Pyörä kotitalliin
Ajokauden aloitin jo aiemmin mutta nyt pyörä, Moto Guzzi California Adamant 1000 Trike on asuinkadun varressa. Auto tekee sille tilaa myöhemmin autotalliin ja saa siirtyä kadunvarsiparkkiin tai lähemmälle parkkialueelle. Sinne on aina mahtunut. (Myöhemmin iltasella. Pikkupaku tallista kadun varteen. Trike talliin koska alkoi sade.) Yksi ihmettelijä ihmetteli että miksi niinpäin: onhan auto aina tärkeämpi ja arvokkaampi kuin moottoripyörä. Valistin häntä asiasta mutta ei tainnut uskoa. Taloyhtiön hallinto sentään uskoo. Muutaman viikon päästä talliin tulee myös toinen, kalliimpi, pyörä, ehkä kolmaskin. Neljäs on vielä työn alla Verstaalla. Digitalisointi hieman kesken ja ohjelmointi tehty vain osittain ja ahdinta ei ole testattu lainkaan. Mutta homma on tuttua kunhan vain saisin aikaiseksi. Ikääntyminen, näköjään, vie "tehoja" tekemisestä. Mutta ajamaan pääsen, vääjäämättä. Sehän se pääasia on. Turhaa huristelua ja bensan polttamista tarpeettomasti, sanoi naapuri. Naurettiin päälle sillä hänelläkin on moottoripyörä. Autolla, sitävastoin, ei varmaan ajeta yhtään turhaa metriä. Eihän?
Matka Kerholle
Polkupyörällä Pirkkalan kautta Ylöjärvelle. Noin 24 kilometriä sujui varsin ketterästi ja maltoin jopa valokuvailla eräitä matkalle sattuneita asioita. Samalla reissulla sain useamman hyvänpäiväntutun jututettuani tapaamiani ihmisiä satunnaisilla paikoilla.
Vanha laskettelurinne Rajasalmelta katseltuna. Ruskeaa lunta. Hiekkaa Saharasta.
Siitä on aikaa vuosikymmeniä
Yhden kerran olen käynyt kyseisessä rinteessä koululaisiässä eikä ollut edes lasketteluvehkeitä vaan murtomaasukset. Alas niilläkin pääsi. Pehva tuli, parin mukun vuoksi, araksi.
Nokialaisia siiloja. Muutoin ko. asuinaluetta ei näkisi kuin tuon massiivisen kerrostalon verran.
Metsä kätkee
Taloudessa, täällä Tampereella, on käynyt monta ulkomaan motoristituristia ja he ovat ihmetelleet metsien määrää. Miksi sitä on niin paljon? Kaupungeissakin. Eikö sitä voi myydä? Vastaus oli, ja olisi vieläkin, että kyllä. Silti se kasvaa ja peittää maan. Pyysin katsomaan tarkemmin ja ajatuksen kanssa kun ajelee metsävälejä: metsän ikä ja laatu vaihtelee: eri puulajeja eri kasvuvaiheissaan. Niin järjestetään se että aina on riittävän vanhaa metsää kaadettavaksi. Vanha metsä ei, edes, ole kummoinen hiilinielu mutta nuori, kasvava metsä, on siihen hyvä. Mopotellessa niitä katselen ja havainnoin. Nyt, tällä reissulla mennessä Kerholle, polkupyörän päältä suppeammin mutta tarkemmin.
Entisen kaatopaikan puro
Se kiinnitti huomion. Vaikka paikalliset metsänpohjat ovat osin soisia, joista valuu ruskeaa vettä, niin se paikka jossa oli iso kaatopaikka nuoruudessani, on nyt peitetty. Puro, joka niiltä seuduilta laskee Pyhäjärveen, on alkumatkaltaan melko tummaa ja vaahtoisaa. Puro liittyy lyhyen matkaa alavirtaan isomman valuma-alueen vesistöön. Olisikohan jokin filtteri tarpeen? Vai onko tumma väri harmitonta?
Rajasalmelta näkymä Tampereen suuntaan. Metsää on. Kahden järven välissä. Oikealla Pirkkalaa ja vasemmalla Tamperetta. Tuon mustan "torahampaan" olisivat saaneet jättää rakentamatta. Vaan on siellä kohtuullinen ravintola sekä majoitusta näkymillä. Jäävesi tässä on Pyhäjärveä. Vasemmalla näkyvä metsä, saarien takana, on Pyynikki.
Kohta laivat seilaa
Muistuu mieleen, tuttavapariskunnan kanssa, laivakyyti Tampereelta Hämeenlinnaan. Taidekohde matkalla kuten viinitila myös. Kuohuviiniä. Kosteahko se reissu oli ja myös riemukas. H-linnassa, lähellä satamaa ja asemaa, laaturavintolassa päivällinen. Junalla rivakasti takaisin Manseen.
Toinen järvi
Kaupungin pohjoispuolella. Siellä pääsee matkustamaan 1908 valmistuneella, alkuperäisessä kunnossa olevalla, halkoja polttavalla, Tarjanne-höyrylaivalla Tampere - Virrat - Tampere. Siihen kuluu kaksi päivää ja yksi yö tutustuessa "Virtojen kaupungin" yöelämään. Tai vain yhteen suuntaan. Suosittelen Tampereelta matkaa bussilla Virroille ja sitten höyrylaivalla takaisin. Hyvät ovat tarjottavat laivalla. Ei ollut nälkä eikä jano. Siisti paatti. Siltä reissulta saimme ystäväpariskunnan ja olemme tavanneet sen jälkeenkin.
Luotettava ajoneuvo Venus Special. Tarakalla ajovarusteita ja kameralaukku.
Ajattelin lisävarustella
Aikakautensa dynamo tuottamaan valosähköä. Eiköhän sellainen, lamppuineen, löydy. Sen verran huijaan että laitan led-polttimon niin dynamon vastus on pienempi ja valoa enemmän. Takana saa olla, turvasyistä, vilkkuva, punainen, led-takavalo. Alkuperäinen kissansilmä, vaikka punainen onkin, niin ei liene kovin hyvin havaittavissa.
Tuttavan vanerivene Pyhäjärven rannassa. Tervausta vaille.
Muuttolintuja sulassa sovussa.
Aikaisia kukkasia tienpenkalla Kalkussa.
Kalkussa on kovin nousu. Tässä jo puolivälissä. Ennen oli paljon jyrkempi mäki.
Kun paita kuivui
Otti tunnin verran aikaa Kerholla että paita ja takin selkämys sen verran kuivahtivat että kärsi lähteä moottoripyörällä ajamaan kotiosoitteeseen. Ilmanpaineet ja muut kohteet tarkastettu. Työkalurullalle pitää löytää oma paikkansa. Entinen ei ollut hyvä. Rulla jäi Kerholle. Toivottavasti en tarvitse tällä välin. Tyypillisimmät vaivat ovat olleet vaijerivikoja. Tosin korjattavissa useimmiten paikan päällä. Jos on välineet mukana...
Kokoontumisajoissa
On tullut, joillekin tavaksi, tulla kysymään onko työkaluja matkassa. On. Silloin tällöin itsekin tarvitsen mutta muutkin ovat oppineet hyödyntämään tilannetta. Olutvuokralla tarpeista selviää.
Vanhaa tietä takaisin
Toki moottoritie olisi ollut nopeampi mutta jo polkupyöräillessä menomatkalla katsoin että Rajasillan Kahvila on avoinna niin palatessapa poikkean korjaamassa energiavajausta.
Rajasillan kahvila. Niitä oli joskus jopa kaksi. Molemmin puolin E12-tietä.
Moottoritie
Se vie ohi läheltä. Kun idästä päin tulee niin pitää Pirkkalan puolen viimeisestä liittymästä irtaantua vanhalle tielle eli idästä päin tielle 3022, moottoritien yli ja oikealle vanhalle tielle. Vanhalle tielle en löytänyt tienumeroa. Navista löytynee kahvilan nimi. Vaan en ole testannut, paikallinen kun olen niin osaan muutenkin. Pohjoisesta eli vesistön yli niin ekasta rampista pois, oikealle 3022:lle ja heti oikealle uudelleen.
California Adamant 1000 parkissa kahvilan pihamaalla. Värit täsmää. Parkkipaikka vasemmalla.
Edullinen hinta
Leivos ja mukillinen kahvia oli 3€ jota pidän kohtuullisena. Henkilökunnan kanssa olin pitkästi jutulla ja taas sain historiantietoihini täydennystä. Ei siis ollenkaan turha pysähdys. Paikka on tuttu itselleni 80-luvun alkupuolelta kun ajoin kuorma-autoa työkseni. Lounastin ja kahvittelin tässä paikassa silloin.
Pirkkalan kautta
Loppumatka oli rutiinia. Lähden vielä ilta-ajelulle erään mc-kerhon tupaantuliaisiin. Noin puolen tunnin päästä. Siitä tuskin tulee kommentteja tähän.
Vanha silta Rajasalmen yli
Menee remonttiin. Kahvilan levike täyttynee työlaitteista ja työntekijöiden autoista. Voi olla hyväkin. Jossain heidänkin täytyy syödä niin nyt olisi lounaspaikka kivenheiton päässä. Moottoripyöriä mahtuu myös kahvion kuistin eteenkin.
Ajaminen viileässä
Ei ole tuottanut ihmeempää tuskaa itselleni. Toki 15 - 20 astetta olisi ideaali matka-ajolämpötila. Vaan moottoripa ei tykkää kylmästä. Kerholta lähtiessäni oli ulkolämpö +8C ja parin kilometrin ajon jälkeen keskinopeudella noin 50 km/h oli moottoriöljyn lämpö noussut 45 asteeseen. Alhainen on sellainen lämpö. Hyvä olisi öljynlämmöksi 90 - 120 astetta. Vaan sitä ei voi tavoittaa tällä ajotavalla. Nopeammin ajaessa jäähdytys vain tehostuu. Keskikierroksilla ja pikkuvaihteilla lämpöä syntyy sentään hiukan. Kylmänä käyvä moottori kuluttaa bensaa ja itseään. Säitä odotellessa. Pistää ajattelemaan jotta olisikohan kausi-öljy-ratkaisu hyväksi koneelle ja kulutukselle? Luirumpaa keväällä ja syksyllä ja kesällä kuumankestävämpää. Toki, nämä pyöräni joita nyt omistan, kestänevät nykyisillä ehdoilla koko loppuikäni tai ainakin sen ajan kun, vielä, olen ajokuntoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti