Verstaskamerat

Työssä
Jo aikanaan työelämässä totuin siihen että työt ja niiden vaiheet dokumentoitiin. Aikanaan filmikameralla diakuvina mutta 90-luvun lopusta alkaen digitaalikameralla. Oli kallis laite silloin ja piirtokykyä peräti 3 megapikseliä. Muistiin mahtui noin viisikymmentä kuvaa mutta ei täydellä resoluutiolla. Kuvat olivat kuitenkin käyttökelpoisia dokumentteina.

Vapaa-aikana
Filmikameroita on käytössäni ollut monenlaisia ja kuvaus pääasiassa diafilmille. Siitä muistona pari filmikameraa, projektori, helmiäiskangas ja kymmenet diakotelot joissa kussakin kaksi kasettia jotka sopivat suoraan projektoriin.

Eka oma digikamera
Joskus vuonna 2000 hankin ensimmäisen oman digikameran merkkiä Canon. Niin kutsuttu taskukamera joita siitä eteenpäin on ollut. Sillä tuli kuvailtua kaikenlaista matkoilla, kotona ja erityisesti Verstaalla. Samalla kykeni siirtämään asiat sellaisina kuin ne olivat sillä hetkellä eikä hatarissa muistikuvissa. Myös joitain videopätkiä olen tallentanut niiltä ajoilta.

Vesitiiveys lisää kestävyyttä
Digikameroita olen kuluttanut loppuun useita. Parhaiten ovat kestäneet vesitiiviit kamerat joiden liikkuvat osat ovat kotelon sisäpuolella. Ne mallit joissa on ulkoneva zoom-toiminto eivät ole kestäneet aina edes ns. pyhätöntä viikkoa. Hajonneet juurikin tuon zoomin osalta. Syykin siihen on selvä: verstaalla työskenneltäessä eri koneilla siellä leijuu kaikenlaista pölyä ja purua. Ulkopuolisissa zoomeissa kun on sähkömoottori ja mekaniikkaa jotka siirtävät linssejä toisiinsa nähden syntyy siirtomoottorin sähkökentässä magneettisuutta joka "imee" rautapölyä puoleensa. Se jumittaa koneiston. Siksi pitää olla vesitiivis kamera ja sisäinen tarkennus. Tarkennus myös lähelle. Joskus hyvin lähelle eli muutaman millimetrin päähän.

Puhelimen kamera
Nykypuhelimissa on jo niin hyvät kamerat että niitäkin voisi käyttää dokumentointiin ja niin olen tehnytkin. Mutta kamera on halvempi kuin puhelin ja jos Verstaalla tahrii tai kolhii puhelimen siitä voi tulla entinen puhelin. Siksi mieluimmin rikon kameroita.

Kameravainaa
Olympuksessa on hieno käyttölogiikka ja kun sen sisäistää niin toiminta on nopeaa eikä tarvitse selata kuvanottohetkellä valikkoja. Tulen jatkossakin hankkimaan Olympuksen kunhan pankkitili sallii.

Kahdentoista vuoden kulutuksen jäljet.
Kameran runko on eloksoitua alumiiniä. Luja kuten lisänimikin kertoo, painavahko kokoisekseen ja kolhunkestävä. Kaikista kulmista on pinnoitus kulunut pois. Linssit ovat silti kirkkaat ja näyttökin ihan kunnossa. Piti vettä vielä viime kesänäkin. Laadusta kannatti maksaa.

Vikaantui
Pari viikkoa sitten. Käynnistyi kyllä mutta teki omiaan. Liikutteli zoomia itsekseen mutta ei tarkentanut mihinkään kohteeseen ja sammutti itsensä kohta. Rakenne on purettavissa mutta tarvittaisiin puhdastila jos haluaisi purkaa. Huonepöly ei ole hyväksi hienomekaniikalle eikä optiikalle. Kalvokytkimet sen sijaan toimivat moitteitta eikä niiden toiminnassa ollut häiriöitä. Mitään erillistä syytä en toimimattomuuteen ole havainnut. Tuli ns. tunnit täyteen.

Olympus takaa.

 

Käyttönäppäimet yläreunassa.

 

Olympus Tough myyntipakkaus. Ei sisällä muistikorttia. Max 16Gt.

Uusi ja väliaikainen
Ostin kiireessä vastaavanlaisen kameran kuin oli Olympus mutta halvempi ja muovikuorinen. Vesitiiveys on myös Nikonin ominaisuus. Muuntyyppisiä en kelpuuttaisikaan. Toki jatkossa hankin uuden Olympuksen alumiinirungolla.

 

Tämän blogin kuvat

On 70-prosenttisesti kuvattu yllä esitellyllä Olympus Tough-kameralla. Sitä ennen parilla Canonilla joista jälkimmäinen hajosi hirvikolarissa Nokialla. Joukossa on kaverien ottamia kuvia ja kuvakaappauksia muualta.

 

Jatkuu vielä vanhemmilla kameroilla kunhan ne kaivan esiin...