Kaksi kohdetta
Vasempaan etukaatumarautaan liittyvä suojalevy ja sen reunalista ovat kolhiutuneet. Kylmä päivä niin ei ollut ajohinkujakaan joten laitoin siistimisen tarpeessa olevan "kromilistan" vaihtoon ja samalla maalasin kiveniskemät piiloon. Itse kaatumarauta oli ehyt ja siisti.
Toinen kohde oli vasen sivulaukku jonka reunimmainen "kromilista" oli irronnut etupäästään liimauksestaan sivulaukun kanteen. Näitä listatarpeita pitänee hankkia lisää ja kuunnostaa osa reunalistoista talven -22 -23 aikana. Riippuu miten pyörä on parkkeerattu talvisäilöpaikkaansa.
Ensin takalaukku
Törröttävä listan pää on omiaan tarttumaan kaikkeen pesuharjasta ajopuvun lahkeeseen. Silloin kun asensin näitä listoja ensimmäisen kerran niin sain kollegalta kuulla että eivät pysy pyhätöntä viikkoa kiinni. Vaikka ajan kanssa näitä vikoja on ilmennytkin niin ovat varsin hyvin pysyneet.
Reunimmaisen listan pää törröllään. Teippaus siksi ettei tule liimatahroja maalipintaan.
Listarivistö ylhäältä katsellen.
Monta metriä listaa
Takalaukkujen kansiin listaa kului useita metrejä mutta eniten koko takakaatumaraudan kiertoon. Jos pyörä kellahtaa paikallaan nurin niin halpa lista uhrautuu ja kaatumaraudan maalipinta ei kolhiudu. Asia on jo todettu käytännössä.
Listan pää tuettu teipillä laukun kanteen liiman kovettumisen ajaksi.
Kaatumaraudan suojalevyn kunnostus
Suojalevy on kiinni muutamalla ruuvilla joten irrotus oli helppo. Rompelaatikossa oli edellisen listahomman jäljiltä muutama listan pätkä. Ei vain tapeeksi pitkiä joten tuli katko väliin.
Ensin hionta
Vanha lista roskiin ja maalipinnan hionta että uusi maali tarttuu. Maalin kovetuttua vielä uusi jämäpätkistä koottu lista reunaan. Ei tullut ihan siistiä mutta toisaalta kyseiset osat, molemmin puolin, on aika-ajoin korjattava kunnolla. Sen verran paljon näihin suojiin osuu kiviä, kuravettä ja hyönteisiä. Teen kunnostuksen vasta talvijaksolla -22 - 23 mahdollisesti. On ollut ajatus tehdä pienet tavaratilat kaatumarautoihin. Voi muotoilla niin että ilmanvastus on nykyistä pienempi. Onnistunee lasikuidusta laminoiden. Jos on aikaa, viitseliäisyyttä ja kuntoa.
Kaatumarauta ilman suojalevyä. Peräisin 80-luvun California III:sta.
Kaatumarautojen alkuperä
Takakaatumarauta on yksi osa joka on kokonaan omaa suunnittelua ja valmistusta. Etummaiset kaatumaraudat ovat peräisin California III:sta joihin hitsasin ruuveille mutterit ja yhden vinotuen taaksepäin. Osat on hiekkapuhallettu ja polttomaalattu läheisessä konepajassa. Tuli huomattavasti edullisemmiksi kuin alkuperäistarvikkeet. Kierrätystä nääs. Eikä haitannut vaikka kromi olikin vaurioitunut.
Kaatumaraudan toimintaperiaate
Suunnittelin kaatumaraudan kiinnityksen niin että se ei pyörän vauhdista kaatuessa johda kuormaa runkoon ettei se vioitu. Yllä olevassa kuvassa näkyy alavasemmalla pitkähkö lattaraudan pätkä jonka alapää on rungossa ja yläpää kaatumaraudassa. Kaatumaraudan yläpäässä on lyhyempi latta joka on vaaka-asennossa. Kolmas, putkimainen kiinnitysosa jää kuvassa pakokäyrän katveeseen mutta kerrottakoon että se on taivutettu mutkalle niin että kun kaatuminen tapahtuu vauhdista niin kaatumarauta kääntyy ylös- ja ulospäin rungosta suojaten sylinterikantta vaurioitumasta. Tosin en ole testannut ja toivottavasti ei tarvitsisikaan.
Suojalevy maalausvaiheessa.
Muutoin kohtuullinen tulos vaan jämäpätkistä tehty reunalista ei oikein istu.
Seuraavassa remontissa
Uusiutuvat maalipinnat molemmin puolin. Maalauksen värikin voi muuttua. Nykyinen "sävy" on jo toinen. Ensimmäinen oli kiiltävä musta. Se kun koloutui kiveniskemistä niin vaalea lasikuitu tuli näkyviin. Valkoisessa se ei niin erotu. "Kromista" reunanauhaa pitäisi löytää jostain että saan kunnostettua tuon toisenkin puolen maalauksen ja tähän täysmittaisen nauhan.
Oikean puolen kaatumaraudan suojalevy on vielä välttävässä kunnossa.
Sateella kengät ja lahkeet kuivina
Se on näiden levyjen alkuperäinen tarkoitus. Myöhemmässä ajattelussa voisi tehdä linjakkaamman rakenteen joka jatkuisi noin 20 - 25 senttimetriä taaksepäin eli lähelle astinlautoja. Suojaisan rakenteen saattaisi saada koteloiduksikin siten että sen sisällä voisi kuljettaa pikkutavaroita kätevästi.
Maalin ja liiman kovettumista odotellessa
Ajovarusteiden rasvausta suorittelin yksille housuille ja ajosaapaille. Housut ovat melko uudet ja tämä on ensimmäinen niille suunnattu huoltotoimi. Housut ovat hyvin tyköistuvat mutta mukautuvat voideltuina käyttäjänsä muotoihin. Venähtävät hieman takamuksesta ja polvista. Sadekin tekee saman väliaikaisesti mutta kuivuttuaan voivat olla numeroa, kahta pienemmät. Siksi rasvaa ettei kastuminen sikistä. Jos haluaa vielä piukeammat housut niin kastelee ne heti uutuuden ja antaa kuivua päälle puettuna. Voi vaan kestää varsin kauan.
Vasen lahje rasvattu nahalle tarkoitetulla tuotteella. Huomenna pöksyt ovat jo notkeammat molemmista lahkeista.
Oxstar-saappaat valmistettu vuonna 2003 syyskuussa. Pitävät vettä edelleen. Pientä ryhdittömyytta ja rispaantumista on havaittavissa.
Aktiivikäytössä
Eniten käyttämäni ajojalkineet. Koko 44 että mahtuu villasukat. Pohjia on pitänyt kulumisen vuoksi korjata. Ensin pohjautin suutarilla mutta sittemmin olen siirtynyt omatoimisemmaksi ja olen levittänyt pohjiin uretaanimassaa ja hieman muotoilua päälle. Useita kertoja. Uretaania jää yli rakennuksilla ja jämätuubeista olen sitä kaivanut saapaspohjiin. Kuluja ei siis juuri tule. Goretex-kalvo oli ainakin viime kesänä kunnossa ja jalat säilyivät kuivina kun ajelin Ponutaipaleesta Savonlinnan, Leppävirran, Pieksämäen, Hankasalmen, Hirvaskankaan, Multian, Keuruun ja Ruoveden kautta Tampereelle pääosin vesisateessa. Kiva reitti!
Muut jalkineet
Perinteiset nahkaiset vaelluskengät kahta mallia: lyhyt- ja pitkävartiset. Edellämainitut ruskeaa nahkaa ja jälkimmäiset haljasnahkaa. Lisäksi on ei-vettäpitävät ratasaappaat. Niillä ei ole ihmeemmin käyttöä ollut kun myin Centauron pois. Pitänee laittaa myyntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti