Dacia Logan Van oikean puolen alapallonivelen vaihto

 

Omatoimisesti
Kävin hakemassa Käyttöautosta oikean puolen alatukivarren nivelineen. Syy siihen oli välyksellinen alapallonivel. Katsastusmiehelle katsastuksessa siitä mainitsin että katsoo onko siinä välystä vai mistä kuuluu kolahdus töyssyissä. Katsastusmies ei löytänyt kolahtelun syytä. Sanoi että kaikki kunnossa kuten aina ennenkin katsastuksessa. Dacia on nyt noin 12 vuotta ikääntynyt koko ajan samassa taloudessa. 

Oireet
Kaartaessa ei kolahdellut mutta suoraan ajaessa monttuun tai töyssyyn kuului selkeä kolahdus. Myös ohjauksessa sen havaitsee: kiihdytyksessä auto kampeaa lievästi vasemmalle ja jarruttaessa oikealle. Ei kuitenkaan kovasti mutta sen huomaa. Matkaan, osien ohella, sain suklaalevyn Käyttöautosta. Syytä en tiedä.

Pelkkä nivel vai koko alatukivarsi
Näin jälkeenpäin olisi pelkän nivelen osto ollut kannattavampi sillä tukivarsi on hyvässä kunnossa. Hinnassa on eroa sen verran että laiskuudestani tutkimiseen tarkemmin jouduin maksamaan sekä nivelestä että uudesta tukivarresta: pelkkä nivel 80€ mutta alatukivarren kanssa sylettävämpi hinta 130€. Jos tarvitsee vasemmalle saman remontin niin selviän halvemmalla: vaihdan vain nivelosan. Kallein remontti tähän autoon tähän mennessä.

Työllistää enemmän
Jos ja kun joudun tekemään nivelen vaihdon vasemmalle joskus niin nyt tiedän että ostan vain nivelen. Että nivelen saa vaihdettua tukivarteen tarvitsee tukivarsi kuitenkin irrottaa että osat saa hydrauliprässin ulottuville. Nivelen sovitus tukivarteen on puristussovite joten vanha nivel prässätään irti tukivarresta ja uusi nivel prässätään sen tilalle. Siihen tarvitaan hieman erikoistyökaluja jotka pystyn valmistamaan. Nyt se on helppoa kun on irtonainen kohde johon suunnittelen irrotus- ja kiinnitysvälineet ja voin niitä testata.

Hallitila ja olosuhteet
Käytettävissäni on, väliaikaisesti, hallitilaa sekä Kerholla että Verstaan yhteydessä. Nyt en sitä katsonut tarvitsevani vaikka lattiämmitteisissä tiloissa olisikin ollut leppoisampaa. Sen sijaan tein homman Verstaan pihamaan asfaltilla. Ainoa rasite oli matka noutamaan työvälineitä sisältä. Pilvipoutainen tyyni sää ja kymmenen astetta lämmintä. Jälkeenpäin huuhtelin vedellä pois savet jota autosta oli Verstaan piha-asfaltille varissut. Ulkona myös valaistusolosuhteet olivat paremmat kuin sisällä. Olosuhteilla tekemiseen on merkittävä vaikutus.

Turvatoimenpiteet
Tunkkaus niin että etupyörän saa pois. Lisätuki auton helmapellin alle siltä varalta että krokotiilitunkkini pettää. Ei pettänyt mutta vastakkaisessa tapauksessa ei olisi kiva jäädä auton alle.

Purkaminen
Etupyörän irrotuksen jälkeen viisi pulttia irti ja yhden löysäys. Erikoista oli että osa muttereista ja pulttien kannoista ei ollut standardien mukaisia vaan poikkesivat avainkokonsa osalta. Kaverin pakista sain lainata normista poikkevia työkaluja. Harvoin on tullut vastaan kyseistä ongelmaa. Pitänee ostaa itsellenikin näitä harvinaisempia työkalukokoja kunhan vain jostain löytäisin. Ehkäpä Tammer Dieselistä tai muusta alan ammattilaisliikkeestä. Ovat pelastaneet ennenkin. Marketit myyvät yleensä vain standardikamaa. Tämäkin homma olisi jäänyt kesken vakiotyökaluilla. Neljätoista ja kuusitoista-millisiä lenkki- ja hylsyavaimia kuusikulmaisina versioina. 12-kulmaiset eivät kestä paineilmatyökalujen voimaa. Tosin nämä ruuvit ja mutterit aukesivat käsivoiminkin mutta usein on käytettävä paineilmaa. Sillä onnistuu myös puhdistus. Verstaalla on isotehoinen teollisuusmallin lamellikompressori.

Toinen osa
Dacian historiassa tämä osavaihdos oli toinen laatuaan jos jarrupaloja ei lasketa jotka on vaihdettu kerran eteen. Aiemmin vaihdoin vasemman raidetangon nivelen. Se maksoi kolmekymppiä. Tein tarkkaa työtä ettei aurauskulma muutu. Aika on näyttänyt että ei muuttunut koska eturenkaat eivät kulu epänormaalisti.

Varmistettu tunkkaus. Autossa ns. McPherson etutuenta. Hyvin yksinkertainen.

Pääosa työkaluista. Isoja vasaroita ei tarvittu mutta pientä kyllä. Sekä tuurnaa.

Aloitusnäkymä. Jäähdytetty etujarrulevy ja liukusatula. Siinäkin haitarikumit ehyet.

Tukivarren takasivu näkyvissä ennen purkamisen alkamista. Näkyvissä myös McPherson tuennan iskunvaimentimen alapään kiinnitys. Sitä ei tarvinnut avata.

Varottavia kohteita
Haitarikumeja ei kannata puhkoa vahingossa. Keskellä kuvaa on kaarella ABS:n signaalijohto ja oikealla jarruletku. Kun tukivarsi irrotetaan pitää varoa että mikään kohde ei kiristy. Jos jokin puhkeaa tai katkeaa niin tulee kalliimpaa remonttia. Kallistuksenvaimennin, pyöreä tanko, näkyy yllä olevassa kuvassa vasemmalla raidetangon nivelvarren mutkan kohdalla. Se kompensoi kaarteessa kallistumista siirtämällä kuormaa myös toisen puolen etupyörälle.

Uuden tukivarren yläpuoli.

Alapuoli. Pallonivel oikealla.

Vanhan tukivarren yläpuoli. Ei ruostetta. Väljä nivel oikealla. Irrotusöljyä ruiskuttelin jo etukäteen purettaville kohteille. Hyvin aukesivat.

Alapuoli myös ookoo. Voi käyttää varaosana kunhan vaihtaa pallonivelen. Korin puoleiset kumipuslat ovat ehyet. Ruostetta varsin vähän.

Osien irrotus

Ei ollut erityisiä ongelmia eikä yletönta voimaa tarvittu. Isot vasarat olivat tarpeettomia. Pultit eivät olleet ruosteessa kuin hieman. Vain yhden pultin vaihdoin sillä avatessa kierre hieman vaurioitui sillä ruoste oli sitä raiskannut. Laitoin varastostani saman lujuusluokan pultin kuin alkuperäinen oli sekä ruostesuojasin sen ennen asennusta.  Ainoa ruosteinen osa tämä toimenpiteen osalta jonka jouduin vaihtamaan. Kumiosat olivat uudelleen käytettävissä.

 

Tukivarren takakorvake ylhäältä katsellen. ABS-johtimen kannatinrauta on ruostunut. Sen laittelen joskus myöhemmin kuntoon. Painepesu, ruosteen poisto ja maalaus.

 

Kallistuksenvaimennin

Jämäkkä jousiteräsrauta etutuentojen välillä vakauttaa autoa kaarteissa ja epätasaisella pinnalla. Sen kiinnitys vaati pari voimasanaa mutta onnistui varsin pikaisesti. Jos ei asennu niin toisen puolen tunkkaus ylemmäs helpottaa tilannetta. Nyt lisätunkkausta ei tarvittu. Vain rengasrautaa.

Oikealla etukorvake. Nippusiteet lisävarusteelle asennettu merkkihuollossa kun auto oli uusi. Kuvassa alhaalla keskellä näkyy jarrusatulan ilmausruuvi. Sen kautta vaihdetaan jarruneste säännöllisesti.

Uusi alatukivarsi ja uusi alapallonivel kiinnitettynä. Kiilapulttikiinnitys. Ei siis kartiokiinnitys.

Homma valmis. Etupyörä vain paikoileen ja ajoa.

Muuta tarkistettavaa samalla

Jarrusatulan toiminta. Kumiosien eheys, jarrusatulan poikittaisliikkeen herkkyys ja jarrupalojen paksuus. Jos jarrupalat kuluvat eri tahtiin niin se kertoo että liukusatula ei toimi oikein. Tämä toimii. Olen huoltanut sen itse.

Jarrusatula tyyppiä liukusatula. Kuvassa ylhäällä mäntä, vasen jarrupala. jarrulevy jäähdytyskanavineen ja oikean puolen jarrupala. Paloissa runsaasti kulutuspintaa. Arvioitu palojen kesto: noin 100.000 km. Merkkiä Brembo.

Kotimatka Verstaalta

Ei kuulu kolinaa töyssyissä eikä puoltamista. Muutenkin meno normaalia. Aikaa meni kahvitaukoineen noin kaksi tuntia rauhallisesti työskennellen. Työvälineiden noutoon ja kokoamiseen kului aikaa myös. Nosturilla jos olisi työskennellyt niin homma olisi helpottunut. Nyt tein sen asfalttipihalla istuma- tai polviasennossa. Jäi runsaasti aikaa Kerhoiltaan ja harrastuksiin.

Mitä seuraavaksi

Menee arvailuksi mutta varmaan sama prosessi myös vasemmalle puolelle. Mutta siihen ostan vain nivelen. Yllätyksiä voi tulla mutta niitä on hankala ennustaa etukäteen. Kesällä mökillä otan etupyörät irti ja pesen painepesurilla etutuennat ja korjaan mahdolliset ruostevauriot. Samalla selviää muukin kunto.

Periaatteessa

Autohommat eivät innosta. Mutta nuukana eläkeläisenä teen mieluimmin itse kuin vien oudolle tehtäväksi. Tutulla olen kyllä huollattanut: Naumasen Autohuolto Lempäälän Sääksjärvellä olisi tämänkin homman tehnyt jos olisin antanut. Siellä on kohtuulliset hinnat. Neste Sääksjärvi toimii samassa osoitteessa.

 

Työkustannukset säästöön tällä kertaa

Vaikka osat maksoivat melkoisesti niin tekemällä itse jäi lompakkoon ainakin yksi iso seteliraha. Sen sijoitan moottoripyöräilyyn. Satasella saa melko paljon bensiiniä. Merkkihuollossa huollatus syö massia vielä enemmän. Myös moottoripyörät huollan ja korjaan sataprosenttisesti itse. Toistaiseksi.

150.000 km takana

Normihuollot olen tehnyt itse, jakohihnan vaihdatin Naumasella, jarrulevyt ja -palat vaihdoin omatoimisesti kuten vasemman raidetangon nivelen. Muita juttuja ei ole vielä vastaan tullut. Kustannukset ovat olleet, toistaiseksi, erittäin alhaiset. Pientä ruostevaivaa ilmenee. Tutkin ja korjaan niitä kesämmällä mikäli tarvetta ilmenee.

Kesäisin vain vähän ajoa

Suvella ajan moottoripyörilläni. Autoa tarvitaan kesäikaan vain mökkitarpeiden kuljetukseen ja satunnaisiin tarpeisiin kuten hyvin huonoilla säillä kehonsiirtimenä.

 

Talouden esihenkilö testasi ajoneuvon

Ei ollut, kuulemma, mitään huomattavaa eroa ajettavuudessa. Kysyin kolinasta tai siis sen puutteesta. Sitä hän ei ollut havainnut. Minulle ei ihan varman päälle selvinnyt että kumpaa .