California T3 Blower Satulan fiksausta

 

Alkuperäinen satula
Pyörä on rekisteröity vuonna 1982 ja satula on samalta vuodelta. Merkki on Giuliari. Myös satulan takarauta on nähnyt maailmaa. Lienee myös samalta valmistajalta.

Satulan pohjalevy ruosteessa ja verhoilu repsottaa.

 

Ruosteita poistettu mahdollisuuksien mukaan. Täydellisyyteen en pyrkinyt.

 

Valmistajan leima ja valmistuspäivämäärä.

Laatumerkki
Tyylikäskin myös. Kaksivärinen keinonahkapäällyste joka on varsin ehyt vaikkakin paikoin rispaantunut. Onhan tuota ikääkin. Pohjalevevyssä on valmistuspäivämäärä: syyskuun 28 päivä muta vuosiluvusta ei saa viimeisestä vuodesta selvää mutta varmaa on 1980 -luvulta mutta ei sen tarkemmin ole leima säilynyt. Pyörä on vuosimallia 1982 ja ensirekisteröity Hollannissa. Se taas selviää pyörän papereista.  

Ruosteenpoiston ja hionnan jälkeen pohjamaali.

 

Kippimekanismi

Kuvassa yllä oikealla näkyy alkuperäinen tukipuikko. Yksinkertainen rakenne. Vasemmalla on jälkiasentamani mekanismi joka ei vaadi muuta kuin satulan etureunasta nostamisen haluttuun asentoon. Satulan takaosassa näkyy kaksi kulmarautaa jotka toimivat saranoina.

Satulan takarauta vaatii huoltoa. Kromi on vielä kohtuullisessa kunnossa.

Satula saranoilla

Satulan takaosassa on akseli jonka varassa satulan etuosan saa ylös ja sitä varten on tukirautakin. Se on hieman kömpelö käsitellä ja siksi laitoin oheen matkailuvaunun ikkunan tukiraudan. Se on teleskooppityyppinen eli satulan etuosasta nostettaessa se aktivoituu ja lukitsee satulan haluttuun asentoon. Kun satulan nostaa pystyyn niin aktivointi laukeaa ja satula laskeutuu alas. Vielä pitää liimata satulan etuosan tukirautaan kumilevyn palat että paljas rauta ei kohtaa runkoputkia sinällään vaan on pehmustetta välissä.

Pehmuste ja verhoilu

Verhoilu pitää kiinnittää osin uudelleen. En ryhtynyt purkamaan päällystettä pois koska sen vähäiset vauriot saan korjattua muutoinkin. Satulan päällyste on kovettunut joten joudun sitä hieman lämmittämään ennen päälle pingoitusta. Käytän kontaktiliimaa apuna. Pehmustetta en ole nähnyt kuin mitä irronneen päällysteen puolelta vähän. Mitään painumaa ei ole ja siksi annan olla asian näin. Omistan myös uuden satulan tähän pyörään mutta olkoon se pussissaan kunnes sitä tarvitaan kuten silloin jos myyn pyörän tai perikunta myy.

Pintamaali alapinnassa

Odottaa kuivumista ennenkuin ryhdyn liimaamaan päällistä kiinni satulan peltirunkoon. Ehkä tulevalla viikolla...

 

Pohjapelti pintamaalissa. Yllättävän paljon imi maalia. Tuli ns. jämäerät hyödynnettyä.
 

Satulan takarauta

Oli varsin likainen että myös ruosteinen parista kohtaa. Ikä teettää. Ehkä ei ollut vahattu tarpeeksi usein. Kromipintakin vaatii hoitoa. Sain siitä puhdistusaineella ja vahalla varsin siedettävän näköisen. Satulan pohjassa olevat kiinnityskierteet puhdistin kierrepakalla. Jännä juttu: satulan takakiinnikeisiin nähden takaraudan kiinnitys ei ole samalla linjalla mutta ulkonäöstä sitä ei huomaa.

Kiinnityskierteiden puhdistuksen jälkeen kiinnitys sujui hyvin.

Satula normiasennossa takarautoineen. Valkoinen ei ole valkoista...

Päällinahan liimaus ja puhdistus

Asiaa pitää opiskella. Liimaus lienee helppo juttu mutta mitä aineita keinonahkaan voi käyttää turvallisesti niin että musta on mustaa ja valkoinen valkoista?  Opiskelun paikka. Omistuksessa on toinenkin pyörä jossa tulee tarve samaan prosessiin. Vuoden -82 satula on silti varsin hyvässä ryhdissä. Satulan keinonahka totteli hyvin lämmitystä ja venyi sen verran että sain sen alkuperäisiin koukkuihinsa. Sitä ennen levittelin kontaktiliiman molemmille liimattaville pinnoille ja hyvin tarttui. Siistiä tulee alta päältä ja takaa.

 

Liuottimia

Ensin miedolla aineella eli öljypohjaisella liuottimella lähti "valkoisesta" pinnasta runsaasti "mustaa". Mutta tilanne ei silti ollut vielä hyvä ulkonäön suhteen.

 

Liuotinpesuaineen puhdistustulos.

 

Teippauksen kohta

Laitoin liuotinpuhdistuksen ajaksi teipin satulan takaosaan vasemmalle sivulle että saan puhdistuksen jälkeen vertailutietoa puhdistuksen tehosta. Tulos näkyy tummana raitana teipin poiston jälkeen. Kapeat ajosaappaan osumien aiheuttamat naarmut eivät ensimmäisellä käsittelyllä kuin hieman himmenivät. Käsittelyjä tarvittiin useampia.

Lopullinen puhdistustulos.

 

Ei täydellistä

Likaisimmat kohdat olivat ne paikat johon ajopuvun lahje reisien osalta eniten koskettaa satulaa eli satulan kapein kohta. Toinen hankaluus oli saada ajosaappaiden aiheuttamat mustat naarmut pois satulan molemmilta sivuilta. Ahkeralla hinkkauksella asia eteni. Jossain varastoissani on keinonahalle tarkoitettua "plankkia" pieni purkki. Sillä sipaisen satulanahan kauttaaltaan. Tämän kaltaisen "kerninnahan" olisi syytä pysyä joustavana ja pehmeänä. Muutoin se murtuu ja repeää.

Puhdistusliina taitteiden oikaisun jälkeen. Puhdistuksen aloitus yläoikealta. Tämä pelkästään ensimmäisellä puhdistuskierroksella valkoisesta osasta.

Ompeleet

Sekä satulan liepeissä että varsinaisessa satulanahassa ovat ompeleet kuluneet pois. Onneksi saumoissa on kaksi ompeletta ja näkyvissä oleva on lähinnä koristelua. Satulan takaosan valkeassa nahassa on kaksi saumaa joista oikeanpuoleisen olen jo vuosia sitten korjannut ompelemalla sen uudelleen. Nyt pitää myös vasen puoli ommella. Siihen tarvitaan erityinen neula ja paksuhkoa ompelulankaa. Päällistä ei siis tarvitse irrottaa.

Neula ja lankaa

Karhulankaa noin puoli metriä ja kaareva nahkaneula. Niillä onnistui ompeleitten teko mutta keinonahka oli jo ottanut itseensä sillä mustan ja valkoisen liitoskohdassa olivat ommelreiät hieman venähtäneet. Sanoisin kuitenkin että ei ihan heti huomaa virhettä.

Koristeommel ennen korjausta.

Ommel korjauksen jälkeen.

Muuta puuhaa ohessa

Maalin kuivumista odotellessa tein siivousta ja järjestelyä. Löytyi lukuisa määrä öljypäniköitä. Monissa saman laadun "jämiä" jotka yhdistelin. Purkkimäärä väheni merkittävästi. Myös muita tarpeellisia aineita löytyi kuten ilmansuodattimiin tarkoitettua suodatinöljyä. Varsin arvokasta vaihteistoöljyä oli hyllyn perällä pari vajaata purkkia myös yhdistellen: laatu "shockproof". Ei pitkäaikaiseen vaan kovaan käyttöön. Sopinee triken vaihteistoon kun sen aika tulee. Mitenkähän tuo toimisi 1400:n rattaissa? Viisivaihteinen "perinnevaihteisto" on vinohampainen ja kunnossa ollessaan varsin äänetön. Kun sitävastoin 1400:n 6-pykäläinen vaihteisto on suorahampainen ja meluisa kunnossakin ollessaan. Tässä perustietoa hammastuksista ja vaihteista.

 

RVS-tuubi

Sellainenkin löytyi siivotessa. Ilmeisesti siitä oli ainetta otettu koska nokka oli avattu ja suljettu teipillä. Ainetta oli tuubissa varsin paljon. Laitoin pääosan California Adamantin moottoriin ja loput vaihdelaatikkoon. Tuskin siitä haittaakaan on. Tarkoitus olisi käsitellä RVS:llä myös T3-pohjainen 950cc ahdettu projektipyörä. Moottoriin moottori-RVS, vaihteistoon ja perään voimansiirto-RVS. Perävaihteeseen en laita ensimmäiseen kymppitonnin aikana lainkaan Molykote A-dispersiota. Kahta liukastetta ei kannata yhtä aikaa käyttää. Kun RVS on tehnyt tehtävänsä niin sitten Molykote perään. Vaihteisto saa jatkaa normaalisti.