Koskee Guzzeja ja erityisesti Californioita 850 - 1400
Matkan keskeytyminen on yleensä harmin aihe. Vielä ikävämpää on jos se on vaikka vaijerivika. Käytännössä siis pikkuvika. Kaksi asiaa pitäisi omata: korjaussarja tai varavaijeri sekä osaaminen sen korjaukseen tai vaihtoon. Vaihtovaijeri on helpompi rasti. Kaasuvaijereita on yksi tai kaksi. Kytkinvaijeri on myös tarpeellinen jos pyörässä sellainen on. Muut vaijerivaivat eivät keskeytä matkaa. Muitakin varaosia tai tarvikkeita on hyvä olla matkassa: renkaan paikkausvälineet. Pitää tietää onko kyseessä sisärenkaallinen vai sisärenkaaton että on oikeat vehkeet. Varapolttimot ainakin takavaloon ja ajovaloon. Taskulamppu jos saattuu pimeälle välille häiriö.
Kumiosat
Lyhytikäiset kumiosat. Ne voi osittain korvata, laadukkaammilla metritavaratuottella kumialan liikkeestä. Tyypillinen kohta on huohotusletkut
kampikammiosta tai venttiilikopasta runkoon. Mallista riippuen on runsaasti muitakin kumiletkuja joiden kuntoa kannattaa seurata. Edellyttää tankin irrotusta.
Ohjauslaakerit on suht helppo vaihtaa jos hallitsee niiden oikean säädön ja omaa kohtuullisen määrän työkaluja. Toistaiseksi vikaantumattomat ohjauslaakerit voisi muutaman vuoden välein voidella uudelleen. Varsinkin jos pyörää säilytetään ulkosalla. Joskus alalaakerin irrotus on työläs.
Yksi merkittävä asia on pyörän laakerit. Huollossa saatetaan katsoa onko välystä mutta sen enempää ei voikaan tehdä. Edulliset, suojatut tarvikelaakerit vaikuttavat uutena hyviltä mutta niissä ei vättämättä ole rasvan hippua. Ovat kevyesti suojatut mutta jos suojaa pitää irrottaa voitelun vuoksi niin se todennäköisesti hieman vaurioituu. Laakereiden osalta kannattaa suosia laatumerkkejä. Nykyään on paljon liikkeellä halpislaakereita joiden materiaali ei täytä hyvän laakerin kriteerejä.
Voimansiirto
Muita
kohteita joita ei huollossa katsota ovat kardaanin nivel, sen
kannatinlaakeri ja kardaanin takapään holkki sekä itse kardaanitunneli
joka saattaa kerätä vettä sisäänsä ja ruostuttaa kardaanin urat siinä
sivussa. Takanavassa on sysäyksenvaimennin. Harva sitäkään aukoo,
huoltaa ja voitelee säännöllisesti.
Vaijereiden ennakoiva huolto
Muut vaijerit, nykyään, ovat
teflonjohteisia joten niitä ei tarvitse siivoilla tai voidella. Kestävät
minkä kestävät. Jos on ikää pyörällä niin kaasu- ja kytkinvaijerit on
hyvä pitää varalla tai ainakin sivuleikkurit ja vaijerinippasarja ettei
pikkuvaurion vuoksi tarvitse matkaa kesken jättää. Vanhan tyyppisiä
vaijereitakin on käytössä sillä halvemmat tarvikevaijerit, kuten
vanhemmatkin, eivät ole teflonjohteisia vaan kulkevat suoraan
metallispiraalin sisällä. Niitä voi voidella. Eipä juuri muuta.
Sähköliittimet ja johtimet
Huolto
ei myöskään puhdista, jos mitään vikaa ei ilmene, relepalkkia eikä
sähköliittimiä. Vanhemmissa malleissa on avoimia liittimiä joihin pääsee lika ja vesi. Ne voi puhdistaa
pölystä, hapettumista ja rasvasta siihen tarkoitetuilla aineilla ja
vaikka hammasharjalla, pikku pensselillä, tms. Ennen liittämistä
suojavaha liitinpinneihin. Myös lamppujen kannat ovat liittimiä.
Uudemmissa malleissa on jo keskitason laatua tai jopa tyydyttävällä rakenteella
olevia liittimiä. Niitäkin voi vahtia ja huomioida vaikka murtuneet
liittimien kumisuojat. Niiden vaihto on työlästä. Työkalut siihenkin on
olemassa mutta käyttö vaatii harjaantumista liittimien purku- ja
kokoonpanohommiin.
Sulakkeet
Jos on yllättävä sulakkeen palaminen niin se johtuu usein oikosulusta. Sulake voi vanhuuttaankin kärähtää. Varasulakkeita, samoja kokoja kuin on ollut alkuperäisestikin olleet. Pieni sulaketeho tarkoittaa sitä että kulutuskohde on myös pieni eli virrankulutuksellisesti vähäinen. Valitettavasti, melko usein, on laitettu isompi sulake, esim. 5 amppeerisen tilalle 15 amppeerinen. Syynä se että oikeatehoinen sulake on kärähtänyt. Liian iso sulake ei suojaa suojattavaa laitetta. Usein syynä on johdinvika: kuori murtunut tai hiertynyt. Vikapaikka vain pitää etsiä. Laitevika on pykälää hankalampi. Sulakkeiden tiedot ja suojauskohteet on merkitty sulakekotelon kanteen tai tarralla sulakkeiden lähelle. Sama tieto löytyy myös ajoneuvon ohjekirjasta. Koetuskynä tai pieni, halpa yleismittari on kätevä laite vaikka virran määrää niillä ei juurikaan voi mitata. Amppeerimittari on eri laite.
Akku ja lepojännite
Akkuvaivat ovat yleisiä varsinkin talviseisonnan jälkeen. Useimmat nykypyörät syövä akkunsa "kuiviksi" seisontakauden aikana jos ei pidä ylläpitolaturissa koko ajan tai ota akkukaapelia irti. Miinuskaapelin irrotus riittää. Silti voi pari - kolme kertaa talven aikana ladata akun täyteen. Akun lepojännite, silloin kun se on ladattu ja kunnossa, on yli 12 volttia. Kun moottori käy ja akku latautuu on jännite noin 12,8 - 14 volttia. Korkeampi latausjännite vanhentaa akkua nopeasti. Jännite mitataan yleismittarin V-asteikolla tasavirta-alueella moottorin käydessä noin 3000 kierrosta minuutissa. Akkua säilytettäessä pitää huolehtia että jännite ei pääse laskemaan alle nimellisjännitteensä. Akku pitää kylmässä säilyttämisestä. Autotallissa lattialla likellä ulko-ovia mikäli ei ole lattialämmitteinen talli. Ei siis lähellä lämpölähteitä sillä lämpö pilaa akun nopeasti. Pakkanen ei riko kunnossa olevaa akkua ja kun akku lämpiää sen teho palautuu takaisin normaaliin. Jos akku jäätyy niin se on rikki.
Kymmenkunta vuotta sitten on siirrytty käyttämään digitaalitekniikkaa, CAN-väylää, joka aktiivisesti väijyy mahdollisia vikoja ja häiriöitä pyörän toiminnoissa. Se ei kuitenkaan kerro aina suoraan mikä vika on vaan näyttää vikakoodin joka pitää purkaa eikä sillä ole, ainakaan Guzzin tapauksessa, mitään tekemistä autojen vikakoodiluetteloiden kanssa. Pitää kuitenkin muistaa seikka jota korjaamokirjat eivät aina mainitse. Vika voi olla ihan oikea kuten useimmiten on mutta joskus itse CAN-väylässä on häiriö. Se ei ole vakavaa mutta estää tai hidastaa pyörällä ajamista kuten oikeakin vika. Tällainen häiriö on huollollekin vaikea selvittää. Myös heikkokuntoinen akku saattaa tuottaa outoja vikakoodeja. Vikakoodeja ei saa pois kuin merkkihuolto tai muu asiaan perehtynyt osaaja jolla on oikeat ohjelmat. CAN-väylästä ja sen kautta saatavista tiedoista kykenee huolto nopeasti havainnoimaan missä vika on ja siten täsmäkorjata kohteen ja poistaa vikailmoitukset. Vaikka mittaristossa ei näykään mitään viitettä viasta niin vikalogissa ovat tallella lyhytaikaisetkin häiriöt. CAN-väylä itsekin tarvitsee huoltoa kuten liittimien puhdistusta ja johtonippujen tarkastalua kulumien varalta. Niitä nykypyörässä riittää... Mutta onpa päästy kokonaan eroon vaijereista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti