Olin yhtenä perustamassa mc-kerhoa
Myös silloinen Ylöjärven Kunta oli mukana talkoissa. (80-luvun lopulla.) Kunnalta saimme tukea nuorisotyöhön ja tapahtumiimme sekä kerhotilat eli Ylöjärven entisen paloaseman tiloista lohkaistun osan. Miehistötila saunoineen oli kokonaan mutta erillinen ajoneuvotalli jaettiin puoliksi paikallisen mikroautokerhon kanssa. Perustimme siis mc-kerhoa Ylöjärvelle. Kerhomerkkikin teetettiin taiteilijalla joista isoin teos, noin 1,5 x 1,5 metriä, on Kerhon nykyisen toimitilan seinällä vastapäätä kulkuovea. Selkämerkki on siitä yksinkertaistettu versio. Sitä on painatettu paljon. Merkki on kuitenkin yhdistyksen eli Kerhon omaisuutta. Eli lähtiessä yhdistyksen kirjoilta, mihin ei kysytä syytä, merkki tai merkit palautetaan. Eikä ole hyvä jos muitakaan asiaan viittaavia vaatteita tai, esimerkiksi, mahdollisia tatuointeja, julkisesti esittelee. Mieli kun voi muuttua. Elämä jatkuu. Kerhosta eronneita on edelleen ystäväpiirissäni.
Naapurin iso kerho esitti etsikkoaikanamme
Isossa naapurikaupungissa oli kuultu kerhohaaveistamme. Sieltä tuli valtuuskunta ja ilmoitti että ei meidän tarvitse mitään kerhoa perustaa kun heillä sellainen oli jo olemassa. Siellä olikin jo joitakin ylöjärveläisiä jäseninä. Ilmoitimme, kuitenkin, että ei kiinnosta vaan oma on oma. Se oli siinä mutta saimme tapahtumiimme iloista seuraa naapurista. Mitään konfliktin tapaistakaan ei ilmennyt. Jopa saunaremonttia meille tekivät. Maksutavasta en muista. Myös jotkin muutkin kerhot houkuttelivat pelottelemalla että se kerhobyrokratia on niin hankalaa vuosi-ilmoituksineen,
kokousjärjestelyineen, kirjanpitoineen, jne.
Kerhon alkukankeutta
Säännöt, tietenkin laadittiin, nehän ovat pakolliset ja niiden pitää noudattaa kansallista lainsäädäntöä. Silti on mahdollisuutta hienosäätöön. Silloin mc-kerhojen perustamisasiakirjat tarkastettiin Oikeusministeriössä. Syytä tähän en tiedä mutta arvaan että ennakkoluuloa oli. Nykyään yhdistysasiat käsitellään PRH:ssa eli Patentti- ja Rekisterihallituksessa. Sinne laitetaan vuosi-ilmoitus vastuuhenkilöistä. Itse olin, aikanaan ensimmäinen lajiaan puheenjohtajana ja muu yhdistyksen hallitus.
Pientä pompotusta
Oikeusministeriössä ei ensimmäisestä rekisteri-ilmoituksesta pidetty. Ei siinä mitään erityistä eroa ollut vaikkapa kalastus- tai metsästysseuran rekisteri-ilmoitukseen. Heitä kaiversi, kaiketi, kerhon tarkoitus. Sanamuoto oli saatava oikeaksi. Periaatteessa, oman arviomme mukaan, ilmoituksesamme kohdassa "yhdistyksen tarkoitus" ei ministeriössä kelvannut toimintatarkoituksemme. Sana "moottoripyöräily" ei ollut riittävä syy yhdistyksen periaatteeksi. Mietittiin kyllä, huumorimielessä, saunan lauteilla, että laitetaan tilalle suohiihto. Asiaan keksittiin hienompi ja pidempi ilmaisu moottoripyörällä ajamisesta ja kolmannella kerralla ilmoitus meni läpi. (Toinen palautus koski lauserakenteen virhettä.) Myöhemmin asiaa on vartioinut PRH. Ongelmia ei ole ollut. Joskus huonona aikana ei tainnut vuosi-ilmoitusta kukaan tehdä ajallaan. Mutta viranomaiset muistuttivat kyllä. Silloin en ollut enää vastuullisessa asemassa sillä asuin muualla ja tekemisissä Vilppulalaisten ja Keuruulaisten kanssa. Hiukan Mäntänkin kerhon kanssa. Myös Rautavaaralla vajaat pari vuotta. Ystäviä ja tuttavia kaikissa mainituissa paikoissa.
Kun homma oli kunnossa lainsäädännön osalta ja vastuuhenkilöiden nimet varmistettu, paperit allakirjoitettu niin pidettiin bileet. Niistä en muista juuri mitään mutta asunnossani heräsin parin kilometrin päässä.
Ero kuntayhteydestä
Kunnan viranomaiset, olivat havainneet, että väki vanhenee eikä, jäsenmäärän kasvusta huolimatta, ollut enää nuorisotoimen ikähaarukkaan kuuluvia jäseniä riittävästi niin kunta lopetti tukemisemme menettäessään valtionavun osaltamme. Menetimme siten myös toimitilat. Samalla taisi lähteä joitakin jäseniä pois. Perusryhmä jäi ja toimeliaisuutta osoittaen, organisaatiossa edelleen. Itse olin jo silloin maailmalla muualla.
Lähellä nykyistä. Saman tien varrella. (Ylöjärvellä ei ole yhtään katua vaikka onkin kaupunki. Kutsuvat sitä puutarhakaungiksi.)
Uusiin, nykyisiin, tiloihin
Kahteen kerrokseen, alhaalla pyörille säilytysalue, pieni verstastila laitteineen, kulku- ja nosto-ovi eri seinillä ja yläkerrassa ajanviete- ja ravintolatila. Kaikki siistiä ja järjestyksessä. Kaksi vessaa. Hallintasuhde: vuokratila. Henkilökohtaisesti olen ollut, jo edellisten tilojen osalta, sitä mieltä että ostetaan porukalla tilat yhdistyksen nimiin. Kuluja siitäkin olisi mutta monta asiaa voisimme päättää itse. Ehkä sellainenkin asia vielä tapahtuu. Osakeyhtiö siis. Olen pudonnut laskuista että monesko nykyinen toimitila on. Ehkä kolmas vakavasti otettava kerhotila.
Itse olin, liikkuvan työni takia, pois Kerhon kirjoilta. Osan ajasta olin Vimpy ry:n jäsenenä kun olin töissä lentokonetehtaalla ja Rokabanda-kerhon jäsenenä Udinessa Italian koilliskulmassa siellä oleskellessani ja käynyt heidän riennoissaan myöhemminkin. Asuin joitakin aikoja myös Triestessä. Myöhemmin oli töitä Torinossa. Joka kerta en ole ollut liikkeellä moottoripyörällä työ- tai harrastusmatkallakaan. Faenzassa kokoontumisajoissa porukalla myös muualla kuten Lodin lähikylän jalkapallokentällä telttailemassa. Osa reissuista hieman hikisiä eikä se Alppien ylittäminen aina niin herkkua ollut. Muutama kerta on riittänyt.
Sauna
Sitä uudet, eli nykyiset, tilat eivät sisältäneet. Vaan joku tiesi jossain jalassaunan ja se tuotiin siirtolavalla Kerhon pihamaalle. Myöhemmin se remontoitiin ja siihen tuli myös uusi kiuas. Kerhon ovelta saunareissua on vajaat kymmenen metriä. Terassi saunan edustalla.
Tiedot ja värit löytyvät
Patentti- ja Rekisterihallituksen sivuilta ja Biker Unionin luettelosta. Aikanaan selkämerkkien väreistä oli kiistaa mutta kun niistäkin, suomalaiseen yhdistystapaan, käydään keskustelua ja luetteloidaan merkit järjestykseen perustamisvuoden ja värien mukaan niin ei ole selkkauksia juuri ilmennyt. Toki historia tuntee henkilöitä jotka ovat käyttäneet luvatta kerhotunnuksia toisaalla. Siitä ei ole hyvää seurannut salakäyttäjälle.
Ei arvoltaan mutta väreiltään on tieto että on jäsen. Varsinainen Kerhon myöntämä kerhomerkki takaa jäsenyyden. Itselläni on kaksi liiviä: kevytversio pubireissuihin tai, ylipäätään, kylillä kulkemisiin ja varsinainen ajoliivi ajotakin päällä kun teen matkaa ja tietenkin tapahtumissa. Asiassa ei ole mitään leuhkimista koska tapahtumissa saattaa olla satoja liivejä näkysällä. Nokkimisjärjestystä en ole havainnut. Eikä se vaikuta heihinkään jotka tulevat kaksivärisissä liiveissä tai liiveittä, moottoripyörällä, paikalle. Kaikki eivät halua sitoutua tai edes kykene liittymään järjestöihin. Se voi johtua useista syistä. Yksi, kuulemani, syy oli että työnantaja ei tykkää. Asia liittynee johonkin stereotypiaan joka on opittu tv:stä tai elokuvista. Fiktio on vahva signaali tajuntaan.
Viidellä vuosikymmenellä
Ylä- ja alamäkiä on ollut mutta pohjalla ei ole käyty. Tilanteet kun muuttuvat, esimerkiksi toimitilojen puute, pariinkin otteeseen, vaikuttaa lamaannuttavasti toimintaan. Kerhon sihteereille vuosien varrelta, annan tunnustusta, tehtyään vuosi-ilmoitukset säännöllisesti PRH:lle. Sen unohtaminen voi vaikeuttaa kerhon toimintaa ja talouttakin kun vastuuhenkilöistä ei ole varmuutta. Tiedän parikin entistä kerhoa joissa epämääräisessä tilanteessa on kerhon kassa ja pankkitalletukset tyhjennetty ja lähdetty muille maille. Sellainen voi olla kova isku yhdistykselle kun ei ole, yllättäen, varoja esimerkiksi toimitilojen vuokraan ja tilaisuuksien järjestämiseen.
Eteenpäin
En ole ollut yhdistyksen hallitustoiminnassa vuosikymmeniin mutta toki kokouksissa käyn ja ajoittain saanut puheenvuoronkin. Yleensä alle tunnin rientoja mutta pidempiäkin on ollut. Ja kakku- tai pullakahvit oheen. Joskus päivällisruokailukin. Baari toimii. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että seuraavassa vuosikokouksessa tulee "vetoryhmään" muutoksia. Hommat on hoidettu hyvin mutta pitkäaikainen toiminta puuduttaa. Tarvitaan tuoretta verta kettinkeihin, remmeihin ja kardaaneihin.
Ikääntyminen
Jos uutena yhdistyksenä olimme "nuorisoseura" niin nyt alkaa olemaan jo ne ajat että vanhemmasta päästä erotaan, jäädään kannatusjäseneksi tai edesmennään. En ole kysellyt keskimääräistä ikää mutta on se yli 30v. Onneksi on tullut uusia jäseniä mutta juurikin tuosta kolmikymppisosastosta. Missä on parikymppiset tai alle, eikö kerhoasia innoita tai tue omaa toimintaa siten että kerhoon liittyminen tuo itselle lisäarvoa ja kehittymismahdollisuuksia motoristina. Ehkä matkamoottoripyöräily on liian "pehmoista" hommaa nuorille naisille ja miehille. Viereisellä tieosuudella kyllä kiihdytellään. Mutta hieman erilailla sillä heillä on mukana mönkijöitä, mopoja, kevareita ja mopoautoja tienvarsi täynnä. Kohta se taas alkaa. Yllätyksenä omalle Kerholleni niin paikallinen lehdistö ja lähellä asuvat katsoivat että tällainen kaahaaminen on meidän syytämme. Asia kyllä selvitettiin ja Kerhosta tehtiin suht asiallinen artikkeli paikalliseen julkaisuun. Siis tylsä juttu joka ei ketään kiinnosta. Normi pönötystä. Outlaw-jutut vetäisivät paremmin.
Mopokerho
Pyöri kaupungin rahoittamana jonkin aikaa Kerhon nykyisissä tiloissa ja väkeä kävi. Osa räpläsi pyöriään ja toinen puoli hengaili, joi limua ja keskusteli. Juuri niitä nuoria mopo- ja kevarikuskeja. Korona katkaisi mopokerhoilun. Kaupungilla ei sittemmin ole riittänyt mielenkiintoa aiheeseen. Onko edes otettu puheeksi? Tosin kaupungin tuoma työkalukaappi on yhä. Veikkaan että puolen tonnin vermeet. Itse maksan veroni Tampereelle niin Ylöjärven tappiot eivät kustanna.
Olisiko "markkinointi" mitään?
Esimerkiksi jalkautuminen kouluihin. Eiköhän jonkin oppiaineen oheen sopisi esitellä mc-järjestötoimintaa, moottoripyöriin liittyvää tekniikkaa sekä yhteisöllisyyttä. Painopistealueen voinee valita. Joitain kun tekniikka ei kiinnosta lainkaan, joku on erakkoluonne ja muilla jo muut vakiintuneet harrastukset. Mutta niin se oli itsellänikin. Tarjolla oli montaa sorttia: urheilua painotettiin eniten. Kuitenkin mopo, teininä, oli ehdottomasti tärkein laite maalaispojalle. Sillä pääsi suht nopeaan ja omalla aikataululla tapaamaan kavereita kauemmaksikin. Siitä se sitten lipesi käsistä, tuli aina talouteen isompia, tehokkaampia ja hienompia moottoripyöriä ja tässä kirjoittelen aiheesta edelleen.
Tulevaisuus
Pitkälle ei voi nähdä, edes kerhoperspektiivistä, sillä taloudellisilla ja lainsäädäntömuutoksilla, saattaa olla vaikutusta harrastukseen. Monet pelkäävät katsastuspakkoa. En minäkään pidä siitä että pitää turhasta maksaa. Pyöräni ovat aina viimeisen päälle kunnossa eikä Kerhollakaan kellään mitään rämäpyöriä ole. No, melupäästöistä voi tulla sanomista... Itsekin ajan vanhemman pään kalustolla. Osa jäsenistöstä vaihtaa pyöriänsä liki vuosittain. Amerikanmerkit ovat eniten esillä. Saksalaisia pari ja viisi Guzzia. Muutamia erimerkkisiä japaninpyöriä. Yksi Ducati mahtuu myös porukkaan.
Poliittinen puoli
Hyvä ystäväni on nyt Smoton puheenjohtajana. Pitääkin käydä jututtamassa. Siinä on paikka katsella korkeammalta tasolta kokonaisuutta. Ainakin omalta hallitus- ja pj.-kausilta jäi kuva siitä päähän että paljon maakunnassa tapaamisia eri järjestöjen kanssa mutta yhtä usein Helsingissä ja myös, yllättäen, Brysselissä sekä muuallakin Euroopassa. Asiaa ja vauhtia oli. Hienoa aikaa, nautin. Toisella toimikaudella alkoi olla jo loppupäässä väsymystä itsellä. Silloin oli järjestöjohdolla sentään palkattuna toiminnanjohtaja ja taloudenhoitaja/kirjanpitäjä. Että kaikkea ei tarvinnut itse tehdä. Mainittakoon että järjestötyö tehtiin päivätyöajan ulkopuolella poislukien palkalliset työntekijät. Silloin olin Suomen Valtiolla töissä eli sain, pyytäessäni, palkatonta vapaata. Joskus sovittiin myös palkallisesta. Asiasta oli myös työnantajalleni etua vaikka kuulostaa hassulta. Monesti työ- ja edustushommat sopivat yhteen keikkatöiden kanssa kun vähän järjesteli. Eteläisimmät käynnit olivat Italiassa ja Sveitsissä, itäisimmät Suomessa, läntisimmät Luxembourgissa,
Belgiassa ja Hollannissa. Mukavia kokouksia olivat, suurelta osin. Voi olla etten nyt muista kaikkea...
Silloin organisoitiin EU-alueen moottoripyöräasioiden edustusta uudelleen. Edeltäjäni Keijo eli Kekku hoiti samoja asioita. Kilpapyöräpuoli eli FIM halusi liittää EU-organisaatiomme heidän toimintansa alle. Ei onnistunut. Siitä olisi pitkä juttu...
Arveluja
Kerhojen väki ikääntyy. Monessa porukassa on jo jäsenyydestä eläköidytty ajat sitten. Jossain määrin tulee keski-ikää lähestyviä jäseniä "prospekteiksi". Ihan heti tämä kulttuuri ei katoa mutta on monenlaisia uhkia joista monet ovat perusteltujakin kuten ympäristönäkökohdat. Mutta ei nykypyörä ihmeemmin saastuta eikä aiheuta ruuhkia taajamiin. Sähkömoottoripyörät eivät ole, tätä kirjoitettaessa, "lyöneet läpi", asia josta on puhuttu jo pitkään. Jos tulisi markkinolle sähkömoottoripyörä kohtuuhintaan jolla pystyy latauksella ajamaan 400 - 500 kilometriä tai latausaika olisi sämpyläkahvitauon mittainen ja latauspaikkoja olisi muuallakin kuin pääteiden varsilla.
Omat puhteet tällä hetkellä
Trike eli California Adamant 1000 suoritti kerhoiltamatkan sujuvasti pikku sateessa. Asialliset rytkyt päällä ja pääasiassa pikkuteitä. Moottoritien vesisumuun en halunnut sekaantua. Menessä Pirkkalan kautta vanhaa siltaa myöden Pyhäjärven yli ja ohi Kalkun ja siitä harjun yli Ylöjärvelle ja Siltatien teollisuusalueelle jossa Verstaani sijaitsee. Siivoilin ja järjestelin paikkoja seuraavan homman alta ja siirryin Kerholle iltaa viettämään ja kahvia juomaan. Paluumatkan suoritin Tampereen keskustaa sivuten kotitalliin. Trike toimi erinomaisesti vaikka likaantuikin sateen ja teiden likaisuuden vuoksi. Moottoriöljyn lämpötila oli, ajon aikana, hieman yli 30 astetta. Vasta talliin ajaessa lämpö nousi 40 asteeseen. Ei ollenkaan hyvä asia moottorin kannalta. Pitänee vartoilla lämpimämpiä säitä. Öljynvaihto koneeseen pitää tehdä. Vaihdelaatikko ja perä saa pitää nykyiset liemet.
Yksi projekti vaiheessa
Muilta kiiruilta ja laiskuuden vuoksi muut projektit ovat jäätyneessä tilassa. Ehkäpä pitäisi ryhdistäytyä. Yksi paperillinen Tonti-runko, isolohkoiseen, olisi jouten. Jos joku sattuisi tarvitsemaan... Yksi 950cc kantti-moottorikin olisi...
Jos tulee aatteeksi että yhdistys olisi hyvä juttu niin ei ole iso homma se tehdä. Toisaalta vastuu toiminnasta tulee tällöin mukaan. Jos on reilu meininki, innostusta ja asiallisia henkilöitä niin mikä ettei yhdistyksen voisi perustaa. Yhdistyksen voi myös purkaa tai se puretaan virkatyönä jos vuosi-ilmoituksia ei tule vaaditussa ajassa. Samalla tulee vastuu tileistä ja muista käytännön asioista. Vastakohtana on kaveriporukka jolla ei ole kuin henkilökohtainen vastuu. Vaikea on siltä pohjalta saada, esimerkiksi, toimitiloja. Silloin kaikki on yhden henkilön varassa tai ei kenenkään. Toki sellaisia porukoita on mutta eivät nauti lain suojaa.
Ehkä tähän vielä jotain jatkoksi keksisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti