Kokemuksia on melko vähän
Toistaiseksi on tullut selväksi se että pyörän laturin teho riittänee litiumakun ylläpitoon. Myöskään ns. ylilatausta ei tapahdu joka olisi kohtalokasta akulle. Muita asioita vielä selvitän kuten varauskyvyn kestoa silloin kun pyörää ei käytetä ja akku on kytketty pyörän sähköjärjestelmään. Tuolla jutun loppupäässä on yli viikon kestäneen "kuormitustestin" tulosjulkistus. Pyörä kun haukkaa sähköä vaikka virta ei olisi kytkettynä mutta akku kiinni pyörän virtapiirissä. Lyijyakulle valmistaja ilmoittaa kaksi viikkoa maksimiksi ajamatta mutta akkukaapelit kiinni.
Aikaa on kulunut
Toista kuukautta akun asennuksesta. Pari viikkoa olin kokonaan ajamatta ja akkukaapeli oli irti sen ajan. Oli huonot säät. Siltä ajalta katsoin pari kertaa miten akku voi. Hyvin, sillä akun lepojännite sen aikana oli pudonnut vain 0,2 volttia ja varaustila edelleen 100%. Akku siis syö hitaasti omaa varaustansa kuten muutkin akut. Nyttemmin käyttöön otettuna pyörän mittariston numeronäyttö näyttää ajonaikaisen jännitteen olevan 14,1V. Akun näyttö kymmenyksen enemmän. Ei siis huolestuttavaa. Linkki akkukauppiaan sivulle jossa on kuvattu samanlainen akku kuin on juttuna.
Pyörän latausjärjestelmä on autotyyppinen eli hihnavetoisesta laturista lähtee vain yksi johdin suoraan akulle. Vaihtovirtalaturi siis sisältää myös tasasuuntaajan ja säätimen.
Ajossa
Käynnistyksen jälkeen, pyörän mittarista lukien, jännite on ensin hieman yli 13V ja muutamien kilometrien jälkeen 14,1V - 14,2V. Jälkimmäinen arvo vain vilahtaa silloin tällöin. Ei siis mitään omituista. Nyt en lähde henkilökohtaisten pikkuvaivojen ansiosta Mökille Itä-Savoon pyörällä vaan autolla.
Sykähdyttävämpää
Ehkä teen uhkarohkean kokeen ja jätän akkukaapelit kiinni ja katson mitä tapahtuu. Oletan että ei tapahdu juuri mitään vaan akun varaus laskee muutaman kymmenesosavoltin tai max 1,5V reilun viikon aikana. Jos akun varaus laskee enemmän kuin yhden voltin koska joitain pyörän kulutuskohteita on aina päällä niin saan kokemusta ja muutan toimintamalliani. Pitää muistaa että litiumakun varaus on merkittävästi alhaisempi kuin saman kokoisen lyijyakun vaikka purkausvirta on hetkellisesti hyvin suuri. On ilo painaa starttinappia. Käynnistyminen on välitön. Myös akun täyttyminen on hyvin nopeaa jos vertaa lyijyakkuun. Parhautena tulee vielä keveys. Akun sijainti on korkealla mutta yli neljä kiloa tuntuu jo sivutuelta nostaessa kevennyksenä.
Käynnistysmoottorin kuormitus
Ei ole siitä kiinni etteikö se tavallisella lyijyakulla olisi käynnistänyt pyörän ihan kiitettävästi aina niin halutessani vaikka käytän samaa akkua hyvinkin pitkää eli useita vuosia. Kuormitus, litiumakkua käytettäessä, kasvaa vain sillä hetkellä kun käynnistyspyörähdys alkaa eli silloin kun moottorin sisäinen kitka ja liikkeelle saadut pyörähdys- ja muut liikemassat hetkellisesti kuormittavat. Siis käynnistysvirta kasvaa hetkellisesti korkeaksi. Siitä johtuu moottorin nopeampi liike litiumakulla pyöräytettäessä verrattuna lyijyakun hitaampaan virran kasvuun. Jälkimmäinen kuormittaa pidempään.
Akun ominaisuuksista
Akussa on jonkinlainen "latausvahti" sillä laturin tuottama jännite hieman vaihtelee mutta akun näyttö sekä mittariston lukema ovat hyvin vakaita ajonopeudesta, ajomatkasta tai kierrosluvusta riippumatta.
Pääkytkimen asennus
Pitänee kehitellä jonkinlainen pääkytkin jonnekin sopivaan paikkaan satulan tai jonkin kateosan alle helposti saavutettavaan paikkaan. Pyörän ohjekirjassa kerrotaan että jos pyörän seisonta-aika on pidempi kuin kaksi viikkoa niin akkukaapeli pitää irrottaa. Se on satulan ja kuuden ruuvin kotelon alla. Siksi pääkytkin olisi helppo ratkaisu. Litiumakulla "varallaoloaika" voi olla lyhyempi. Toisin sanoen akun teho voi romahtaa.
Ehkä löytyi ehdokas
Päävirtakytkin akun johtoon. Ei ole väliä kumpaan napaan sillä sähkö ei tiedä minne se kulkee tai on kulkematta. Ehdokas kytkimeksi löytyi mutta mainos ei kerro mikä on johdinliittimien paksuus. Pahoin epäilen että 8 mm vaikka 6 mm olisi riittävä. Toki voin kierteittää navat uudelleen pienempään mittaan. Sopiva paikka olisi satulan alla tai jossain muussa paikassa jonne ei ole näköyhteyttä. Virta-avain kun ei kaikkia kulutusvirtapiirejä katkaise. Pyörä on sammutettuna aina "valmiudessa". Toinen ehdokas hyvin riittävällä virranläpäisykyvyllä. Saisi olla litteämpi. Onneksi muovista "avainta" voi muokata. Avain voi olla aina paikoillaan, jos saisin kytkimen sopimaan satulan alle. Satula on helppo irrottaa. Sen lukko aukeaa virta-avaimella. Pääkytkimen asennuksen jälkeen latauskaapelin virta kulkisi edelleenkin ulos akusta ja sisään akkuun. Vain pyörän muiden kulutuskohteiden virransaanti katkeaisi.
Ylläpitolaturi, akkutesteri ja vikatilat
Sellainen laturi hankittu sekä lyijy- että litiumakuille samassa paketissa elvytystoimintoineen ym. hienouksineen. Olen varautunut myös akkutesterillä. Testeri on pienikokoinen ja hyvin kevyt joten se voi vaikka kulkea mukana. Jos tarvitsee apua akkuasioissa reissun päällä niin testerillä voi tehdä diagnoosin valmiiksi. Myös latauksen toiminnan voi testerillä todeta. Mainittakoon että litiumakulla on suurempi herkkyys sisäisille vaurioille kuin lyijyakulla jos sen jännite putoaa liian alas. Alle kymmenen voltin jännitteessä se alkaa tuhoamaan itseään eikä ota enää varausta vastaan. Akkutesterin käytännön ominaisuuksista ja akkujen katselmuksesta juttua.
Haaroitusjohtimet
Akusta olen vetänyt latausjohtimen liittimen niin että sen voi kytkeä siten että satulaa ei tarvitse irrottaa. Pitää hankkia yksi samanlainen liitin lisää ja liittää se testeriin "hauenleukojen" kanssa rinnan. Silloin ei tarvitse avata tai purkaa mitään. Esimerkiksi kun käy niin että virran päälle kytkemisen jälkeen pyörä ei vaikka käynnistykään voi ensihätään nopeasti tarkistaa akun kunnon testerillä. Jos akun koe on ok niin vikaa voi hakea muualta kuin akusta eikä tuhlata aikaa ja rahaa epäillyn akun huonnon kunnon vuoksi. Poissulkemalla asia kerrallaan niin päästään aina lähemmäksi mahdollista häiriötä. Yksi ylimääräinen liitinjohdin vielä ulkoiselle laitteelle kuten led-valaisimelle. Se voi olla tarpeen syysyössä leiriytyessä. Kaikki samasta liittimestä.
Vahaus huonovointisena
Jakkaralla istuskelin. Hyvin siitäkin kykenee vahailemaan. Käytin tällä kertaa nestemäistä "High Gloss"-vahaa. Kiilto tulee nopeaan vaan ei kestä seuraavaa pesua. Mikä on hyvä sillä silloin vedän pintaan perinteisemmän, kiinteämmän vahan niin pikku naarmut siliävät. Vahasin myös pleksin niin hyönteisraadot eivät niin kovasti tartu. Kohta niitä on.
En ole ainoa litiumakun käyttäjä
Tutun Guzziharrastajan vanhemmassa 70 - 80 -luvun taitteen pyörässä on myös litiumakku. Tosin pyörässään on autotyyppinen laturi jonka vetohihna on laitettu kampiakselin etupäästä ylös ja siitä akselilla takapyörän etupuolelle. Tällöin laturin käyttökierrosluku yli kaksinkertaistuu ja "tuotanto" on vakaampaa kuin alkuperäisellä järjestelmällä.
Kuormitustesti
Jätin akun kiinni pyörän sähköjärjestelmään noin kymmeneksi vuorokaudeksi. Saanen nähdä mikä on akun kuormituskestävyys kun kulutus on kokoaikainen mutta pieni. Kyseinen kulutus syö, seisovassa pyörässä, kahdessa viikossa lyijyakun vajaustilaan joka rasittaa akkua. Laitan tähän tunnelmia kunhan olen pyörän parissa jälleen.
Kolmipyhäisen viikon testi
Pyhiä ja arkipyhiä samalla viikolla. Yhteensä kahdeksan päivää. Sen ajan oli, ja on edelleen, akkukaapelit kiinni pyörän sähköjärjestelmässä koko ajan. Tulos oli sellainen kuin saatoin toivoa: akun näyttö 13,3V, lataus 100% ja virta-avaimen käännön jälkeen pyörän mittarin näyttö 13,1V.
Eroa tulkinnassa
Olen havainnut aiemmin että näyttöjen ero on ollut aina pienempi 0,1 - 0,2V pyörän mittaristossa. Joko akussa on positiivinen näyttö tai pyörässä ehkä todempi. Toteamuksena voi sanoa että akku on edelleen täynnä puhtia.
Ihan kuin aina ennenkin. Lähti käyntiin nikottelematta eli normaalisti. Akku ei siis purkautunut juuri lainkaan vaikka pyörä, virta-avaimet taskussakin, kuluttaa jonkin verran sähköä. Teen jossain vaiheessa kahden viikon testin kun siihen aikaa tulee. Ehkä Mökkireissulla. Varsinkin jos on huonot säät heinäkuussa.
Testitaival
Huomenissa teen pikku ajelun. Ehkä Tampere - Teisko - Ruovesi - Virrat - Kuru - Tampere tai Tampere - Kuru - Kihniö - Parkano - Luhalahti - Tampere. Kaikki mukavia vähäliikenteisiä teitä joista huonoimmat pinnat ovat Teiskon kautta kulkeva tie ja toisessa vaihtoehdossa Luode - Kihniö väli. Kunhan olen tielle päässyt voi reitti muuttua. Kaikilla reiteillä on mukavia kahvipaikkoa kuten Luhalahdessa sekä Viljakkalassa. Ovat vain liian lähekkäin että kaikissa ei jaksa kahvitella.
Tampere - Ruoveden satama - Virrat - Kihniö - Kihniön asema - Itä-Aure - Kuru - Ylöjärvi - Tampere. Virroilla pyörin pidempään ja löysin kahvipaikankin. Mittariin tuli noin 300 km. Tankillinen riitti hyvin. Säätä riitti myös eli oli lämmintä. Ainoa negaatio matkassa oli hyvin huono tien kunto välillä Kihniön asema - Itä-Aure. Oikeasti Kihniöllä ei ole asematoimintaa ollut kymmeniin vuosiin. Ehkä rataa käytetään turvekuljetuksiin...
Jatkuu kun taas pääsen "pukille".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti