Viime vuosituhannelta
1996-mallinen V10 Centauro, valmistaja Moto Guzzi Mandellon hyvässä kylässä Como-järven itärannalla Italiassa on tehnyt kyseisenlaisen mallin josta on noin kolme malliversiota. Perustuu Moto Guzzi Daytonan runkoratkaisuun eli spine-runkoon. Daytona on amerikkalaista perintöä John Wittnerin jalanjäljissä. Suomessa on ainakin kaksi alkuperäistä Mandellossa tehtyä Daytonaa. Spine tarkoittaa selkärankaa ja tämä runko on yksi keveimpiä moottoripyörän runkoja ikinä vaikka on terästä ja alumiinivalua. Toisaalta isolohko-Guzzin edistyksellinen neliventtiilimoottori jossa on hihnavetoiset nokka-akselit kansissa, kytkin vauhtipyörineen ja nopeasti kytkevä vaihteisto jossa kytkintappeja vain kolme per orjarengas eivät ole erityisen keveitä ja paino nousee himpun yli kahdensadan katukunnossa. Versioita on ainakin kaksi, ehkä, kolme. Ensimmäinen, josta nyt on kysymys, on Daytonan osilla eli kilpailukäyttöön tehty, myöhemmin Centauroa on ollut myös perusrakenteisella California-vaihteistolla. Myös moottorissa on eroja perusmalliin päin ajan kuluessa. Alkupäässä kiertokanget ja männät olivat parempilaatuisia vaikka ei sillä peruskäyttäjälle ole merkitystä. Alkuperäisessä Centaurossa ylin suositeltu kierrosluku oli 11000 rpm. Myöhemmin kaksituhatta kierrosta vähemmän. Jousituksessa on myös eroa mallisarjan sisällä. Alkupäässä oli arvokkaampaa. (Se kyllä huvittaa että mittarissa lukemia piisaa mutta kaikissa keltainen viiva on 8000 kohdalla. Eivät viitsineet tehdä Veglialla omia mittareita erikseen näihin malleihin. Näitä tehtiin kuitenkin satoja eri versioineen.)
Puuttumatta sen enempää edelliseen on, pitkällä väliajalla ja siirtymällä matkapyöräluokkaan on J. Wittnerin ratkaisua sovellettu eräissä Guzzin matkapyörämalleissa joissa on huipputeho nostettu, nykyisien päästöluokkien rajoittamana, noin 120 hevosvoiman luokkaan. Ratkaisuna vanha neliventtiilitekniikka jossa yksi nokka-akseli per sylinterikansi. Tosin jakohihnasta oli siirrytty jakoketjuun. Alussa oli ongelmia venttiilinostimien kanssa mutta nopea siirtyminen ja edeltävien kovien nostimien venttiilikoneistojen vaihtaminen takuuseen rullanostimiin ja niihin soveltuviin nokka-akseleihin. Tosin oli aluksi epäselvää keiden pyöriin sopisi takuun kautta muunnos tehtäväksi. Myöhemmin lopullinen ratkaisu on ollut toimiva. Vaikka en sitä vielä tiedä sillä olen samalla tekniikalla ajanut vasta noin 60.000 km 1400-versiolla. Tosin se on matalaviritteinen vaikkakin varsin kierrosherkkä 98hv moottori. Matkakustomiin kuitenkin ihan hyvä lukema. Mallisarjassa, päästöluokasta riippuen, on teho vaihdellut 92 - 98hv:n välillä. Vääntömomentti on kuitenkin sama eli riittävä.
Saatavilla toimivia versioita nykyosilla
Muunmuassa Ghezzi-Brian tuottaa tätä sport-mallistoa ja moni onkin heidän avullaan muokannut myös Centauroita "look-a-like-Daytonoiksi". Siinä ei ole mitään häpeämistä sillä monella meillä, maailmanlaajuisesti, kymmenillä Centauron omistajilla on KK-moottori pyörässään ja sen aikainen säädettävä WP-alusta. Se on, tietysti, muutoksien jälkeenkin maantiekelpoinen ja paras siihen tarkoitukseen. Alustansa puolesta parempaankin. Radallakin on tullut ajettua. Oman kokemukseni mukaan myös koneesta saa irti enemmän laittamalla alkuperäisvaimentimien tilalle paremmin hengittäviä röörejä. Itse laitoin, JLM:n tukemana, myöhemmin, pienen Eaton-ruuviahtimen tuuppaamaan palotiloihin henkeä.
Nosti itsetuntoa
Ratapäivillä kävin ajelemassa muunmuassa Virtasalmella. Kyllähän se tuntui kivalle kun väänsi takasuoralla kahvaa rinnan japsinelikon kanssa ja pystyi jättämään kevyesti taakseen. Se takasuoran alun "loiva" vasen-oikea onkin suht tekninen mutka jos ajaa ns. läppä levällään. Varsinkin porukassa. Toinen kiva kohta on kun sieltä lammen takaa kiertää ylämäkeen ja ei näe, mäennyppylän vuoksi, mihin rata kääntyy niin sisäkaarteeseen on vain suunnattava ja heti alkaa alamäki jonka alapäässä pitää kaartaa oikealle noin 180 astetta. Muutaman olen nähnyt ajavan mäen alla olevaan lampeen. Yksikin hieno Ducati SPS meni ihan tuhannen päreiksi.
Daytonan ja Centauron hankkijat
Mikään tarjotuista pyöristä ei ole sinällään huono mutta lieviä jäljitelmiä liikkuu markkinoilla. Eli hinta/tinkiminen ratkaisee. Neliventtiilikone on helposti tunnistettavissa hihnavetoisista venttiilikoneistoistaan. Työntötankokokoneetkaan eivät ole huonoja käyttöpyöräksi mutta eivät ole erityisen tehokkaitakaan vaikka niilläkin on pärjätty rr-piireissä varsin hyvin. Esimerkiksi JL-Meccanican virittämät Guzzit. Taannoin omistamani Centauro oli sieltä mutta JL-M ajatti classic-em-sarjassa ihan perusmallin Guzzi LeMansia varsin menestyksekkäästi ellei peräti ylivoimaisesti. Kiinnostusta on ollut yli rajojen.
Oman KK-Centauroni myin Uudellemaalle. Siellä se on ainakin kuultavissa sillä vaimennusta rööreissä on kiitettävästi vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti