California 1000 Adamantin eli triken akkuteline
Sijoittuu alkuperäisen akun telineen päälle sen takaosaan. On helposti tavoitettavissa kunhan satulan nostaa pois. YTX20BS-akulle pitää tehdä sovitus. Akkuteline vaatii myös lasikuitutyötä. Kaksi valmistustapaa: pitää tehdä levymäinen muotti akkutelinettä varten eli eräänlainen kulma johon viisi levyaihiota laminoidaan ja kovetuttuaan nämä viisi osaa leikataan mittoihinsa ja liitetään yhteen. Neljä sivua ja pohja. Sisäpuolelle jää tilaa pehmusteille että akku saa pesiä mukavasti.
Yli tuplasti isompi kuin YTX20BS -AGM-akku. Tehoa tarpeettoman paljon. Kestää latautua pitkään vain kampiakselin päässä olevalla laturilla joka pyörii moottorin nopeudella eikä käynnistysvirta ole juurikaan isompi kuin "puolikkaalla" nykylyijyakulla. Ei kannata maksaa tuplahintaa turhasta reservistä. Menestyksekkäästi olen ajanut 18 Ah:n akulla jo vuosikymmenet. Laatuakku takaa varmat käynnistykset. Myös latausjärjestelmästä pitää pitää hyvää huolta. Liitokset, johtimien kunto, säätimen toiminta ja tasasuuntaimen toiminta on myös pidettävä tarkastelun piirissä niin reissut eivät jää kesken. Kaikki mainitut komponentit ovat omia "rasioitaan" joita voi korjata.
California Adamant kotitallinsa edustalla. Tässä vielä korkeaprofiiliset renkaat alla.
Välityssuhteen muutos
Se oli helppo: matalaprofiiliset kitkarenkaat laitettiin alle kuvassa näkyvien tilalle. Nyt voi isoimman vaihteen polkaista "silmään" jo kahdeksankympin yläpuolella eli vääntö koneessa riittää että myös polttoainetalous on paremmalla tolalla. 4,5 - 6 litraa sadalle riippuen lämpötilasta, maastosta ja ajotavasta. Pyörässä on perinteinen virranjakaja ja pakko-ohjatut eli modifioimani DellOrto-kaasuttimet. Oikean puolen kaasutin näkyy kuvassa. Luistikuilun yläpuolella on rakentamani mekanismin kotelo.
Vaijereissa sen salaisuus
Mietin myös kaasuvaijeripolitiikan niin että se balansoi itse itsensä eli kaasuttimien balansointia ei tarvitse, vaijereiden osalta, juurikaan säädellä. Vaijerit käyttävät kaasuttimien luistikuilun kannessa noin 50 mm:n halkaisijaltaan olevia vaijerikehiä. Vipu luistikulussa nostaa ja laskee luisteja ilman jousta. Kaasuvaijereita on neljä. Kaksi kahvalta vasemmalle kaasuttimelle ja sieltä kaksi oikealle puolelle. Käytin vastaavaa rakenneratkaisun muunnelmaa jota käytetään pienlentokoneiden välyksettömässä ohjauksessa. Kaasussa ei ole varsinaista palautinjousta eli "rannepalautus" on käytössä. Yksi vaijeripari vetää yhteen suuntaan ja toinen vastakkaiseen. Kierrosluvun ylläpitämiseksi ei tarvita voimaa. Vain kahvan kääntämiseen hieman.
Kun kulkee kevyesti
Voi seosta laihentaa. Talven ajan tutkimuksissa havaitsin että moottori käy hieman rikkaalla seoksella. Silloin ei tule parasta tehoa, kulutus on isompaa sekä kone karstoittuu. Pitää säätää kaasuttimia. Ehkä vaihtaa, jopa, pääsuuttimet pienempiin. Toinen vaihtoehto on laittaa joka kolmanteen tankilliseen kolme - neljä litraa etanolia lisää niin kone puhdistuu. Mutta kaasutinmoottorissa vain hellekaudella sillä etanoli palaa kylmempänä ja moottori ja voiteluöljy eivät kylmäkäynnistä tykkää mutta puhdistaa palotilan ja tulpat. Myös eräät kaasuttimiin liittyvissä kohteissa jotkin tiivistetyypit voivat ottaa etanolista nokkiinsa. Toki sitä on jo ollut käyttämässäni polttoaineessa, eli St1 ja Shell 95 oktaanista jossa on max. 10% etanolia. Käytännössä tankillisessa on jo pari litraa etanolia maksimissaan. Käytännössä jossain viiden ja kymmenen prosentin välissä. Se ei haittaa lainkaan jos moottorissa on digitaalinen ruiskutus ja lambda-takaisinkytkentä. Vääntömomentti paranee etanolilla.
Maajohdon siirto
Lienee seuraava toimenpide eli sen siirto akkutelineen takimmaisen ruuvin kannan alle josta se yltäisi miinusnapaan. Heräsi myös ajatus laittaa akku taaemmas ja alemmas. Sillä olisi vaikutusta kaarrekuormitukseen. Samalla saisi vanhan akkutelineen pyhitetyksi tavaratilaksi. Sinne mahtuisi helposti matkassa kulkeva työkalurulla ja muita painavia tarvikkeita.
Akkukotelon suunnittelua
Mikäli akku tulee mittansa verran taaemmas ja alemmas saa sen kannesta lisärakenteen em. tavaratilalle. Tätä pitää miettiä paikan päällä eli Kerholla.Verstaalla pitää pyytää lupa haisevaan polyesterihommaan akkukotelon tekoa varten. Tilassa kun on muitakin toimijoita. Jos saan olla yksin ja polyesterivalu kovettuu yön yli niin se ei enää haise kovinkaan paljon. Kohta hajuhommat sujuvat myös ulkona. Pöytä pitää laittaa jostain.
Alä täritä
Kuten Etelä-Pohjanmaalla sanotaan jos joku hätäilee sillä sairautta on itsessä. Siksi pitää hieman löysätä tahtia. Kuvia kyllä tulee ja harrastusta jatketaan jos tehoja siihen on. Toistaiseksi on menty ns. "puolivaloilla". Monta hommaa "rästissä" yhtä aikaa. Valitan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti