California 1000 Adamant liikutti
Reitti on tuttu jo mennävuosilta moneen kertaan. Ylöjärvi - Pinsiö - Sasi - Linnavuori - Siuro ja sama toisinpäin. Muutama kymmenen kilometriä tuli lisää mittariin. 90.000 km tasan, ainakin mittarissa, tuli täyteen, pyörästä en varma ole. Sama reitti takaisin. Sää oli otollinen. Yli kymmenen astetta lämmintä ja poutaa. Illempana pilviverho haihtui. Ei yllätyksiä, ei harmeja.
Tavallista kaksitahtiöljyä. Sitä ruiskutan tulpanreiästä jo syksyllä talvisäilöön laittaessa ja keväällä, muutama päivä ennen käynnistystä, hieman tulpanrei'istä mäntien päälle. Ei mahdollinen kosteus vaivaa ja käynnistys tapahtuu kevyesti seisonnan jälkeen. Vaikka sylinterit ovat "vinossa" niin öljy kyllä hiipii männänrenkaiden rakoihin ja männän ja sylinterin väliin. Kaksitahtiöljy palaa puhtaasti ja ei haittaa mitenkään jatkossa. Toki määrä ratkaisee. Öljyä ei tarvita paljoa. Litran pullosta riittää yhden pyörän motoristille eliniäksi. Jos talvisäilyttää paikassa jossa lämpötila vaihtelee ulkoilman mukana niin kaksitahtiöljy, tai öljy yleensä, välttämätöntä.
Ennen ajoa ja ajossa
Renkaisiin oikeat paineet, moottori-, vaihteisto-, ja peräöljyä on riittävästi tarkistusten perusteella. Myöhemmin kesällä uusin RVS-käsittelyn kun moottorin voi ajaa helteellä oikein kuumaksi vaikka mökkireissulla. 130 astetta lienee riittävä moottoriöljyn lämpö että aine tehoaa. Nyt, tällä ajelulla, ei moottoriöljyn lämpötila kohonnut kuin vaivoin 50 asteeseen asti ja sekin liikennevaloissa seisoessa. Ulkolämpötila noin 10 astetta ja peitteet sylinterien edessä. Öljy ei kovin hyvin voitele vielä siinä lämpötilassa. Moottoriöljynä on Valvoline 20W50 mineraaliöljyä. Olen todennut kelvolliseksi. Myös muissa pyörissäni, lukuun ottamatta California 1400 GTS:ää, on samaa öljyä. Iso Cali vaatii synteettistä. Syynä lienee nokka-akselien sijainti 4v sylinterikansissa. Valvoline ei ole herkkä kylmäliman muodostumiselle.
RVS:n vaikutuskohteet
Vain ne kohdat jotka kuumenevat ympäristöään enemmän ja ovat kovan paineen alaisia. Tyypillisiä ovat vaihteiston hammaspyöräparit, vierintälaakerit kuten kuula ja rulla- ja neulalaakerit, perävaihde ja moottorissa erityisesti nokka-akselien nokat ja venttiilinnostimet. Siis rakenteet joissa teräs kohtaa teräksen. Öljyn voiteluominaisuuksiin aine ei vaikuta. Vähäisempi vaikutus saattaa tulla venttiilinvarsiin ja männäntappeihin. Mahdollisesti männänrenkaisiinkin. Teen uusintakäsittelyn joskus helteellä kesä- tai heinäkuussa. Pääasia on että kone käy hyvin kuumana ja riittävän pitkään. Satoja kilometrejä putkeen. Esimerkiksi kokoontumisajomatkalla tai muulla turneella.
"Kesän" ensimmäinen tankkaus Adamantille. Alle kaksi euroa litra ysiviitosta tankki täyteen.
Miksi 95 oktaania
Varsinaista estettä ei ole käyttää vaikka ysiysiä jos massi on kunnossa. Toisaalta Guzzin matalapuristeinen moottori ei saa korkeaoktaanisesta irti sen suomaa tehoa. Käytännössä rahaa menee hukkaan. Moottori toimisi 92-oktaanisellakin oikein hyvin vaan sitä ei saa edes Venäjältä. Tai saisi jos pääsisi. 85:llakin pärjäisi jos siirtäisi sytytystä myöhäisemmälle. Tehoa katoaisi noin 10 - 15 pollea.
Pyörän muotoilusta
Olen saanut palautetta ja kysymyksiä aiheesta. Etuosan keulan säädettäviä ylä- ja alakolmioita lukuun ottamatta on tehtaan tuotantoa kuten satulakin sen kromattua takarautaa myöden paitsi päällinen on itse laittamaani Dartexia ja kylmille säille sen päällä lampaanvillaa. Moottori vakio mutta kaasuttimet modifioitu toimestani. Siitä taapäin on sivukotelo jonka takana on muotoilu kokonaan omaani kuten rakenteetkin. Kardaani on Mazda Savannasta ja taka-akseli Toyota Corollasta jostain seitkytluvulta. Käytännössä ilmaisia osia.
Tuenta poikkeaa tavallisesta
Takatuenta suunnitteluani myös ja se sallii kaarteissa kallistamisen sisäkaarteeseen. Ei niin paljon kuin soolopyörässä mutta sen verran ettei takamus liu'u ulkokaarteeseen mutkissa ja ajaminen tuntuu moottoripyörämäiseltä. Tukivarsia on kolme: yhdet alhaalla sivuilla ja yksi ylhäällä keskellä. Kumipuslilla muutoin paitsi ylätuen etupää kahdella kestovoidellulla kuulalaakerilla takasatula alla. Iskunvaimentimia (Koni) kaksi rinnakkain. Lasikuituiset sivutavaratilat (Kolmiomaiset luukut.) omaa valmistetta kuten myös takakate jonka tein ilman muottia lasikuidusta ja polyesterihartsista.
Aluksi oli ongelmia
Mutta vain katsastusmiehen kanssa. Hänellä oli vaikeuksia ymmärtää pyörän rakennemuutoksia ja sitä että pyörä kallistelee takatuentansa varassa. Erityisesti sisäkaarteeseen kallistumista. Ilman Testmill Pentanovan testipapereita (Käsittelykokeet, jarrutestit ja rakenteet.) olisi ollut vaikeaa saada leima katsastustodistukseen. Testaus maksoi hieman yli tuhat euroa ja katsastus vajaat kaksisataa. Voisi sanoa vanhakantaisesti että rahalla saa ja trikellä pääsee. Sittemmin ei virkavalta ole ahdistellut. Pari kertaa on poliisiauto ajanut takanani varsin pitkään. Arvaan että rekisterinumeron perusteella on tarkistettu pyörän tiedot Traficomin tietokannasta. Mikä, noin yleisesti ottaen, on hyvä asia. Jonkin verran Tampereella ja sen ympäristökaupungeissa liikkuu sellaisia pyöriä joissa turvallisuus ja ympäristöystävällisyys ovat toissijaisia.
Annoin periksi muotoilun eduksi
Ruostumattomien Guzzin alkuperäisten äänenvaimentimien sijoitus söi merkittävästi tavaratilamahdollisuuksia. Toki niiden alle ja väliin jäi normaalin ison takalaukun mentävä lovi. Takakatteen takaosan päällä on jalopuurimoista (Purjevenevarusteita.) tehty tavarateline johon voi myös kiinnittää toisen takalaukun. Mutta vain keveille tavaroille. Kuten teltalle mutta ei kahdelle olutlaatikolle. Kiinnityskohteina alumiinisiä laatikonvetimiä. Tarpeet Biltemasta ja Kuljun Kartanolta omistajanvaihdoksen aikaisesta loppuunmyynnistä. Takakate ja etukaatumarautojen katteet ovat kiinni kuminauhalla. Koitan löytää värikkäämmät uudet. Pyörän valmistin siksi kun oikea jalka halvaantui osittain hirvikolarissa. Selkänikamia murtui kolme. Kaksi alinta murtunutta kiusaavat säryillään satunnaisesti.
Vetokoukku
Sellainen on hankittu. Mp:n perävaunu ei tarvitse rekisteröintiä eikä katsastusta. Riittää että täyttää lain vaatimukset valolaitteista. Rekisterikilpi tulee taakse ja siinä on sama tunnus kuin vetävässä ajoneuvossa. Koukun kiinnityksessä pitänee tinkiä sillä käytännön syistä se olisi kiinnitettävä jousittamattoman rakenteen puolelle eli taka-akseliin. Pyörän joustetun massan puolella takana on niin keveitä rakenteita jotka eivät kestäisi perävaunun tuomaa kuormaa. Laki ei kerro siitä mitään miten vetokoukku pitää asentaa trikeen. Eli onnistuu. Pitää löytää jostain hyvä perävaunuaihio. Ei tarvitse edes kaventaa sillä trike on auton levyinen.
Siuron ja Kuljun välinen silta. Parikymppisenä nämä maisemat tulivat tutuiksi. Olin töissä lähistöllä Linnavuoressa lentomoottoriosastolla syvällä kiven sisällä. Työmaalta muutama sata metriä baariin.
Ilmavoimat järjesti
Varusmiespalvelun lopussa kysyttiin että jäisinkö vakinaiseksi aluksi kersantin vakanssilla. En jäänyt. Sitten annettiin papereita kouraan, ylennettiin reservin ylikessuksi ja kerrottiin että näiden paperien kanssa Nokian Linnavuoreen tulevana maanantaina ilmoittautumaan. Sain asunnon ja työpaikan sekä hieman palkkaa. Pari syrjähyppyä muihin hommiinkin tein myöhemmin mutta suurin osa tekemistäni duuneista on ollut puolustusvälineistön parissa pääosin ilmailu-, merenkulku-, turvaväline- ja avaruustekniikan aloilla. Itse en ole töiden hankkimiseen juuri vaivoja nähnyt enkä työttömänä ole ollut tahtomattani. Nyt eläkkeellä eli täysipäiväisenä motoristina ja blogistina. Rikastumaan en ole onnistunut. Eläkettä sentään tulee sen mitä ehdin tarvita. Oletusarvoisesti.
California Adamant ja Siuron Koskibaari Nokialla Siurossa. Hyvää perusruokaa ja olutta.
Kiinteistö kokonaisuudessaan. Ohjelmaa ja muuta viihdettä tarjolla myös.
Kalastusta harjoittava henkilö saaressa kosken alajuoksulla.
Padosta juoksutetaan kevätvesiä ohi voimalaitoksen.
Loppuviikosta ehkä lisää lähimatkailua
Ylöjärven - Hämeenkyrön - Viljakkalan - Karhen - Mutalan kierros pitää ajella loppuviikosta jos säitä riittää. Kahvittelua tiedossa silläkin matkalla. Hämeenkyrössä muutama, Viljakkalan keskustassa on kaksi kahvipaikkaa, Mutalassa yksi ja Ylöjärvellä useita. Kaikkien suosimisesta tulisi vatsa kipeäksi. Pitää tehdä monta reissua.
Pyörät kotitalliin
Noudot perinteisellä metodilla. Kunnostamani parit sodat nähnyt polkupyörä Venus Special vuosimallia 1920 saa matkustaa pohjevoimillani asuinosoitteesta Kerholle lähes 30 kilometrin matkan. Kunhan sää suosii. Autolla matka on noin 20 km mutta pyörätiet kiertävät vanhojen reittien ja taajamien kautta ja tulee kolmannes matkaa lisää. Mitään kiirettä ei ole. Haen autolla polkupyörän takaisin ja poljen uudelleen Kerholle josta tuon talliin myös California 1400 GTS:n. Muut pyörät saavat olla Kerholla ja Verstaalla, toistaiseksi. Amerikanpyörässä on sähköt korjaamatta kuudetta vuotta ja California T3 1000 Blowerin rakennustyö vaiheessa. Yksi Cali 1000 on paloina hyllyssä. Käyttänen sen varaosina. Parista moottorista voisin luopua jollain aikajanan kohdalla. Tai perikunta myy. Calin rungosta on kysyntää. Oletan että kilpailukäyttöön. Tuhti runko ja muokattavissa.
Klapihommia tiedossa nuorimman pikkuveljen ranchilla.
Puiden pilkkomista riittäisi useille päiville. Pääosin koivuklapien tekoa. Hyvää jumppaa hartioille ja muillekin lihaksille. Nostelua, kirveen heilutusta ja pinoamista ilman että pulssi kovasti nousee. Sellaiseen talkooseen olen lupautunut. Mutta vain hyvällä säällä. (Rouvansa on pitänyt hyvää huolta energiantarpeista.)
Muuta jumppaa
Autoon loppuviikosta suvikumit alle. On mukavampi ajella ja talvirenkaiden nastat saavat lepovuoron. Saatan jopa pestä auton. Kerholla on painepesuri ja välineet. Samoin Verstaalla. Auto siirtyy kadun varteen parkkiin ja käyttöpyörät autotalliin.
Poikkeama pyörän noutoon
Normaalisti olen mennyt bussilla pyörän noutoon.
Lähdin autolla Kerholle. Toin California Adamantin ajamalla kotitalliin. Auto piti noutaa erikseen takaisin. Tein sen polkupyörällä joka tuli paluukyydissä autolla. California 1400 GTS:n jätin vielä Kerholle odottamaan puhtaampia teitä. Todennäköisesti ajan sen pikapuoliin kotitalliin odottamaan. Auto saa mennä kadun varteen parkkiin. Tänä vuonna en ollutkaan ensimmäinen LCR-mc:n jäsen pyörän päällä mutta sentään kolmen nopeimman joukossa. Nuoremmat pyyhkii ohi...
Polkupyörällä auton noutoon Kerholta
Oma ennätykseeni, 50-luvun Jaquarilla, tunti ja 15 minuuttia toissavuonna, tuli Venuksella pidennys puolella tunnilla. Kaunis päivä ajella. Eikä tuntunut jälkeenpäin pohkeissa eikä ahterissa lainkaan. Yhden juomatauon pidin. Ihan hyvin yli satavuotiaalta polkupyörältä. Mainittakoon että matkalla pitää ylittää Salpausselän haara joka jatkuu Pispalasta länteen poikki Ylöjärven eteläpään. Vain Kalkunmäessä talutin vähän matkaa. Pyhäjärven rannasta on koko ajan nousua liki perille asti. Ilmeisesti fyysinen kuntoni on aika hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti