California T3B Takahaarukan ja takapyörän asennus sekä pikkuosia paikoilleen

 

Pikkuosien pintamaalausta

T-kolmosessa on rungossa kaikenlaisia ruuvikiinnitteisiä peltilipareita ja korvakkeita. Kolmessakymmenessä vuodessa ovat kärsineet kaikenlaista vaivaa: niitä on taivuteltu(?) ja niihin on porattu ylimääräisiä reikiä. Jälkimmäiseen saatan olla itsekin syyllinen. Joka tapauksessa maalit lohkeilleet, ruostetta siellä täällä ja tietenkin matkan aikana kertynyttä likaa. Hiekkapuhalsin alumiinisilikaatilla vanhat maalit, liat ja ruosteet pois irto-osista. Samoin uusi mustamaalaus ennen kuin puhallettu pinta hapettuu. En laittanut pohjamaalia sillä elinaikaennusteeni on huonompi kuin peruskorjatun pyörän tuleva kestoikä. Karhea ja ehdottoman kuiva puhallettu pinta oikein imee maalin itseensä. Ei lohkeille helposti koska maalivahvuus on alhainen. Mutta ei iske ruostekaan. Maalatut osat ovat asennuskunnossa jo tulevalla viikolla.

Kaikkea en asenna

Taaemmat astinlaudat taidan jättää pois sillä kyytiläisiä ei juurikaan ole luvassa ja satulakin tarkoitettu noin puolelletoista henkilölle. Myös muita vakiovarusteita saattaa jäädä pois. Toki sivulaukut ja tavarateline tulevat kuten myös tänään asennettu etukaatumarauta. Joitakin muitakin pikkuasennuksia tein myös.

Takahaarukka

Sen maalipinnassa oli hieman kolhiutumia. Pesin asetonilla, hioin kevyesti ja samaa paukkupullomustaa senkin pintaan. Kuten tuolla joskus aiemmin mainitsin niin nämä maalaukset ovat väliaikaisia ja tarkoitus on sellainen että jos ja kun pyörä on siinä kunnossa että se on todettu kaikin puolin toimivaksi niin entisöin rungon polttomaalauksella ja pikkuosat 2K-ruiskumaalilla. Menee siis ainakin yhden suven yli näillä värjäyksillä ja teippauksilla. Tankki, sivukopat ja lampun kuuppa ovat vielä ammattimaalarilla maalattavina. Niitä tarvitaan ehkä jo kuukauden päästä. Maalari huhuu!

Muuta pikku asennusta ja huoltoa

Löysin varastoistani käytetyn mutta hyväkuntoisen kierroslukumittarin vaijerin jonka purin, pesin sisältä ja päältä, voitelin ja kokoonpanin sekä asensin paikoilleen. Nyt ei enää tarvitse ahtimen hihnan koteloa, toivoakseni, availla. Etukaatumarauta, peräsin California 3:sta, eli järeä paksuputkinen kromattu rauta istuu hienosti paikoillaan ja suojaa, eritoten, vasemmalla puolella sijaitsevaa vaihtovirtalaturia.

Kumiosia

Tankin kiinnitykseen liittyy yhteensä kuusi kumiosaa. Kaksi niistä on huonokuntoisia. Jossain kätköissäni saattaa olla ehyempiä tai sitten valan kumimassasta uudet tai haen tehdasvalmisteiset Korja-Kumista.

Kuvia ei ole

Näistä edellämainituista kohteista ei ole kuvan kuvaa vielä. Asennettuna voinen ottaa muutaman.

Tekniikka alkaa valmistua

Tähän tulee vielä lyhyt jatko mutta uusi tarina koskee muuta kokoonpanoa rungon ja sen rakenteiden osalta. Se sisältää keulan ja takahaarukan asennuksen rakenteineen. Kyseiset osat olen peruskunnostanut jo aiemmin. Kerrottakoon tämä siksi että ei kukaan ajattelisi että homma käy muutamassa päivässä tai vähällä rahalla. Pelkästään Verstaan vuokra on satoja euroja kuussa eli en ylipäätään vetkuttele tekemisissäni. Kahvio yläkerrassa ja lattialämmitys, kuuma vesi ja sisävessa kuuluvat luontaisetuihin. Tiloissa on muitakin käyttäjiä. Rakennus valmistui noin kaksi vuotta sitten. Sosiaalista menoa ja aiheeseen liittyvää toimintaa on siellä. Päivittäinen matka kotoa Verstaalle on edestakaisin yli 50 kilometriä. Lähempääkin olisi saanut tilaa mutta vuokrapyynnit olivat naurettavan ja törkeän välimailla.

 

Pienempi on ahtopaineensäätimen filtteri ja isompi imuilman suodatin pestyinä.

 

Monikertakäyttöiset

Ennen suodatinten asennusta levitän niiden suodatinkankaisiin suodatinöljyä kevyesti joka on tahmeaa tavaraa.  Sen jälkeen saavat levätä muutaman päivän hyllyssä käänneltävänä sillä suodatinöljyn on hyvä levitä tasaiseen. Tosin käyttöönottoon on vielä pitkä matka. Saatan myöhemmin laittaa paremman suodatuksen eli paperisuodattimen kunhan löydän sopivan mallisen ja mitoiltaankin soveltuvan sillä tilaa ei kauheasti ole. Kiinnityskin pitänee muuttaa.

Ilmansuodatin voideltu

Kevyesti maalipensselillä sivelin sinisen väristä suodatinöljyä suodatinkankaaseen. Jätin sen imeytymään kankaaseen tasaiseen. Asentaessa laitan muovipussin ympärilleen ettei Verstaalla lentelevä pöly tai muu töhnä tahri filtteriä heti alkuunsa. Suodattimen tulen pesemään aina öljynvaihdon yhteydessä. Bräkleen toimii asiassa varsin hyvin. Myös muita pesuaineita voi käyttää mutta ei esimerkiksi paineilmaa.

Ilmansuodatin "voitelutelineessä" voideltuna. Suodatinöljy on kovin tahmeaa.

Laturi nätisti kaatumaraudan kainalossa.

Laturin kiinnitys edestäpäin.

Takahaarukan oikean puolen akselitappi.

Kardaanitunneli.

Kardaanin nivelen suojakumi. Alla kytkinvipu.

 

Perävaihde ja jousitus paikoilleen

Kyseinen homma ei isompia ponnistuksia kaivannut vaan osat solahtelivat paikoilleen oikein helposti.

Perävaihde ja "uudet" Koni-joustintuet säädettävillä vaimennuksella ja jousen esijännityksellä.

 

Peruskunnostus

Vanhoihin 80-luvun Koneihin laitoin uudet tiivisteet ja modernit öljyt. Sellaista laatua että neliasentoinen vaimennuksen säätö riittää yksin-, kaksin- ja kuormakameli-säätöihin. Jostain syystä ykkösasentoa en ole tarvinnut koskaan. Jouset ovat tehdasuudet ja hieman jämäkämmät kuin normivieterit. Aloitan säädöt löysimmän jousikuorma-asennon pohjalta. Jos jousipaine on 1-asennossa niin todennäköisesti vaimennuksensäätönupista riittää asento yksi tai kaksi. Tiukempaa säätöä ei voi tehdä jousipaineen ollessa 1-asennossa sillä silloin jousitus "pakkaa" eli iskunvaimentimet eivät ehdi palautua normikorkeuteen vaan ovat edelleen painuneina ja seuraava töyssy lyökin jo läpi. Viimeksi kun tällä pyörällä ajoin oli omapainoni 60 kiloa suurempi kuin nyt. Lisäksi tulee ajokamppeet eli noin 5 kiloa ja matkatavarat. Kokoontumisiin mennessä on ollut usein ylipainoa mutta nyt siitä ei liene pelkoa. Jos Rouva ei tule matkaan mukaan.

Perävaihde on peruskunnostettu säätämällä ja uusilla tiivisteillä.

 

Sekalaista asennusta

Keulan kokoonpanoon pitänee ryhtyä myös. Monet asennukset ovat helppoja tai helpohkoja. Epäilen että sivupaneelien kiinnityksen kanssa voi tulla tekemistä. Niiden sijoitus kun tulee hieman ulommaksi kuin alkuperäisasennus. 

Etupään ja takapään kunnostusta

Maalipinnat olivat kärsineitä ja varsin piintynyttä likaakin löytyi. Lääkkeeksi hiekkapuhallusta ja maalausta. Toinen tapa olisi ollut hiekkapuhaltaa ja heti perään lasikuulapuhaltaa sekä välitön etanolikylpy ja muutaman kuukauden ilmakylpy että pintarakenteesta tulee likaa ja korroosiota hylkivä.

 

 Ohjauksen yläkolmio hiekkapuhallettuna.

 

 

Ohjauksen alakolmio akseleineen: ohjauslaakerin ulosveto.

Laakerien poisto hiekkapuhalluksen ja maalauksen ajaksi
Laakerit ovat toimintakuntoiset. Pesun jälkeen saavat uudet vaseliinit kunhan ylä- ja alakolmion maalit ovat kuivaneet käsittelykuntoon. Kuvassa taaempana näkyy hyvä apuväline: kuumailmapuhallin. Sillä kun hieman lämmittää laakeria niin ulosveto on helppoa. Liikaa ei saa lämmittää sillä alalaakerin alla on kumisuoja.

 

 Laakerien ulkokehät asennettu. Kuvassa alalaakerin ulkokehä.

Takajarrun lasikuulapuhallettu jarrukilpi mihin jarrusatula kiinnittyy.

Takajarrukilpi takapyörän puolelta.

Vasemmalla takapyörän kitkavaimennin ja vetolevy oikealla.

 

Kaikki lokoset puhtaiksi

Vetolevyn urakko olikin hieman työläämpi pestä sillä se oli seisonnan aikana hieman ruostunut. Piti siis tehdä mekaanista puhdistusta kuten teräsharjausta. Hyvä tuli ja osoittautui että hammastukset ovat liki uutta vastaavat. Kokoonpanessa kevyesti sitkostettua vaseliiniä uriin sekä perävaihteen että navan puolelle. Liioitella voitelussa ei sovi.

Vetolevyn kumivaimentimen puoli puhdistettuna.

Kumivaimennin, takapyörän oikean puolen laakeri ja vetolevyn laakeripinta. O-rengas estää keskiön voiteluaineen pääsyn kumivaimentimeen.

Puhdistusta ja ruosteenpoistoa

En ryhtynyt hiekkapuhaltamaan vetolevyä koska sitten se olisi vielä helpommin ruostuva. Ehkä sen olisi voinut maalata mutta tuskin siitä sen parempi olisi tullut. Kestää kuitenkin pidempään kuin muut pyörän osat. On sen verran järeää valuterästä. Sen sijaan keskiön liukupinnat puhdistin. Kootessa ne saavat ohuen vaseliinikerroksen etteivät ruostu ja jumitu. Tyypillinen vika pyörissä joita ei ole huollettu. Kyseisen osan voitelu ei kuulu viralliseen huolto-ohjelmaan vaan jää omistajan vastuulle. Ajomäärästä riippuen joka toinen tai kolmas vuosi normihuollon yhteydessä. Viimeistään kun takarengas vaihdetaan. Puhdistus, uusi o-rengas ja voitelu kokoonpannessa. Myös vetourat sekä perävaihteen ja sysäyksenvaimentimien urakot pestään ja voidellaan. Vaseliinin sekaan kun pääsee hiekkaa ja muuta tiepölyä niin vaseliinista tuleekin hioma-ainetta. Myös näkyvä ruoste, eli rautaoksidi, on vaseliinin kanssa hioma-ainetta. Puhtaanapito ja kevyt voitelu takaa kestävän sysäyksenvaimentimen.

 

Jos sysäyksenvaimentimet eivät toimi

Ajossa sitä ei välttämättä huomaa sillä vika tulee hiipien mutta matka jatkuu vaikeuksitta. Takanavan sysäyksenvaimentimen toimimattomuus rasittaa sekä perävaihdetta, kardaania että vaihteistoa. Jopa kytkintä. Vaihteistossa on myös sysäyksenvaimennin jonka toiminta on hyvä tarkastaa huollon yhteydessä. Pyörä sammutettuna keskituelle niin että takapyörä on ilmassa, ykkönen päälle ja takapyörää pyöritetään sen liikematkan edestakaisin kuin mitä se ilman voimankäyttöä pyörähtää. Jos liikematka, renkaan ulkopinnalta mitattuna on reilusti yli 15 senttimetriä on vaihteiston sysäyksenvaimentimessa jousi poikki. Takanavan sysäyksenvaimentimen kunto selviää vain purkamalla.

Ala- ja yläkolmio ovat maalatut ja odottavat pari päivää kuivumistaan ennen kuin teen kokoonpanon.

Ohjauksen ylä- ja alakolmiot

Vuosien saatossa hieman kärsineet. On kolhuja, hieman kierrevikojakin ja maalipinnan lohkeilua sekä muuta kulumista. Kierteet korjasin Helicoil-kierreinserteillä ja kolhut viilalla sekä hiomakankaalla. Sitten hiekkapuhallus ja välitön maalaus hieman lämmitettyyn pintaan. 

 

Alumiinin maalausniksi

Metallipinnan lämmittäminen ennen maalausta hieman lämpimämmäksi kuin ympäristö takaa sen että metallin pinnassa ei ole ohuenohutta vesikerrosta. Se on monasti syynä miksi maali ei pysy. Helppo niksi. Myös erittäin karhea hiekkapuhalluspinta, tällä kertaa puhallus alumiinisilikaatilla, tartuttaa maalin erittäin lujasti. Kun säät lämpenevät ja pyörä on pääosin koottu suoritan kovavahauksen näille maalipinnoille. Helppo tapa pitää pinnat likaa hylkivinä ja siisteinä.

Keula ja takapyörä koeasennuksessa

Tosin mielenkiintoisinta on etupyörän asennus mutta siitä myöhemmin. Pitää sitä ennen saada pyöränostin tyhjäksi ja pyörään molemmat pyörät että koko ajoneuvon voi kiinnittää siihen tukevasti. Erityisestä syystä pyörässä ei ole keskiseisontatukea. Akku on sen tilalla. Ahdin kun vei akun paikan.

Ylempänä hiekka- ja lasikuulapuhalluksen jälkeen. Alla koottuna ja kiilloitettuna.

Kiillotetut alaputkien yläosat.

Keula koekoottuna.

Ohjaustangon kiinnittimet hiekkapuhallettuina ja maalattuina.

Perävaihteen urakko voideltuna.

Perävaihteen uritusten voitelu

Takanavassa on sisäpuolinen urakko mutta sitä ei pidä voidella vaan vain perävaihteen puoli. Jos tekee päinvastoin niin voiteet joutuvat sysäyksenvaimentimen kitkapintoihin. Näin päin vaseliini jää perävaihteen puolelle ja voitelee sieltä käsin uritusta. Vaseliinia ei saa olla liikaa. Joka renkaanvaihdon yhteydessä molemmat urakot pestään ja voidellaan miedosti. Ilman voitelua ne ruostuvat, kuluvat väljiksi ja tulee tyhjää kiertoliikettä. Sama koskee myös kardaaniakselin uraholkkia.

Takapyörä kokeeksi paikoillaan jarrukilven kera.

Takapyörä on keskellä runkoa. 

 

Eri mallien takapyörät

Ulkoisesti saman näköisiä mutta niissä on eroja. Pääosin taka-akselin holkituksessa on eri läpimittoja ja eri mittaisia holkkeja perän puolella sekä eri levyisiä takanapoja. Kannattaa olla tarkkana jos aikoo "ristisiittää" eri mallin osia keskenään.

Vetourakko ja sysäyksenvaimentimen kitkavaimennin. Kulumat kuvassa vasemmalla.

Laakerivika syönyt metallia

Joskus on ollut takapyörän laakeroinnissa vikaa kun sysäyksenvaimentimen kiinnityslevy on ottanut kiinni perävaihteen pultteihin.

Renkaiden uusinta

Nykyisillä kumeilla voi tehdä kevyitä koeajoja mutta reissukumeiksi niistä ei ole. Ovat vanhoja, kovettuneita ja kuluminenkin pitkällä. Nämä koot ovat varsin edullisia hankkia. Pitää hieman kilpailluttaa tarjokkaita. Käytössäni on renkaanvaihtolaite.

Vanteiden siistintä

Varsinaisesti muuta vikaa ei ole kuin maalipinnan vauriot. Vanteet voinen korjata samalla kun on renkaanvaihtokin. Vanha maali pitää poistaa ja uusi saada pintaan. Se edellyttää alumiinisilikaatilla puhaltamista. Noin puolen työpäivän homma per vanne. Vanteen ulkoreunat voisi kiillottaa. Siitä on se hyöty että reunat kun koloontuvat ja niillä oleva maali lohkeilee. Kiillotettuunkin tulee naarmu mutta sen voi kunnostaa porakoneeseen kiinnitetyllä kiillotuslaikalla.

Rengas irti ja vanne hiekkapuhallukseen

Ei ole ihan yhden iltapäivän homma. Vanteet ovat sen verran monimutkaiset valuiltaan että vanhan ja lohkeilleen maalin poistaminen ja alumiinipinnan puhallus karkeaksi että siihen maalin saa pintaan pysyvästi. On monta mahdollisuutta: ei maalia lainkaan vaan jatko lasikuulapuhalluksena että pinnasta tulee tiivis ja likaa hylkivä. Työläs tehdä ja aikaa kuluu useampi iltapäivä. Maalaus hiekkapuhalluksen jälkeen lienee helpoin juttu. Sekin on työläs ja aikaa siihenkin menee. Sitten pitää vielä värikin valita. Johdonmukaisesti hopea olisi hyvä mutta hankala maalata, ainakin ilman pohjamaalausta koska alumiini ja hopeamaali eivät erotu toisistaan. Mustamaalaus lienee helpoin. Runko, tankki ja muut katerakenteet ovat, toivoakseni, jo maalarilla maalattuina.

Etuvanne pilkistää hiekkapuhalluskaapin akkunasta. Suojateippaus puuttuu.

Etuhaarukka ja ohjaus

Edellä olikin jo teleskooppiasiaa. Tämänpäiväisellä rupeamalla siivosin ja laitoin ohjaustangon paikoilleen. Ripustelin siihen myös etujarrun kahvasylinterin ja kaasukahvan kun ovat samaa rakennetta.

Alkuperäinen ohjaustanko puhdistettuna.

 

Tehty laadukkaasti

Ohjaustangon toisesta päästä näkee että pinnoitekylvyt on tehty hyvin ja oikealla tavalla: ensin metallipinnan hionta sileäksi, kuparointi, sitten niklaus ja viimeksi kromi pintaan. Kolme viimeistä pinnoitusta tehdään elektrolyyttikylvyissä.

Kaasu- ja jarrukahva säiliöineen.

Etulokari ja jarrusatulat koeasennuksessa.

Nypyttävän etujarrun korjausta

Silloin kun hankin tämän pyörän olin vähissä varoissa ja tein pyörän alkuperäisistä pinnavanteista kaupat niin että sain maksuksi niistä lopun pyörää ja kaupanpäällisiksi valuvanteet jostain muusta Guzzimallista. Etupyörä ei käynyt sinällään vaan teetin tutussa firmassa etunapaan levikkeet joilla jarrulevyt saa oikeille kohtaa. Muuten meni hyvin mutta etujarru nypytti jarruttaessa. Etulevyt ovat valuterästä joten niitä ei ensimmäiseksi tule epäilleeksi vaan epäilin levikeosia. Purin, pesin ja laitoin sorviin. Laitoin heittokellon magneettijalalla kiinni sorviin ja tuloksena oli että toinen levike heitti paksuudeltaan 0,09 millimetriä ja toinen hieman vähemmän. Suoritin oikaisusorvauksen. Mitat kuulostavat pieniltä mutta heitot ovat jarrulevyn keskiön kohdalla tuon verran niin jarrulevyn ulkoreunassa heitto onkin jo moninkertainen. Myöhemmin tulos selviää kun pääsee koeajamaan. Toki jarrulevykin voi olla kiero. Varastoissani saattaa sellaisia vielä olla. Jokin niistä voi olla suorakin.

Mittavirheen mittaus.

Oikaisusorvaus suoritettu. Lastua lähti molemmista välilevyistä noin 0,1mm.

Välilevyt molemmin puolin. Ohjauspinnat sekä napaan että levyyn päin.

Kiinalainen halpissorvi

Sain sen 50-vuotislahjaksi. Sillä on tullut tehtyä monenlaisia juttuja. Lähinnä moottoripyörän osia mutta myös huomattavasti vaativimpiakin rakenteita. Ostokunnossa tällainen laite on huonon ja mitääntekemättömän välillä mutta kun sen purki osiinsa, puhdisti ja laittoi länsimaisemmat laakerit, hienosäätöjä useisiin kohteisiin sekä jämäkän kiinnitysalustan niin laitteenhan on ollut pakko toimia. Myös taajuusmuuttajan lisääminen paransi merkittävästi laitteen käyttökelpoisuutta kun karanopeutta saa säädetyksi portaattomasti vaikka kesken sorvaustoimenpiteen. Sopiva leikkuunopeus löytyy potentiometriä kääntäen lähes joka halkaisijalle ja materiaalille. Käyttökelpoinen alue 20 - 60Hz. Ei tarvitse vaihteistoa selata joka kerta.

Prosessi jatkuu kevään mittaan.

Läppärungon ja paineensäätimen asennus.