California T3 1000 Blower Huohotusjärjestelmän muokkaaminen

 

Huohotusjärjestelmä kuntoon
Huohotus on moottorin toiminnasta ja sen välttämättömistä välyksistä johtuvan pienimuotoisen mutta käydessä jatkuvan "vuodon" aiheuttama öljyn ja polttoaineen palamisjätteistä ja -jakeista syntyvä pisara- ja kaasuseos. Sekasotku ohjataan isompaan virtausta hidastavaan kammioon jossa raskaammat jakeet erottuvat ja palautetaan kampikammioon kun taas kaasumaiset ja aerosolit poltetaan palotiloissa.
Saattaa käydä niin että edellinen käytössä ollut huohotusjärjestelmä ei sovi nykyiseen rakenteeseen vaan joutunen suunnittelemaan ja rakentamaan sen uudelleen. Pitää koittaa sovittaa paikoilleen nykyinen huohotuskammio jäljelle jääneeseen tilaan. Ongelmia aiheuttaa ahtimen käyttöakselin viemä tila ja elektroniikan komponenttien sijoittelu. Pääosa komponenteista pitää saada tankin ja rungon selkäputken alle piiloon mahdollisimman korkealle suojaan vedeltä ja lialta. Akkutelineen tila on jo käytetty ja satulan allakaan ei ole liiemmin tilaa.

 

Huohotuskammio eri suunnista.

Liitoksia monesta suunnasta

Kaikki liitokset ovat tarpeellisia. Molemmista sylinterikansista tulee huohotus koteloon, myös varsinaisesta huohotuskanavasta tulee huohotuskaasuja, lisäksi on poistetun virranjakajan aukosta tuleva huohotusreitti. Ylimmässä kuvassa näkyy öljyn paluuliitos oikeassa päädysssä. Siitä lähtee letku putkeen joka kulkee kytkintilassa kampikammioon öljyn pinnan alapuolelle. Öljy toimii ikään kuin venttiilinä. Isosta letkulähdöstä kulkee letku kaasuläpän imupuolelle jota kautta, pääosin kaasumaiset, huohotusjakeet kulkevat ahtimen läpi painekanaviin ja sieltä ruiskutussuuttimien ohi palotiloihin sekaantuneena etanolin ja bensiinin seokseen joita yleisesti myytävät moottoripolttoaineet ovat.

Ylempänä ahtimen akselointi, alla huohotinputki ja virranjakajan jalka.

Virranjakajan jalka 850-moottorissa jossa on kuulaventtiilillä varustettu huohotuskanava.

Ei mitään uutta 

V10-malleissa Daytona ja Centauro on virranjakajan työttömäksi jäänyt jalka varustettu juuri näin huohotuksen avuksi. Ei tarvitse kuin matkia.

 

Mutkaletkuja

Pitänee kierrellä eri marketteja ja kauppoja etsimässä kemikaalien kestäviä letkuja ja erityisesti letkunmutkia. Voin myös itse valmistaa komposiittimateriaalista valmiita mutkarakenteita jotka ovat ohuempia ja niihin saa tiukkoja mutkia ja muotoja niin säästyy tilaa. Joka tapauksessa pitää tehdä monenlaisia rakenteita ja osia eri tarkoituksiin. Eiköhän tuo ahtimen akselikin pidä koteloida ainakin takapäästään. 

Jos huohotus ei toimi

Seuraukset ovat seuraavia: moottoriöljyä joutuu sinällään, höyryn tai sumun muodossa palotilohin ja se karstoittaa männät, venttiilit ja palotilan tulpan ohella. Jos huohotus ei toimi ja sisäinen paine kasvaa niin tiivisteet voivat antaa periksi. Tyypillinen vaiva on venttiilikopan tiivisteen pettäminen eli se pursuu pois raostaan ja öljyt tulevat säärille. Vuoto voi olla myös muualla silloin kun kampikammion paine kasvaa liian suureksi. Pahinta on vuoto kytkintilaan kampiakselin takapään tiivisteestä. Tämän vuoksi joudun rakentamaan rakenteen joka alentaa kampikammion painetta. Järjestelmän "imua" voi säätää ilmaläpän (kaasuläpän) imupuolelle tekemäni säätimen säätöruuvista. Kanava ei ole kuin 5 millimetriä halkaisijaltaan mutta sen kautta tapahtuu huohotusta tehokkaasti eritoten kun moottoria rasitetaan osakaasulla tai moottorijarrutetaan.

Vaihtoehto 2

Huohotus suoraan ulkoilmaan. Vaikka huohotusilman mukana kulkisikin öljyä niin se johdettaisiin suoraan ulkoilmaan. Välissä saattoi, aikoinaan, olla jonkinlainen öljynerotin mutta höyrymäiset jakeet päästettiin huoletta ulkoilmaan. Niin tässäkin pyörässä alunperin on ollut. 90-luvulla valmistajat laittoivat huohotuskierron lainsäädännön "tukemana" sellaiseksi kuin se on nykyään. Mistään kohtaa ei pääse liraustakaan öljyä eikä edes höyryä vaan kaikki pidetään sisällä kuten entinen neitsyt ja muut kaasut kierrätetään palotilan kautta poltettavaksi ja vasta sitten pakokaasujen mukana katalysaattorin läpi ulkoilmaan. Katalysaattoria en laita mutta umpikierron teen. Tosin ei katalysaattori paljoa maksa ja niitä saa jopa Biltemasta. Jos pyörässäni olisi katalysaattori niin huohotuskaasut johdattaisin katalysaattorin taa.

Huohotuskammion muutokset

Aiemmin tekemäni huohotuskammio ei sovi tähän runko/moottoriyhdistelmään vaan jouduin sitä muokkaamaan mutta vain hieman. Piti tehdä kolme muutosta: takanurkkaan viiste, oikean sivun särmä poistaa ja tilkkiä sekä venttiilikoppien huohotusputkista toisen paikkaa siirtää hieman. Muutoin sama ratkaisu kuin on ylempänä kuvattuna.

Huohotuskammion uusi kiinnityskorvake.

Huohotuskammion uudet kiinnityskohdat.

 

Niittimutterit

Käteviä paikkoihin joihin ei saa muutoin tehtyä kierrettä, ei voi hitsata eikä liimauskaan ole riittävän luja. Niittimuttereita saa alumiinisinä, kumisina, teräksisinä joissa on passivointi sekä ruostumattomia. Valikoimissa on myös uppokantaisia jos halutaan asennus pinnan tasoon. Tässä tapauksessa kaksi tasakantaista M4-kierteistä alumiinista niittimutteria puristettuna noin millimetrin vahvuiseen lasikuituun. Lisäksi asennuksessa käytin hartsia niin ei jää edes ilmavuotoja. Niittimuttereita saa monista rauta- ja konealan liikkeistä. Hyvin kätevä kun asennuspaikka on ns. umpiperä.

Huohotuskammion muutos että se sopii sylinterien ja runkoputkien väliin.

Tilavuus noin 0,8 litraa.

Liki normaalin maitotölkin muotoinen. Lisäksi useita liitoskohtia eri huohotusletkuille. Kammion tarkoituksena on erotella eri huohotusjakeet eri kohteista ja palauttaa ne moottoriin joko käyttöön tai poltettavaksi. Tuskin huohotuskaasut tehoa lisäävät mutta eivät pääse sellaisenaan ilmatilaan vaan poltettuina.

Pintakäsittely

Parin päivän päästä voi hioa pinnan maalamista varten kun hartsi on kovettunut kunnolla ja osoittautuu ettei tarvitse vielä jotain kohtaa korjailla. 

 

Perushartsit harrastajalle

Hartsia olen hakenut yleensä Biltemasta mutta muualtakin rautakaupoista sitä saa. Nykyään polyesterihartsi ei haise ollenkaan niin paljon styreenille kuin joskus neljäkymmentä vuotta sitten jolloin se kirveli silmissä ja hengityksessä jo pieninä pitoisuuksina. Seuraavaksi parempi hartsi on epoksihartsi mutta sen kanssa on oltava paljon varovaisempi sillä se on myrkyllistä. Imeytyy ihon läpi ja hiontapöly jää keuhkoihin sekä allergisoi herkästi. Sitäkin saa kaupoista aivan yleisesti. Veneet on tehty yleensä polyesterihartsilla lasikuitua kovettaen mutta, esimerkiksi, hiihtosauvat epoksista, hiilikuidusta ja aramidista. Näiden ja muidenkin kuitujen parissa ilmailualalla tuli paljon touhuttua. Myöhemmin tein katteita kilpamoottoripyöriin hiilikuidusta ja Twaronista. Myös yhden rakenteluprojektin kokokatteet hiilikuidusta.

 

Muutostyön maalaus

Ei ihan siistein mutta ei se tankin alta näy. Tulevassa asennuksessa on kaksi muutosta. Toinen isoista kanavista on tukittava ja moottoriöljyn paluukanavaa varten on tehtävä reikä öljypohjaan. 

Huohotuskammion oikea sivu jossa kiinnityskohdat. Toista isoa huohotuskanavaa ei tässä ratkaisussa ehkä tarvita lainkaan.

 

Vasemman puolen venttiilikoneiston huohotuskanavan putken muutos.

Päähuohotuskanava kampikammiosta. Hieman ahdas letkulle mutta mahtuu.

Edelliseen tarkoitettu mutkaletku ja letkuside.

Laatikollinen muista projekteista ylijääneitä letkuja ja putkia.

Letkuttelua

Useampia letkuja piti sovitella ja hieman etsiä reittejään. Jämäletkupakissa oli sen verran sopivia röörejä että sain kaikki letkutukset tehtyä sovitusvaiheeseen. Sen jälkeen pitää syynätä että ne letkut jotka jäävät sellaisenaan sopivat paikoilleen ja ne jotka menevät vielä vaihtoon kuten hieman vääräntyyppiset letkut jotka eivät välttämättä kestä lämpöä tai öljyä tulen hankkimaan tilalle soveliaampia. Mutta nyt tietää kuinka paljon ja kuinka taipuisia. Korja-Kumiin taitaa tulla asiaa.

Punosletkut kuuluvat venttiilikoneiston painevoitelujärjestelmään. Valmistaja Heavy-Tek Lempäälässä.

Värillinen letku on kuulaventtiilillä varustettu huohotuskanava virranjakajan tilalla. Oikealla oikean puolen venttiilikoneiston huohotusletku.

 

Letkuja on monia

Paksu, musta letku on huohotuskammion ja alkuperäisen huohotuskanavan välillä. Ohut letku edellisten välissä on huohotusöljyn paluuletku öljypohjaan öljytason alapuolelle. 

Huohotuskaasujen takaisinkierrätysletku ahtimen imupuolelle.

Laajempi näkymä huohotuksesta oikealta sivulta.

Päähuohotuskanavan letku tekee jyrkän mutkan ahtimen vetoakselin sysäyksenvaimentimen alla.

Oikean puolen venttiilikoneiston huohotusletku suoraan huohotuskammioon.

Letkusiteet puuttuvat

Samalla kun noudan sopivia letkumateriaaleja niin hankin myös ruostumattomat letkusiteet.

Letkusiteet hankittu

Ostin eri kokoja ruostumattomia letkusiteitä. Suurin osa niistä jo asennettu. Letkuille piti etsiä hieman uusia reittejä etteivät käänny liian jyrkille mutkille.

Hankalin kohta: monta letkua lähekkäin ja jyrkillä mutkilla.

Sorvasin letkuun liitinosan koska kauppiaalla ei ollut sopivan mutkaisia letkuja.

Kampikammio ja oikealla huohotuksen paluuletku öljypohjaan.

 

Öljykanavat

Kuvassa vasemmalla on kampiakselin etulaakerin painevoitelukanava, nokka-akselin etupään voitelukanava ja molempien venttiilikoneistojen painekanava. Oikealla kampiakselin takalaakerin ja nokka-akselin takalaakerin yhteinen painevoitelukanava. Moottorin öljynpaine on varsin korkea. Pyörivät kappaleet ikään kuin "kelluvat" paineellisessa öljyssä eikä metallista kosketusta juuri tapahdu. Öljy palaa omia aikojaan öljypohjaan.

Öljypohjaan tuleva letkunliitin kartiokierteellä. Mittakaavaa antamassa 5 mm:n kuusiokoloavain.

Öljypohja. Oikeaan yläkulmaan tulee paluuletkun liitin.

 

Öljypohjan osat

Alareunassa imusiivilä, ylempänä öljynsuodatin lukituksineen ja öljynpaineensäädin. Kanavat ovat eri kohteisiin lähteviä painevoitelulähtöjä. Öljypohjan ja kampikammion välistä korotusosaa en asenna tässä vaiheessa. Kokeilen kuinka hyvin roiskevoitelu toimii. Jos pienennetty öljytilavuus ei riitä eli öljynpaine on epävakaa pitää harkita laajennusta.

Öljypohja takaa. Vasemmalla tyhjennystulppa, oikealla mustalla merkitty liittimen asennuskohta. Tulpattu kohta on öljyn painekanavan mutkan tukkeena.

 

Hentoinen öljypohja

Seinämävahvuus kolme millimetriä. Teen siihen kierrereiän johon liitin asentuu. Koska seinämä on ohut laitan sisäpuolelle mutterin vahvistukseksi. Reiän kierre tulee olemaan 1/2 tuuman kartiokierre 20 kierrosta tuumaa kohden. Mutteri pitää valmistaa myös.

Kaikki oikean puolen letkut ja liitoskohdat letkusiteineen.

Huohotuksen paluuöljyletkun liitin

Sijaitsee öljypohjan oikeanpuolisessa takakulmassa. Liitin oli, mielestäni liian isolla kierteellä joten tein hienomman kierteen ja pienempään kokoon. Öljypohjan seinämävahvuus on vain kolme millimetriä joten siihen ei kovin montaa jenkaa synny hienokierteisenäkään eli katsoin ettei se kestä ilman tukea. Sorvasin sisäpuolelle tulevan mutterin sopivaksi ja kierteitin sen hieman vajaaksi että se kiristyy tiiviisti. Lisäksi hydrauliikkatiivistettä kierteisiin ja ohut alumiinitiiviste seinämää vasten.

Kierteiden tiivistys- ja lukitusliima.

Liittimen kiinnityksen varmistus öljypohjan sisäpuolella ynnä liima ja tiivisteprikka.

Liitin ulkopuolelta asennettuna.

Huohotusöljyn paluuletku öljypohjan oikeassa takakulmassa öljypinnan alapuolella.

Mielenkiintoista jatkossa

On jännä seurata kuinka tämä omavalmisteinen, vaikkakin vanhempien Guzzimallien ja osin pikkulohkoisen koneen ideoita muokaten, tulee toimimaan käytännössä. Huohotuskammioon en tehnyt väliseiniä. Jää seurattavaksi tarvitseeko. Oma järjestelmäni on kuitenkin isompi ja hengittävämpi kuin Guzzin omat ratkaisut.