California T3B Ahtimen ja laturin hihnoille suoja osa3

 

Edelliset vaiheet.

Osat sovitettu ja maalattu
Muutamia toimenpiteitä piti silti tehdä. Eturungon vaakaputken "ohitus" aiheutti rakenteisiin aukot jotka piti tilkkiä. Käytin 1,5 mm:n paksuista nitriilikumilevyä tilkkeenä. (Korja-Kumi) Sen kiinnittämiseksi piti tehdä lasikuitulevystä kiinnitysosia ja niittaustyötä alumiininiiteillä. Käytin 2,4 millimetrin senkkikantaisia lentokoneniittejä. (Samoja käytettiin Redigon ja Hornetin kokoonpanossa.) Niiden pituutta voi säädellä sivuleikkurilla. Liitos tapahtuu vasaralla alasinta vasten. Tarvittaessa liitos on myös helppo purkaa poraamalla. Alla joitakin kuvia aiheesta. Voisi sanoa että hienosäätöä vaille valmista näiltä osin. Rakenne oli yllättävän työläs sekä vei aikaa harrastajalta melkoisesti.

Kokoonpano valmis. Hihna on koteloitu. Kumiset aukkojen suojat erottuvat molemmilla sivuilla.

 

Kotelo on vain kotelo

Kokonaisrakenne on alumiinilevyä ja joitakin sorvattuja alumiiniholkkeja sekä ruostumatonta terästä. Kuten ruuvit (A4) joita on M5, M6, ja M8 sekä pari itse sorvaamaani ja kierteittämääni erikoisruuvia. Alumiin ja ruostumaton teräs kannattelevat rakenteita. Lasikuituiset koteloinnin osat eivät kanna kuormaa. Hihnat ovat siis suojassa ulkoisilta häiriöiltä.

 

Runkoputken läpivienti oikealta. Niitattu kumiläppä estää pikkukivien ja lian pääsyn hihnakoteloon.

 Hihnakotelon takalevy etuvasemmalta katsellen.

 

 

Hihnakotelon vasen puoli. Kierroslukumittarin vaijerin läpivienti. Pikkukiviltä on pääsy kielletty.

Yleiskuva kotelon suojaamista rakenteista. Sytytysanturit ja laturi puuttuvat kuvasta.

 

Pyörät ja pylpyrät
Ylinnä näkyy kaksoislaakereilla varustettu ahtimen käyttöakselin etupään laakerointi. Sen takana on piilossa ahtimen hihnapyörä jota hihna kiertää. Messinkinen osa on kierroslukumittarin vaijerin pyöritin. Vasemmalla on iso hihnankiristin epäkeskosäädöllä varustettuna. Sen oikealla puolella, hieman alempana on myös epäkeskosäätöinen hihnan ohjauspyörä. Säätöalue on kapea.

Alhaalla, kampiakselin päässä, on musta sytytyksen liipaisinkiekko. Sen takana on vaihtovirtalaturin V-hihnan hihnapyörä ja taaimmaisena ahtimen hihnan moniurahihnapyörä. V-hihna ja kampiakselilla oleva jonka moniurahihnapyörän olen sorvannut itse. Vain laturissa ja ahtimen akselilla on kaupalliset hihnapyörät joista ahtimen akselin hihnapyörää piti kiinnityksensä osalta parannella.

Voisi sanoa että hienosäätöä vaille valmista
Seuraavat toimenpiteet kohdistuvat ahtimen imupuolen rakenteisiin. Komponentit olen tehnyt valmiiksi jo aiemmin. Nyt vain tiivisteet ja ja muut rakenteet paikoilleen. Kevätkin jo kolkuttelee Verstaan ovella.

Mielenkiintoista
Moottori, peruskunnostettuna perusteellisesti nykyosilla, on kuitenkin pitkälti yli kolmekymmentä vuotta vanhaa ja rakenneratkaisultaan peräisin kuusikymmentäluvun puolivälistä. Se tekee asiasta mielenkiintoisen varsinkin kun voimanlähteenä pyrin käyttämään etanolia. Haittana on, bensiiniin nähden, isompi kulutus, puoltavana polttoaineen hinta, ainakin toistaiseksi, on edullisempi mutta kun katsotaan kulutusta ja hintaa niin menevät polttoainekulut kokolailla samoihin lukemiin perusbensiinin kanssa. Muut hyödyt ovat parempi puristuskestävyys ja tehontuotto ilman nakutusta sekä parempi vääntömomentti ja alhaisempi lämmöntuotto. Vääntömomentti ja tehontuotto on huomattavasti bensiiniä parempi kun ahtopainetta voi säätää eikä palamistapahtumassa tapahdu hyvin haitallista detonaatiota.

Rungon fiksausta
Maalipinnan kiveniskemiä, kolhiutumia, kulumia sekä poistettujen korvakkeiden aiheuttamia maalipinnan vaurioita korjailin ensin täyttämällä maalilla. Sitten kyseisiin kohtiin kevyt hionta ja spraymaalia suihkutellen. Melko tasaista tuli. Kunhan paikkamaalaus on kuivanut kokonaan niin vedän runkoputkien päälle kovavahan.

 

Hihnat piilossa

Viimeiset hienosäädöt ja hihnakoteloinnin tiivisteiden asennus olivat, toistaiseksi, moottorin etupään osalta viimeisiä. Lopuksi säädin vielä sytytysantureiden ajoituksen ja välykset pyörijälevyyn. Sitten kansi kiinni.

 

Ahtimen hihnan kotelointi sai tiivisteet ja, toivoakseni, lopullisen muotonsa.

 

 

 Laturin ja ahtimen hihnojen keskinäinen sijainti.

 

Laturin kiilahihnallakin on suojakotelointinsa.

Seuraa kevättauko
Huhtikuussa jatkuu pyörän kokoonpanolla. Maalarilta odotetaan tankkia ja muita osia kiiltävällä mustalla värjättyinä. Suoritan tankin teippaukset itse. Sähkötöitä aloittelen jo aiemmin. Pyrin pyörän digitalisoinnissa mahdollisimman pitkälle. Ei kaasuttimia, ei virranjakajaa eikä muitakaan hankalia kikkareita. Pakoputkistossa on jäännöshappianturi josta on kytkentä moottorinohjaukseen. Päästöt kuriin ja hyötysuhde kohdalleen. 

 

Ahtimen imupuoli

Sen osalta komponentit, paineensäädin ja läppärunko analogisine asentoantureineen on jo valmiina asennukseen. Ennen niiden asennusta on runko oltava pultattuna paikoilleen. Runkoa ei voi irrottaa muuten kuin purkamalla ahtimen imupuolen komponentit pois. (Läppärunko, paineensäädin ja ilmansuodatin takapäästä. Etupäästä ahtimen hihnakotelon irrotus.) Ongelma ei ole vakava.

 

Ahtimen imupuolen varustelua jatkoksi.

 

Tekniikan ulkopuolelta

Maailmantilanne on erikoinen. Oikeastaan erikoisuudessa ei ole ongelmaa sillä niin ovat eri valtiot Euroopassa toimineet taannoin ainakin kerran vuosisadassa jollei useamminkin. Sukulaisissani aiheeseen riittää todistajia. Ainakin vielä muutaman vuoden ennen edesmenojaan, toivoakseni. Vaan koska osuu omalle kohdalle? Tosin en ole enää, ikänikään puolesta, edes nostoväkeen kelpaava. Mutta jotain voisin tehdä jos tarvitaan.