Noin puolentoista kilometrin säteellä
Kyse on normaalista kevätkävelystä katsomaan paikallista historiallista koskea jossa väitetään olleen kolme viljamyllyä. Ainakin kahdesta on tositteet. Purtouskorkeus riittäisi kolmelle, jopa neljälle myllylle. Patoaminen on taika jolla pärjää hieman kuivenpanakin aikana. Otin muutaman kuvan lenkkini varrelta.
Lähde vasemmalla tien päässä. 
Vanha sarkaoja lammen rannassa. Peltolammi ei enää ole nimensä veroinen.
Pellon tarve
Viljelyalaa on, aikanaan, lisätty laskemalla lammen vedenpinnan tasoa. Sitä varten on kaivettu syvempi laskuoja. Näin ovat rannat kuivaneet. Peltoa on syntynyt ja sarkaojia kaivettu ettei kosteus kiusaa.
Oma havainto
Vuosisatojen, tai tuhansien, vierittyä havaitsin että aika syvällä maan kerroksissa on turvekerros minkä vesivirta on kaivanut esiin. Päällä vedentuomaa silttiä ja maatunutta "metsänpohjaa".
Peltolammi kevätjäässä.
Lammiksi kutsutaan
Vesistöjen kokoluokituksen mukaan Peltolammi on pieni järvi ja näkeehän sen jo silmälläkin.
Järviä yleensäkin
Tampere on kahden ison järven välissä. Lisäksi on kymmeniä muita järviä. Osa asutuilla alueilla ja osa metsien siimeksissä.
Kesät talvet hiihtäjille.
Varsinaista puururataa ei ole enää
Nykyinen reitti on kivituhkaa, maantien levyistä ja varsin tasaista. Helppo siinä on hiihtää tyylillä millä vain. Kaupunki pitää ladut kunnossa. Kesällä, sentään, pääsee kävelemään. Toki muitakin reittejä on joissa ei himohiihtäjät suksi. Ei ainakaan suvella.
Ei vaikuttanut luistoon nyt. Oikealle Kemijärvelle, vasemmalle Helsinkiin.
Helppokulkuista. Havainto: lastenrattaita on työnnetty ja polkupyörällä ajettu.
Ledivalot
Kaupunki laittoi vanhat valot remonttiin niin tuli modernit ja pienikulutukselliset uudet valot. Ehkä joskus syksyllä voin tarvita lenkkeillessäni.
Sorsa nousussa. Olivat arkoja, en saanut muuta kuvaa.
Matkalla opasteita. Lukema lähimpään taloon. Ei kunkin taajaman keskustaan. Pienterroristi on iskenyt myös.
Silta lammen lounaiskulmassa. Keväisin ja syksyisin liukas.
Tuulenkaato viime vuodelta. Noin neljä metriä korkea.
Puron rannassa
Sääksjärvi laskee vetensä Peltolammiin ja seuraava vesistö onkin jo Pyhäjärvi. Puro kulkee putkessa pitkät matkat teollisuusalueiden ja vanhan lentokentän ali.
Miksi näyttää rytöiseltä
Tarkoitus pitää puisto luonnontolaisena. Mutta kulkijoille vaaraksi olevat kohteet eliminoidaan mutta ei hävitetä. Siksi polkujen varsilla on lahoavia puita pötköllään varsin paljon. Sieni- ja hyönteistuhot ovat vanhassa metsässä tavallisia. Nyt ovat kirjanpainajan toukat nälkäisiä.
Peltolammin uimalan rantaa.
Suvemmalla
Lenkkeilyyn tulee uusi kiinnostuskohde: paljasta pintaa, pitkää säärtä ja muuta kaarta. Suurin osa rannan käyttäjistä ovat feminiinejä. Paljon myös varhaisteinejä jotka metelöivät kovasti. Rannalla on pukeutumistilat, vessat ja kioski. Oluet ja viinit ja tummat lasit pitää tuoda itse.
Aivan lähellä
Löytyy Pirkkalan korkein kumpu eli Taaporinvuori. Suojelualuetta myös. Pari kertaa siellä retkeillyt. Vuoren kallioisella huipulla on nuotiopaikka jossa on mukava nauttia eväitä ja muita virvokkeita.
Poluilla pitää nostaa jalkaa.
Pitkospuut helpottavat kun on märkä maa.
Siltakin löytyy.
Oja on ihmistöinä kaivettu syvemmäksi kuin alkuperäinen, luontainen puro on ollut. Näin on saatu viljelysmaata paljon lisää. (Yllä ja alla.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti