Haittasi ajoa
Edellinen ahdettu versio oli lähinnä ns. testipenkki vaikka sillä ajelin muutaman pidemmänkin reissun. Sen tein niinsanotusti prototyypiksi. Siitä opitut huonommat asiat pyrin nyt laittamaan ojennukseen siten että pyörä näyttäisi edes hieman alkuperäiseltä itseltään. Kaasuttimet ja kärjet heivasin muualle ja korvasin digitaalitekniikalla. Lisäksi mekaaninen ahdin on asennettu. Veto hihnalla ja akselilla kampiakselin etupäästä. Guzzilla on perinteisesti ollut monia mekaanisesti ahdettuja malleja mutta vain kilpailutarkoituksissa. Mekaaninen tarkoittaa että ei ole pakokaasuahdettu. Ehkä vielä "putkenmutkakoneen" teen...
Turbon ja mekaanisen ahtimen eroMekaaninen ahdin ahtaa heti kun pyörii. Turbossa on pieni viive minkä insinöörit ovat saaneet varsin lyhyeksi. Mekaaninen ahdin toimii mekaanisella vedolla kuten tässä moniurahihnalla. Turbo pakokaasun virtauksella. Jälkimmäisessä on myös taloudellisiä etuja sillä ulos virtaavan pakokaasun energia voidaan hyödyntää osittain. Molemmat ahdintyypit lisäävät moottorin tehoa.
Polttoaineen paineensäädin
Varsin näkyvällä paikalla oikean puolen sivukopan etupuolella täysin näkyvissä. Lisäksi se törrötti ja oikean puolen jalka saattoi osua siihen polvitaipeen tietämiltä kun laski jalat pysähtyessä maahan. Sellaista ei voi pitkään sietää. Siksi piti etsiä sille parempi paikka. Satulan ja tankin alatilat olivat jo täynnä komponentteja ja paineensäädin on melko kömpelön muotoinen ja isohko. On niitä pienempiäkin mutta tämä on tarkoitettu ahdettuun moottoriin ja säätyy ahtopaineen vaihtelun mukana.
Paineensäätimen tehtävä
Pitää polttoaineen paine vakiona suhteessa vallitsevaan ilmanpaineeseen. Kun on ahdin niin säätimen työsarka on hieman laajempi koska ahtopaine vaihtelee lähes paineettomuudesta (moottorijarrutus) suht korkeaankin paineeseen. Tässä yhteydessä lähes nollapaineesta noin 4,5 baariin. Normaali polttoaineen ajopaine on noin 3 baaria mutta voimaa tarvitessa paine kasvaa siitä korkeammaksi mekaanisen ahtimen tuottamana. Käytännössä paine vaihtelee ahtopaineen mukaan paineesäätimen painekalvon avulla johon moottorin imupainetieto ohjataan kumiletkulla. Ihanan analogista. Paljon letkuja.
Paineensäädin irtaallaan. Vasemmalla vertailupaineen (ahtopaineen) liitin. Oikealla paluuletkun (tankkiin) pikaliitin. Alhaalla liitin johon tulee polttoaine pumpun tuottamana. Yksinkertainen hydromekaaninen laite.
Ensin pahvista malline jolla voi sovittaa sijaintia ja sen mukaan 2,5 mm:n alumiinista leikkaamani ja taivuttamani kannatinkorvake. Mittakaavaa antaa M6 x 50 mm-ruuvi.
Paineesäädin koeasennettu telineeseensä sylinterin taakse vauhtipyörän kohdalle. Kiinnitys painekanavan kiinnitysruuveilla.
Väliaikainen sovituskiinnitys. Teen paremmat kiinnitysosat alumiinitangosta pelkkien ruuvien ja muttereiden sijaan.
Paineensäädin takaviistosta. Tulpanjohdin kiertää yläkautta painekanavan. Myöhemmin kiilloitan alumiiniosat pahaa maailmaa vastaan.
Edellinen paineensäätimen sijoituspaikka. Kuvassa ahtopainemittarin letkun liitos ja alempana lyhyeksi jäänyt edellisen kiinnityspaikan ohjauspaineletku. Pitää käydä Korja-Kumissa letkuostoksilla.
Keltainen osa on suuttimen sähkömagneetin kansi, painekanava ja alla piilossa paineensäädin. Ei osu jalkoihin enää.
Paineensäätimen kiinnityksen viimeistelyä
Kuten ylempänä mainitsin niin siistin ja tukevoitin hieman rakennetta sorvaamalla alumiinista kiinnitysholkit joiden läpi menee ruuvit. Ensin ajattelin sisäkierteellisiä holkkeja mutta kun romulaatikon pohjalta löytyi liki valmiit holkit joissa on poratut reiät niin oten ne käyttöön. Siistin niitä sorvissa hieman.
Paineensäädin ja sen oikeanpuoleinen kiinnitysholkki ruuveineen.
Paineensäädin luonnollisessa ympäristössään. Keltainen on suutin pitimessään.
Vas. yläkulmassa on sähköinen polttoainehana, sen alla polttoaineen hienosuodatin ja vasemman suuttimen päällä on polttoainepainemittari. Yläoikealla sytytyspuola.
Kaksitoiminen mittariSiitä voi, polttoainepaineen lisäksi, seurata myös ahtopainetta koska ahtaminen lisää myös polttoaineen painetta samassa suhteessa. Peruspaine polttoaineella on kolme baaria. Mittari ei, tosin, ole oikein näkökentässä vaan vasemman polvitaipeen kohdalla. Ahtopaine on säädettävissä pikasäädöllä. Ahtopainemittarikin löytyy.
Polttoainesuodatin kiinni
Siinä ei ole, vielä, telinettä tai pidikettä. Pyörässä on käyntiresonansseja ja irtain osa, vain kumiletkujensa varassa, voi hiertää itsensä rikki muihin rakenteisiin. Suodattimia on kaksi: imupuolella muovinen läpinäkyvä
karkeasuodatin ja hienosuodatin painepuolella ja päävirrassa. Pitää suunnitella suodattimelle asiallinen teline. Suodatin sijaitsee vasemman sylinterin oikean takakulman takana osittain lähellä ns. jakotukkia josta polttoainepainetieto lähtee painemittarille ja molemmille suuttimille.
Paineensäätimen letku ja muut letkut
Plenumin eli ahtimen painepuolen virtauksen jakosäiliön kyljestä lähtee letku josta painetieto menee moneen kohteeseen: mahdolliseen ahtopainemittariin, polttoaineen paineensäätimeen sekä ruiskutusyksikön paineanturiin. Kuvia tulee aiheesta viikolla 11.
Kuukauden tavoitteet
Jonkin verran on epäselviä sähkökytkentöjä selvitettävänä sekä joidenkin komponenttien kiinnitysosien suunnittelua ja rakentamista. Ajokauteen ja ensikäynnistykseen on vielä matkaa joten on vielä aikaa viimeistelyyn. Olen suunnitellut että oikean puolen sytytyspuolan sivulle teen suojalevyn samoin, ehkä, paineensäätimellekin. Tekniikka piiloon niin ei tarvitse selitellä. Pitää ostaa ruostumatonta teräslevyä tai tuhota vanha tiskipöytä. Suunta Soinin romuliikkeeseen.
Letkujen vetoa
Ruiskutuksen ohjaus toimii osaltaan myös ahtopaineen muutosten mukana kuten myös polttoaineen paineensäädin niin letkuja tulee ja menee. Eniten letkuja on huohotusjärjestelmässä ja sen jälkeen polttoaineen paineohjauksessa ja muussa polttoainejärjestelmässä. Osan viimemainitusta olen korvannut metalliputkilla. Itse asiassa ruiskutuspainekanavat ovat jarruputkia. Niitä on helppo taivutella ja liitokset ovat taatusti tiiviitä. Halvempia kuin laadukkaat paineenkestävät letkut.
Jatkuu letkuhommilla edelleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti