Katsaus mittatyökaluihin

 

Mittareita ja mittoja moneen lähtöön
Tekeminen ei juuri hyvin onnistu jos ei ole mittalaitteita. Timpuri tulee aika pitkään toimeen vesivaa'alla, kulma- ja rullamitalla mutta metallitöissä ja ajoneuvokorjauksessa tarvitaan enemmän kaluja. Lisäksi koneissa on sähkölaitteita joiden tutkimiseen tai säätämiseen tarvitaan monia mittalaitteita. Omat valikoimat ovat vaillinnaiset mutta en kaikkea teekään. Ensin mekaaniset mittalaitteet.

Niin kutsutut heittokellot eli taso- ja pyörähdyskappaleiden mittaukseen magneettijalkoineen. Millin tuhannesosista alkaen.

 

Heittokello moottoripyöräkäytössä

Tyypillinen toimi on vanteen tai jarrulevyn heiton tarkistus. Vanteessa kaksikin suuntaa eli sivuttainen ja akselin poikkisuuntainen poikkeama. Siihen ei tarvita edes sadasosamillejä näyttävää kelloa mutta jarrulevyn sivuttaisheiton tarkastukseen tarvitaan sillä jarrulevyn pitää olla suora ja tasavahva. Ns. kelluvan jarrulevyn tarkistus onkin jo toinen juttu. Vahvuuden voi mitata mikrometrillä. Työntömitta ei vahvuuspoikkeaman mittaukseen riitä.

Pienikokoinen mikrometri pienien kappaleiden tarkkaan mittaamiseen. Valmistusmaa Neuvostoliitto.

Isompia mikrometrejä 4 kpl. laatikollinen. Mukana myös tarkistupalat.

 

Kun mitataan tarkasti

Ennen käyttöönottoa varmistetaan että mittalaite että sen tarkistusväline ovat saman lämpöisiä tasaisesti. Myös mitattava kohde pitää olla samassa tilassa samassa lämmössä. Ei siis kannata hätäillä vaan ennakoida etukäteen mittausolosuhteet eikä mittaustilan lämpötila saa muuttua mittausprosessin aikana. Eri metallit reagoivat lämpöön eri tavoin. Tyypillisesti laajenevat kun lämpötila nousee. Siksi pitää tietää missä lämpötilassa pitää mittaus tehdä jos tarkasti halutaan mitata. Harrastajalle riittää se että ollaan reilusti lämpöisen puolella eli 15 - 20 astetta lämmintä sekä mittauskohde ja mittalaitteet ovat samassa lämpötilassa eikä lämpötila muutu ,ittauksen aikana. Varsinkin jos on paljon mitattavaa eli homma vie aikaa.

Em. laatikon kolme pienintä kaarimikrometriä. Valmistusmaa ei selvillä.

Reikä- eli sylinterimikrometri työkaluineen, varsineen ja jatko-osineen. Valmistusmaa NL. "Haarukka" on tarkistustyökalu että mitta näyttää oikein.

 

Mikrometriä tarvitsen usein

Tämä on kätevä työkalu kun haluaa tarkan mitan pyöreästä reiästä. Mitan voi tarkistaa toisella mikrometrillä mittaamalla reiässä käyneen mikrometrin pituuden. Esimerkiksi sylinterin hoonauksen tarkistamiseksi tai laakeroinnin kuluneisuuden tai toleranssin. Akselien vahvuudet ja soikeudet löytyvät kaarimikrometrillä. Myös nokka-akselin nokkien perusmitat voi tarkistaa. Kaksi mittaa riittää: pienin ja suurin. Mikrometrejä on lukuisia eri tyyppejä.

 

Muotokampa ja sädemitta jossa ulko- ja sisäpuoliset "lehdet".

Muotokampa

Sitä on monia tyyppejä ja kokoja. Kuvassa olevan kamman painoin tonnisen Guzzin venttiilikopan takareunaan. Siinä näkyy sen muoto sekä negatiivinä että positiivinä. Näitä on sekä karkeampia että hienojakoisempia kampoja sekä lyhyitä että pitkiä. Tämä on pienemmästä päästä. Käytetään kun halutaa siirtää olemassa oleva muoto jonnekin muualle kuten valumuotin valmistuksessa.

Sädemitta

Koostuu useasta lehdestä joissa on eri säteitä. Toisessa päässä sisäpuolisia muotoja ja toisessa ulkopuolisia muotoja. Käyttö on monipuolista mutta itsellä lähinnä sorvin teriä muotoillessa kun tarvitaan tasasäteistä muotoa. Korvaa osittain myös muita mittavälineitä kun saa selville osan, esim laakerikuulan säteen purkamatta laakeria, tietää mikä on kuulan halkaisija. Itsellä on vain metrinen sädemitta joten suuri osa maailman säteistä jää tällä mitalla mittaamatta.

Perinteinen lehtimitta eli rakotulkki. Paksuin lehti on 1 millimetriä ohuin 0.05 millimetriä. 

 

Rakotulkki on monipuolinen

Lehtiä yhdistelemällä sopivasti pystyy mittaamaan monia eri välyksiä. Tuttu väline monille venttiilien tai sytytystulpan säädössä. Kulkee helposti mukana. Jos on tasopinta käytössä niin akselien tai vaikka sylinterikannen suoruuden voi tarkistaa helposti ja halvalla. Hyvän tason voi hankkia, esimerkiksi, hautakivihiomosta. Sen ei tarvitse olla kovin iso mutta mielellään neliskanttinen ja ainakin yhdeltä sivulta hiottu suoraksi.

Kulmarauta, 1200 millimetriä pitkä viivain ja laserlinjain.

Perusvälineitä

Kulmarautaa mp-hommissa harvemmin eikä pitkä viivainkaan ole usein käytössä. Laseria olen tarvinnut vain harvoin mutta sillä on mukava tarkistaa suoria linjoja. Varsinkin ketjuvetoisessa pyörässä että tuleeko ketjulinja varmasti oikein. Myös purettua runkoa voi sillä mittailla. Tarvitsee jalustan.

 

Muita mittavälineitä

Kierremitat ovat käteviä yhdessä työntömitan, jossa on sekä metrinen että tuumainen nooniusasteikko, selviää kierteen tyyppi, nousu ja koko. Kierretyyppejä on on kymmeniä erilaisia. Kierteen kulma ja nousu vaihtelevat eri standardeissa. Kuvia tulee, ehkä, myöhemmin. Kierteen nousun voi tarkastaa sekä työntömitalla tai kierretulkilla ja myös suoralla kierretapillakin. Ns. konetappi on kierteellinen. Työntömitalla kannattaa mitata vaikka kymmenen kierteen harjan yli ja jakaa tulos kymmenellä niin tietää yhden kierroksen nousun melkoisella varmuudella.

Työntömittoja. Ylhäällä noonius-työntömitta alla kaksi digitaalista. 

 

Eroja käytössä

Pidän enemmän analogisista mittalaitteista. Ehdoton perustyökalu harrastajallakin. Halpaa työntömittaa ei kannata ostaa mutta keskihintaisella harrastaja jo pärjää.

Sähköiset mittalaitteet

Tärkein on yleismittari. Ilman sitä sähköhommat eivät oikein suju. Sillä voi tutkia jännitemääriä ja jossain määrin myös virtamääriä sekä katsoa kulkeeko sähkö pisteestä a pisteeseen b. Siksi mittarissa on 9 Voltin paristo. Yleismittareita, useimmat halpismalleja, on ripoteltu autotalliin, Verstaalle muutama erilainen sekä kahden moottoripyörän työkalukoteloissa mukana reissussa. 

 

Tyypillisiä yleismittareita. Keskimmäisessä myös dioditesteri. Oikean puolimmainen edullinen "matkamalli".

Vasemmalla yleismittari tarttuvilla sondeilla, vihreä on kosketuskulmamittari ym. toimintoja, jossa on myös stroboskooppi. Oikealla perustrobo.

 

Stroboskoopin tarkoitus

Oikealla perinteinen edullinen strobo jossa muita toimintoja ei ole. Strobolla, kehittyneellä mallilla, tarkistetaan pyörivältä akselilta kierrosnopeus ja kierroksen kohta. Myös, katkojalla varustetun moottorin, katkojan ajoitus ja sen laahaimen kosketuskulma selviää. Mittaa myös kierrosluvun ja muita arvoja. Lisäksi muilla toiminnoilla voi tutkia ja säätää moottoria. Jos akselissa ei ole selviä merkkejä niin sellaisen voi vaikka piirtää valkoisella maalikynällä akselin suuntaisesti. Usein ajoitusmerkit vauhtipyörällä ovat meistittyjä eli eivät näy hyvin. Em. keino auttaa näkymiseen. Pitää vain tietää mihin merkkiin maaliviiva tai piste merkitään sillä vauhtipyörällä voi olla ajoitusmerkkejä useampia eli ykk:n merkki ja sytytyshetken merkki. (Ykk, yläkuolokohta, on männän ylin kohta jälkeen sytytyshetken merkin. Esimerkiksi Guzzissa on merkitty kummankin sylinterin merkki on eli D on oikea ja S on vasen. Kirjainmerkin yhteydessä on ajoitusmerkki. Tämä pätee niihin malleihin joissa on kahdet katkojan kärjet. Ajoitusmerkki on, pyörimissuunnassa, aina ennen ykk-merkkiä.)

 

Boroskooppi

Sillä voi katsoa paikkaan johon muutoin ei näe. Pienilinssinen sondi jossa on valo ja taipuisa varsi. Näkee siis pimeässä, kuten moottorin sisäiset rakenteet purkamatta moottoria. Itselläni on halpamalli mutta mahtuu esim. öljytikun reiästä. Voi vaikka vilkaista onko paljon sakkaa jäänyt öljypohjaan kun öljy on laskettu pois. Sakka ei ole voiteluaine.

 

Iskutyökalut, leikkurit ja porat

Harrastelijalle on hieman kustannuksia sillä pitää olla melko tehokas kompressori että laite saa riittävästi energiaa. 

Näitä iskeviä ja vääntäviä kaluja on lukuisa joukko paineilmakäyttöisiä, joilla hommat sujuvat koska ovat ns. voimakoneita. Teho ei siis lopu helposti. Iskeviä ovat, muunmuassa, iskevät, kuten niittausvasara, tai pyörivät iskuvasarat. Useat tuntevat niistä ns. pulttipyssyn. Leikkureita ovat sahat ja ns. nakertajat joista jälkimmäinen tekee siistin jäljen ja on helppo laite kuvioleikkaukseen. Paineilmakalut ovat usein meluisia ja niiden käytö voi tuottaa lentäviä lastuja tai leikkeitä. Kuulosuojaimet ja suojalasit ovat tarpeellisia.

 

Huolto on tärkeä

Paineilmalaitteita pitää voidella säännöllisesti käytön aikana. Paljon ei tarvitse puolen päivän työhön sillä yksi pisara aamulla ja toinen lounaan jälkeen mikäli käyttö on jatkuvaa. Liika voitelu vain sotkee. Paineilmajärjestelmässä olisi hyvä olla vedeneroitin. Ilman tiivistyessä siinä oleva kosteus myös tiivistyy vedeksi. Vesi ruostuttaa ja muuttaa öljyä emulsioksi joka ei voitele. Työväline voi ruostua sisäisesti.

Akkukoneet

Itsellä lähinnä vääntimiä kuten porakoneita ja ruuvinvääntimiä. Käteviä ulkotilossa missä ei ole verkkovirtaa tai sen saaminen on hankalaa työpisteelle. Myös sähkövaaratekijät ovat vähäisemmät. Huono puoli, sen sijaan, ovat akkujen suht lyhyt ikä ja niiden saatavuuden loppuminen kun mallisto vaihtuu. Ovat erikseen ostettuina yllättävän kalliita.

 

Muut sähkölaitteet

Itsellä tärkeä on moottorisaha. Haittana siinä on jatkojohdon tarve mutta eipä vanhene akut tai homma lopu akun tyhjenemisen vuoksi. Puita kun en runsaasti kaada vaan sahaan klapeja vain paikanpäällä. Kirves ja kaarisaha eivät sähköä tarvitse ja puut kaatuvat ja katkeavat sen mitä tarvitsee. Lähinnä mökillä ja nuorimman veljen luona on joutunut klapihommiin. Eikä ole kaksitahtibensan käryä.

Lisää työkaluhöpinää tulossa...