perjantai 28. heinäkuuta 2023

Litiumakulla kuukauden kesäloma

 

Mökki- ja turistimatkan ajaksi
Otin akun irti pyörän virtapiiristä irrottamalla maakaapelin ja jälkiasennetut lisätoimintojen apujohtimet. Syynä että pidemmän ajan kuluessa pyörän ylläpitävä sähköjärjestelmä syö akkua hitaasti ja varmasti. Akku, erityisesti litiumakku, tyhjenee lyijyakkua nopeammin ollessaan kytkettynä. Tämä asia ei koske kuin nykyaikaisia pyörämalleja joissa on virrankulutusta koko ajan vaikka virta-avain olisi kuljettajan taskussa. Tämä pyöräni on tämän näköinen. Vuosittain saattaa tulla varuste-eroja.

Miksi on kulutus päällä
Siihen on yksinkertainen vastaus: järjestelmien ylläpito. Kellosta asetettuihin arvoihin ja muistitoimintoihin. Muutamat toiminnot ovat aina päällä. Suurin osa ei. Vähintään kello on laitettava uudelleen aikaan jos akkukaapeleista jompi kumpi on hetkeksikin irrotettu. Toki osalla toiminnoista on muisti joka ei sähkövirran loputtua sammu tai asetu alkuarvoihinsa. Uudelleen käyttöön otettaessa on hetken näpyteltävä toimintoja halutuiksi. Siksi nykyään suositellaan että ajoneuvo pidetään talvisäilytyksen ajan akku kytkettynä. Tämä seikka jeesaa kovasti ylläpitolatureiden kauppaa. Kerhollanikin moni pyörä talvehtii yp-laturin sähköjohto töpselissä. Se on huomioitu säilytyspaikkavuokrassa. Mielestäni se voi olla riski mahdollisen tulipalon osalta.

Varotoimen vaihtoehto
Jos ei halua irrottaa akkukaapelia niin voi laittaa, pidemmän tauon ajaksi, akkutyypille sopivan akkulaturin lataamaan ja purkamaan akkua. Myös tämä tapa estää akkua tyhjentymästä sillä akkulaturi pitää molemmat asiat kunnossa. Tämä toimi kuitenkin voi vanhentaa akkua hieman ennenaikaisesti. Kaikilla akuilla kun on toimintasykleilleen olemassa maksimimäärä. Siihen vaikuttaa juurikin akun käyttökerrat mutta myös se millaisessa lataustilassa sitä on käytetty tai seisotettu käyttämättömänä. Tyypillisesti täysi akku "talvehtii" parhaiten.

Johtojen irrotushetkellä
Akun oma jännitemittari näytti pyörän jäädessä autotalliin seisomaan 13,3V ja 100% lataustilaa ja samaa se näytti nyt, kuukauden jälkeen, eli havaittavaa virran katoa ei ollut tapahtunut. Ei siis tarvinnut kytkeä litiumakulle tarkoitettua laturia toimeensa. Verrattuna lyijyakkuun litiumakulla ei ole merkittävää sisäistä purkautumista. Pyörän ohjekirja, käytettäessä perinteistä lyijyakkua, esittää kahta viikkoa pidemmän seisonnan ajaksi irrottamaan toisen akkukaapelin. Käytännössä negatiivisen navan akkukengän. Toimenpide vaatii seitsemän ruuvin avaamista. Kuusi kotelon kannesta ja akunnavan ruuvin. Hieman hankalaa. Tarvitaan sekä ristipääruuvari että kuusiokoloavain. Pyörän satula irtoaa virta-avaimella.

 Akun näytössä jännite- ja lataustilatieto ilman kuormitusta. Hieman himmeä salamavalon kanssa.

Muut johtimet
Akulta lähtee kaksi ylimääräistä johtoparia. Yksi kaapelipari on erillisille valo- ja kulutuslaitteille silloin käytettäväksi kun pyörä on sammuksissa mutta tarvitaan valaistusta tai muun tarpeen vuoksi kuten vaikka puhelimen latausta varten. Toinen on akun laturin pikaliitin. Satulaa tai muuta katetta ei tarvitse irrottaa. Ohjaustangon kiinnikkeiden välissä on teline missä on kolme liitintä: kaksi USB-tyyppistä ja yksi ns. tupakinsytytinliitin joihin virta tulee akulta suoraan kahden sulakkeen kautta. Kaikille on ollut käyttöä.

Satulan alla näyttää tältä. Kaikki on suojattua ja kiinnitettyä muuhun rakenteeseen.

Vasemmalta oikealle
Tankin ainoa kiinnitysruuvi keskellä, ilmansuodatinkotelo, vasemman runkoputken vieressä nestetoimisen kytkimen ilmausletku, oikean runkoputken vieressä sulakerasiat, välissään akun suojakotelo jossa asentamani kuminen läppä kolmella niitillä jonka alla on akun tehonäyttö ja loppuosa koteloa on moottorinohjauksen suoja. Viimeisenä satulan lukko. 
 
Muutossuunnitelma akkukotelon kanteen
Kevyt ranneliike vain. Pitkä pianosarana voisi olla mahdollinen akkukotelon kanteen niin sen voisi kääntää ylöspäin niin säästyisi ruuvien aukomiselta. Tosin aika harvoin on tarvinnut availla. Lähinnä keväisin ja syksyisin eli silloin kun ajokautta availen ja lopettelen.
 
Moottorinohjaus ja ajonhallinta
Keskusyksikkö on mallia 7SM ja MagnetiMarellin valmistetta. Laite on ns. avoin eli sopivalla ohjelmistolla ja liitinjohtimella voi tehdä keskusyksikköön personoituja muutoksia. Varsin vähän on tarvinnut muokata. Erittäin tyydyttävä laite.
 
Epäpuhdasta
Ilmansuodattimen, akun ja digitaalisen ajoneuvohallintakotelon (ECU) tietämillä on, ilmeisesti, rakenteesta johtuvaa likaisuutta eli ajossa sinne pääsee pölyä ja myös kosteutta. Sen puhtaanapito on työlähköä. Ei se siihen likaan, tosin, helposti hajoakaan mutta, yleensä ottaen, suhteellisen hyvä siisteys antaa kestoa ajoneuvolle. On vielä hyvin epäselvää saavuttaako pyörä 70.000 km taipaleen täyttyväksi tänä suvena. Nyt näyttää siltä että ei. Tosin, tätä kirjoitettaessa, on Esterin vuoro pitää kosteita bileitään joten ajoa ei taida tälle viikonlopulle paljon esiintyä. Esterin masentavaa vaikutusta lievennän nauttimalla varovaisella hartaudella Valtion monopolilaitoksen tuottamia hyviä juomia.
 
Tilanahtaus riesana
Yllä kuvaus akkutilan ahtaudesta. Eikä siinä kaikki: sen alla on muunmuassa jarrujärjestelmän keskusyksikkö joka säätelee jarrua. Akku on nostettava ylös jos haluaa avata ilmansuodattimen kotelon kannen suodattimen tarkistusta, puhdistusta tai vaihtoa varten.
 
ABS-laite
Itse asiassa varsin perusmallinen. Brembo-merkkinen ja isokokoinen mutta valmistettu Kiinassa. Sieltä ja jostain muualta Vinku-Intiasta tulee nykyään paljon alihankintakilkettä*. Toistaiseksi olen ollut hyvin tyytyväinen tähän hankintaan**. Jarrunesteen olen vaihtanut uuteen säännöllisesti. 
 
Huollot
Kerran hankintahintaan kuulunut ilmainen huolto silloisella maahantuojalla heti uutuusaikana jos ns. luovutushuoltoa ei lasketa. Muut huollot ja pikkumuutokset, varusteasennukset, korjaukset, jne. olen tehnyt itse. Myös rengasvaihdot, pääosin, itse. Käytössäni on rengasmylly ja tasapainoituslaite. Pyörä maksoi uutena 16.000€. En pitänyt hintaa pahana. Olen kuullut että moni on maksanut kolmanneksen enemmänkin. Mainittakoon kuitenkin että joitakin lisävarusteita olen rakentanut itse tai hankkinut ns. muilta markkinoilta. Varusteisiin meni noin 2000€. Se sisältää tavaratelineen lisäjarruvaloineen, takalaukun, sähkön ulosoton (tupakansytytintyyppinen) ohjaustangossa keskellä, kaksi usb-liitintä piensähköihin kuten navia varten, omavalmisteiset kaatumaraudat taakse ja eteen, kahvanlämmittimet, lisäpitkät ja sumuvalot telineineen, erinäisiä ilmanohjaimia etuhaarukan kahta puolen, ison pleksin ja siihen ilmanohjaimen myös. Astinlautojen ja polkimien siirtosarjan tein itse. Osa aiemmin mainituistakin osista ovat omavalmisteita. Valojen releistystä laajensin lisävalojen myötä ja takajarruun lisäsin painekytkimen ja sille releen.
 
Baanalle mieli
Tarkoitus olisi käydä ainakin kahdessa moottoripyöräilijöille tarkoitetussa kutsukokoontumisessa ja, mahdollisesti, ainakin yhdessä julkisessa mp-tapahtumassa. Ystäväpiirini on laaja ja kutsuja tulee edelleenkin.

Ukonilma päällä
Ajointoakin olisi ollut tänäänkin mutta sää päätti toisin. Tätä kirjoittaessa piti kaikenkesken käydä laittamassa parvekelasit kiinni ja ovi myös. Huomisesta ennuste on vielä huonompi. Mutta kyllä jonnekin pitää ajella lähipäivinä, satoi tai paistoi. Monta paikkaa vielä käymättä. No, auton kausihuollon voinen tehdä parempia säitä odotellessa.  
 
Ennen ajoa
Tarkistin akun lataustilan. Ei mitään muutosta siinä. Tosin johtimet olivat akussa kiinni vain reilun vuorokauden ennen kun käynnistin sillä moottorin. Hyvin käyvi. Vehoniemessä jätin sumuvalot päälle muutamaksi tunniksi. Akun mittari kertoi että jännite on 13,3 ja lataustila 100% edelleen. Eli yhden kymmenyksen vähennys jännitteen suhteen.
 
Sunnuntai, ajopäivä
Toki pitkälle ei tarvinnut ajaa. Kahville ja juustokakulle Kangasalle Vehoniemeen. Siellä ei tavitse olla seuratta. Juttukavereita riitti sekä tutuista että tuli pari uutta hyvänpäivän tuttavuutta lisää. Nimiä en tiedä mutta puolen tunninkin keskustelu moottoripyöristä ja ajamisesta kertoo persoonastakin jotain. Sinnepä Velipoikakin tuli. Tällä kertaa 1100 Brevalla. Vanha helmiäisvalkoinen 1100 Cali-katseenkääntäjä seisoskeli asuntonsa parkkipaikalla. Tehtäväkseni jäi tehdä kahden koristeosan kunnostusta. Siinäkin hyvä syy palata Verstaalle yli kuukauden talliselibaatin jälkeen. Ja, tietenkin, Kerholle myös. Tosin ajokauden päättämiskekkereihin on vielä aikaa. Kerhokaihuutta*** olen potenut jo yli kaksi kuukautta. Sitä se tekee kun matkailee ja mökkeilee ihan toisaalla.

Seuraava akkutesti
Kuluvan suven loppupuolella lienee mahdollista tehdä vielä seisonta-aikainen testi niin että akun johtimet ovat kiinni ainakin viikon ajan ja pyörällä ei ajeta. Päivittäinen katsaus akun tilanteeseen niin selviää mikä on pyörän nk. lepokukulutus. Samalla pääsee hätiin jos kulutus on akulle rasittavaa eli napajännite laskee alas ja samalla akun lataustila heikkenee. 

Pyörän mahdolliset vikatilanteet akun suhteen
Ensimmäisenä tulee mieleen se että koska laturin hihna vikaantuu. Silloin loppuu lataus. Polttoainepumppu ja valot ovat suurimmat kuluttajat. Toki sytytyskin osan virrasta vie. Lambdat ovat tehosyöppöjä vain silloin kun niitä tarvitsee lämmittää kuten kylmäkäynnistyksen jälkeen. Jos akku on niin kauan kytkettynä virtapiiriin että se tyhjenee niin litiumakkua ei sen jälkeen voi elvyttää. Ei se hyvää tee lyijyakullekaan mutta ei ole niin herkästi pilaantuva. 

Vielä tuli hyviä ajosäitä
Eli syyskuun toisella viikolla on hyvää säätä joten hain Kerholta California 1400 GTS:n ajopelikseni. Sillä taival taittuu mukavasti. Ajelin joitain vanhoja ja tuttuja reittejä mutta ainakin yhden uuden. Tai en ainakaan muista ajaneeni. 
 
Talvisäilytys ja huolto
Kohta on aika laittaa tonninelisatanen talvisäilöön jonka aikana seuraavat toimenpiteet: nestetoimisen kytkimen nesteen vaihto. Jarruneste vaihtui jo aiemmin. Lisäksi normaaleja huoltotoimia kuten ilmansuodattimen tarkastus/puhdistus tai vaihto jos on kovinkin tukkoinen. Laturin hihnan vaihto vaikka alkuperäinen on vielä kunnossa mutta sen kestävyyttä ei voi vannoa. Yli 50.000 km on hihnalla takana. Moottorin tsuositusöljyuennan laakeroinnissa rungossa on epäilyttävä vaiva: johinkin laakereista on päässyt vettä sillä sen näkyy moottorin kyljessä ruskeana ruostevanana. Lienee helppo homma vaikka tankki pitääkin nostaa pois toimenpiteen ajaksi. Samalla tulee puhdistettua myös sylinterien väli ja tarkistettua että johdotukset, joita siellä on paljon, ettei ole hiertymiä tai liian tiukassa. Kuten ohjausakselin ohi kulkevat johtimet voivat olla. 
 
Jos kaasuvaijerit ovat vikaantuneet
Myös kaasunasentopotentiometrien kiinnitys pitää tarkistaa kuten myös kaasuvaijerien kunto. Alkuperäiset on vielä käytössä. Jos vaijerit vaihtaa niin niiden toiminta pitää ohjelmoida keskusyksikköön joka on oma mielenkiintoinen toimensa ja vaatii tietokoneen, ohjelmiston ja kytkentäkaapelin pyörän keskusyksikköön. Mitään taikaa siinä ei ole mutta monen asian on oltava yhtäaikaa oikein. Tomenpiden kestää muutaman sekunnin.
Perushuoltotoimissa on myös öljynvaihto vaikka sen aika ei ihan vielä olekaan. Mutta se ei liene haitaksi vaikka etuajassa antaa koneelle uuden synteettisen esteriöljyn eli Motul 10W60 tai 10W50. Öljy on ko. moottorin suositusöljy ja yleisesti saatavilla.
Peräöljyn jo vaihdoin joten se saa olla seuraavat 50.000 kilometriä perävaihteessa. Myös RVS-käsittely on tehty perään ja vaihteistoon. Vaihteistoöljy ei tarvitse vaihtoa tässä huollossa.

Litiumaksun toiminnasta
Ei moittimista. Ei häiriöitä. Ei tarvittu ulkoista latausta eli pyörän vaihtovirtalaturi tuotti akulle sopivaa tasajännitettä. Talven aikana akku ei tarvitse erityistä huomiota. Saa olla pyörän akkutilassa maajohto irrotettuna. Varastointi lämpimässä tilassa. Lyijyakut, sen sijaan, vien viileään säilöön. Jopa pakkaseen. Jatkojuttu akun elämästä.

Ilmansuodattimen huolto ja muuta tarkastelua
Se vaatii akun poiston telineestään. Helppo poistaa kun ei paljon paina. Koko talvi aikaa...
Katselin lokakuun -23 lopulla onko akussa sähköä: sen oma näyttö kertoi että varaustila 100% ja jännite 13,3V. Eipä sille muuta taida tarvita tehdä kuin ottaa keväällä käyttöön. Mainittakoon että pyörässä on autotyyppinen hihnavetoinen laturi joka syöttää max. 14 voltin jännitettä. Sen säädin tunnistaa akun varaustilan ja syöttää sen mukaan virtaa. Toimii myös perinteisellä lyijyakulla.

Huolto tehty keskitalvella -23 - 24
Varsin perusteellinen. Samalla tuli kunnostettua kolme voitelukohdetta ja tarkastettua useampi muu kohde. Yksi pikkuvikakin tuli korjatuksi sekä laturin hihna vaihtui uuteen 50000 km matkan jälkeen. Kardaaniakselin laitoin seurantaan. Otan sen auki kun tulee 70000 km:n huolto. Tässä juttua huollosta. Osa 1 ja osa 2.

Selityksiä
*) Kapine jota ei välttämättä edes tarvita: näyttää hyvälle, laki vaatii tai on muuten vain tarpeellisen oloinen, ehkä halpa mutta kalliin näköinen. Sille on monia nimiä: mikätin, tiitula, hevonperänsulake, jne.
**) Pitkäikäisin, jokavuotinen, käyttöhistoria tähänastisista pyöristäni. Vanhentuneempiakin pyöriä on mutta kaikilla ei ole ajettu edes kerran viiteen vuoteen tai ovat vielä projektivaiheessa. 
***) Pörrätä kerhokavereiden kanssa pikku pierussa Kerholla ja sitten lähteä porukalla tai yksin baariin. Jos ne enää on auki. Mutta uusi huomen on aina. Jos kykenee elää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti