Kolmessa erässä
Kauden aloitus- ja lopetuspyörä on Trike California 1000 Adamant. Käytännössä silloin kun tiet ovat kuraisimmillaan ja huonossa kunnossa muutenkin. Eli huhti- ja toukokuu sekä syys- ja lokakuu. 1400 GTS täyttää ajoneuvotarpeen siinä välissä eli kesä-, heinä- ja elokuun ja jos syyskuu on nätti niin ainakin sen alkupuolen.
Kilometrisuoritus moottoripyörällä on pudonnut: ensin noin kymmenen prosenttia kaudesta joskus viisi vuotta sitten mutta nyt näyttää että on jo kolmenkymmenen prossan vajaus. Toisaalta: on tullut muuta kuten kesämökki jossa, kummallisesti, on aina jotain korjattavaa, muutettavaa tai vaihdettavaa. Sitten on nuorin pikkuveli jonka residenssiä pitää, ajoittain, hieman remontoida tai pilkkoa klapit pieniksi yhden talven varoiksi. Homma josta en pitänyt nuorena lainkaan. Nyt jo liki himohommaa kun koivupölli halkeaa kirveellä.
Tänään oli
Varsin kaunis sää pitkälle iltapäivään. Lämpötila 28 astetta. Otin ajotakista vuorin irti. Silti pysyi lämpö päällä. Mutta ei ahdistanutkaan. Ukkospilvi kasteli tien ja kurasti pyörän. Pitänee käydä Kerholla huuhtelemassa kunhan tulee poutapäivä. Vaikka huomenna. Vieläpä tahrin pyörän vain yhden juustokakun palan vuoksi. Piipahdin Ylöjärven Kuljulla paikallisessa maaseuturavintolassa kahvilla. Paikalla on muutakin nähtävää ja koettavaa. https://villavino.fi/
Trikellä kun ajelee niin sen jälkeen pitää aivot nyrjäyttää kun siirtyy kaksipyöräiseen. Kolmipyörää kun ohjataan päinvastoin kuin kaksipyöräistä niin aluksi pitää hiukan keskittyä ja ajaa rauhallisesti että refleksit kerkiävät mukaan.
Rengaspaineet
Ajelin tonninelisatasella Sääksjärven Nesteelle. Siellä Lempäälän vanhatien varressa lähellä Tampereen rajaa. Siellä selvisi että eivät olleet paineet juurikaan kadonneet. Vain pari-kolme kymmenystä. Takakumiin (205 leveä auton rengas.) laitoin kokonaispaineeksi 2,3 baaria ja eteen hieman enemmän. Havainnoin että keskialue eturenkaasta ei ollut kovinkaan kulunut mutta sivuilta oli lähtenyt materiaalia. Johtunee painavasta pyörästä. Nyt eturengas saisi kulua keskeltäkin. Nesteen isäntä oli kolmen viikon kiertueella Saksassa Hayabusansa sarvissa. Tein siihen pyörään perusteellisen keularemontin taannoin. Ehkäpä kuulen kesemmällä hurjista suorituksista Keski-Euroopan teillä. Talon "renki" keitteli kahvit ja ne ryystettiin vaihtaen muita kuulumisia. Sääksjärven Nesteellä kannattaa poiketa ihan historian vuoksi: muistuttaa erään fiktiivisen huoltoasemayrittäjän paikkaa eli Sulo Vilénin huoltista vaikka baaria ei olekaan. Vakioasiakkaita on runsaasti. Niin kiire ei olekaan etteikö hieman ehtisi sanailla ajankohtaisista mietteistä.
Muu toiminta
Ei mainintoja. Kaikki toimii ja lisävarusteetkaan eivät esittäneet isompia oireita. Kevensin, kokeeksi, pyörän tuulikuormaa. Poistin etukaatumarautojen katteet. Ovat kooltaan noin 30 x 40 senttimetriä kumpikin. Muu kuorma, kuten takalaukkukin, olisi voinut jäädä tallin hyllyyn. Sivulaukkuja en viitsisi irrottaa. Ovat kumpikin neljällä ruuvilla kiinni telineissään mutta jos ne poistaisi niin laukkuja kiertävät kaatumaraudat yksinään olisivat hassu näky.
Puhdistelin muovi- ja kumiosia, lukuun ottamatta kahvoja, astinlautoja ja polkimia, kumin ja muovin puhdistusaineella. Se antaa syvänmustan satiinisen kiillon jo hieman harmaantuneillekin kumi- ja muoviosille. Näin kahvakytkimet ja muut napikat ja muoviosat näyttävät paremmilta kuin uutena tai, ainakin yhtä hyviltä. Renkaan sivuja en ryhtynyt puunaamaan. Pyörässä on melkoisen paljon maalaamatonta muovipintaa mutta moni osa on piilossa silmältä.
Sääksjärveltä Valkeakoskelle ja Kangasalalle kahville
Koukaten Lempäälän kautta. Mukavia maalaisteitä eikä muuta liikennettä kovinkaan paljon. Valkeakoskella työpäivä ei ollut vielä päättynyt joten kylän läpi oli helppoa kurvailla Kaarina Maunutyttärentielle Kangasalan suuntaan. Siitä, ukkossateen ripsiessä, siirtymä Automuseolle Vehoniemen harjulle ja sen kahvioon. Muitakin motoristeja oli paikalla jotka manailivat sateen alkamista. Kaarina Maunutyttären tie kulkee vanhan maalaismaiseman läpi. Paikoitellen on metsäistä mutta kohta aukeaa maalaismaisemaa. Maata viljellään edelleen. Pieniä jokia, luonnonniittyjä ja järvimaisemaakin reitille osuu. Edellisen kerran kun ajoin kyseistä reittiä, 1400 Californian ollessa aivan uusi, sain kauriin melkein syliini. Onneksi oli alhainen nopeus silloin.
Märkä paluu kotitalliin
Ukkonen jymisteli ja sadekuuroja sain osakseni. Palailin takaisin Kangasalta Saarenmaantietä Ruskontielle ja siitä, kuuroja väistellen, Vuoreksen kautta Peltolammille. Pyörä talliin. Saarenmaantie kulkee, osittain, asutuksen halki ja rajoitukset ovat luokkaa 30 - 40 - 50 - 70km/h. Pääosa muistakin teistä, tällä kierroksella, olivat mutkaisia maaseututeitä ja alhaiset rajoitukset. Vain maisemien vuoksi kärsii ajaa.
Neitsytmatka jo monennen kerran
Vuotuinen ajokauden avausajelu on nyt suoritettu jo kaksi kertaa ja kahdella eri pyörällä. Trikellä olin viikonlopun Nummijärvellä ja sieltä palatessa vaihdoin Kerholla pyörät päikseen. Toistaiseksi pelkoni siitä että kun tein tämän pyörän historian laajimman huollon eli yli 50000 kilometrin taipaleen jälkeen olinko tehnyt kaikki vaiheet loppuun ja vielä varmistanut että kaikki pelaa luotettavasti. Oli jo aikakin huoltaa sillä pikku havaintoja alkoi ilmetä laitteen toiminnoissa. Polkimien liikkeet tahmautuivat ja muuallakin oli pientä sanomista. Mitään vikaa ei ilmennyt jos ei ajoittaista vakinopeussäätimen päälle saamisen hankaluutta ei lasketa. Sekin oli vain voitelutekninen juttu: vaihdepolkimen pitää keskittyä todella tarkasti keskiasentoon että vaihteiston vaihdeilmaisimen tieto menee vakionopeussäätimelle kelvollisesti. Jarru- ja vaihdepolkimien laakeroinnit ovat identtiset. Niissä oleva voiteluaine voi olla tahmautunut tai, pahimmassa tapauksessa, akseliholkit jopa ruostuneet. Teräsholkin ympärillä on pronssilaakerointi. Laakerien päissä ovat o-renkaat tiivisteinä. Laakerointien puhdistus- ja voiteluhuolto onnistuu ihan perustyökaluilla.
Kuin uutena
Kaikki toimii ja pyörä tuntuu miellyttävältä ajaa. Vaikka tämä ajoneuvo painaa useita satoja kiloja ei sen käsittely ole vaikeaa tai erityisen raskasta. Paitsi kun sitä pitäisi siirtää pelkillä lihasvoimilla. Siksi pitääkin katsoa ensin ja varmistaa että reitti on selvä eikä hiekkaa jalan alla ja sivutuki varoiksi alhaalla. Ulkoasukin on ikäisekseen melko siisti. Vain sivukotelojen maalipinnat ovat kulahtaneet. Korjaantuu, aina väliaikaisesti, vahaamalla. Kyseisiin kohtiin osuvat reisien sisäsivut kun jaloilla tavoitellaan maata pysähtyessä ja liikkeelle lähtiessä niin kaikenlainen pöly hiertää housuja ja koteloita.
Tyytyväisyys 9,5/10
Vain yksi kohta hieman haittaa: pyörän kokoon nähden pienitilavuuksinen polttoainetankki. Noin 250 kilometrin ajomatkan jälkeen alkaa mittaristo kertoa että enää ei pääse kuin noin 50 kilometriä jos ajaa nuukasti. Asiaa korostaa hieman myös se että moottori ei ole kovin pienikulutuksellinen. Hiemankin reippaampi ajo kuluttaa yli 6 litraa sadalle. Mutta voimaa on: bensiinillä 98 hepoa ja etanolilla toistasataa. Vääntöä on kierrosalueella 2600 - 8000rpm niin että riittää varmasti. Jos laittaa luistoneston herkimpään asetukseen niin hiukankin ripeämpi kiihdytys loppuu lyhyeen kun järjestelmä vertaa etupyörän ja takapyörän keskinäistä nopeuseroa. Jos ruopaisee niin teho katoaa hetkeksi. Mainittakoon että jos ajaa etanolilla niin kulutus lisääntyy noin 15 - 20%. Johtuu etanolin huonommasta energiatiheydestä. Käytännössä etanolilla kannattaa ajaa kun on hyvin lämmin sää. Kuten tänään. Eikä haittaa jos tankkaa bensiiniä etanolitankkauksen sekaan tai toisinpäin. Pyörän päästöjärjestelmä reagoi muutokseen ja säätää seoksen kohdilleen. Etanolia käyttämällä tulee hyvin vähäiset päästöt.
Muutetut seikat
Pyörä oli uutena varustettu hyvin kovilla metallipitoisilla jarrupaloilla. Jarrulevyt kuluivat nopeaan. Toki jarrutuskin oli tehokasta. Sain takuuseen uudet levyt ja samalla ostin pehmeät "mustat" jarrupalat. Niillä olen pärjäillyt ja levyt ovat liki kulumattomat. Toki kyseinen jarrupalatyyppi on erilainen kuin sintterijarrupala joka reagoi jarrutukseen heti. Musta pala vaatii hetken ennen kuin tehoaa.
Ohjaustanko ja satula vaihtoon. Onneksi mallisarjassa on tarjolla monenlaista mallistoa. Ohjaustanko oli rönötystyyppinen mutta koska suosin korkeaa pleksiä niin tilalle tuli korkeampi mustakrominen stonga. Valitsin kahden hengen mustavalkoisen satulamallin. Muut versiot myin pois.
Astinlaudat eri asentoon. Olivat liian vaaka-asennossa alunperin. Käänsin astinlaudat niin että etupää on huomattavasti korkeammalla ja osoittaa etureunastaan ulospäin.
Auton rengas taakse oli valinta sillä alkuperäistyyppinen takarengas maksaa yli 300€ allelaitettuna ja kuluu alta pois muutaman tuhannen jälkeen.
Auton rengas maksaa 50 - 90€ ja kestää kymmeniätuhansia. Pitokin on parempi sillä auton rengas on pehmeämpää kumilaatua. Pyörällä ei muutenkaan voi ajaa kovin jyrkissä kallistuksissa. Rauta alkaa raapia asfalttia vaikka astinlaudat ovat alkuperäistä korkeammalla.
Tankin halusin kaksiväriseksi eli mustavalkoiseksi että se on yhdessä satulan kanssa valkoinen aaltoraita. Tutussa maalaamossa homma kävi parissa päivässä. Teippaukset tein itse.
Moottorinohjaus sai hieman lisäväriä omien säätöjeni muodossa. Järjestelmä on avoin eli sitä voi muokata ilmaisella säätöohjelmistolla. Vain välikaapeleihin joutui sijoittamaan muutaman kympin. GuzziDiag toimii Guzzeissa, toki vain osassa malleja. Sama koskee myös Ducateja. GuzziDiagilla, säätämisen ohella, voi etsiä laitevikoja varsin tarkalla seulalla. Aihepiiristä on enemmän juttua Gruppo Moto Guzzi Finlandin nettisivuilta.
Jokaisesesta muutoksesta tai osavaihdosta löytyy kuvia toisaalla tässä blogissa. Hakusanalla voi etsiä. Blogini on jo niin laaja että pelkällä selaamisella rupeama venyy kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti