Uusi potta ja Kerhoni kuulumisia

 

Schuberth
Kohtuuhintaan, uskoakseni, hankin tämmöisen kun vanha potta on jo hieman kauhtunut mutta edelleen toimintakykyinen. Eroa entiseen on vain yksi rakenteellinen yksityiskohta: leukasuoja tässä ei ole irrotettava vaan avautuva. Omalla kohdalla ei enää ole kypärävalinta pyörän tyypin mukaan sillä ennen oli ajatus että customilla ajetaan avokypärän kanssa ja urheilumalleilla umpipotalla. Nyttemmin, ikäännyttyäni ja luovuttuani sporteista, en välitä enää muiden kuittailuista vaan olen valinnut kypäräni hinnan, laadun ja oman käyttötarpeeni mukaan. Mutta ei aina mainitussa järjestyksessä. Nyt sitten on tämä.

Edellisen potan rakenne
Kuten edellä mainitsin niin ero on teknisesti pieni. Vanhassa, noin kuusi suvea päässä kuskattu, leukasuoja on irrotettava ja loppu kypärästä jää päähän kuin alkoholi. Harvoin yli puolta vuorokautta. Eikä kivistä mistään. Rakenteeseen kuuluu mainittu irrotettava leukaosa, läpinäkyvä visiiri ja vähemmän läpinäkyvä, laskettava aurinkosuoja. Toimii hyvin eikä ollut, hankittaessa, erityisen hinnakas koska yhdellä kertaa, motoristiystäväni kanssa, ostimme useamman samanlaisen. Niin kuin baarissa kavereiden kanssa. Tosin baarissa ei saa tukkualennusta mikä taas johtuu hankalasta alkoholilainsäädännöstä. Toisaalta joku voi laittaa pöydän "koreaksi". Kokemuksen mukaan menee hukkaan sillä, että muut muistaisivat, se pitää tehdä alkuillasta eikä hieman ennen valomerkkiä.

Mutta päähän menee
Se lienee tärkeintä. Vielä sillä tavalla ettei sattuisi mihinkään ja pitkäaikaisempi käyttö ei aiheuta riippuvuutta tai muuta ylettömän pitkää suhdetta. Kuten saattaa, kuulemma, käydä jos samaa juttua käyttää liian pitkään.

Kaksi pottaa piirongin kulmalla.

Potalla on hinta

Laatumerkki, tietääkseni, hinnaksi oli määrätty 330€. Sen tästä päätin maksaa. Tuntuu hyvältä kuin...

Joka tapauksessa, tätä nyttemmin päähäni sovittelen. Aikä näyttää onko kypärästä pitkille reissuille. Lähiaikoina sellaista ei ole tiedossa. Seuraava riento lienee Nummijärviajo. Matka sinne on kovin lyhyt Tampereelta. Katsotaan onko pitkä koronakausi kovin vähentänyt osanottajia. Omalta kohdalta on joltisenkin matkan päässä GMGF:n vuosikokoontuminen Rautavaaran Metsäkartanolla. Olen kyseisessä kylässä asunut noin 1,5 vuotta. Pärjäsin savokarjalaisten kanssa varsin hyvin vaikka kieliongelmia aluksi olikin. Jos vain kuvioihin sopii niin sinne ajelen.

 

Uusi jäsen Kerhooni

Tätä kirjoittaessa muistelen eilisen kokouksen päätöksiä oman Kerhoni, LCR mc:n kokouksessa tulevan ajokauden (2022) toiminnasta päätettäessä. Tulevan vuoden (2023) toiminnasta päätetään vasta syksyn paljon pidemmässä kokouksessa. Tänään otettiin jo vuoden prospektina sinnitellyt kaveri täysjäseneksi. Menestystä!

 

Henkilökehitystä

Vuosittain varsinaisiksi jäseniksi valitaan 0 - 2 uutta prospektia eli ehdokasjäsentä. Joskus ehdokasjäsenyys saattaa kestää useampia vuosia. Aina ei jäsenyys toteudu. Jäsenmäärä on silti ollut tasaisessa kasvussa. Kokouksessa ehdotettiin kerhotilojen merkittävää laajennusta. Laajennustarve hyväksyttiin ilman vastalauseita. Suunnittelu on jo aloitettu. Lisätila koskee ravintolatiloja. Kasvu jatkuu edelleen näillä näkymin. Onhan Ylöjärvi kehittyvä ja vauras puutarhakaupunki sekä houkuttelee jäsenistöä LCR mc:hen myös naapurikaupungeista. Ainakin Tampereelta, Pirkkalasta ja Nokialta on jäseniä. Ylöjärveläisiä, mukaan lukien entisiä viljakkalalaisia ja kurulaisia on suuri enemmistö. Kerho juhlii vuosia lähiaikoina: 35 vuotta tulee täyteen. Keski-ikä, ottaen huomioon sen että maassamme on vanhempia ja erityisen runsaasti nuorempia kerhoja varsin runsaasti. 

 

Tulevaisuus

Näkemykseni mukaa moottoripyöräharrastus elää nyt parasta kauttaan varallisesti mutta väki on pääsosin ikääntynyttä ja harvenee vauhdilla. Kohta tämä harrastus jää marginaaliin. Syitä on useita: fossiilisen käyttöenergian kallistuminen, liikkumisen poliittinen ohjaus, ympäristöliike ja yhteiskunnan muutos em. asioiden suhteen. Muutakin muuttujia on. Toisaalta: itselläni on kohta toinenkin moottoripyörä joka käyttää biologisesti uusiutuvia polttoaineita. Siinä voi olla harrastuksen pelastus pidemmällä aikavälillä. Myös sähkökäyttö ja sähkön tallennuksen eli varauskyvyn paraneminen. Odottelen mielenkiinnolla koska tulee täysin sähköinen matkamoottoripyörä markkinoille. Nykyiset sopivat lähinnä korttelinkiertoon. Pari prototyyppiä olen ollut itsekin suunnittelemassa ja rakentamassa. Tekniikka sallii vaikka kuinka pitkän matkan mutta varauskyky ei. Biologisten polttoaineiden käyttöön ei maassamme ole ollut merkittävää tahtoa. Yleisesti saatavilla olevan (E85) RE85-polttoaineen hinta kun ei innosta sitä käyttämään vaikka laitteita siihen olisikin jo tarjolla. Paineistettu tai nesteytetty kaasu ei oikein sovellu mp-käyttöön.