Varaslähtö jo viimeviikolla
Tein silloin jo pienen ajelun ja hyvin sujui. Ajoin California Adamantin Kerholta kotitalliin. Maisemat vaihtuivat ja fiilis oli hyvä. Ei vastoinkäymisiä. Sää suosi.
Varsinainen kauden aloitus
Tapahtui tänään. Teen ekan kierroksen perinteistä reittiä. Sama syksyllä mutta eri suuntaan. Perinne on jo pitkä mutta kaikilta ajeluilta ei ole kuvia. Vain muistoja. Nyt niitä molempia tuli lisää. Reitti kulkee, yleensä, Ylöjärveltä Hämeenkyröön pikkuteitä, siitä Viljakkalaan ja usein Kyrönlahden kautta takaisin Ylöjärvelle. Uusi tieoikaisu ohi Hämeenkyrön pitää koeajaa. Nyt lähdin kotoa ja palasin samaan Tampereen eteläisen syrjäkylän kotitalliin. Siksi jätin Hämeenkyrön väliin ja ajoin suoraan Takamaan kautta Viljakkala-cityyn paikalliseen kahvio-markettiin sen sijaan että olisin kiertänyt, esimerkiksi, Vilpeen kautta. Tie sinne näytti kyllä aika huonolta...
Puoleen matkaan ongelmitta
Kahviossa välipalaa ja kaksi kahvia. Myös jutustelua paikallisten kanssa. Varsin pitkäänkin. Vanhemmalla herralla on halu myydä pyöränsä pois. Muistaakseni custom-tyyppinen Kawasaki.
Bistro Viljatar ja rouva "Viljatar" kevätkukkien kanssa. Oikealla tapaamani motoristiherra.
Bistro kehittyy
Rouva kertoi että paikka saa anniskeluoikeudet. Asia käy mielenkiintoiseksi. Tulee poiketuksi muutoinkin kuin syksy- ja kevätajeluilla. Vaikka en enää juuri alkoholia käytä. Ja melko varmasti, lähes aina, moottoripyörällä. Kannattaa muutenkin käydä: nuori neiti kassalla on oikein ystävällisen katseensa arvoinen.
Pihassa on lievästi kaltevaa parkkitilaa ja paranee kunhan saavat hiekan pois. Kaksipyöräisen parkkeeraaminen voi olla haastavaa kun jalkojen alla on soraa. Pitääpä suositella kohdetta kerhokavereillekin.
Ehkä, ainakin, kaksi reissua vielä
Ja kaikki eri pyörillä. Seuraavaksi, kunhan tiet siistiytyvät, otan California 1400 GTS:n alle ja karautan uudelleen kohteeseen. Ehkäpä California 1000 Blower valmistuu täksi suveksi niin silläkin koeajo tähän suuntaan. Hieman reitistä riippuen kiertomatka vaihtelee noin sadasta kilometristä puoleentoista sataan. Leppoisa iltapäivämatka lukuisine pysähdyksineen. Kuvasin muitakin kohteita kuin on alla.
Matka jatkuu
Vakiokohde jo monilta vuosilta eli Karhejärven pengertiellä otetut kuvat keväin sekä syksyin. Niitä alla. Sen jälkeen tuli yllätys joka aiheutti pari ylimääräistä varikkokäyntiä.
Kummallista pätkivää vihellystä
Kuulosti hieman samalta kuin detonaatiokilinä. Piti ajaa Kyrönlahteen tankkaamaan mutta äänen kuultuani käännyin oikealle eli Mutalan suuntaan. Sitten alkoi meteli. Syykin oli selkeä: oikean puolen pakokäyrä oli irronnut sylinterikannesta. Kurvasin pientareelle tutkiakseni asiaa. Mutterit olivat jääneet jonnekin taa mutta yksi aluslevy oli tallella. Varamuttereita ei ollut matkassa. Täytyi lainata.
 | ||
| Ainoa tallelle jäänyt pakoputken kiinnikeosa: aluslaatta löytyi astinlaudalta. |
Varamutteri ajovalon kiinnityksestä lainaan
Laitoin siis yllä näkyvän aluslaatan ja korvaavan mutterin toiseen pakokäyrän kiinnityspulttiin ajovalon korvakkeesta. Se piti enimmän osan melusta putken sisällä ja pakokäyrän paikoillaan. Jatkoin matkaa pintakaasulla. Kuten odottaa saattaa, melu lisääntyi hiljalleen.
Härskin pajalle
Mutalan hyvässä kylässä on Härskin verstas. Vanha kaverini. Hän istui ulkorapulla sätkää käärien. Ei tarvinnut huhuilla. Kaivoi varastostaan esiin muutaman M8-mutterin ja ne kiinnittelin. Käry ja melu pysyivät putken sisällä. Saatoin jatkaa matkaa sivistyneemmän maailman suuntaan Verstaalleni. Sieltä kaivoin miljoonalaatikosta ruostumattomat kupumutterit ja samasta materiaalista tehdyt jousialuslaatat. Näillä korjasin puutteet ja tiivistekin vielä vaikutti pitävän pakokaasut putkessa. Kiristelin myös keskipöntön klemmarit. Niissä oli löysää myös. Lämpötilavaihtelut ja tärinä löystyttävät kierreosia. Taas se tuli havaituksi.
Vanhalla tiivisteellä
Tiiviste on alumiinivaippainen ja sisältää jotain tulenkestävää materiaalia. Ennen sanottiin että asbestia mutta jotain melkein yhtä hyvää vastaavaa mineraalia. Hieman jauhoista. Koska vuotava ajo-osuus jäi vähäiseksi ja pienellä kuormituksella tehdyksi ei tiiviste, ilmeisesti, vaurioitunut riittävästi koska uusien muttereiden asennuksen jälkeen ei vuotoa ilmennyt. Pakokäyrät ovat yksivaippaiset. Ei nykytyyliin että olisi ohuempi sisäputki jossa kaasu virtaa hyvin nopeasti ja ulkoputki vain koristeena. Asiasta on hyötynsä ja haittansa.
Mitä pahimmillaan voi käydä
Kun pakokaasu karkaa heti pakoventtiilin jälkeen ulkoilmaan niin se on hyvin kuumaa: joskus näkyy sininen liekki kun pakokaasu kohtaa hapekasta ilmaa. Tämä yhdistelmä pystyy sulattamaan alumiiniä ja tuhoaa ensin tiivisteen ja sitten sylinterikannen. Nyt oli kylmä sää, kymmenisen astetta Ceetä ja ajoin hiljaa noin 2000 minuuttikierroksen vauhtia. Tietkin olivat 60-rajoituksin joten em. ylittämisen vaaraa niillä tehoilla ollut. Lisäksi moottoriöljyn lämpötila oli alle 60 astetta. Hyvä olisi sata astetta tai yli. Silloin on kaikki kunnossa ja voitelu tehokasta. Mutta ei näillä säillä. Aurinkoa ja plus 10 astetta.
Öljyn lämmön mittaus
Asensin jo vuosia sitten öljypohjaan anturin joka mittaa öljyn lämpötilaa. Mittaristossa on sille monitoiminäyttö joka näyttää myös kierrosluvun ja muita asioita. Koska mittaus on öljypohjasta ja öljyn määrä noin 3 litraa koska madalsin öljypohjaa jolloin öljyn määrä pieneni yli litralla ja noin neljän sentin korkuinen, jäähdytysripainen öljypohjan korokeosa poistui myös jäähdyttämästä. Kyseinen öljymäärä kuumenee siksi nopeammin mutta ei juuri näillä reissuilla. Mineraaliöljyn vaihdan noin 5000 km välein eli tällä pyörällä harvemmin kuin kerran vuodessa. Pienempi öljymäärä lämpenee nopeammin ja voitelu siten tehostuu. Kylmä öljy ei ole tehokasta voiteluun. Ei aivan tämä mittari vaan sen vanhempi versio ilman merkkivaloja ja vähemmillä toiminnoilla.
Muuta juttua samalta reissulta
Ajoasentoa piti muokata koska tuntui että selkään sattuu. Sikäli kummallista sillä tässä asennossa ohjaustanko on ollut vuosia. Mutta muutin asentoa kokeeksi ja toistaiseksi. Aika näyttää mikä on hyvä.
Vaihdelaatikon öljyproppu falskaa. Oikealla vauhtipyörä kun pilkistää. Pitänee laittaa uusi tulppa. Vasemmalla pala käsijarrun vipumekanismia.
Yllätyksiä
Proppu oli löysällä. Ei kovin löysällä mutta kiertyi helposti kireämmälle kun kiersin avaimella. Saa nähdä loppuuko vuoto vai pitääkö ryhtyä toimenpiteisiin. Puhdistin tähänastisen öljylian rasvanpoistoaineella. Aina pitää olla varovainen kun kiristelee ruuvia joka on alumiinissa: alumiini on pehmeää ja antaa periksi. Siksi suurin osa tekemistäni kierteenkorjauksista on ollut alumiinikierteiden korjausta ruostumattomalla teräskierteellä. Tein sitä muinoin työkseni Böllhof Otalun ohjeilla ja vehkeillä. Muunmuassa avaruusaluksissa käytetään paljon em. irtokierteitä vakiona komposiiteissä ja alumiinissa. Myöhemmin hankin vastaavat laitteet itselleni. Niistä on ollut suuri apu korjatessani kierrevikoja.
Moottorin huohotinputki on avoin.
Ongelman ratkaisu
Saatanpa ostaa pari metriä lisää kumiletkua ja viedä huohotusletkun pään niin pitkälle että se roiskii tippansa taka-akselin takapuolelle.
Ilmeisesti nämä roiskeet johtuvat yllä kuvatusta huohotinletkusta. Haitta on, lähinnä, visuaalinen.
Huohotinletkun sijaintia pitänee muuttaa
Tai sitten öljyä on öljytilassa liikaa ja huohotuksen kautta se tulee hiljalleen ulos. Moottori ei sinällään kauheasti huohota koska se on uusi. Mutta oli mikä tahansa syynä letkun vetäminen taka-alaviistoon vaikka taka-akselin tietymille ei ainakaan pyörän etu- ja keskiosaa likaa. Tai samaan pönttöön mihin on vaihdelaatikon huohotus suunnattu.
Osa ruuveista johtaa öljytilaan
Kannen ja kopan välissä on paperitiiviste ja sen ympärillä tummia alueita eli lievää, tihkuvaa öljyvuotoa. Jokaista venttiilikopan ruuvia sai kiristettyä noin viidesosakierroksen. Eivät siis olleet kireällä kunnolla vaikka ne itse olin kiristänyt joitakin vuosia sitten. Ilmeisesti lämpötilan muutokset ovat aiheuttaneet tiivisteen litistymistä lisää. Kiristin ruuveja hieman. Ruuveissa on millimetrin nousu kierrosta kohti. Viidesosa kierrosta on 0,2 millimetriä eli aika paljon alle millimetrin paksuisen tiivisteen suhteen. Seuraan katseella vieläkö vuotaa.
Silloin on tehokkainta kiristää kaikki muutkin ruuvit. Metalliosat ovat silloin pienimmässä mitassaan. Lämmetessään metallit laajenevat. Se aiheuttaa positiivisen tapahtuman: raot pienenevät. Joskus tiivisteet antavat periksi ja vuoto syntyy. Alumiinin lämpölaajenemiskerroin on isompi kuin teräksen. Pitäisiköhän kannenpulttien kiristys tarkistaa?
Kotimatka
Pyörän parissa puuhastelu sai selän ärtymään. Sää oli aurinkoinen, melko tyyni mutta illalla oli vain muutama aste lämmintä. Nyt särkee selkää. Kotimatka, sinänsä, meni oikein hyvin ja liki suorinta tietä. Moottoritietä olisi nopeampaa mutta, aikani kuluksi, ajoin Tampereelle, alitin Tammerkosken ja ajoin rautatien tuntumassa kaupungin poikki Viinikan liikennesekoittajaan. Siitä moottoritietä kotikulmille. Taitaa tulla pari lepopäivää selän ansiosta. Kaipa se otti viileästä säästä nokkiinsa. Tosin on siellä vanhoja vikoja: muutama nikama on murtunut ja hermot ovat likistyksessä ajoittain. Kuten nyt. Taidankin ottaa alle 1400 GTS:n etuajassa. Siinä on selkää tukeva satula. Ehkä suunnittelen siihen lisäksi matalan, irrotettavan selkänojan. Sekä valmistan myös.
Vuorokautta myöhemmin
Vaivoin sain autiotallin imuroitua mutta kun olin sen tälle päivälle suunnitellut niin tehtävä se oli. Nyt on järjestystä lisää sekä pöytäryhmä jakkaroineen. Telttatuolejakin on jos kaksi jakkaraa ei riitä. 600 Burana antoi vauhtia hommaan. Illalla otan toisen.
Ruuvien kiristelyä
Jostaisn syystä, ajan kanssa, on joitakin ruuveja löystynyt. Pudonneita en löytänyt. Kiristelin ainakin ne joihin on helppo pääsy. En sen enempää löytänyt merkittävästi löystyneitä ruuveja tai muttereita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti