Autotallin muutos moottoripyörätalliksi

 

Auto kadunvarteen
Pyörä, tai pyörät, hieman myöhemmin toisen, paikoitan talliin. Auto pois ja siivous käyntiin. Imurointi ja sen jälkeen lakaisu ja uusi imurointi. Talven aikana on karheaan lattiaan piintynyt hienojakoista kuraa ja lisäksi renkaissa on kulkeutunut pikkukiviä. Imuri ei imenyt piintynyttä likaa eikä isompia kiviä. Siksi välilakaisu. Se irrotti piintymää. Vesipesun mahdollisuutta ei ole. Tallin etupäähän perustin "pöytäryhmän" eli kaksi telttatuolia ja puujakkara pöydäksi. Siihen jalkalamppu antamaan valoa ajovarusteiden vaihtoa varten.

California Adamant Trike
Sai ensimmäisen tallisijan ja ihan yksin kunnes talliin ilmestyy muuta kalustoa. C.A. jää tällöin peräseinän komistukseksi ja uusi käyttöaika sille on vasta syyskuussa. Muilla pyörillä ajetaan kesän ajan. Tämä on ollut käytäntö jo vuosia

Aiheuttaa kateutta ja ärtyneitä keskusteluja
Taloyhtiössä on talleja vain noin kolmannekselle asukkaiden kokonaisautomäärään nähden. Siksi kilpailu talleista on kovaa. Oletan että yhden tallin osalta on jonkinnäköinen häätöprosessi tekeillä koska sitä käytetään varastona. Osakkeenomistajille on etusija näissä vuokratalleissa. Silti olen tallin saanut käyttööni vuokralaisena. Kohta kymmenen vuotta. Asia hiertää joitakin asukkaita. Toisaalla jo totesin että kaikki nykyautot eivät näihin 70-luvun alun talleihin mahdu ovipielien välistä. Taloyhtiössä asuu, lisäkseni, kaksi muuta motoristia. Heilläkin on tallit pyörilleen. Sekin on laitettu "piireissä" huomiolle negatiivisenä kehityksenä.

Talvella
Parkkipaikan tolppapaikoilla on sähköautoja, hybridejä ja tavallisia diesel- ja bensa-autoja. Aamusella saa ikäviä katseita jos samaan aikaa aamulla peruuttelee kuivaa ja valmiiksi lämmintä autoa tallista ulos ja lähtee ajoon. Pikkupaku tulee ensi vuonna ns. rippikouluikään. Sillä on lähinnä käyttöarvo. Ei kovin kaupallinen.

Tallipolitiikka henkilötasolla
Siitä en ole kovin selvillä. Mutta se on ilmiselvää että muuton jälkeen heti riitelemisasenteella taloyhtiön hallituksen suuntaan vaaditaan tallipaikkaa. Lisäksi puhutaan takanapäin pahaa. Ei sillä tyylillä asiat etene. Kadunvarsipaikkoja on muutama ja sadan metrin päässä on iso, ilmainen ja aikarajoittamaton pysäköintialue. Pihapysäköinnissä autotallien edessä saa kiekolla pysäköidä muutaman tunnin. Ruutupaikoissa rajoittamattomasti. Osa nimettyjä ja pieni osa "kuka ensin kerkeää"-paikkoja.

Seuraava vaihe
Talliini on kertynyt, vuosien mittaan, paljon tarpeetontakin tavaraa. Pääosa niistä on vanhentuneita, osin rikkoutuneita tai sopimattomia ajovarusteita ja pyörien käytettyjä osia. Jonkin verran tarkemmin luokittelematonta taloustavaraa ja kesä- sekä talvikalastusvälineitä paljon. Lisäksi on, huomattava määrä, erilaisia moottoripyörien lisävarusteita: sivu- ja takalaukkuja sekä niiden kiinnitysosia muunmuassa. Pitäisi markkinoida pois.

Kolmelle pyörälle ja varusteille
Riippuu pyörien koosta. Pääasiassa, kuitenkin, on kaksi pyörää: California Adamant-trike ja California 1400 GTS. Autotallissa on hyllykkö jossa on ajovarusteita ja vaihtoehtoisia pyörän varusteita. Sekä leirintävälineistöä. Myös talouden auton kulloinenkin rengassarja säilyy siellä. Pitäisi hankkia muovikelmua peitteeksi ettei kumi kovetu.

Kuultuja perusteita
Talleja himoitsevat asukkaat ovat keksineet eri perusteita miksi moottoripyörää ei saisi pysäköidä talliin. Tyypillisin on että moottoripyörä on palovaarallinen. Selityksenä olen kuullut, muunmuassa, että pyörän tankissa voi olla bensiiniä joka syttyy palamaan. Parempi perustelu on se että talli on vain osittaiskäytössä jos siellä säilytetään vain moottoripyörää. Eräs väite on ollut että auto on kalliimpi kuin moottoripyörä ja siksi tarvitaan autolle tallipaikkaa. Ehkä, vastaan. Hyvä syy pitää samassa tallissa kaksi tai monta pyörää yhtäaikaa. Tulee auton hinta helposti täyteen. Vaan en tiedä vanhan 1400 Guzzin arviota tai kolmipyöräisen sisäkaarteeseen kallistuvan prätkän. Ehkä ostotarjouksen esittäjä? Jos huonosti käy niin perikunta hoitaa tonninelisatasen samaan monttuun tai uurnaan Teiskon kirkkomaalle. Ei se, ainakaan, hyvin pala. Vaan on siinä, nätissä rinteessä, hyvin tilaa.

California Adamant valmistautuu toiseen yöhönsä autotallissa. Kerhollahan tämä on ollut riesaksi asti. Jos eläisin satakympiksi niin kerhon nykyiselle nuorisolle voisin myydä tämän vanhusajonevoksi. Nyt naureskelevat.

Vanhaa muistellen

Kun Kerhoni oli ihkauusi niin tärkeää oli useille jäsenille se että pyörässä pitää olla ainakin sata hevosvoimaa. Eräs melko uusi jäsen, alkusuvella porukka-ajelulle lähtiessä, sanoi että ei kai tuo tule mukaan samalle ajelulle Guzzeineen. Hän ei ainakaan odottele. Kävi kyllä toisinpäin kun tuli hyvä mutkapätkä. Ei ollut tainnut harjoitella miten sellaisella tiellä ajetaan. 48 hevosvoimaa vs. 105 ei ollutkaan merkityksellistä vaan se miten voimaa käyttää.

Kalusteryhmä mattoineen. Toimii myös ajorytkyjen päälle ja pois puljaamiseen istualtaan.

Ryönät taustalla

Mökkitarpeita. Muunmuassa maalit pitää pitää lämpimässä. Mökillä jäätyisivät ja menisivät pilalle. Ei toki kaikki laadut mene. Vesipumppu ja kompressori samasta syystä. Muut tavarat ovat varmaan vain kaiken varalta jos joskus tulisi tarve. Osa mökkitavaroista sen vuoksi ettei niitä kukaan käytä pois tontilta ilman lupaa. Siis äärettömän tärkeitä. Paitsi vessapaperi ei. Kun käytte, kulkijat, mökillämme tai muiden mökillä, huussia lainaamassa, niin ripotelkaa kuoriketta tarpeenteon päälle.

Äänentoisto tallissa

Perin Äitevainaan antennivikaisen matkaradion. Siellä Yleisradio patterivoimin kertoo kuulumisia ja uutisia. Joskus musiikkiakin. Mikäpä siinä saappaita lankatessa tai muita pikkujuttuja, mitä nyt ylipäänsä voi autotallissa tehdä, kuten tarkastelua ja kevyttä asennusta ja vahausta. Venttiilejä en sentään ole rohjennut ryhtyä säätämään kun järjestyssäännöissä sanotaan että auton huoltaminen tai korjaaminen ei ole taloyhtiön talleissa tai pihamaalla sallittua. Oletan, että, se koskee myös muuta mekaniikkaa. Syytä asiaan en voi tietää. Uskoakseni näillä naapuruston fanaateilla lienee sama käsitys moottoripyöristä. Tosin vahailla pyöriäni olen saanut vapaasti tallin edustalla. Siinä saa kiekolla pysäköidä neljä tuntia. Pysäköintikiekko, taloyhtiön vaatimuksesta, vaaditaan. (Laki sanoo kyllä toista mp-osastolta.) Ajamalla pihassa lenkin niin saa toiset neljä tuntia ja pyörä on eripäin. Ei pitäisi olla valittamista.

Melko usein kysytään

Miksi ajan kolmipyöräisellä vaikka voisin ajaa kaksipyöräisellä? Kyseessä on selkärangan murtuminen liikenneonnettomuudessa ja liikuntakyvyn osittainen menetys. Siinä syy. Sairaslomaillessa, reilut kaksi vuotta, suunnittelin sisäkaarteeseen kallistelevan triken, valmistin sen vuotta myöhemmin ja pääsin mukaan liikenteeseen. 

Ei sekään helppoa ollut: tässä vähän alkua. Onneksi, tätä kirjoittaessani ystäväni, vaikka pikku kuumeessa, sallii itselleen hyvät bileet tämän kirjoitushetkellä. Teemu S. Lindfors tulkitsi ammoin, ajoneuvotekniset tarpeeni oikein. Hän on, myös, varsin hyvä bluesmuusikko. Jollei yksi hyvistä. Eikä lauluäänikään ole hupsumpi.

Hyvistä ystävistä on suuri ilo. Kuten hiljattain edesmennyt Hanski, Santtu, hyvin hengissä, joka edustaa minua Teemun ikääntymisjuhlissa ja kaikki muut MMAF:n ja Smoton veteraanit.

Sittemmin, kuntoutuksen, useita kylpyläkeikkoja vakuutusyhtiön piikkiin, laihdutuksen ja muun henkisen sekä fyysisen pinnistelyn tuloksena sain, pääosin, liikuntakykyni takaisin. Kivutkin ovat, osaksi, lieventyneet. Sairastelun aikana jouduin luopumaan poliittisesta urastani ja työpaikasta. Siksi oli aikaa puuhastella Verstaalla. Vakuutusyhtiö, muutaman kuukauden taistelun jälkeen, päätti maksaa korvauksia. Kalliiksi se tuli itsellenikin: julkisella puolella ei oikein tapahtunut niin piti yksityislääkäriltä hakea todistuksia. Rahaa meni laskuihin mutta sitten sitä alkoi tulla vakuutuksesta. Vaan ei tule enää kun olen eläkkeellä ikäni puolesta. Mutta kuoppaan asti on ylläpito jollain tasolla.

Siitä työpaikasta

Monta hommaa kunniakasta oli mutta kaiketi huipukohta oli se kun tein avaruusaluksia Patrialla ja sen jälkeen, hetken aikaa ESA:lla. Sittemmin hirvikolari riisti normityönteon puolustusvälinetyön parissa ja parin vuoden kuntoutuksen jälkeen eläkkeelle. Pitäisikö lähteä politiikkaan?

Vakuutusyhtiön kuntoutus: kevyttä lenkkeilyä tai jumppaa joissa ei edes hiki tullut. Parasta olivat allastreenit. Se friskasi. Muuten oltiin kuin Ellun kanat. En siitä isommin kärsinyt jos en toipunutkaan. Kehitin itselleni treenin: hiton pitkät baarikierrokset. Ei niin että baarissa olisi oltu kauaa vaan ne baarien väliset matkat.

Kohta alkaa

Motoristeillä on kevätajeluita kuten omalla Kerhollanikin ja niillä muilla Kerhoilla joihin jäsenenä kuulun. (LCR-mc, MP69, GMGF, Rektum-mc ja pari muuta.) GMGF:n kautta kuulun Smoton jäsenistöön välillisesti sekä useassa muussa porukassa pyörin. Tampereen seudulla on useita vakavasti otettavia ja varsin vanhojakin mp- ja mc-yhdistyksiä. Aina on jossain jotain toimintaa...

Ajokaudenavajaisjuhlia on siellä, täällä ja kutsusta.

 

Lunta pukkaa

Kerkisin jo ajokauden avaamaan muutaman sadan kilometrin riennoilla. Nyt sataa lunta, 21.4 aamuyöstä. Jatkunee, vielä päivän, pari vaan kyllä se siitä. On hienoa lähteä juuri huolletulla eikä edes ihan sataatuhatta kilometriä ajetulla pyörälläni baanalle kunhan on otollista. 

Talviajo

Harrastin sitä useamman vuoden ja kävin useissa motoristiriennoissa. Vaikkei luulisi niin kyllä kaksipyöräisellä voi talvellakin olla sosiaalinen. Ehkä mieleenpainuvin niistä oli Talviralli Jokioisissa. Silloin tapasin ystäväni Kekun jonka kanssa puuhattiin politiikkaa ja muutakin moottoripyöräilyyn liittyvää. Välillä oli näkemyseroja rankastikin mutta ne lienevät jo sulaneet, jos muistetaankaan. Kekulle terkut jos tätä lukee tai joku muu vie perille jos on hollilla. Pomona ensin oli Kekku ja sitten minä. Kekku, kavereineen, jotka asiaa tuntevat tuntevat, perustivat Smoto ry:n. Merkittävin matkamoottoripyöräjärjestö maassamme nykyään. Muitakin on. Kekku teki todella hienon uran, unohtamatta muita Forssan ja Varsinaissuomen motoristeja järjestön johdossa. Sen hallituksessa olin, myöhemmin, pitkään ja pari vuotta puheenjohtajana. Kekulla on myös toinen ura moottoripyöräilyn alalla.

Puheenjohtajuuteni Smotossa

Näin jälkeenpäin ajateltuna ei niin kummoista. Pysyi, kuitenkin, yhdistys pystyssä ja perusasiat kunnossa. Aikanani palkattiin myös työntekijöitä yhdistykseen. Tarkoituksena tehdä yhdistystä tunnetuksi mutta, etenkin, järjestöksi joka pystyy maamme lakeja muuttamaan. Jossain määrin sekin onnistui. Itse istuin muutamassakin, jopa, valtiollisessa organisaatiossa kuten Liikenneturvan hallintoneuvostossa ja mitä niitä olikaan. Moottoriliiton kokouksissakin kävin. Oli aika vierasta se touhu minulle. Toisaalta, suhteet pysyivät kunnossa ja viina virtasi. Mitäpä valittamista.

MMAF

Siihenkin ryhdyin niihin aikoihin. Teki asiantuntijoiden voimalla lakimuutoksia ja edisti moottoripyörien rakentelun sallivia lakeja. Hallituksessa taisin olla pari vuotta. Kokolailla alusta asti vaikka alkupää jäikin hieman hataraksi minulle. Ystäväni Santtu saattaisi valistaa sitä aikakautta. On nyt, tätä kirjoittaessani, bileissä eikä vastaa puhelimeen.

Pienessä porukassa

Siinähän se tulikin. Jos menen naapurinpojalta, jolla on moottoripyörä, kysymään jotain Moottoriliitosta, FIM:istä, Fema:sta Smotosta tai vaikka, Mp69:stä niin vastaus olisi: häh, että mitä?