Edellisen kerran viimeksi
Syyskuussa -22 oli edellinen käynti. Silloin kesäkamat varastoon ja ovet säppiin. Talvella kesämajoitusmökki kylmillään on vain odottelemassa seuraavia rientoja. Parhaimmillaan vuosittainen kokonaiskäyttöaika on noin yksi kuukausi. Ehkä myöhemmin, kunhan molemmat ovat eläkkeellä, on aikaa mökkeilyyn. Mökkimatka on pätkän vaille 500 km suuntaansa. Lyhimmillään olemme olleet vain pitkän viikonlopun. Pisimmillään melkein kuukauden.
Joustinpatjat, paperien mukaan laatua "kovat" vaikka tuntuvat ihan normaaleilta. Hyvin nukutti koko viikon. Ei valittamista. Uudelleenkäytin entiset runkopatjavuoteet siten että joustinpatjat irrotettiin rakenteista, runkoihin lisättiin laudoitus, vanha, ehyt vuorikangas käännettiin laudoituksen päälle antamaan kitkaa ja uudet patjat siihen ihan sinällään sekä lakanat päälle. Eivät luista, eivät narise tai nirsku, kuten vanhat, eivätkä ole rumat lainkaan. Suvemmalla, ehkä, muistan ottaa rakennemuutoksesta muutaman kuvan. Laudoitus maksoi alle kaksikymppiä. Höylättyä, pyöreäkulmaista mäntyä. Muutama kymmenen puuruuvia kiinnityksiin. Joustinpatjat, sen sijaan, maksoivat 200€ kappaleelta. Petauspatjat ovat hankinnassa.
Monta asiaa
Vesijohto järvestä vain kuistin reunalle, kuten nykyinen sääntösuomi sallii, jos ei ole viemäröintiä asianmukaisine kaivoineen ja säiliöineen. Jyrkkä rinnetontti umpikraniittisine kallioineen ja vedenkantoineen järvestä olisi ilman pumppua raskas homma. Toki juoma- ja ruokavesi tuodaan kylältä kunnallisesta vesiverkosta Salen ulkoseinältä ja Salesta sisältä jos haluaa prosentteja juomaan.
Kahdesta kolmeen
Päiviä rauhallisesti toimien on vesiasia hoidettu ja talvivarustus purettu. Valmiina heinäkuun helteille. Ehkä liki kuukausi on aikaa rentoutua mökkirannassa. Löllöttelyä auringossa ja kalastusta jota jo nyt ehdittiin tekemään. Pikku saaliskin tuli: hauesta riittää kahdelle päivälle lounaat kahdelle perunoiden kera.
Mökkikauden alun auringonlasku saaren taa Tyynelästä katsellen. Kuvassa näkyvä vesialue on vain osa isommasta järvestä.
Matala, runsassaarinen ja kivinen järvi
Mistäkö tiedän: perämoottori on jo muutaman löytänyt. Yhdelläkin reissulla neljä pinnan alla pesivää paatta. Soutaminen tulee halvemmaksi. Propellia on pitänyt viilata mutta airoja ja perämelaa vain hioa ja lakata.
Haukikala pyydyksessä. Katiska on perintökalu. Rouva on hyvä fileoimaan.
Kiuas vaihtui tuoreenpaan ja hieman isompaan mutta käytettyjen kiukaiden markkinoilta ilmaiseksi. Hieman piti "peltitöitä" tehdä. Kuvassa protovaihe.
Kuumavesisäiliö
Kiukaan kaasukierron lämmittämä vesi tulee lähes ilmaiseksi kun kiuasta lämmittää. Sijoitus tähän kiukaaseen ei ollut ihan helppo. Kunhan tulee kokemuksia niin selviää onko myös hyvä. On valmius tehdä muutoksia kiukaaseen jos on siihen syytä. Kokeellinen tieto: kun lämmittää hieman hitaammin ja pienillä puuannoksilla niin vesikin lämpiää. Hankin 450 x 450 mm:n neljä - viisi millimetriä vahvan teräslevyn jonka lämmönjohtavuuskyvyllä saan veden nopeammin lämpenemään.
Kiukaan koko
On saunan kuutiotilavuuteen nähden ylärajoilla. 18 kW. Lämmitys pitää suorittaa hitaasti pienillä erillä polttopuita kerrallaan. Mutta mikäs mukavampaa kuin istua terassilla katsellen järvimaisemaa ja välillä käydä lisäämässä pari - kolme koivuklapia pesään. Ehkä juomaosastokin on kunnossa keskikesään mennessä kun on helteitä.
Käytetty ehyt ja vesisäiliöllä lisätty kiuas asennuspaikallaan kokeeksi täytettynä.
Vanhan kiukaan osa
Kuvassa näkyvä vesisäiliö on vanhempi hankinta appeni ajoilta, edellisissä kiukaissakin, jonka tarkoituksena on tuottaa kuumaa vettä kiukaan lämmityksen ohella peseytymiseen. Siinä on pieniä ongelmia. Asiaa selviää käytössä kunhan hormin liitoksen palomuuriin saa ottaa käyttöön kunnes laasti kovettuu. Laastin kovettumisaika, ohjeen mukaan, kolme vuorokautta. Lisäys kolme päivää myöhemmin: lämmitin kiuasta kuutisen tuntia lievällä lämmöllä pienillä puilla kunnes piippuliitännän laasti vaihtoi väriä hitaasti punaruskeasta ruskeaan. Sitten lämmitys varovasti lämpäa nostaen. Ilmeisesti oli onnistuminen kun laastia ei lohkeillut eikä ihmeemmin säröillyt. Nyt on saunottu kerran. Kiuas ja hormi toimivat.
Loppuviikon sitten saunoimmekin joka päivä kun vesikin kiukaan kyljessä lämpeni hyvin. Että puhtaita ollaan vielä. Lyhimmillään olemme olleet vain pitkän viikonlopun.
Kiukaan rassaus ja pesu
Sisältä teräsharjasin kiukaan ja päältä pesu sekä kiillotus. Ei ole enää niin suhruisen näköinen vaan paikoitellen jopa kiiltää. Vaimo jynssäsi luukut ja minä etupuolen sekä vesisäiliön. Muut puolet eivät näy. "Lika" on lähinnä kalkkia ja muita mineraaleja mitä edellisen käyttöpaikan vedessä on ollut runsaasti. Nyt kiukaan täytyy tottua hieman ruskeaan, humuspitoiseen järviveteen.
Osoittautui että kiuas on emaloitu. Toki siihen on tullut kolhuja ja pientä pintaruostetta ajan kanssa. Mutta kokeilun perusteella homma on kunnossa.
Lauteet
Omaa suunnittelua ja valmistetta. Runko teräksisestä U-profiilista ja lauteisiin käytin edellisen lauteen haapalaudat. Nyttemmin ne pitäisi uusia. Eivät ole rikki eivätkä likaiset mutta kuluneet. Halkeamia, lovia ja hieman kieroja. Uudet laudepuut tulevat olemaan irrotettavat ja siten helpot pestä. Nykyiset laudat ovat ruuveilla alapuolelta kiinni.
Vesialtaan asennus
Pala peltiä pois kiukaan kyljestä että vesisäiliö nojaa mahdollisimman lähellä pesää ja kuumia liekkikanavia. Mielenkiintoinen rakenne mutta ei harvinainen. Irrotetusta pellinpalasta tein telineen johon säiliö kiinnittyy ja on helposti nostettavissa pois puhdistusta varten. Tarvittiin metallin leikkausta, muotoilua ja hitsausta. Onneksi itsellä on kaikki vehkeet ja paljon muutakin. Vanhasta kiukaasta ei voinut hyödyntää rakenteelisesti mitään muuta kuin muutaman kiven ja peltihormin.
Ikää kertynyt
Alunperin asennettu Ylöjärvellä, Haavistolla, rintamamiestalon alakertasaunaan niihin aikoihin kun pihasaunoja pyrittiin poistamaan pieniltä tonteilta. Kas kun niissä oli usein saunakamari tai mankelihuone joissa, monissa tapauksissa, majoitettiin lisätulojen muodossa henkilöitä joita ei ollut kuntaan asukkaiksi ja/tai verolle ilmoitettu. En väitä että tässä tapauksessa mutta rintamamiestalon alakerrasta tämä lämmönlähde on ulos raahattu kymmenen vuotta sitten ja pihasaunan kivijalalle oli rakennettu vanhoista ikkunanpokista kasvihuone. Sitä en tiedä oliko tämä ensimmäinen kiuas alakertasaunassa mutta ikää on jo kertynyt. Kauppa oli seuraavanlainen: saa hakea, ei maksa mitään.
Itse olen asunut opiskeluaikanani vastaavanlaisessa pihanperäsaunan kammarissa. Tosin en pitkään sillä syksyn tullen piti löytää lämpimämpi asuinpaikka. Seuraavana vuonna sain asuntolapaikan kouluni lähistöltä uudessa talossa. Kahvio ja yhteiset tilat peleineen. Oli hyvä meininki. Sain samana syksynä kuorma-autokortin, henkilöauton romun, jonka kunnostin amiksessa opintojen ohessa ja kohta olinkin jo ammattimies. Päivääkään en vakituisesti niitä hommia tehnyt vaan ilmailualalle päädyin. Toki aina olen omat autoni ja moottoripyöräni korjannut omatoimisesti. Ilmavoimien Teknillisen Koulun kautta Linnavuoreen töihin ja myöhemmin ilmailuteknisten lisäopintojen jälkeen Kuorevedelle. Tosin eläkkeelle jäin ballistiikkapuolen kautta. Väleissä oli vuosia jolloin tein liikennepolitiikkaa Suomessa ja EU:ssa. Se oli varsin värikästä aikaa.
Vielä tarvitaan valkoista maalia muuriin ja muutama kiuaskivi lisää. Hormissa hormimaali. Rst-vesisäiliö on kiillotettu.
Vesisäiliö vaihtoi paikkaa
Muutos aiheutti lisätilaa kylpijälle koska vanhassa kiukaassa säiliö oli kiukaan suuluukun ylläpuolella. Nyt kuumavesisäiliö lämpenee lauteen ja kiukaan välissä.
Välipalakypsennys pihagrillissä. Ryynimakkara on minulle.
Tyynelä eli rantaterassi lounaan suuntaan katsellessa. Kesäpäivän aurinko näkyy melkein sen ajan mitä se on metsärajan yläpuolella.
Paljon valoa
Keskikesällä noin 20 tuntia per vuorokausi jos ei ole pilvistä. Mutta sateellakin on valoisaa ja kala syö paremmin. Järven pikkuisen lahden toisella puolella näkyvää noin kilometrin mittainen kapea niemimaa on luonnonsuojelualuetta. Eipä tule naapureita näkökenttään. Niemen toisellä puolella on myös pitkä lahti ja sen takana on muunmuassa venäläisten mökkejä. Hiljaista on siellä. Kovin hiljaista. Pajua lykkää.
Aamuyössä kolmelta seisovaa usvaa. Tästä nukkumaan uusille patjoille. Hattivatit ovat vielä piilossa...
Viikon lämpökehitys
Ilman ja järviveden tarjoilulämpötila oli alkuviikosta kokolailla sama eli noin 8 astetta. Loppuviikosta oli lämpimämpää ja veden pintalämpötila, rannan tuntumassa, jo 14 astetta. Kärsi jo muutaman uimavedon suorittaa. Ei siis mitään käsipohjaa. Tyynelän edessä on kiviä pois raivaamalla aikaansaatu hiekkapohja.
Vanha 70-luvun vene vie edelleen vesille katselemaan maisemia muistakin suunnista. Perämoottori on akkukäyttöinen.
Perintövene
Appeni hankkima. Sittemmin, edesmenonsa jälkeen, lasikuitupaatti on ollut hieman heitteillä ja oikea kylki halkeillut sekä pohja naarmuinen ja kulunut. Korjasin vammat. Ei se kaunis ole mutta kelluu ja kulkee. Vasen paarre oli poikki takahankaimen kohdalta, keulassa murtuma ja nyt löysin "perälaudan" lasikuidusta halkeaman. Hartsia ja lasikuitumattoa vain matkaan ja korjaamaan...
Vastaavanlainen vanha ja kunnostamani vene
On käytössäni myös Näsijärvellä. Sähköperämoottori kuljettaa ja airoilla takaisin. Vesistöjen koossa on valtava ero. Näsijärven eteläpäässä on suuria selkiä joita ei soutuveneellä tulisi mieleenkään lähteä ylittämään. Kun taas tätä mökkipaikan Vuoksen vesistön saarien täplittämää pikkujärveä voi tuulisemmallakin säällä soutaa ihan huvikseen.
Jatkuu muilla puuhilla
Pieni ympäristökävely. Rantoihin on kulkeutunut kaikenlaista ryönää. Käymme kävelyllä keräämässä rojut pois sikäli kuin se on mahdollista. Uusi kierros suvemmalla kun vesi on laskenut noin puoli metriä nykyisestä. Jos alajuoksun majavapari suvaitsee vettä laskea. Niitäkin pitää käydä moikkaamassa. Tosin päiväsaikaan ovat ujoja. Nuo kanadanmajavat. Siirtolaisia, mitä lie.
Ryönät kerätty
Pyydysmerkkejä ja satunnaisia muoviroskia löytyi lahden pohjukasta. Jotain vielä jäikin sillä pitää mennä veneellä soudellen katsomaan mitä vielä löytyisi.
Haukea lisää ja kalajuttu
Edellinen katiska-hauki on syöty. Sittemmin tuli heitto-ongella pienempi hauki. Hieman erikoinen saalistus sillä uistin ei ollut hauen suussa vaan kalan ulkopuolella siten että yksi koukku oli lävistänyt vatsanahan etupään läheltä kidusta. Hauellekin voi sattua virhe. Itsellekin sattui virhe. En tarkistanut edellisen saalistuksen jälkeen siiman kuntoa: sinne meni järveen perukkeineen koko uistin. Päivän pisin heitto ylivoimaisesti mutta meni pohjaan. Saapa nähdä saanko itse tai joku muu uistimen takaisin. Niinkin on käynyt että uistimen on kala syönyt mutta selvinnyt hengissä eikä ymmärtänyt parastaan sillä myöhemmin oli saatu sama hauki saaliiksi jonka leuassa törrötti jo menetetyksi luultu uistin.
Makuuhuoneen ikkunasta näkyy tämä maisema.
Loppuviikosta säätä
Ennuste tarjoaa lähes hellelukemia. Tarkoittaa etelän ja lännen välille, avoimelle, mäntyiselle kalliorinteelle, että paikallisesti on hellelukemia. Onneksi on keväthommat tehty. Voi vaikka kalastaa...
Viikko mökillä ohi
Taas Tampereella. Asunnon ikkunasta näkyy järvi, Pyhäjärvi nimeltään. Näsijärvelle tulee matkaa hieman pidemmälti. Paluu Mökille tapahtunee kesä-heinäkuun vaihteen tienoilla. Mahdollisesti jopa yli kolme viikkoa. Rouva saa ajaa pikkupakulla tavarat tontille. Itse tulen California 1400:lla jos terveys ja olosuhteet sallivat. Pyrin tekemään pari tutkimusmatkaa Karjalan puolelle kaksipyöräisellä. Muutama kylä on vielä vilkaisematta kuten Rääkkylä. Monta muuta olen käynyt. Yksi syy siihen on että nuorena koneasentajana olin töissä isossa firmassa jonka toimesta huolsin ja korjasin em. lafkan valmistamia maatalouskoneita maakunnissa. Monissa tuvissa olen saanut syödäkseni ja kartanoissa kahvia on juotu. Muinaisen 80-luvun alussa. Kivaa hommaa mutta montaa vuotta en jaksanut. Tuli uusi ammatti, taas...
Yli kymmeneen eri ammattiin olen pätevöitynyt ja niitä tehnyt. Nykyään taidetaan puhua multitaskaamisesta. Ainoastaan nämä mökkitimpurin ja kalastajan hommat voisi sanoa olevan harrastuksia kuten moottoripyöräilykin ja jaksot Suomen ja EU:n ajoneuvopolitiikassa.
Jatkoa seuraa kun sitä seuraa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti