Menee mainostamiseksi
Luin Motouutisista uudemman mallisen älylaturin toiminnoista. Jos juttu pitää kutinsa kaikilta osin niin on olemassa älylaturi kaikkien erilaisten akkutyyppien lataamiseen niin että ei tarvitse perehtyä, joskus monimutkaisiinkin, laturin eri toimintoihin. Myös napaisuus on tälle laturimallille yhdentekevä, väitetään. Sopinee siis sohlaajallekin. Tunnistaa erilaiset akut ja valitsee automaattisesti oikean lataustoiminnon. Muuta ei käyttäjältään vaadita kuin laittaa hauenleuat napoihin ja töpselin pistorasiaan.
Paljon luvattu
Kuten monessa akkulaturissa on jo ollutkin eli elvytystoiminto joka voi herättää huonosti huolletun akun kierrätyksen kauhuilta. Toki ei varmasti kaikkia laiminlyötyjä akkuja saa ylösnousemukseen. Lopuksi kaikki akut kuolevat ennemmin tai myöhemmin. Kelpaavat, sentään, kierrätykseen. Ennen ne heitettiin verstaan taa metsänrajaan. Akut itselläni ovat edesmenneet, hyvästä huollosta huolimatta, kolmen - viiden ajokauden jälkeen. Kauniisti sanottu mutta joskus käy niin että akun kyvyt loppuvat kesken matkan. Tyypillisesti alkukesästä. Silloin prätkän akut ovatkin kalliimmillaan.
Yhteistyöhaluinen
Mainostetun laturin voi sovittaa toimimaan älypuhelimen kanssa. Ei siis tarvitse könytä autotalliin tai vastaavaan pyöränsäilytyspaikkaan vaan voi seurata etänä laturin ja akun yhteistyötä ja tehdä joitakin säätöjä.
Joskus vanhakin akku voi herätä. Olen nähnyt pari kertaa moisen tempun enoni autokorjaamolla: otetaan yksi ehyt, täynnä virtaa oleva akku, kaksi kaapelia joilla yhdistetään "kuollut" akku elävän akun kanssa yhteen hetkeksi. Sitten laitetaan akkulaturi lataamaan äreällä virtapulssilla herätettyä akkua. Ainakin vaikutti siltä että onnistui. Jonkinlainen riski on olemassa että toinen akku räjähtää silmille eli herätys on äkkinäinen ja erittäinkin kivulias. Myöskään akusta ladattaessa purkautuva kaasu ei ole terveellistä. Tapahtui kuusikymmentäluvulla. Akkua pitäisi ladata paikassa jossa on ilmanvaihtoa.
Latureita itsellä
Useimpia niistä on mainittu älylatureiksi jo vuosikymmenet. Älykkyys on hyvä myyntivaltti. Nyt älyjä on taloudessa kolme: viimeksi tullut on vasta vajaat vuotta vanha ja se tuli akkukaupan mukana kun ostin litiumakun 1400 Guzziin ja on saman merkkinen kuin akkukin. Siksi vaikuttaa luotettavalta vaikka hinta oli, mielestäni, edullinen. Muutaman latauksen tehnyt sekä litiumakulle että perinteisimmille akuille. Käytettäessä pitää olla huolellinen että ymmärtää laittaa juuri halutun toiminnon päälle. Lisäksi on tavanomainen, mutta aikanaan arvokas, väitetysti laatulaturi pelkästään lyijy-happo-akuille. Sitten on vielä yksi nk. ylläpitolaturi joka oli edullinen hankinta. Se on ollut mökkikäytössä, hieman nuhraantunut ja tarkoitettu lähinnä veneen sähköperämoottorin akun lataamiseen. Siinä ei varsinaista ylläpitoa tarvita kunhan akun saa ladattua kohtuullisen täyteen ennen seuraavaa käyttökertaa. Toki veneessä on lisäksi anatomisesti toimivat airot ja mela, äyskäri, ankkuri ja pohjatulppa varusteina. Akut olen standardoinut kolmeen ryhmään: mp-akut, 2kpl, jotka, keskenään, ovat identtisiä lyijyakkuja eli voi vaihtaa akkuja päikseen pyörästä toiseen. Isommat akut, 3kpl, ovat veneeseen, autoon ja yksi varalla ja kulkee talouden pakettiauton tavaratilassa. Ja sitten mainittu litiumakku.
Tämän "kiinalaisen" akkulaturin sain "kylkiäisenä" kun hankin vajaa vuosi sitten 1400 GTS:n litiumakun. Kesä meni murheitta. Ainoa käyttökerta kuvassa.
Ainoa litiumakkuni
Täyttää kohta vuoden tätä kirjoitettaessa. Ostin kokeeksi koska tulkitsin 1400 Guzzin laturin toimittavan riittävän korkeaa jännitettä. Kun akku on latautunut niin laturi pudottaa tuottamaansa jännitettä eli ei "keitä" akkua. Moottorin käynnistys käy varsin hätäisesti. Edellisellä, jo hieman ikääntyneellä lyijyakulla, Yuasa-merkkinen, käynnistysmoottori ikään kuin empi ennen kuin pyöräytti koneen käyntiin.
Litiumakkukin pelaa, kuulemma, uistelussa. Ei vain saa päästää tyhjäksi. (Osassa litiumakkuja on tehonäyttö joka varoittaa ylipurkauksesta.) Pitää hankkia vain iso litiumakku tai pari pienempää, keskenään samanlaista, ja kytkeä ne rinnan. Sellaisilla lienee arvoa. Ehkä kanniskelen vielä lyijyakkua veneeseen ja otan mukaan ulkokäyttöön tarkoitetun jatkojohtokelan jolla lataan akkua veneessä ylläpitolaturilla yön yli. Vuori tulee Mooseksen luo.
Omalla verstaalla, Kerholla tai matkalla
Koska yllä olevassa kuvassa on nykyinen älylaturini, parin muun ohessa, niin en nyt ihan hetikään ryhdy uutta ostamaan. Tämä kulkee 1400:n matkassa ja on pienikokoinen. Toiminnot sekä 6V että 12V lyijyakuille sekä 12V litiumakulle. Kuten näkyy niin siinä on muutama tiedonjyvä eli yksi valo-osasto kertoo onko akku ylipäätään ladattavissa. (Vihreä palaa, ok.) Valintapainikkeesta (MODE) saa vaihdettua tunnelmaa minkä akkutyypin ja -koon suhteen pelataan. Elvytystoimintokin on. Viimeksi oikealla akun lataustilan ilmaisin. On siinä joitain muitakin toimintoja joita en ole, ainakaan vielä, tarvinnut.
Seuraavaksi tarvittava akku
Se on California 1000 Adamantin akku (Yuasa lyijyakku sekin. Made in China.) joka vuorottelee eri pyörien välillä, tarvittaessa. 16Ah. Neljäs kesä odotuksissa. Latasin sitä vain hetken. Laturi ilmoitti että täynnä on. Samaa näytti volttimittari. Kaverilla, samalla verstaalla, on kuormitusmittari. Saa tehdä akulleni testin. Jos on hyvä, paras ei tarvitse olla, käytän akkua jo, mahdollisesti, huhtikuussa. Jos on kaunis, kuulas kevätpäivä niin ajelen Viljakkalaan Bistro Viljattareen kahville ja leivokselle. Sieltä löytyy ikäistäni juttuseuraa. Just niukasti sen verran kaukana etteivät ole sukua. Ehkä. Kolmipyöräisellä ei ole niin nuukaa jos maaseututeillä on hiekkaa talven jäljiltä tai savea ja lehmänlantaa isäntien koneista.
California 1000-mallissa, uutena, oli iso autotyypin akku, tuplasti isompi ja yli kaksi kertaa painavampi ja kalliimpi kuin nykyinen. Olen sen koon tarvetta pohtinut. Onko pyritty lyhyiden matkojen sammutus-käynnistys-syklien haittojen eliminointiin suurella tehosisällöllä vai pelkästään käynnistysmoottorin ruokkimiseen riittävällä teholla. Kuitenkin kävi niin että juurikin pätkäajossa että voima loppui. Toki tuuppaamalla käynnistyi. Kolmosvaihteella. Vaihdettuani suositusakun pikkuakuksi huomasin että se on aina täydempänä kuin alkuperäiskokoinen. Pyörässäni on jännite- eli volttimittari. Siitä selvisi että paremmin hengissä pysyvä akku onkin se pienempi. Amppeerimittari olisi aktiivinen näytössään sillä se kertoo heti onko purkausta vai latausta. Mutta kalliimpi ja hieman hankalampi johdottaa. Kerrottakoon että laturi ja säädin olivat koko ajan kunnossa ja ovat vieläkin. Johtoliittimet vaativat tarkistuksia säännöllisesti.
Kerholla
Talon puolesta on yksi, uudehko Ctek, jossa on runsaasti toimintoja. Saattaa tulla jonoa huhtikuussa akkujen lataukseen. Olen esitelmöinyt latureista ja niiden lataamisesta talvikaudella jäsenille. Huonosti on mennyt tieto perille. Pitävät akkua heti syyskuusta alkaen toukokuulle asti latauksessa ja niin että akkukaapelit ovat kiinni koko talven. Ledit vain vilkkuvat kerhon pyörävaraston hämärässä. Keväällä, virta-avainta kääntäessä, ei aina edes valon pilkahdusta näy. Vaan eivät usko. Yksi jo minulle suuttuikin kun asiasta huomautin että tarpeettomasti, erityisesti pienen akun, jatkuvaa ylläpitolatausta pitää välttää. Niin, hänen viime vuonna aivan uuden pyöränsä, akku irtisanoutui. Suositin että kun menee amerikanpyöräkauppaan samalla ilmeellä niin saa akun takuuseen. Sano että motomatti käski. Lyijyakulle riittää että kaksi - kolme kertaa talven aikana kun lataa, akku irrotettuna pyörän virtapiiristä, akun täyteen niin ei tule jatkuvaa, keskenään vaihtuvaa, purku - lataussykliä. Näitä syklejä akku sietää aikansa mutta kun homma on jatkuvaa niin vanhenemista tapahtuu vilkkaammin. Ja aina joukossa voi olla huono akkuyksilö.
Tavallinen lataus lyijyakulle silloin tällöin on hyväksi jos akku ei ole käytössä eli irti ajoneuvon virtapiiristä. Pari kertaa talveen. Ei tule montaa purku-lataus-sykliä ja akku pysyy täytenä. Litiumakku ei tarvitse sitäkään. Tai ei ainakaan se joka minulla on. Laajemmassa mitassa olen kokeneempien tiedon varassa mutta nyt oppi on jo alkanut omakohtaisesti. Jatkuu jos ikää piisaa.
Turha "ladata" pyörän virtapiirejä
Ja mikä tärkeintä ladatessa: akku irti pyörän virtapiiristä. Tämä järkyttää monia. Eivät uskalla irrottaa koska "säädöt" voivat muuttua. En tiedä mitkä säädöt amerikanpyörästä menevät sellaisiksi etteikö niitä voisi palauttaa. Itse ainakin asetan halutut arvot moderneinpaan Guzziini hetken aikaa nappeja painelemalla. Ohjekirjassa on ohjeet ja logiikan oppii melko helposti. Mutta kyllä keväällä taas kuulee, nuorilta miehiltä, että akku on kunnossa vaikka oli laturissa koko talven ja kaapelit kiinni pyörän sähköjärjestelmään. No. syklit eivät vain vielä tulleet täyteen. Myöskään esitelmääni litiumakuista ja niiden eroista keskenään ja eri tyyppisiin lyijyakkuihin ei haluta kuunnella. Kauppiaiden vietävissä ovat.
Varashälytin ja ympäristö
Siihen myös tukeudutaan. Että kun on varashälytin niin pyörä on paremmin turvassa ja siksi akku pitää olla kiinni pyörässä ja kun akku on kiinni siitä kuluu sähköä ja sen takia pitää olla laturi. Kerhollakin, näköjään. No, toki, ajokaudella, pyörä on muualla eli jopa ulkoilmassa. Silloin ymmärrän hälyttimen ja käynnistys- tai ajoneston tarpeen. Toki ilkivallalta ei sekään täysin suojaa. Nuorisolla tai muuten päästään vikaantuneilla, voi olla taipumus pukata pyörä nurin. Omaa pyörääni on muutaman kerran siirretty siksi että parkkiruutu vapautuu autolle. 1400 Californiaa tuskin kukaan, ainakaan yksin, lähde siirtämään parkkiruudusta kun se on ohjauslukossa. Pääosin säilytän pyöriäni, ajokaudella, joko taloyhtiön tallissa tai Kerholla lukkojen takana.
Litiumakun pitäminen virtapiirissä jatkuvasti
Toki siihen voi kytkeä ylläpitolaturin. Se vain ei aina ole mahdollista. Kokemuksesta tiedän että muutaman päivän seisominen litiumakulle ei kummoisia tee vaikka pyörä hieman virtaa nieleekin seisoessaan. Mutta jos tiedän tai edes oletan että pysäköinti kestää useamman päivän tai viikkoja niin tulen laittamaan pääkytkimen akkukaapeliin. Vaikka ei yhden ruuvin avaaminen akunnavasta sekään iso homma ole. Helppo kääntää virta pois pyärän kuluttavista virtapiireistä ja kytkin on piilossa satulan alla. Pyörässäni on myös sähkön ulosottoja: ns. tupakansytytinliitin ja kaksi USB:tä sekä erillinen akkulaturin liitin sekä leditoimiset sumuvalot joihin virta tulee oman sulakkeensa kautta. Tarpeellinen kun syyspimeällä pystyttää telttaa tai muutoin tarvitsee valoa.
Sähkön ulosotot hyvin ulottuvissa ohjaustangon keskikohdalla. Merkkivalo syttyy kun virtaa kulkee.
Akun koko
Matkapyörissä, yleensä, on isohkot akut. 16Ah - 30Ah. Riippuu moottorityypistä kuinka raskas se on pyöräyttää käyntiin. Isot V2:set tarvitsevat puhtia. Guzzeista tiedän että 950cc (1000cc) -koneisen pyörän akkukoko oli varsin suuri, juurikin tuo 30Ah. Nyttemmin 1380cc (1400cc) kone käyttää 16Ah akkua. Nykyään ovat siis pienempiä. Johtunee, ehkä, käynnistinmoottorien paremmasta tehotuotosta. Mutta melko varmaan siitä että digitaalisesti ohjattu moottori herää helpommin, säätilasta riippumatta, verrattuna kaasutinpyöriin.
Kauppias on eri mieltä
Ääni nousi ja ilme tummeni kun esitin edelläolevaa "teoriaani" akku- ja laturikaupassa. Eihän se ole hänen etujensa mukaista. Kun kaikille pitää myydä akun jatkuvaan ylläpitoon oma, pyöräkohtainen laturinsa niin se kyllä on hyvä bisnes. Ennen on pärjätty että Kerhon kimppalaturi kiertää pyörältä tai akulta toiselle. Yhden yön yli tehty lataus kyllä täyttää ehyen lyijyakun jonka kaapelit on kytketty irti pyörän sähköjärjestelmästä. Sitten kahden - kolmen kuukauden jälkeen uusinta. Jos sitäkään. Akun kunnosta saa osittaisen kuntotiedon yleismittarillakin. Toki purkaustehon mittaus kertoo vasta totuuden. Harvemmalla on sellainen mittari. Pitää mennä akkuliikkeeseen mittauttaamaan tai jollekin mc-kerholle. Autokorjaamoissakin lienee moinen laite. Vähintään toinen akkukaapeleista pitää olla irrotettu mittauksen aikana ettei mahdollisesti syntyvä pulssi mittauksen lopussa kohtele elektroniikkaa huonosti.
Akun vaihtamisen henkinen raskaus
Sitä olen ihmetellyt että huonoa ja/tai jo ikääntynyttä akkua halutaan elvyttää keväisin. Sitten pyörä käyntiin. Kohta soi puhelin: olen senjasen kahvion pihassa. Voitko tulla jelppaamaan? Nykypyörät eivät kaikki lähde työntökäynnistyksellä käyntiin koska alussa pyörän keskusyksikön tehtävä on syynätä että kaikki on valmista käynnistystä varten kun virta käännetään päälle. Jos siihen ei ole virtaa niin ei tapahdu käynnistystäkään, ei jyrkkään alamäkeenkään.
Apuvirran antaminen
Ennenvanhaan se tehtiin niin että välikaapeleilla tarjottiin virtaa toisesta akusta ja pyörä käynnistyi apuvirran ansiosta. Sen jälkeen pyörän oma laturi huolehtii virrasta. Pyörää ei pidä sammuttaa ennen kuin perillä.
Nykyään voi virtaa antaa toisesta akusta toiseen kunhan vältetään jyrkkiä jännitevaihteluita. Edelleen onnistuu siten että vastaanottavasta akusta irrotetaan toinen kaapeleista. Ei ole väliksi kumpi. Kunhan pyörän oma virtapiiri on poikki. Välijohdoilla siirretään sähköä toimivasta akusta tyhjään akkuun. Kannattaa seurata akkujen lämpötilaa ja pullistumista toimenpiteen aikana. Lämpö ei saisi nousta merkittävästi eikä pullistua lainkaan. Jonkilainen räjähdysvaarakin on olemassa sillä akkuhaposta irtoaa kaasua kun ladataan suurella teholla kuten tässä menetelmässä tapahtuu. Nykyakut ovat umpinaisia.
Vajaaksi käyneen litiumakun apuvirroitus
Tästä ei ole, vielä, kokemusta. Siksi en sitä suorittaisi. Ei ainakaan lyijyakun ja litiumakun välillä. Toimisin samalla tavalla kuin loppuun kuluneen lyijyakun kanssa eli hankkisin paikalle uuden akun mikäli vika on varman päälle todettu olevan akussa. Jos ei ole selvillä miksi akku on, yllättäen, tyhjentynyt niin voi epäillä vikaa ajoneuvossa mutta myös itse akussa.
Nykypyörän seisottaminen
Akku kun on kiinni pyörän virtapiirissä niin sähköä kuluu hiljalleen. Omassa pyörässäni, jo ikääntyneessä mutta siistikuntoisessa, 8v. täyttäneessä California 1400:ssa pyörän järjestelmän ilmoitetaan kuluttavan sähköä vaikka avaimet olisivat eteisessä piirongin päällä. Sille suositellaan että jos seisonta kestää yli kaksi viikkoa, pitää toinen akkukaapeleista irrottaa. Siitä seuraa pieni vaiva: pyörän keskusyksikkö unohtaa osan henkilökohtaisista asetuksista. Näin olen kuullut olevan tilanteen eräissä muissakin pyörissä. Omistajan käsikirjasta löytyy pyöräkohtaiset ohjeet. Pyörä on kuitenkin, akkukaapelin kiinnityksen jälkeen, täysin ajokuntoinen mutta ne pikku mukavuusasiat pitää pyörän käyttöliittymän kautta naputella uudelleen halutuiksi. Nykyinen pyöräni litiumakku on vasta yhden kokonaisen kesän eli reilut 8000 kilometriä vanhentunut.
Ainoa Kerhossa
Olen se jolla on porukan ainoa litiumakku käytössä. Toistaiseksi. En tiedä mitä takanapäin siitä ovat mieltä mutta jos käy niin että akku kestää yli kolme ajokautta olen jo voiton puolella verrattuna useampaankin saman kokoiseen lyijyakkuun. Saatikka jos tulee viisikin vuotta täyteen. Lisäksi pyörä on nyt kevyempi ponnistaa sivutuelta pystyyn kun litiumakku ei paina juuri mitään. Talvilatausta litiumakku ei tarvitse koska siinä ei ole sisäistä purkautumista eikä vaadi viileässä säilytystä. 1400 Guzzissa akku on kovin korkealla heti satulan alla. Muissa pyörissäni akku on mahdollisimman alhaalla. Tonninelisatasessa litiumakku on koko suven kiinni pyörän virtapiirissä jos sillä ajetaan säännöllisesti. Aina ei näin ole ollut. Oli, taannoin, muun matkailun vuoksi, heinäkuu ajamatonta ja johtimet irti. Jännite ei ollut merkittävästi pudonnut.
Kumpi akkutyyppi valita
Se on yksinkertainen asia sillä, joidenkin väitteiden perusteella, litiumakku ei toimi lyijyakkupyörässä. Se lienee todennäköistäkin. Uudemmissa, kuten tässä mainitussa pyörässä siihen on kuitenkin mahdollisuus. Sen jännitteensäädin vaikuttaa tunnistavan että ei ole enää lyijyakku käytössä ja pitää latausjännitettä himpun nostaa. Havainnot tein itse laina-akun kera ja mittaamalla kulloisenkin jännitteen. Uskoisin että nykypyörissä on jo useissa vastaava mahdollisuus. Tieto löytynee ohjekirjoista, netistä tai myyjältä. Kaksi viimeistä lienevät epävarmimpia lähteitä.
Akkutyyppien keskinäiset erot
Katseella ei, ainakaan akkutilassa olevaa akkua, voine varman päälle tyypittää. Mutta jossain siinäkin mainitaan tyyppi jos saa sen näkyviin. Irtonaisten akkujen vertailu on helppoa: lyijyakku painaa, no, niinkuin lyijy, kun litiumakku ei paina kuin murto-osan lyijyllisen painosta. Koot ja ulkonäkö ovat useinkin samanlaisia. Mainittakoon että litiumakussa ei ole tehoa kuin murto-osa siitä kuin on lyijyakussa. Sen ominaisuus on luovuttaa energiansa nopeasti ja suurella virran määrällä. Oman pyöräni akussa on sen toiminnalle näyttö kuten myös mittaristossa. Käynnistyksen jälkeen akku latautuu täyteen viimeistään muutaman kilometrin matkalla tai jo ajokamppeita pukiessa. Siksi siitä on tullut hyvä akku käynnistykseen mutta vaikka on kevyt niin en sähköperämoottorin voimanlähteeksi sitä ottaisi. Sillä ei lataamatta pitkälle järven selkää kyntäisi. Virranantonsa tehokkuuden vuoksi myös sähkömoottori voisi ottaa nokkiinsa. Käynnistinmoottori ei ota sillä sehän ei käy kerrallaan kuin hetken. Ei ehdi kuumenemaan. Litiumakkua ei voi kytkeä yhteen, ei sarjaan eikä rinnan lyijyakun kanssa. Sitä en tiedä kumpi pamahtaisi siinä tilanteessa mutta veikkaisin lyijyllistä. Se kun on lepojännitteeltään alhaisemman lukeman omaava eli vastaanottajan asemassa. Toivottavasti opin asiasta lisää tai joku paremmin asiaa tunteva voi selittää tarkemmin. Mutta, toistaiseksi, menen näillä opeilla. Ei ainakaan riko mitään.
Tunteella
Olen huomannut että akkuhin liittyy tunnekysymyksiä. Eikä pelkästään silloin kun keväällä ei ole akussa voimaa vaikka ulkona on hieno ajosää. Joskus huhtikuussa, Kerholla, aurinkoisena lauantaiaamupäivänä, on pyörien ensikäynnistelijöitä paikalla. Käyn seuraamassa spektaakkelia kun pyöriä siirretään ulkotiloihin ja ryhdytään käynnistelemään. Jo yli 30 vuoden kokemuksella. Toisilla pyörä lähtee toimimaan napista painamalla, toisilla ei aina. Sitten on vanhemmat kaasutinpyörät. Kaasuttimet ovat päässeet kuivahtamaan talven aikana lämpimässä säilytystilassa. Satunnaisia poksahduksia käynnistettäessä mutta kun kaasuttimiin ja niiden suuttimiin on kertynyt sakkaa polttoaineen haihtumisen vuoksi, olisi syytä puhdistaa kohokammiot ja suuttimet. Siinäpä motivoivaa puuhastelua kevään aurinkoisessa säässä kun kaverit kertovat lähtevänsä ajelulle.
Itse en ole apuakkua tarvinnut kuin taskulampputoimintoon ja puhelimen lataukseen kolmen viimeisen vuoden aikana. Mutta muutamaa muuta olen jelpannut. Yksi ei ollut tyytyväinen kun totesin omistajalle että ei ole apuakusta nyt apua sillä startti oli rikki. Siitä hän hieman hermostui ja suunnitteli tilaavansa kuljetuksen. Kerroin että ehkä ei tarvitse että tuupataanpa pyörä käyntiin. Lähtihän se, muutoin ehjä peli. Kehotin pysähtymään mäen päälle jos tarvitsee reissun aikana sammuttaa. Tankatessa voi tulla ongelma jos on virta-avaimella avattava tankin korkki. Jos ei ole vara-avain matkassa.
Miten toimia kaasutinpyörän talvisäilytyksessä
Kerran kuussa olen avannut bensiinihanan viideksi - kymmeneksi minuutiksi, seurannut ettei tule valumia ulospäin ja sulkenut hanan. Siis muutaman kerran talvessa. Näin ei polttoaine sakkaannu kovin voimakkaasti kohokammioissa ja tiivisteet pysyvät kunnossa. Keväällä laakista käyntiin. Toki ensin, päivä - pari aikaisemmin, tippakannulla tulpanreiästä luraus öljyä mäntien päälle. Jotka eivät halua savua niin moottorisahabensiiniin tarkoitettu 2-tahtiöljy toimii samassa asiassa eikä juurikaan käryä. Siinä ohessa, mutta harvemmin, ladannut akunkin.
Säilytysaineet polttoaineessa
Sellaista kannattaa käyttää silloin kun säilytys on pitkä eikä pyörän luo pääse tai kykene. Kaasuttimet olisi kuitenkin parempi laskea ennen säilytystä tyhjiksi. Kohokammioiden pohjissa on kierteelliset tyhjennysproput. Nykybensiinissä on paljon kuiva-ainetta ja se voi tukkia pieniä suuttimia kun kevyemmät jakeet haihtuvat pois. Varsinkin jos säilytetään lämpimässä. Kaasutinpyörä on lievä paloriski.
Ruiskuvehkeet
Niissä on lähes umpinainen polttoainejärjestelmä. Oikeastaan mitään ei pääse haihtumaan yhden talven aikana. Säilytysainetta voi toki laittaa ja hieman käyttää moottoria että se leviää kaikkialle. Silloin on kaksikertaistanut kevätkäynnistyksen varmuuden. Pitkässä säilytyksessä, siis vuosien ajan, olisi syytä käynnistellä pari kertaa vuoteen. Silloin tiivisteet pysyvät kunnossa eikä polttoainelaitteet vioitu. Ruiskupyörissä tankki talvisäilytyksessä on täydehkö. Jos ei ole tankissa bensaa jäävät imusuodatin, pumppu moottoreineen, kumikalvoinen paineensäädin ja polttoainesuodatin kuiviksi niin voi tapahtua jumiintumista ja sakkautumista.
Laitetaan virta päälle ja kuunnellaan. Jos kuuluu, pumpun äänen ohella, rutisevaa ääntä niin polttoaineen seassa on kaasumaisia komponentteja. Napsutellaan tappokatkaisimesta niin että pumppu käynnistyy jälleen. Niin monta kertaa että rutina loppuu ja pumpun käyntiääni on normaali. Toimii sekä ulkoisilla että tankin sisäisillä ruiskutussysteemeissä. Sen jälkeen voi yrittää kevään ensimmäistä "luontoääntä" kuuluviin painamalla starttinappia.
Nykymotoristi
Ei juurikaan kajoa pyöränsä tekniikkaan. Toimittaa syksyllä pyöränsä hyvissä ajoin tilattuun talvisäilytykseen johon sisältyy keväthuolto eli kunhan vain, maksettuaan, hakee toimivan laitteen alleen. Säästyy ikäviltä teknisiltä yksityiskohdilta. Omalla kohdalla kaksi asiaa motivoi: eläkkeen riittämättömyys ja itsessä oleva nuukuus. Kuten on sanottu: rahan puute aiheuttaa pakkoliikkeitä. Toisaalta oppii paljon asioita kun itse tekee. Mutta ei hosumalla. Videoita on netti väärällään asiasta kuin asiasta ja kirjallisuutta aiheesta on ollut tarjolla sitäkin pidempään.
Halvat akut
Ei tietenkään ihan aina päde mutta hinta kertoo akusta jo
jotain. Oikein halpa akku on jo usein vanhentunut. Usein siksi että ovat
hapotettu jo paljon aiemmin, jopa tehtaalla tai maahantuojalla
valmiiksi, eikä niitä ole kunnossapidetty lataamalla muutaman kuukauden välein. Kymmenien
vuosien aikana on tullut havaituksi että halpisakku käy hyvin myyntipyörään
mutta käyttöpyörässä se vain aiheuttaa harmia.
Ympäristön mielenkiinto
Kaverini joskus sanoi että olo on kuin olisi torilla töissä. Tarkoitti pikku pyöräremonttiaan yleisellä paikalla. Pari vuotta sitten kävi itselleni niin että kun tein lähtöä Kolmostien varrelta, Metsäkylän Shelliltä, ihan terassin vierestä, lähti kytkinvaijerin alapäästä nippa irti. Vika oli helppo todentaa. Siinä sitten polvillani ruuvailin vaijerin alapään säätöruuvin irti kiinnikkeestään ja ryhdyin laittamaan ruuvattavaa nippaa kiinni uudelleen. Siis ei mitään ihmeellistä asiassa. Mutta yleisöä oli. Huutelua kahvion terassilta ja alistavia arvioita pyöräni yleisestä kunnosta ja merkistä. Eräs herra tuli luokseni ja sanoi tietävänsä sellaisen korjaamon missä homma hoituisi helposti. Kysyin, ihan mielenkiinnosta, että missä sellainen verstas on niin hän kertoi oman Verstaani silloisen osoitteen. Sanoin olevani sinne päin menossa kunhan saan vaijerin toimintakuntoon koska minulla on kyseisellä verstaalla jonkin verran hommia rästissä. Ei edes näkemiin sanonut. Eikä ole näkynyt. Pitääkin ennen ajokautta syynätä em. vaijerinipan kireys koska se on edellisen huoltisasennuksen jäljiltä. Tyypillisesti käytän ruuvinippoja niissä pyörissä joihin ei saa sopivia alkuperäisvaijereita tai ne eivät tekemieni rakennemuutosten vuoksi riitä pituuksiltaan. Ehkäpä teen täysin uudet vaijerit varalle. Sitä varten talvi on että ehtii kaikenlaista. Stormille tulee asiaa. Tai jos nipoista on pulaa niin tämäkin setti kelpaa eikä ole hinnan kiroissa. Ei vie paljon tilaa.
Poliisitkin kiinnostuivat
Samaisella trikellä olin tulossa Nummijärveltä kokoontumisesta kun, melko lähellä residenssiäni, siirryin pois pääväylätä moottoritien ramppia, kun toinen vetävistä kaasuvaijereista katkesi. Kaarsin tyylikkäästi nurmikkoiselle pientareelle parin metrin päähän ajoväylästä ja ryhdyin lyhentämään kaasuvaijerin kuorta saman verran kuin vaijerista oli kadonnut mittaa. (Laitan aina ylipitkät vaijerit sillä luontaisesti ne, ajan kanssa, näin lyhentyvät.) Siinä askaroidessani poliisipartio pysähtyi autoineen, myös pientareelle taakseni, vilkuvalot päällä ja sanoivat hieman jyrkästi että pyörä on siirrettävä välittömästi pois paikalta. Sanoin niin tapahtuvan kunhan saan nipan kiinni vaijerin päähän ja jatkan aivan välittömästi sillä en jaksaisi työntää pyörää muun liikenteen vauhtia. Selitys ei oikein kelvannut ja ymmärsin että he tilaavat hinausauton minun laskuuni. Näpersin siinä koko ajan ja sujautin korjatun vaijerin takaisin kehälleen. Painoin kypärän päähäni sekä starttinappia ja toivottelin hyvät päivänjatkot. Olipa kerrankin turvallista puuhailla tien laidassa. Koko juttu kaasutinmuutoksesta neljällä vaijerilla toimivaksi.
Autolla kulkevat poliisit ajavat silloin tällöin perässäni kun olen trikellä liikkeellä. Arvatenkin hankkivat tietoni ja ajoneuvon tiedot rekisterinumeron perusteella. Eivät ole kiinnostuneita pitkään. Silloin kun trikeni oli uusi oli kiinnostusta enemmänkin. Mp-poliisi ei seuraa vaan ajaa ohi ja eteen ja viittaa tien levikkeelle. Sitten tutkitaan. Hyvä kun tutkivat. Tulee aina vahvistus siitä että trikeni on edelleen laillinen. Kuljen paljon Tampereen ja Ylöjärven väliä moottoripyörilläni ajokauden aikana. Siksi niiden laillisuutta tavallista useammin tarkistetaan. Muutoin ajelen vanhalla Dacialla. Siihen ei ole ollut kellään kiinnostusta.
Autoliiton jäsenyys
Moni on suositellut sillä silloin saa ammattiapua kun vika yllättää tai, yleensä, kuljetuksen korjaamolle jos ajoneuvo on jäänyt vian vuoksi tien laitaan. Toistaiseksi en ole tarvinnut. Joskus on mennyt toistakin vuorokautta vikaa korjatessa ennen kuin matka on jatkunut. Toisaalta, osaaminen, kaluston perusteellinen tuntemus ja eläkeläisen laajennut ajantaju puoltavat omatoimista pelastautumista.
Nyt kun on nk. täysiaikainen motoristi, ei tarvitse laskea tunteja tai sitä että jää jostain paitsi kun monet asiat ovat päätettävissä ihan hetkessä tai jättää hautumaan tulevaisuutta ajatellen. Minusta saa helposti ajeluseuraa. Paikallistapahtumissa käyn melko usein ja joissain, valituissa, kokoontumisissa. Usein kutsukokoontumisissa jotka eivät ole ulkopuolisille tarkoitettu. Monet prätkäporukat kokoontuvat myös talvella. Sellaiseenkin olen menossa maaliskuussa -24. Tosin autolla. Mutta kyllä siellä prätkistäkin puhutaan.
Harkittu määrä työkaluja
Sekä tieto miten niitä käytetään. Molemmat asiat ovat, kaikissa pyörissäni, mukana. Siis melko iso valikoima työvälineitä "personoituina" kunkin pyörän mahdollisten häiriöiden varalle ja tieto miten mikin vehje toimii. Kokoontumisissa niitä on harvakseltaan tarvittu muiden pyörien korjaamiseen tai auttamiseen. Aina ei voi auttaa eikä kaikki halukaan apua. Ovat suorastaan epäluuloisia vaikuttimieni suhteen kun apua tarjoan. Mutta kyllä käynnistysapua tullaan pyytämään kun akku on päässyt tyhjäksi. Laturikin, käynnistysapuakun ohella, kulkee mukana. Litiumakku on kevyt. Tyypillistä on että monilla on mukana vyössään monitoimityökalu. Siitä voi olla apua joihinkin vaivoihin mutta sen tekninen riittämättömyys jättää monta hommaa tekemättä. Mutta parempi sekin kuin ei lainkaan. Itse en omista.
Tänään myös latausta
Vanhimman ylläpitolaturini kaivoin esiin ja latasin California Adamantin eli trikeni akun. Ensin katsoin lepojännitteen. Se oli lähellä 13 volttia. Laitoin kuitenkin lataukseen. En juuri ehtinyt mitään tekemään sillä välin kun laturi ilmoitti että akku on täynnä. Sitten kytkin uusimman laturini. Se kertoi saman asian: akku täynnä. Jos olisin uusimman laturini jättänyt kiinni niin se olisi hiukan purkanut akkua ja ladannut sitä uudelleen. Se on tarpeetonta lyhyellä aikavälillä. Akut eivät, nämä lyijy-happoakut, ole koko kautta samassa pyörässä vaan kiertävät kalustossa. Akkuja on siis vähemmän kuin pyöriä. Yhdellä kun voi ajaa niin toisissa akkuja ei sillä välin tarvita.
Moottoripyörän laturin tyyppi ratkaisee akkutyypin
Myös lataussäätimellä on suuri merkitys pystyykö se välittämään korkeampaa jännitettä joko automaattisesti tunnistaessaan akkutyypin tai säätämällä jännitteen
korkeammaksi eli hieman yli 14 volttia.
Kampiakselin päässä moottorin kierrosluvun mukaan tomiva laturi, erityisesti alakierroksilla ajaen, ei kovin nopeasti lataa akkua täyteen tai akku jopa tyhjenee hiljalleen jos kulutus on suuri. Esim. halogeeni- ja hehkulamppuvalot haukkaavat aika lailla tehoa. Akku tykkää olla täynnä. Vajaana toimiva akku vanhenee nopeammin. Jos laturi pyörii, moottorin kierroslukuun verrattuna, vaikka kaksinkertaisella nopeudella, syntyy latausvirtaa ihan eri malliin. Näin on Guzzin modernimmeissa malleissa. Jos tällaisessa mallissa on laturi joka tunnistaa akun tarvitseman jännitteen tai vain tuottaa riittävän suurta jännitettä, soveltuu Litiumakun ylläpitoon. Omalta kohdalta en voi vielä juhlia voittoa litiumakkuasiassani. Parin vuoden päästä voin jos sama akku on edelleen kunnossa.
Litiumakun hinta
Karkeasti kaksi kertaa kalliimpi kuin vastaava perinteinen merkkiakku. Hinnat ovat tulossa hiljalleen alaspäin kilpailun ja myynnin lisääntymisen myötä. Kunhan valmistajat huomaavat ilmoitella että heidän ajoneuvoonsa sopii myös litiumioniakku. Sopivuus riippuu pitkälti latausjärjestelmän jännitteen määrästä. Jos jännite jää alhaiseksi ei akku siitä tykkää.
Turmeltuneita akkuja kerätään kierrätykseen. Palveluita on korjaamoilla, huoltoasemilla, kierrätyskeskuksilla ja erityisillä firmoilla. Tässä toinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti