Sähköjohtohommat ottanevat aikaa
Periaatteessa johtimet ovat valmiina mutta muutoksia tulee koska komponentit eivät mahdu entisiin sijoituspaikkoihin, lähinnä ahtimen käyttömekanismin tarvitseman tilan vuoksi, olen joutunut sähkökikkareita siirtämään eri paikkoihin kuin aiemmin olivat. Aloitin valoista. Valojen ja muidenkin analogisten laitteiden sulakkeet ja osa releistä (2) sijaitsevat oikean puolen sivukotelon takana piilossa mutta helposti tavoitettavissa.
Kaksi relettä, yksi sulake
Yksi kytkentärele, neljä johtoa, ja yksi vaihtorele, viisi johtoa. Ne tekevät hyvässä yhteistoiminnassa valojen käytön yksinkertaiseksi. Lisäksi releistys säästää alkuperäisiä ohjaustangossa olevia kytkimiä sillä releiden ohjaus tapahtuu ns. hituvirralla ja releet välittävät käyttöjännitteen käyttökohteille kuten ajovalon tehokkaalle halogeenipolttimolle. Iso virtamäärä ei siis vahingoita kahvakytkimiä. (Ehkä myöhemmin laitan modernimman ja suuritehoisemman ajovalon. Kytkentäni riittävät myös sellaiselle.) Matalatehoinen ohjausjännite käyttää omaa sulakettaan ja itse kytkentävirta isompitehoista sulaketta. Pitää siis olla kaksi eri kytkentäsysteemiä yhdelle asialle. Mutta se parantaa luotettavuutta vaikka ei uskoisi. Uudemmissa systeemeissä on jo kolme järjestelmää joista ohjaava on digitaalinen joka ohjaa hituvirtaa... jne.
(Jännite on nimellinen 12 volttia mutta virta jota matalalla sähkövirralla ohjataan, kuten käynnistinmoottorin toiminnassa, vaihtelee runsaasti ja saattaa olla kymmeniä amppeereja joka termi kuvaa virran suuruutta vaikka jännite pysyy kokolailla vakiona. Jos jännite laskee korkean virran aikana se kertoo että kuormitus on liian suurta ja siksi tarvitaan sulake suojaksi joita on kaikille tehoille tarjolla.)
Ohjaustangon vasemman puolen kytkentöjen alkuperäinen pinniliitin. Kunnossa.
Vanhoilla mennään
Toistaiseksi uudempi, kromattu ajovalon kotelo edellyttäisi erikokoiset liittimet. Niitä minulla ei ole kaikkia joten vanha lampunkuuppa saa jatkaa tehtäviään. Mittaristo on koottu kahdesta eri mittaristosta hyödyntäen kunnossa olevat osat. Kaikki kuvassa näkyvät liittimet tulevat sisäpuolelle kuten johdotkin paitsi paksua johdinippua suojasukan sisällä. Kotelossa on ahdasta. Onneksi ehyitä johtosarjoja vielä löytää kohtuuhinnoin. Pieniä yksityiskohtia on hankalampi löytää kuten mittarin valojen läpiviennin haitarikumeja mittariston pohjassa. Mutta löytyipä kuitenkin.
Liittimet ikääntyneet arvokkaasti
Sama koskee johtimia mutta ei siinä määrin kuin vastaavan ikäisissä japaninpyörissäni joissa useimmat johtimet ovat eristeistään jo murtuneet. Tässä pyörässä jopa liittimien kumiset suojatupet ovat liki kaikki kunnossa vaikka pyörä on jo viisikymmenvuotias. Kauppias myy liitinpuhdistusainetta ja sen käytön jälkeen suihkutellaan liitinsuoja-ainetta ennen liittämistä. Sitten toivotaan parasta.
Vasemmalla pyörän alkuperäisten toimintojen sulakepalkki. Oikealla valoreleet.Välttämättömät työkalut liitinhommiin
Toki voi hankkia pakkinsa täyteen mitä hienoimpia liitintyökaluja rahalla mutta asianmukaisilla peruskaluillakin saa paljon aikaiseksi. Pari erikokoista sivuleikkuria joista toinen hyvin pieni, erikokoisia ruuvareita erilaisilla kärjillä, erilaisia erikoispihtejä läjä, liitinpurkutyökalusarja, juotosvälineet, kuumailmapuhallin, jne vasaraa myöden.
Liitinpihdit. Välttäkää halpismalleja!Ei kaikille materiaaleille
Vas. kuorinta, suojattujen liittimien puristus, ruuvien lyhennys, suojaamattomien liittimien liitosleuat usealle koolle sekä katkaisuleuka. Teräsruuveja ei kannata näillä pihdeillä katkoa koska pihdit eivät sitä kestä mutta perusrautaan, ruostumattomaan teräkseen ja sitä pehmeämpien materiaalien katkomiseen ookoo.
Termostaattisäätöinen ja edullinen tinakolvi pienille liitoksille ja piirilevyille.
Kuumailmapuhallin
Ehdoton peli kutistesukkien kutistamiseen. Kutistesukkia on kahta lajia joissa on monia kokoja. Peruskutistesukka on muovituubi joka kutistuu tiukasti, jos koko on valittu oikein, johdinnipun tai liittimen ympärille. Kehittyneempi kutistesukka kantaa nimeä liimasukka. Sen sisäpinnalla on lämpöherkkää liimaa joka tarttuu suojattavaan johtimeen tai muuhun komponenttiin sukan sisällä. Hyvä tapa suojata liitoksia joiden läpi kulkee suuria virtoja. Mutta molempia tarvitaan. Varauksella pitää suhtautua kohteeseen jossa tapahtuu liikettä. Siihen liimasukka on usein liian jäykkä. Myös liimasukan sisässä oleva johdinnippu voi olla vaikea purkaa jos tulee tarve. Kutistesukka pitää valita sopivan kokoinen suojattavan kohteen mukaan. Pitkiin suojaisiin vetoihin voi laittaa kudottua suojasukkaa jonka päihin lyhyet pätkät liimasukkaa.
Satunnaisia kytkentäkohtia
Osassa johdotustusta pitää tehdä uusia johtimien asennuksia koska komponentit ovat vaihtaneet paikkaa tilanpuutteen vuoksi. Sivukoteloiden sisäpuolella on vielä tilaa. Lisäksi tulee ne johtimet jotka ovat jo valmiit mutta ei ole kytketty. Muistiinpanoni purkuvaiheesta olivat vaillinnaiset. Olisi pitänyt valokuvata tarkemmin ja enemmän. Olisi homma nyt nopeutunut. Toki jokaisella johtimella on tarkoituksensa ja kiinnityskohtansa. Eiköhän ne vielä löydy...
Joitakin johtimia on vielä kytkemättä. Mutta koko talvi on aikaa.
Pyörän ainoa alkuperäinen rele. Varalla on samanlainen mutta neljä liitintä...
Vasemmalla ylhäällä öljynpaineanturi, venttiilikopassa öljynlämpöanturi joka säätää polttoaineseoksen rikastusta ja laihennusta lämpötilaohjatusti.
Vasemman puolen ruiskutussuuttimen johdin liitetty ja vasemmalla polttoainepaineen analoginen mittari. Välillisesti
Samasta mittarista saa tiedon myös kulloisestakin ahtopaineesta koska vakio ruiskutuspaine on noin kolme baaria mutta kun ahtopaine nousee niin ruiskutuspaineenkin on noustava samassa suhteessa. Painekanavan painetieto menee suoraan letkua myöden sekä ruiskutuksen ohjausyksikölle että polttoaineen paineensäätimeen. Jos mittari näyttää 3,5 baaria niin ahtopaine on noin puoli baaria suurempi kuin ulkoilman paine koska paineensäädin nostaa ruiskutuspaineen ahtopaineen mukaan. Siksi riittää yksi digitaalinen ruiskutuskartta. Toki virtaushäviöitä tulee hieman. Mekaanisella ahtimella ei ole juurikaan viivettä vaan se ahtaa heti kun kaasuläppää avataan. Kaasuläppä kiinni mekaaninen ahdin ei kuluta voimaa vaan pyörii lähes tyhjiössä eikä laita vastaan. Ahdin on amerikkalaisvalmiste Eaton. Peräisin Ford Fiestasta. Brasilianmallista. Ts. etanoli-Fiestasta. Lienee parikymmentä vuotta vanha. Ollut jo käytössä jo edellisessä ahtopyörässäni.
Kampiakselin asentoanturien signaalijohtimien jatkojohto. Tarvitaan kun komponentit ovat vaihtaneet paikkaa eikä alkuperäinen yletä.Liitinrunko puuttuu tarkoituksella vielä
Ilman kokeilematta ja mittaamatta en laita vielä liittimiä koteloonsa vaan tarkistan kummin päin eli onko punainen vasemmalle sylinterille ja keltainen oikealle kun en muista... Musta on maajohdin.
Kumitupet liittimissä
Suojaamisen vuoksi, vaikka liittimessäkin on suojat, käytän mielelläni kuvassa näkyviä "kumisukkia" jotka ovat kestävää materiaalia ja estävät johtimien taipumisen heti liittimen juuresta. Toisinaan niitä on vaikea löytää sopivia.
Vasemmalla moottoriöljyn lämpömittarin liitin, oikealla sytytysantureiden johdinliitin.
Sytytysanturit vaihtoon
Aiemmin hyvin palvelleet anturit joutuivat varastohyllylle kun olivat liian isoja. Olisi tarvinnut tehdä isompi kotelo niille kuin mitä näille asennetuille. Sähköiset ominaisuudet antureissa eivät ole aivan vastaavat mutta Ignitech ei, kuulemma, ole ronkeli. Myös polttoaineen ruiskutus saa ajoitussignaalin tätä kautta mutta vain yhdestä anturista. Suuttimien ajoitus säädetään tietokoneella.
Toinen anturi on kiinteä ja pyörijän tehtävä
Anturit ovat kiinni kehällä siten että vain toista voi säätää. Sillä säädöllä säädetään anturien keskinäinen asema. Tässä tapauksessa tasan 90 astetta. Varsinaisen sytytysennakon säätö tapahtuu siten että pyörijälle jätetään kunnon ennakko ja tarkka säätö suoritetaan ohjelmoimalla. Toki toisinkinpäin voi tehdä. Karttoja voi olla useita eri polttoaineille. Järjestelmä on jo vanha joten jos haluaa muuttaa sytytystä matkan varrella on oltava tietokone mukana joka kytketään pyörän sytytysjärjestelmään. Nykysysteemeissä kun voi olla vain painonappi josta vaihdetaan sekä sytytysennakko että ruiskutusmäärä hetkessä kesken ajon. Niitä kutsutaan ajomoodeiksi.
Kaksi öljyn lämpöanturia
Öljypohjassa oleva anturi kertoo moottorin kokonaislämpötilan ja on siksi että ei käy niin että ajossa moottori ylikuumenisi. Siksi on mittari näkösällä ohjaustangossa. Venttiilikopassa oleva lämpöanturi mittaa moottorin lämpötilan vaihtelua ja signaalitieto menee suoraan EFIlle joka osaa säätää polttoaineen määrää sylinterikannen ja siellä kiertävän öljyn lämpötilan mukaan. Näin kylmän moottorin polttoaineen ryypytysmäärä vaihtelee tarkasti olosuhteiden mukaan ja koneen sylinterikannen lämmettyä rikastus sammuu. Silloin ilma-polttoaineseos on lambda-anturin ohjauksessa. Silläkin on näyttö ohjaustangossa.
Päävirtaliitin paksuilla johtimilla. Neljä johdinta eri kohteisiin.
Akkuvirran jakelu
Koska en halua akun napoihin kuin kaksi johdinta niin virran jakelu on tehtävä jossain muualla. Jakelukohteita eli kulutuskohteita ovat sytytys, ruiskutus, valot ja lataus hoitaa sähkön tuoton, pieni akku sen säilönnän. Yllä olevasta liittimestä lähtee neljä johdinta. Kahdelle muulle on varaus. Liitin on helpossa paikassa avattavaksi vasemman sivukopan alla. Sen voi aukaista helposti jos epäilee että sähköä karkaa luvattomasti tai vain estämään luvaton liikennekäyttö.
Maadoitus ohi ohjauslaakerin. Edistää laakerin kestävyyttä ja virranjakelua.
Ei kaikissa
Eräiden merkkien tuotannossa tätä asiaa ei oteta huomioon. Ehkä on tuottavampaa myydä ohjauslaakereita joiden kautta virta kulkee. Toki maadoitus ohi ohjauslaakerin ohi voi olla jo johdinsarjan sisällä vakiona niihin toimintoihin mitä pyörässä on. Usein käy kuitenkin niin että keulaan laitetaan lisäosia kuten lisävaloja tai vaikka kahvanlämmittimet. Silloin tarvitaan yllä kuvassa olevaa muutaman euron välijohdinta. Käytän tuplajohdinta keston maksimointiin.
Staattisen jännitteen synty: kun eturengas pyörii, varsinkin muovisen lokasuojan alla, syntyy korkeajännitteinen mutta pienivirtainen potentiaaliero joka pyrkii purkautumaan ja aiheuttaa pientä mutta jatkuvaa kulutusta keulan ja rungon välillä ohjauslakereissa jos potentiaalieroa ei tasata ohi laakeroinnin. Toisaalta: huollot eivät juuri koskaan tarkista ovatko laakerit kunnossa. Se on kuluttajan ongelma. Kerhokaverini kuoli ohjauslaakerivian ansiosta parikymppisenä.
Polttoaineen korkeapainepumppu on saanut sähköliittymänsä ja liitinsuojat.Johtimien asennus
Puhtaisiin liitinpintoihin liittimillä joiden pinnoite ei aiheuta korroosiota. Pahaa ilmaa vastaan ovat kumisuojat. Tämän pumpun valmistaja on ne laittanut jo valmiiksi pakkaukseen. Bilteman mallistoa ja maksaa muutaman kympin.
Sulakerasia on saanut johdotusta. Järjestys ei ole oikein vaan ns. valmistustekninen jolla mitoitin johtimien riittävät pituudet.
Vielä on paljon kytkemättömiä johtimia. Kaikkia johtimet eivät ole tässä.
Johtimia pitää jatkaa, lyhentää ja reitittää
Komponenttien sijainnin vaihtamisen vuoksi täytyy tehdä varsin runsaasti sähköhommia. Lähinnä miettiä miten ja mitä kautta kullakin johtimella on reitti siten että se on sekä huollollisesti ja teknisesti asiallisesti sijoitettu.
Huomasin kuvasta
Yllä olevassa kuvassa näkyy ruiskutuksen ja sytytyksen kahdeksannapainen (Neljä sulaketta.) sulakerasia. Sen alle on laitettava pieni muovi- tai kumilaatta sillä parissa liittimessä on kahdennus josta alempi voi ottaa kiinni alla olevaan metallipintaan. (Ruostumatonta terästä.) Joitakin johtimia joutuu kahdentamaan niissä tapauksissa joissa molempien toimikohteiden virrankulutus on kokolailla sama.
Sivutuki vaatii hiekkapuhalluksen ja maalauksen. Jouset ovat hankalimmat maalata.
Jousten maalaus
Jouset sinkitty alunperin. Sinkki on johonkin karannut. Helpoin on maalata puhdistettu jousi sinällään mutta silloin suuri osa siitä jää maalaamatta. Hiekkapuhalluksen ajaksi jousi pitää venyttää niin että puhallushiekka tavoittaa myös jousen sisäpuolen ja maalatessa maalia menee jousen sisäpuolelle ja jousilanka tulee siten maalatuksi ympäriinsä. Pitää siis tehdä jousenvenytin puhalluksen ja maalauksen ajaksi. Mikähän väriksi? Käytännöllinen musta? Taitaapa tulla kaksivärinen. Ruuvit ja mutterit vaihtuvat ruostumattomiksi.
Asentokytkin sivutukeen
Alunperin sitä ei ole mutta arvelin sen nyt asentavani. Asentokytkin vaikuttaa niin että moottori sammuu sivutuen alhaalla ollessa mikäli vaihde ei ole vapaalla. Yksinkertainen logiikkakytkin toteutettuna vaihtoreleellä.
Sivuseisontatuen asentokytkin. Estää sivutuki alhaalla ajoon lähdön.
Sivutuen kunnostus
Hiekkapuhallus ja maalaus. Kaikkia ei voinut tehdä kerralla koska jousen hiekkapuhallus- ja maalaus telineitä ei ole kuin yksi. Isommat osat pohjamaalauksen jälkeen saivat pohjamaalauksen mutta jousten ohella pikkuosat maalasin kromimaalilla. Ei se kromia vastaa mutta onpa osat muutaman vuoden kivan näköisiä. Hiekkapuhalluksen voi uusia. Pohjamaaltut saavat mustankiiltävän pinnan parin päivän päästä.
Ylempi jousi venytetty yhdistettyyn hiekkapuhallus- ja maalaustelineeseen. Alla hiekkapuhaltamaton.
Pikkuosat saivat kromimaalin.
Sivutuen "sarana" joka myös lukitsee sivutuen ala-asentoon kun pyörän paino nojaa siihen. Hiekkapuhallettu ja pohjamaalattu.
Sivutuki hiekkapuhallettu ja pohjamaalattu. Viikon päästä asennettavissa mustana.
Sivutuen asento- eli turvakytkin
Alunperin T3 Californiassa sitä ei ole mutta siihen ei paljoa tarvita. Asentokytkin tuolla ylempänä onkin jo hankittuna mutta tarvitaan yksi rele, hieman johtimia liittimineen ja kytkentä vapaavalon kytkimeen ja toinen mainittuun asentokytkimeen. Pyörän saa sivutuki alhaalla käyntiin jos vaihde on vapaalla ja jatkossa komento siirtyy sivutuen asentokytkimelle. Mikäli sen kara on ulkona eli sivutuki ylhäällä niin moottorilla on lupa käydä myös vaihde päällä.
Jatkoa tulossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti