Pikkuremonttia taloyhtiön autotallissa
Paljon ei voi tehdä. California Adamantin matkassa kyllä kulkee jonkin verran työkaluja jotka riittävät pikkuhommiin kuten renkaan paikkuuseen, sytytyksen ja kaasuttimien säätöön sekä vaijerien korjaukseen. Joskus niillä voi onnistua jokin vaativampikin homma mutta mitään korjaamovarustusta ei voi mukanaan kuljettaa.
Autotallihomma on kokolailla samaa tasoa. Kylmäkin siellä on ja jos laittaa oven kiinni niin ei yksi valaisin paljoa jeesaa. Lisäksi naapurikyttähenkilökin voi iskeä ja kavaltaa taloyhtiölle että tallissa tehdään remonttia.
Lisäksi menneellä viikolla oli jotain flunssan tapaista joten ei kauheasti ole harrastuspuolella tapahtunut. Ei juuri ulkoiluakaan.
Lauantaina sentään, kotioloissa, tyhjentelin viinilaatikon. Sen jälkeen on vetokyky parantunut.
Aika syö
Tavaratelineen osalta oli helppo rupeama: teline koostuu puurimoista maalatun lasikuitukangaslevyn päällä. Levitin ripoihin öljyä. Eivät siten ime vettä eivätkä mätäne. Ulkonäkökin on parempi. Takakatteesta muutoin: kulumia ja hiertymiä siellä täällä. Hankalimpia pitänee hioa, pakkeloida, hioa lisää ja maalata. Vahinko vain että maali on haalistunut. Paikkauspullossa taas on haalistumatonta maalia. Mutta ehkä sen kestää. Toki voi mallikappaleen mukaan teettää maalikauppiaalla juuri oikeanlainen sekoitus.
Vuosimalli
Koska muutostyössä kaksipyöräisestä kolmipyöräiseen pyörän identiteetti muuttuu niin muuttuu myös vuosimalli. Tulevana kesäkuun 20. päivänä 2024 tämä pyörä täyttää kymmenen vuotta. Muutoinhan tämän alkuperä on 80-luvulta. Hyvin on palvellut. Nyt pitäisi hieman fiksata paikkoja kuntoon. Pientä repsahtamista on tapahtunut maalipinnoissa ja joissakin rakenteissa. Lähinnä paklaamalla ja maalaamalla selviää. Pyörässä on takatuennassa runsaasti kuminiveliä. Toistaiseksi toimivat. Ei tullut laitettua ylös että mikä mikäkin osa on. Autotarvikkeita ovat kuitenkin. Tietenkin on pelastus liki. Korja-Kumi on kulman takana. Siellä olen ennenkin teettänyt kumiosia ja saanut hyvää palvelua. Alkuperäisistä kumiosista kun ottaa metalliosat irti, hiekkapuhaltaa ne puhtaiksi, kumista, maalista ja ruosteesta niin ei tarvitse kuin sanoa että näiden holkkien väliin kumia. Vanhaa kumia voi ottaa mukaan malliksi niin tietävät suurinpiirtein kumin kovuusluokan.
Rimat öljyämättä. Tavaratelineellä on ollut jokin taakka joka on maalia turmellut. Etuosan ruskea alue on vaurioitunut lasikuituun asti. Myös lohkeamia on.
Katteen kumiköysikiinnitys
On nyt jo Triken ikäinen. Yli kymmenen vuotta on palvellut. Nyt näkyy pieniä rispaantumia siellä ja täällä. Ilmeisesti on hinkannut jotain kovaa vasten. Kumiköysi on myös tummunut arvokkaasti. Pari purjerengasta on löystynyt. Voin koittaa kiristää tai laittaa tipan liimaa alle. Mutta eivät ne kalliitakaan ole. Samaa kumiköyttä näkyi Bilteman hyllyssä. Hinta, luonnollisesti, on noussut mutta oli värivalikoimaakin.
Katteen valmistusmetodi
Varsinaista muottia en valmistanut. Tein homman yksinkertaisesti paikalleen eli katteen alaisen putkikehikon päälle purjerengastin ja pingoitin, ohuen lasikuitulujitteisen pressun. Tein siihen irrotusainekäsittelyn ja levitin hartsin ja lasikuitukankaan sekä karhennuskankaan sen pinnalle. Kovetuttuaan irrotin karhennuskankaan, muottinan olleen pressun, leikkasin reunat siisteiksi, maalasin, tein reiät ja puristin purjerenkaat niihin. Hommassa pitää ottaa huomioon että muottina toimiva lasikuitupressu venyy hieman joten järjestin jatkuvan kiristyksen kumiköysillä ristiin rastiin.
Sama avoveneelle jos säilöö sitä köli alaspäin ulkosalla
Jos haluaa tehdä pitkäikäisen venepeitteen niin laittaa köyden tiukalle kokasta perään ja sen päälle kevytpeitteen jonka painottaa reunoista niin että se on tiukkana joka paikasta ja kastelee peitteen hartsilla niin että lasikuitukangas tarttuu pintaan ja laittaa sitä niin monta kerrosta kuin on tarve. Hieman alle paarteen reunan. Keskialueelle ja reunoihin hieman enemmän paksuutta. Kun osa on kovettunut niin pidetään teelmä edelleen paikallaan. Poistetaan muottina ollut pressu. Nostetaan varovasti sen verran että veneeseen voi mennä ja tehdään kevyt kehikko kapineen sisäpuolelle. Kome poikkitukea ja yksi pitkittäinen on osoittautunut riittäväksi. Vaatii apulaisen työn edistymisen kannalta. Hartsin ja lasikuidun avulla tukirakenne pysyy muodossaan. Kehikon sisäpuolelle voi tehdä myös köydestä. Syntyneet reiät (köysiversiossa) pakkeloidaan tai laminoidaan umpeen. Katetta nostetaan aina perästä, kokasta tai molemmista. Tämän mootoripyörä-triken kate on tehty samoin periaattein. Se ei kestä omaa painoaan jos sitä nostetaan yksistään. Muoto on liian suora. Mutta katteen putkikehikko on helppo irrottaa. Sen saatan tehdä kesän aikana ulkotiloissa kun silloin on eri pyörä ajopelinä. Verstaani on sen verran pieni että siellä homma ei oikein onnistu.
Väreihin kyllästynyt
Olisi kiinnostus kunnostaa ja maalauttaa koko pyörä. Olisikohan kiiltävä musta valkoisilla raidoilla mukavan näköinen? 80-luvun tyylisesti. Purkamista ei olisi paljoa: takakate isoimpana, tankki, etulokasuoja, katteen etukulmissa olevat luukut ja sivukotelot. Äkkiä laskien seitsemän osaa. Siihen menee ammattimaalaamossa helposti kokolailla paljon valuuttaa mutta pitää ajoissa kysellä milloin on hiljaisempi kausi maalailussa. California 1400 GTS:n maalautin heti uutuuden oman makuni mukaan. Pohjatöitä pitää tehdä katteeseen melkoisesti sillä nykyinen maalaus on tehty "paukkupullomaalilla" eli yksikomponenttisellä värillä ja samaksi kuin pyörän silloinen maalaus. Siis takakate ja muutama yksityiskohta on tarvinnut maalata tällöin. Jos tarmoa riittää niin pyörästä tulee, jollain aikavälillä, mustapunavalkoinen. Perinteinen Guzzin väritys ja myöskin oman Kerhoni. LCR-mc:n värit. Ei liene yllätys...
Rimat öljyttyinä. Toistan käsittelyn hyvin lämpimänä päivänä. Kuiva puu imee öljyä varsin innokkaasti. Toissavuonna viimeksi voidellut. Rimat Biltemasta.
Tavaratelineen tarve
Muut kuljetustilat on takakatteen etuosan kahta puolen. Niihin sopii laittaa painavat tavarat. Tavaratelineen alla on oma telineensä tavalliselle takalaukulle. Jos sen kanteen laittaisi neljä vedikettä kuten on tavaratelineen kulmissa, voisi sen päälle kiinnittää tavaroita hihnoilla tai kuminauhoilla. Sellaisia kamoja jotka eivät ole vedelle herkkiä. Vaikka telttatuolit. Normaalisti puuritilän päällä kuljetan telttapakkausta tai jotain muita, ei niin kovin painavia, tavaroita. Rakenteessa olisi tilaa lisääkin jos olisi kuljetustarpeita mutta kyllä kahden hengen kamat ovat hyvin mahtuneet viikon mittaiselle kiertueelle.
Vedikkeet Biltemasta
Muutaman Euron ostokset eli neljä vetolaatikon alumiinista "kahvaa" jotka ruuvasin altapäin puuritilän, eli tavaratelineen, kulmiin kuvassa näkyvään muotoon. Voin siis käyttää, ilman varsinaisia lukkolaitteita, takalaukkua, tai vaikka kapsäkkiä, ristihihnakiinnityksellä jos on sen sorttista kuljetettavaa joka vaatii sääsuojaa. Eikä ole ainoa paikka, eikä pyörä, missä olen ideaa soveltanut. Katteen etuosan luukuissa on samalaiset. Myös 1400 California GTS omaa vastaavanlaisia, mutta kromattuja, vedikkeitä sivulaukkujen kansissa ja takalaukun kannessa. Suosittelen. Pakkaus helpottuu ja tavara liikkuu.
Takalaukun kannen alapinnassa
Ei ole kahvoja ollut siellä omissa pyörissäni mutta olen nähnyt muilla olevan. Siten voi takalaukun syvyyden jakaa kahteen osaan ja pakkaaminen sekä tarvaroiden pöyhiminen takalaukusta jakaantuu kahteen osaan: kevyet kamat kanteen ja painavat laukun pohjalle. Edellyttää että takalaukun kansi aukeaa liki 180 astetta.
Puurimojen etu
Kestävät kulutusta ja vaikka kuluisivatkin loville tai muutoin nihrautuisivat niin öljyäminen korjaa pikkuvaivat. Kaiketi pikku kulumat paljon käytetyssä ajoneuvossa saavat näkyä. Rimat ostin Bilteman veneilytarvikeosastolta. Täytyy kyllä sanoa että ei niin kieroja ja mutkaisia rimoja missään itseensä kunnioittavassa venetarvikekaupassa myytäisikään. Mutta kun hinta ja tarkoitus tässä tapauksessa kohtasivat niin tulos on tässä nähtävissä. Toimii.
Metallinen tavarateline ja puu
Olen sellaisenkin nähnyt puurimoitettuna. Ei hierry kromi rikki. Telineen "grilli" oli päällystetty putkiinsa nähden poikkipäisillä rimoilla. Teline oli suojattu jollain kumilla tai teipillä niistä kohdin mihin rimojen kiinnityslenkit tulivat pienillä ruuveilla kiinni. Hieman ylellisemmän näköistä kuin pelkkä kromi.
Etuvilkun "lasin" kunnostusta
Kyseinen muoviosa oli murtunut kolmeen osaan alemman kiinnitysruuvin tietämiltä. Olisiko väännetty liian tiukkaan vaiko vain vanhuuttaan on murentunut?
Pikaliimalla lohkeamia kiinnittelin. Vilkku on oikealla edessä.
Vilkun muovinen "kromikehys" ja tiiviste. Tiiviste on liian lyhyt. Vanhuuttaan sikistynyt.
Kaksi vaihtoehtoa
Kumi joko venyy kun venyttää tai katkeaa. Jälkimmäisen vaivan voi korjata asianmukaisella massalla antaa kovettua ja muotoilla. Voi toki etsiä kumiliikkeistä sopivaa tiivistettä. Pyöreällä poikkileikkauksella oleva ei, ehkä pysy hyvin paikallaan mutta niitä on helppo hankkia. Näppärä saattaa leikata sopivan mallisen itsekin kumilevystä. Mutta nyt mennään venytyksellä. Kun kumi on paikoillaan ja ruuvit kiinni niin ei se sieltä helposti pois muljahda.
"Kromikehys" on usein tältä kohtaa poikki. Tämä ei.
Vilkun pohja ja polttimo. Jotain kevytmetallivalua. Varsi on, osin, kovakumia. Lampun jalka on myös kuminen.
Vilkun "lasin" liimausyritys. Jos onnistuu niin korjattu kohta alas. Epoxilla voisi lujittaa sisäpuolelta. Koottu neljästä irto-osasta kuten kuvasta voi päätellä.
Liimauksen kovettumisen jälkeen
Pitää tasohioa vilkun lasin tiivistettä vasten tuleva alue suoraksi. Liimauksesta näkee etteivät osat oikein istu liimauksessa. Voi olla että osa ei kestä. Varaosaa ei itsellä ole. Eikä kauppiaallakaan. Voi turvautua tarvikeosaan tai laittaa Guzzikerhon jäsenille haaste löytää varastoistaan. Saatan jotain maksaakin...
Vilkaisen myös vasemman etuvilkun kohtalon.
Tasohionta
Santapaperia tasolla ja siinä hetki vilkunlasin pyöritystä hetken. Reuna koko matkaltaan samaan tasoon. Onnistui ilman lisävaurioita.
Syy murtumiseen
Yksi on että muoveista, samoin kuin kumiosista, haihtuu nk. pehmentimiä. Monet niistä aineista ovat myös myrkyllisiä kuten syanidi. Vähemmän myrkylliset aineet taas haihtuvat nopeasti ja käy niin että materiaali kovettuu, hapertuu ja kutistuu kun kaasuja haihtuu pois. Toinen, todennäköisempi, syy on että on vain kiristetty kiinnitysruuvia liikaa. Kolmas syy lienee myös todennäköinen: ulkoinen isku. Tosin tässä ei näkynyt siitä viitteitä sillä kehys on ehyt eikä siinäkään ole edes kunnon naarmuja. Vaha pintaan ja baanalle. Kunhan säät, jne. ruikutusta. Laitan toivoni hyvään Vappusäähän. Keskustaan suuntaan. Ehkä enemmän iltapäivästä. Sukulaisia tulee aattona kyläilemään.
Korroosio
Ruuvit ovat hapettumista kärsineet ja kannatkin ovat jo aiemmin, ilmeisestikin vääränmallisella , ruuvarilla nuljattu. Tulee asiaa ruuvikauppaan. Ostan neljä samanlaista ruostumatonta kuusiokolakantaista niin saa toinenkin vilkku ikuisen kiinnityksen. Jos ei satu Verstaani valikoimissa jo olemaan. Teen tätä taloyhtiöltä vuokraamassani autotallissa. Valikoima on pieni. Pitää tehdä muistilappuja että kulkeissaan muistaa ottaa oikeita tavaroita mukaan.
Rakenne
Viisi osaa. Järjestys on se että kaksi ruuvia painaa vilkun värillistä osaa kiinnipäin ja se samalla painaa kromikehystä sekä tiivistettä. Osaan on nähty jonkinlaista vaivaa.
Pitää ostaa
Kirkasta epoksia puuttuviin kohtiin ja viimeksi tasohionta että nykyinen reuna oikeaisi. Tiiviste istuu paremmin. Kunhan on venynyt sopivaksi. Kunhan saa osat paikoilleen niin tiiviste jää sen verran tiukkaan rakoon että ei se sieltä heti kutistu. Auttaisikohan kirkas polyesteri? Sitä autotallissa olisi. Veneenpaikkuun jäljiltä.
Vasen etuvillkku
Huomenna, tiistaina, puen paksut välihousut ja toppatakin, menen autotalliin ja tutkin onko vasemmassa vilkussa sanomista. Nämä kun ovat tämän pyörän alkuperäiset niin tykkäisin että olisivat käytössä vielä pitkään kun kilometrejä ei ole kertynyt vasta kuin hiukan päälle yhdeksänkymmentätuhatta. Kone on hyvässä vedossa, vaihteisto toimii ja kertaalleen on tehty RVS-käsittely molempiin. Kytkin on uusittu jämäkämpään malliin.
Asennus
Tiivisteen
kanssa oli hieman puljaamista ja ilmeisesti se sinne asettui. En
kiristänyt ruuveja kovin. Antaa olla, toistaiseksi, näin. Uusi
vilkunlasikin löytyi Guzziporukan kollektiivivarastosta. Teen kaupat
siitä ja saatan noutaakin vaan en osoitetta vielä tiedä.
Vilkku koottuna. Tästä kulmasta katsottuna näyttää varsin ehyeltä.
Vaivaa on nähty
Vilkun varsi on kovakuminen osa, jossa on ruuvikiristys ja kiinni suoraan teleskooppiputksessa. Kun vilkusta vääntää väistää vilkku joka suuntaan. Toivottavasti yli nelkytvuotinen osa kestää vielä vähän aikaa. Halkeamia ei näy. Virta- ja maajohdin kulkevat kiinnitysvarren sisällä.
Etuvilkut kunnossa.
Ei isompia kiiruita
Ainakaan ajamisen suhteen sillä säätieto ei suosi ajotoimia lähipäivinä. Autossakin on kesärenkaat alla. Lunta, vettä ja kylmää luvassa. Toivottavasti Vappuun mennessä lämpenee. Olisi mukava tehdä jokin pidempi ajelu jonnekin. Tai vaikka pikkuveljen luo kalastamaan heitto-ongella. Eiköhän Näsijärven jäät ole jo hautuneet lähtökuntoon Vapuksi. Haukia olisi toiveena jos vain Ahdille passaa.
Navigaattorin paikan katselu
Noin äkisti havaittuna oli valmis paikka tyrkyllä heti: ohjaustangon kiinnitysosa. Kiinnitysosaan kangastarraa ja sen vastakappaletta navin takakanteen. Lisäksi pitää tehdä sähkötöitä eli asentaa jonnekin tupakinsytytinliitin. Toinen paikka olisi tuossa mittarikoteloiden välissä mutta se edellyttäisi telineen tekoa. Jälkimmäinen paikka olisi turvallisempi sillä katsetta ei tarvitsisi laskea niin kovin alas kuin kuvan esittämässä paikassa kävisi. Mutta muutoin paikka on siisti ja asiallisen näköinen.
Testasin näkymän
Ei ole iso ero katsoa naviin ja ajosuuntaan vuorotellen. Riittää silmien kääntö vaikka oli kokokypärä päässä. Ei siis nyökyttelyä.
Otollinen asennuspaikka navigaattorille. Sähköt pitää vielä vetää.
Sattuu sopimaan tähän
Sopiva kolo laitepaneelin alareunassa. Sopii muotoilultaan varsin hyvin kokonaisuuteen. Saavat sitä tutut ja vieraat ihmetellä. Tuskin tällä vakavamielistä käyttöä on eikä tällä pärjää edes Tampereella sillä niin paljon uusija katuja ja kokonaisia kaupunginosia on rakennettu tämän navin olemassaolon aikana.
Tarrat ohjaustangon yläkiinnikkeessä.
Asennus valmis. Sähkötyöt tekemättä.
Sain työkaverilta
Eli noin kymmenen vuotta sitten kun vielä töitäkin tein. Hän oli ostanut uuden navin. Sitä ennen käytin muistiani ja joskus harvoin karttaa. Kartta on minulle suunnitteluväline. Tuskin sitä reissussa tulee juurikaan katseltua jos on, edes, mukana matkassa. Ulkomailla kyllä ja se tarkoittaa jostain Tanskan seudulta etelään.
Toinenkin navi on
Ja paljon uudempi. Toimii Glonass-satelliitijärjestelmässä. Enpä taida sitä käyttää...
Kysymällä pärjää
Aina voi pysähtyä ja kysyä mitä missäkin on ja pelkästään paikan tai henkilönimenkin esittäminen saa ihmisten antamaan neuvoja auliisti. Usein saa muutakin ohjeistusta. Keltaisen postilaatikon kohdalta oikealle on perusohje. Siitä kun hieman tarkentaa niin perille olen löytänyt. Saa nähdä koska kartat katoavat korvien välistä.
Kaupungit v. lande
Kaupungeissa on helppo suunnistaa kun on kadunnimet ja kaupunginosat sekä talojen numerot näkysällä. Maaseutu, pitkine välimatkoineen, voi olla hankalampi. Nykyään, verrattuna 80-lukuun, on maaseudullakin hyvät opasteet jopa pikkuteillä.
Harhaanajo
Joitakin sellainen harmittaa, varsinkin jos on perfektionisti, mutta voi nähdä paikkoja joihin ei ole aikonut koskaan mennäkään. Voi yllättyä. Prätkäilyaikataulut laadin siten että, kotimaassa ja pohjoiskalotille mennessä lähden yhtä päivää aikaisemmin kuin olisi tarve. Jää aikaa eksymiselle ja yllätyksille eikä ole silti kiire.
Tupakinsytytinliitin
Sellainen pitää jonnekin lähelle asentaa että navi saa sähköä toimiakseen. Pitää miettiä onko se jatkuvalla virralla mutta sulakkeen takana, erillisen kytkimen takana vai jonkin releen takana. Lisäksi sellainen naarasliitin pitää käydä hankkimassa. Tässä yksi. Navi tarvitsee viiden voltin käyttöjännitteen. Sen akku ei ole enää kovin hyvä. Siksi roikan päähän kiinni kun suunnistetaan. Kyseinen navi on jo yli kymmenen vuotta vanha eikä siihen saa päivityksiä. Mutta vanhalle kelpaa ne vanhatkin kohteet.
Purkamalla muunnin
12 volttia muuttuu viideksi pistokkeessa joka on tarkoitettu nk. tupakinsytytinliittimeen. Jos vähentäisin komponenttitarvetta sillä että veisinkin navin jännitemuuntimeen suoran sisääntulon johdolla niin ei tarvittaisi tupakinsytytinliitosta lainkaan. Toisaalta liitin tarvittanee kuitenkin kun navia tuskin pidettäisiin tuossa paikassa aina. Voi sitä tarvita muuallakin. Ja vanhassa autossani tupakansytytinliitos on ainoa virranulosotto. Pitää ajatella vielä kolmatta ja neljättä vaihtoehtoa... Väliaikaisesti, testausvaiheessa, voi käyttää liitoksen tukena vaikka teippiä.
Testasin ohjausvaimentimen
Se on ollut käytössä kohta projektin alusta. Koska kaksipyöräisen pyörän alkuperäinen ohjauskulma ei sovellu trikeen vaan kulmaa piti muuttaa kuten myös jättöä. Sitä varten tein säädettävät ylä- ja alakolmiot. Kääntyy kevyesti ja palauttaa keskiasentoon kun lopettaa kääntämisen. Silti, kaiken varalta, laitoin hydraulisen ohjausvaimentimen. Pyörässä on uutenakin ollut ohjausvaimennin tehdasvarusteena. Itse asiassa en ole ajanut montaakaan kilometriä tällä pyörällä ilman ohjausvaimenninta.
Ohjausvaimennin on säädettävä. Käyttöasento, kuormituksen mukaan, on noin säädön puolivälissä. Sitä tiukempi vaimennus haittaa jo ajamista. Jos on huono tie niin vaimennin on pikasäädettävä ja oikean käden ulottuvilla. Toinen samanlainen on hyllyssä tehtaan paketissa. Varalla.
Tarvikkeita matkaan
Joitakin osia ei voi korvata kuin toisella samanlaisella. Joskus käytetystäkin, mutta ehyestä, voi olla apua. Kuten kytkinvaijerin katketessa. Laitan matkaan mukaan vanhan vaijerin. Voitelin sen. Vielä pakkaus muovin sisään niin pysyy ruostumatta.
Vanha kytkinvaijeri varalla. Hieman vaurioitunut mutta toimii. Voideltu.
Tarvitsenko itse
On, kieltämättä, tapahtunut niin että matka on keskeytynyt. Ennenaikaan ei ollut edes harvinaista. Jos pyörää ei ollut huollettu perusteellisesti ja havainnoitu kulutusosien kulumaa niin jossain vaiheessa taival katkeaa. Nykyisin sellaista tapahtuu varsin harvoin ja silloinkin on apu itsessä, muutamassa työkalussa ja mahdollisessa varaosassa. Jos sattuu olemaan mukana.
Pyörän ylläpito
Huollot, ei pelkkä öljynvaihto, on melkoinen kokoelma ohjeita. Renkaiden kunto suhteessa edellä olevaan matkaan. Tästä syystä moni reissu on venynyt tai keskeytynyt kun alkavat kankaat näkyä renkaan pinnassa. Lisäksi tulee ylimääräisiä kustannuksia. Valaisimet, varapolttimot niihin, jarrupalojen tilanne, sytytystulpatkin voivat vikaantua. Yleensä vain yksi pimenee mutta meno hidastuu kovasti.
Vanha "vähä-älyinen" akkulaturi saa olla matkassa mukana.
Varsinkin keväällä
Ensimmäinen ajelu kauden alkaessa voi alkaa hienosti. Sitten pysähdytään kahville ja siitä lähtiessä ei pyörä käynnisty. Akku oli antanut viimeisensä. Apukäynnistin on kätevä, joskus laturillakin saadaan akun henki heräämään. Silloin tulee mieleen sekin että eikä pyörän laturi lataakaan. Lisäksi huono akku rasittaa tarpeettomasti latausjärjestelmää.
Akkulaturi pakattuna. Kaksikertakäyttöpakkaus.
Ollut mukana monta vuotta
En ole tarvinnut. Mutta voin tarvita. Joku muukin voi tarvita. Lainaan kyllä.
Mitä muuta on mukana
Kaasuvaijerin korjaussarja nippoineen. Voi rakentaa vanhaan vaippaan uuden "sielun". Vanhoissa pyörissä voi olla lukuisia vaijereita. Osa niistä ovat sellaisia että matka loppuu siihen jos ei ole apua eli korjausvälineitä ja -aineksia mukana.
"Paukkupullo" on kätevä jos tulee naulanreikä sisärenkaattomaan renkaaseen. Tulee myös melkoinen sotku josta rengasliike laskuttaa. Toki asiaan vihkiytynyt motoristi irrottaa renkaan vanteelta ja paikkaa sisäkumin, pumppaa pumpullaan kumin täyteen ja jatkaa matkaa.
Joskus matkasta voi tulla seikkailu hyvässä ja pahassa. Mutta aina olen perille päässyt.
Sadepäivän ajelu
Mitään muuta syytä ei ajamiseen ollut kuin ajella Kerholle torstaitapaamiseen. Olin ainoa moottoripyörällä. Edellisen viikon käynti jäi väliin kun ei ollut hyvä olo silloin. Juttuja riitti kuten kahviakin kolme pannullista. Kerhohupparit tulivat painosta. Siistit ovat. Nyt voi elvistellä pubeissa ja kylillä muutoinkin kun on siisti pusero.
Painepesuri ei
Kätevä laite mutta sillä ei voi moottoripyörää pestä. Tai voi mutta ei ole yhtään hyväksi. Huuhdella voi sumusuuttimella mutta kohti suihkutettu korkeapaineellinen vesi pääsee laakereihin eikä maalipintakaan siitä tykkää.
Liian alhainen lämpötila
Kuvassa on jo kymmenen astetta suurempi lukema kuin ajomatkalla Ylöjärveltä Kerholta majoitukseen Tampereen eteläpuolelle. Osan matkaa valtatietä, suurin osa silkkaa kaupunkiajoa. Kaupunkiajossa lämpötila nousi juuri ja juuri neljäänkymmeneen asteeseen. Vasta kotitallin edustalla, tyhjäkäynnillä, lämpötila kohosi hieman. Hyvä lämpötila olisi hieman yli sata astetta.
Vappuaattoa odotellessa
Ensin on viikonloppu ja luvassa, toistaiseksi, kohtuullista ulkoilusäätä. Terassit lienevät jo kalustettuna Vappua varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti