perjantai 7. heinäkuuta 2023

Vesijohdon kellukeratkaisu

 

Jo paljon minua ennen
Appiukko oli aikoinaan laittanut Mökin kuistin alle vesipumpun. Siitä menee putki järveen. Putken päässä on ns. pohjaventtiili joka ei päästä putkeen saatua vettä takaisinpäin. Tähän perustuu maalla olevan pumpun kyky pitää vesijohtopainetta yllä. Marketissa ko. sähköpumpun hinta on noin sadan euron luokkaa. Kestää 3 - 6 vuotta. Tämä on, minun aikanani, kolmas pumppu. Vuotta kohti kustannus on siedettävä. Pumppu pumppaa kuistin laidassa olevaan hanaan painevettä muutaman metrin alempaa järvestä. Kallioiselle tontille lienee mahdotonta, tai ainakin kallista, asentaa asialliset jätesäiliöt ja -putket sekä niiden säännöllinen tyhjennys jotta olisi lain mukaista saada painevesi saunaan ja keittiöön. Että näillä mennään. Kuten eräs edesmennyt kaverini sanoi: kantovesi ja lainapuut.

Kelluke hajosi
Muovinen 30 litran muovikanisteri oli hapertunut. Itse pöntön ikää en tiedä mutta sen kestoikä toimessaan oli vain hieman reilu kesä. Viime vuonna hoiti asiansa. Edeltävä pönttö toistakymmentä vuotta. Talven se lepäsi rannassa, kuten tämäkin, sekä myös vesijohto rannalla tyhjennettynä. Keväällä, toukokuussa, homma ookoo mutta kesäkuun lopussa katselin että kelluupa pönttö syvällä. Katsomaan piti veneillä. Pönttö oli haljennut osittain ja hörpännyt vettä. Onneksi vain sen verran että pohjaventtiili ei vielä osunut pohjaan. Pohjaventtiilin sijainti on noin kolme ja puoli metriä pinnan alla noin metrin päässä pohjasta ankkuroituna. Ensiapuna
teippasin halkeamat piiloon. Rouva souti ansiokkaasti ohjeiden mukaan kuten kalastajan tyttären pitääkin.

Uutta pönttöä tilalle
Ihan saman kokoista ei löytynyt helposti vaan kymmenen litraa pienempi. Se ei haittaa sillä sekin hoitaa asiansa. Veneellä vanhan pöntön luo, ankkurinaru irti ja kiinni uuteen pönttöön. Samalla vesijohtoa vedettiin hieman selälle päin syvempään ettei syksymmällä, vedenkorkeuden laskiessa, ottaisi kiinni pohjasedimenttiin. Joka tunnetusti on hiesua. Se ei ole hyväksi pumpun siivikolle. Järven vedenkorkeuden vaihtelu on noin 60 senttimetriä, keskimäärin, mikä on huomioitava. Kanadanmajavat rules. Niitä on esiintynyt Hanhijärven ja Yläenonveden välisessä joessa. Todistetusti.

 
Vanha kellukepönttö oli hauraampaa kuin lasi. Kopauttamalla säleiksi. Tosin päälärin iästä ei ole tietoa.
 
Uusi, pienempi pönttö, hoitelee tehtäviään oikeanpuolisen päivänvarjon oikealla puolella. Noin 20 metriä rannasta. Syvyyttä sillä kohtaa noin 2,5 - 3 metriä.

Asiaa pitää seurata
Hankittu pönttö on ostettu paikallisesta Salesta. Toivoakseni se toimii koko kesän ja jälleen ensi suvena myös. Asiasta oppineena pönttöä säilytetään talven ajan sisätilassa vajassa eikä kivenkolossa rantapenkereellä. Uskoisin että auringonvalo oli haperruttanut entisen putkikellukepöntön. Alkuperäinen, vuosikymmeniä vanha muoviputki on toiminut moitteitta kuten myös sen pohjaventtiili. Joskus on tehty hyvää auringonvaloa ja vettä sietävää putkea.

Pönttökellukekausi saattaa päättyä
Tontilla kasvaa nuoria soukkia haapoja useita. Niistä on varaa karsia tarpeeseen. Tarvitaan noin 4 - 5 metriä pitkä runko jonka alapää on teroitettu. Sen kun junttaa pohjaan niin siihen voi myös sitoa vesijohdon. Ensimmäisenä suvena haapa ei edes kuole kunhan sen katkaistuun latvaan jättää pari vehreää oksaa. Talveksi riun voi säilöä vajan takaseinälle. Siinä se menehtyy mutta on vielä kovaa puuta ainakin seuraavan kesän.
 
Jyrkkä rinne
Varmaan pumpun korvaisi ihan hyvin sankokin, kuten aikoinaan oli, mutta rinne on jyrkkä sekä rantaan että parkkipaikalle ylämäkeen. Toki olen siihenkin raput puusta rakentanut kulkemisen helpottamiseksi. Silloin kun oli ikää vasta alle 50 vuotta asia ei tullut edes mieleen että olisi tarvittu jotkin portaat. Nyt on portaita useammassa paikassa sekä pidempi kiertoreitti pyörätuolilla asioiville ja huonojalkaisille. Myöhemmin lisäsin portaisiin myös kaiteet. Vanhaksi ja kankeaksi ei kannattaisi tulla. Eikä se juuri lohduta että läheisetkin ovat samaa mieltä.

Iltausva leijuu järven yllä. Vesi on lämpimämpää kuin ilma. Oikealla tököttää ulpukan kukkavarsi.

Ulpukan lisäksi
Järvellä kukkii, joskus lähes samaan aikaan, kolme lummelajia: suomenlumme, pohjanlumme ja isolumme. Ovat merkittävän erikokoisia. Olen niitä kuvannut. Pitänee saada tähänkin malliksi. Ne löytyvät eri paikoista vastarannan puolelta.

Muita vesikasveja
Siimapalpakko, onneksi, kasvaa suhteellisen harvana. Uistellessa vähäinen riesa. Järviruoko kasvaa suurina, tiheinä esiintyminä paikoitellen rantavesissä. Muualla rannoilla tavanomaista kaislikkoa. Järviruoko saattaa syrjäyttää kaislan ajan kuluessa. Vesitatar kasvaa rannan tuntumassa sihteellisen harvana eikä ole juuri haitaksi kalastaessa heittoustimella. Nuottaruohoa kasvaa ihan uimapaikan vieressä. Muitakin vesikasveja on mutta en ollut biologian tunnilla kovin aktiivinen aikoinaan. Kurjenmiekka kasvaa, lumpeiden jälkeen, järven toiseksi komeinpana kukkana rantakivien välissä ihan laiturin vieressä. Järvi on varsin karu, vaikka pääosin, matala. 
 
Järven tulevaisuus
Toivottavasti vähäravinteinen tilanne on pysyvä. Ehkä niin pysyykin sillä maanviljelys on vähentynyt alueella ja peltoja on metsitetty. Nykyisin metsiä ei juurikaan lannoiteta. Siitä oli, aikoinaan, hankaluutta valumavesien muodossa. Osa järven rannoista kasvaa sammalta mutta ei vielä soistumista ole ilmennyt. Jos kuljette Enonkoskelta pohjoisen suuntaan niin tämän järven länsipää näkyy oikealla muutama kilometri Enonkosken kuntakeskuksesta Heinävedelle mennessä. Käytännössä tämä, kuten muutama muukin järvi, ovat Saimaan saaressa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti