkälle huomiseen iltaan vaikka sähköt katkeaisivat. Takka on varaavaa mallia.
Jääkaappi on täynnä ruokaa mutta sähköt poikki klo. 19 maissa. Täällä kun ollaan ilmalinjan viimeisenä hännänhuippuna. Sähköyhtiö ilmoitti asiasta että korjaus tulee kestämään. Mulla ei ole hätää. Aamukahvit voi keittää nuotiollakin. Pakasteet ovat kriittisiä. Aamuyöstä sähköt palasivat.

Tehot puuttuu
Sähkö on katkolla edelleenkin puolikymmenen jälkeen mutta ilma selkiää. Rajua puuskatuulta on vielä. Radiokin toimii kuten puhelinyhteydetkin. Välillä sähköt "vilauttelevat" mutta eivät pysy päällä. Oksia tai kokonaisia puita linjoilla. Tarkistin viimeisen kilometrin jalkatyönä täältä kuluttajaperspektiivistä mutta sillä matkalla ei vaurioita ilmennyt.
(Myöhemmin kävin katsomassa puolentoista kilometrin päässä niin siihän se: koivu nurin linjalla ja sähkötolppa vinossa.)

Voimaa linjoilla
Kuuden tunnin päästä Voima on jälleen kanssani. Jouduin syömään liki litran puoliksi sulanutta jäätelöä kun en ole tottunut satunnaisiakaan energialähteitä vieroksumaan. Tunkiolle en ruokaa heitä. Toivottavasti nyt on jatkuvaa jännitettä linjoilla. Radio Suomessa soi S. Salmisen Hallelujaa. Energinen biisi.

Stereohommat jatkuvat asennuksien merkeissä

Reima P. laski kanssani käytetyimmälle kanavalle sopivan mittaisen eli kahden metrin mittaisen antennin. (2x1m). Suomalaisten radiotaajuuksien suhteen olisi riittänyt 2x75cm mutta kun täällä, liki itärajalla, ollaan niin päädyimme tuohon pidempään mittaan. Sillä, nimittäin, saa kuulumaan myös Venäjän kanavia.
Onneksi laitteen mukana tuli antenniliitin. Se on erilainen kuin nykyään. Antennin "karvat" tinattiin siihen ja signaali siirtymään.

Kaiuttimien liittimet
Kaksi kaksinapaista vakiota Din-pistukkaa vahvistimen taakse ja toiselle kaiuttimille banaaniliittimet että vaiheistus tulee kerrasta kuntoon. Eka asennus oli oikein.

230 Volttia/50 Hertsiä
Merkittävin muutos oli alkuperäisen maadoittamattoman pistokkeen viilaus sopimaan maadoitettuun pistorasiaan. Koska Aitta on ns. ulkotila on siellä oltava maadoitetut pistorasiat. Radio- ja muiden pienvirtalaitteiden suhteen vaatimusta ei ole. Mutta esimerkiksi sähkölämmityspattereille on.

Stereoradion toiminta
Ääni kuuluu. Kanavat löytyivät ja varsinkin Järviradio (Lähetin Savonlinnassa 89,6 Mhz mutta kanavan alkuperä Etelä-Pohjanmaan suunnalta.) kuuluu erinomaisesti. Musiikki sopii hyvin avoimeen järvimaisemaan. Tosin äänenvoimaa pitää olla erityisen paljon että 1800-luvun hirsiaitasta, vaikka ovi olisi auki, kuuluisi ulos kovinkaan paljon. Kuuluu kuitenkin eli teho on riittävää.
Potentiometrit rutisevat. Ovat hapettuneet. Aktiivinen käyttö korjaa asiaa hieman. Kun hetken hakee nupin asentoa niin äänitasapainokin löytyy.

Levysoitin
Toimii omituisesti. Vika joko moottorin laakeroinnissa (voitelu) tai vetohihnassa. Vouvaa ja käynnistyy hitaasti. Täysautomaattinen eli äänivarren ohjaus tapahtuu joko automaattisesti tai käsin erillisistä napeista ja keinuvivusta. Eiköhän tähänkin jokin lääke löydy.

Eläkevirka
Vanha 60-luvun lopun Philips saa siis vielä olla kerran palveluksessa kunnes hajoaa tai kuulijat katoavat ajan ikuiseen jatkumoon.