Quota Mille-muistelma

 

Liikkeellä kahdella pyörällä
Siis kaksi henkeä ja kaksi pyörää. Lähtö oli pääkaupunkiseudulta sunnuntaina ja kohde, noin suurinpiirtein, jossakin Lapissa, ehkä Norjassa. Aikaa oli käytettävissä eli molemmilla kesälomaa jäljellä runsaasti. Maanantaina olimme jo Lapin rajoilla.

Pyörät ja reitti
Moto Guzzi Quota 1000 ja Ducati 906. Quota oli melkein uusi eli parin kuukauden ikäinen, Ducati kävi kolmatta vuottaan. Itäpuolta pohjoiseen jossa tapahtumaa edeltävä päivä kului Kemijärvellä ja majoitus oli motoristikaverin kämpässä eli kerrostalokaksiossa. Sieltä matka jatkui Sodankylää kohden Pelkosenniemen kautta. Jossain Pelkosenniemen jälkeen Quota ryhtyi oikuttelemaan ja sammui.

Sähkönpuute
Akku osoittautui tyhjäksi. Ducatissa on samanlainen akku ja se laitettiin korvaamaan Quotan akkua ja kaasutinkoneinen Ducati sai täyttää Quotan akun: tuupaten käyntiin ja matkanteko jatkui Sodankylään Nilimellan leirintään Kitisen rantaan. Otettiin mökki majoitukseksi ja tutustuimme kaupungin ravintoloiden tarjontaan. Kyselimme kylän väeltä että onko paikkakunnalla moottoripyörähuoltoa tai -korjaamoa. Sellaista ei tiedetty olevan. Mutta moottorikelkkakorjaamo tiedettiin.

Remontin laittoa
Leirinnästä ei ollut pitkä matka ajaa aivan lähistöllä olevaan kelkkakorjaamoon johon ystävälliset ihmiset meidät opastivat ja sen isännän jutulle. Hän oli ensin torjuvainen ja sanoi ei tietävänsä moottoripyörien tekniikasta. Kerroin että osaan kyllä itse korjata ja asentaa pyörääni kunhan olisi työkalut. Samalla kuiskuttelin kumppanilleni että käyppä kylällä viinakaupassa ja osta pari Kossupulloa ja yksi viinipullo. Näin tapahtui. Annoin pullot ennakkomaksuksi remonttitilan vuokraa varten. Viini taas oli tarkoitettu isännän rouvalle.

Paikalliset mukavuudet
Pyörä sai jäädä korjaamohalliin jonka yhteydessä oli kelkkakorjaajan asunto ja pihamaalla vieraita varten asuntovaunu. Saimme muuttaa siihen. Voittaa leirintämökin vaikka mahdollisista tulevista kuluista ei ollut silloin kuin aavistus. Saunaan pyydettiin. Löylyjen välillä tarjottiin Kossua ja voileipää.

Yhteys Piikkiöön
Koska akkuun ei tullut sähköä niin piti pikaisesti vilkaista mitä lataussäätimelle kuuluu. Näytti ehyeltä ulkoisesti. Otin myös laturin kopan irti. Siellä oli aika selkeä vaiva: runsaasti kuivunutta liejua ja muuta ryönää sekä käämi oli osittain muuttunut vihreäksi eli hapettunut, mennyt todennäköisesti oikosulkuun, laajojen hapettumien vuoksi ei enää tuottanut virtaa. Soitin silloiselle Guzzin maahantuojalle ja kerroin vaivoista. Kape, toinen paikan pomoista, ryhtyi Piikkiön Tammisillassa toimiin ja lähetti uuden käämin lentopostissa joka tulikin seuraavan päivän illansuussa suoraan käteen ja takuuseen. Tsuppari toi sen Kittilän lentokentältä.

Mikä laturin rikkoi
Piti muistella mennyttä toukokuuta kun osallistuin endurosafariin. Siellä ajettiin kuraisia polkuja, puron pohjaa ja pieni jokikin ylitettiin niin että saappaat meinasivat vettä hörpätä. Sieltä siis ainekset korroosioon. Sittemmin opin avaamaan ja pesemään laturin vedellä ja annoin kuivaa ennen kannen laittoa aina kun olin ollut rypemässä. Koppa on kiinni neljällä M6-ruuvilla.

Loivat ja napakammat liikkeet
Kuten arvata saattaa ei homma edennyt Pyssykylässä ennen huomista ja silloinkin vain loivin liikkein. Sain laturin käämin vaihdetuksi, paikat puhtaiksi ja koekäyttö osoitti että akku koki täyttymyksen. Koeajokykyä ei ollut. Moneen päivään.

Suunnitelma joka ei toiminut
Säätilä parani lähes helteiseksi alkuviikon sadepäivien jälkeen ja hinku oli jatkaa matkaa. Paikkakunnalla alkoivat Humppafestivaalit. Meitä pyydettiin jäämään vielä ainakin lauantaihin asti. Toki vastustimme lievästi mutta paikallinen käytäntö voitti. Käytännössä oli pari baarikierrosta, petangin heittoa, saunomista ja muutama matka muiden kylänmiesten luona korjaamonomistajan autolla sekä yhdessä paikassa johon oli edellisyönä syntynyt lapsi. Joutsijärven suunnalla. Hilpeää ja kosteaa oli. Kuljettajien promillemääristä ei ole saatavissa numeraalia tietoa mutta varmat havainnot. Maassa maan tavalla. Itse en ajanut. Lauantainakaan matka ei edennyt. Kyselin majoituksen vuokraa ja korjaamotilan myös. Sellainen puhe ei kelvannut lainkaan. Taas saunottiin, jne.

Lähtöpäivä
Meni siis muutama päivä humussa ja viihteellä. Sunnuntaina piti vielä osallistua paikkakunnan veteraaniajoneuvojen paraatiin. Paljon oli vilkuttajia katujen varsilla. Siitä lähdimme jatkamaan matkaa ensin Inariin mutta siellä ei käyty kuin syömässä ja käännyimme koilliseen Inarinjärven rantaa myöden. Telttayöpyminen Inarin rantapenkalla jossain Väylän tietämillä hiekkatien päässä. Pidemmälle emme jaksaneet.

Yön tuskat
Uni tuli heti mutta ei paljoa virkistänyt. Rimpuilevassa unessa eteeriset haltijattaret tai mitkä lie lapinnoidat houkuttelivat hyppäämään läheiseen koskeen. Oli hiki ja vilu yhtäaikaa. Huono yö oli se. Taisi olla vasta puolipäivä kun nostettiin kytkintä. Inarin vesi oli niin kylmää että hampaiden pesukin teki kipeää. Rannalla vielä jäitä. Vankka usko pohjoisen noitiin jäi. Nyt tiedän yhteyden heihin.

Nellim
Siellä nautimme myöhäisen lounaan ja tutustuimme paikalliseen tarjontaan. Porontaljoja olisi ollut mutta kauppoja ei tullut. Muu olikin, suurimmaksi osaksi, turistikrääsää.

Kirkkoniemi
Taas oli nälkä. Ilmeisesti siksi että Sodankylän tarjonta oli enemmänkin nestemäistä. Hieman ennen kaupunkia on hotelli jonka ravintolaan tähtäsimme. Siellä oli hiljaista. Respan kelloa kilkutettuamme saapui palvelushenkilö paikalle ja kyselimme mahdollisuutta ruokailla. Ei ollut päivällisaika vielä. Pääsimme sopuun että kokki laittaa meille isot voileivät. Maksoimme ennakkoon. Odottelimme pöydässä pitkähkön tovin niin vihdoin ruoka saapui. Muistuttivat munavoileipää paistetulla munalla ja paahtoleivän palalla. Kun nälkä oli niin söimme ne colajuoman kera. Emme valittaneet mutta kilohinta näillä leivillä oli varsin
kannattava, ravintolalle.
Kylälle emme lähteneet vaan tuumailimme että jatkammekin takaisin Suomeen päin sillä Jäämeren suunnasta olisi tulossa parin päivän varoitusajalla huonoa säätä kertoi paikallinen lehti. Norjaa en vapaaehtoisesti puhu mutta ruotsin kielen osaaminen, jossain määrin, auttaa nilläkin main. Siispä uudelle reitille.

Nuorgam
Siihen suuntaan säitä pakoon. Hyvä ajosää. Kallistelimme mutkatietä ja jossain kohdassa oli lato tai muu varasto ihan tiessä kiinni. Se takaa ryntäsi poro suoraan tielle. Mitään en ehtinyt tehdä mutta en törmännyt. Takana tuleva sen sijaan taisi saada porosta hipaisun. Säikäytti ja pidimme tauon.
Paikallisista Jouneista ja muista en tiedä vaan kunnon poronkäristykset Nuorgamissa söimme, ostimme elintarvikkeita ja tankkasimme pyörät. Matka jatkui varsin rauhallista vauhtia ja katse seurasi enemmänkin tienvarsia kuin tietä.

Kevo
Öitseminen pienessä mökkikylässä. Maisema kanjonin suuntaan suht korkealta rinteelta. Sää oli suosiollinen. Aamulla matka jatkui etelään. Täälläkään eivät sääsket kiusanneet. Joillain reissuilla niitä oli riesaksi asti.

Rovaniemi
Kaupunki on vanha tuttavuus sillä suoritin osan varusmiespalveluksestani siellä Ilmavoimissa. Sieltäkin löytyi yöpaikka vaan en jaksa muistaa missä. Ehkä ystävien luona tai sitten paikallisella mp-kerholla. Ehkä jälkimmäinen. Menee eri matkojen jutut pääkopassa sekaisin. Olutta oli saatavissa varsin hyvin.

Jatkoa tulossa...