Sivut

tiistai 21. toukokuuta 2024

Mökillä jälleen

 

Viimeksi syyskuussa
Menneen vuoden syksyllä Mökki laitettiin talvikuntoon. Hyvinhän tuo talvehti. Ynnä kaksi piharakennusta. Huussiin tuli toukokuussa kompostoiva ja hajuton lämpimällä ringillä varustettu istuin. Tein muutoksen "pulpettihuussista" tasalattiaiseksi. Sen päällä seisoo kompostoiva ja erotteleva "makkilaatikko". Nesteosasto on erikseen. Anoppi hieman vierasti käydessään moista erikoisuutta mutta en lähtenyt "kummiksi".

Maisema länteen puolenyön alla. Vasemmalla vesijohdon kelluke.

Toukokuussa kuluvaa vuotta
Mökin kunto on hyvä, perussiivousta hieman ja rauhallisesti lämmitellen saunaa ja seuraavana päivänä takkaa. Peruslämpöä ylläpitää suorasähkölämmitys. Nyt sitä ei tarvittu.

Siivous ja kodinkoneet

Imurointi talven jäljiltä ja koneiden kytkentä sähköön. Kaikki toimi odotetusti. Kohteita ei ole kuin yksi. Vain päärakennus. Jakokaapissa on liittymä 220V josta ns. roikalla, viedään sähkö, muunmuassa, aittaan. Tupaan tulee energia normisti ja liittymästä kodinkoneisiin sekä muu kuten, aika-ajoin teen, kaikenlaista pikku huoltoa, korjausta ja rakenteitakin jotka vaativat verkkovirtaa.

Vesipumppu
Pumppaa järvivettä terassin reunaan asti. Laitettahan ei voi jättää talveksi mökille jäätymään rikki. Helpotin taannoin sen jokakeväistä asennusta tekemällä kuistin lattiaan avattavan luukun. Ei tarvitse kontata vaan ihan istuviltaan suorittaa asennuksen ja vedentäytön imuputkeen. Järvessä on ankkuri ja kelluke jotka pitävät putken päässä olevaa pohjaventtiiliä noin metrin päässä järven pohjasta.

Ulkorakennus
Liiteri-vaja-huussikolmiyhteyden katon väliaikainen korjaus. Väliaikainen siksi että emme saaneet kattopeltien kuljetusta aikaiseksi myyjän ollessa ulkomailla. Se ei varsinaisesti haittaa nyt sillä sain katon korjatuksi vuotamisen osalta uretaanikitillä. Toki kattoremontti tulee vastaan myöhemmin mutta ehkä vasta tulevana vuonna. Kunhan saan ne pellit tontille...

Hyyskä, huussi, pikkula, käymälä...
Sellainen pitää olla. Vanhan, pulpettityyppisen "tiskin" tyhjensin, purin rakenteet ja hyödynsin niistä osan lattiaa varten. Sen jälkeen seinään ja kattoon lähelle räystästä tein läpiviennit joista mahdolliset käryt siirtyvät taivaalle. Kaasupäästöt ovatkin ainoa tuotosjae jota ei oteta talteen tässä laitoksessa.
 
Jatkotoimet
Seuranta lienee tärkeää näin alussa ihmisen elintoimintotuotteen muodonmuutoksen muuttuminen lannoitteeksi. Luulenpa että tämä, esikäsittelevä ja erotteleva, kolmiäsäiliöinen ns. revolveriperiaatteella toimiva laite, hoitaa alkupään. Turvetta lisätään tuotoksien päälle kohtuudella joten joka käynnillä syntyy karkea sekoitus. Ohjeistuksen mukaan, kun kolmeen säiliöön on tuottunut täysi lataus niin uuden kierroksen alussa onkin jo tapahtunut muodonmuutosta eli aineen hajomista joten tuotoskasa on madaltunut. Voi siis tehdä vielä osittaisen uuden kierroksen. Uskoisinpa kuitenkin että tuotos on vielä laitettava kompostiin hajoamaan lisää.
 
Ulkohuussiin laitoimme kompostoivan käymälän. Seinien ja lattian viimeistely tekemättä. Kannen nostonuppi puuttui. Ei puutu enää. Se onkin luonnontuotetta.

Asiointi
Kokemusasiantuntijana tätä laitosta käyttäessäni havaitsin että nk. rinki on totuttua pienempi. Se ei haitannut. Myöskään kaasupäästöt, ainakaan omat, eivät haitanneet tällä korkeudella. Ilmanvaihtohormin pää ulottuu vielä yli metrin katon yläpuolelle. Putouskorkeus, verrattuna aiempaan alta tyhjennettävään pulpettimalliin, on todella lyhyt. Vain muutama kymmenen senttiä. Se ei haitannut, ainakaan vielä.

Nestemäinen tuotos
Se kertyy laitteen takaa letkuun ja letkun pää muovikanisteriin. Sillekin on oma käsittelynsä. Muutoinhan kiinteämmästä jätteestä ei tule sellaista tuotosta kuin toivotaan.

Päärakennuksen räystäskourut
Takasivun kourun tyhjensin käsipelissä neulasista, kävyistä ja risuista. Etupuolen vastaava ränni on, maasta katsoen, korkeammalla johtuen rinnetontista. Siihen pitäisi tehdä sama hoito. Täynnä edellämainittua moskaa. Kaksi vuotta tyhjennyksestä on lyhyt aika. Syksykäynnillä tyhjensin etupuolenkin räystäskourun.

Aitta
Oikaistu, maalattu osittain uudelleen, osin alkuperäinen tummanpunainen ja kulmista valkoinen ja uusi huopakatto. Metsänpuoleinen pääty luonnonharmaa. Edellistä, pärekattoa, olin tekemässä sittemmin edesmenneen appeni kanssa. Hyvä, ja tyyliin sopiva, olikin kyseinen katto mutta niin vain mätäni vaikka haravoinkin jatkovarsiluudalla risut ja neulaset pois heti alkukesien päivin jolloin katto ei ole vielä liian kuiva vaan kestää lakaisemisen. Nyt on toista suvea aaltohuopakatto ja olen kehittänyt laitteen millä saa katolle jumittuneen materian pois huopaa turmelematta. Eräänlainen resonaattori jonka tärinä irrottaa katolle jääneet neulaset, ym. luonnontuotteet. Varisevat maahan kuin itsestään. Kuivalla säällä.

Tyynelä ja muut tasot
Kuistin ohella on muita oleskelutiloja joissa ei ole kattoa. Tyynelä on rannassa ja kurottaa vetten päälle valkeata väriään vaikka muutoin on kuivalla maalla. Hyvä paikka käyttää heitto-onkea. Rötväri, nimensä mukaisesti, on punamaalattu isompi terassitaso rinteessä. Noin 5 x 4,5 metriä kanttiinsa. Lähellä nuotiopaikkaa. Maalipinnassa oli sanomista jo muutaman vuoden jälkeen: oksankohdat näkyivät vaaleampina alueina. Maalasin ne ja muutaman muun kohdan että näyttää taas hyvältä. Välittömässä läheisyydessä kivinen grillitaso ja siinä perinteinen pallogrilli. Lihat ja makkarat kypsyvät siinäkin. Myös nuotiopaikka.

Kotiin palattua
Laitan muistoja. Monta pikku remonttia ja aloittelin aitan länsiseinän maalailua. Aika paljon tarvitaan teräsharjaa. Toissavuonna laitettiin aaltohuopakatto aittaan. Poikkeuksellisesti kattaus teetettiin. Edellinen pärekattaus oli appiukon ja minun jobi. Appi on levännyt Enonkosken kauniilla kankaalla jo pitkään syövän syötyä. Aitta on yksi kolmesta 1800-luvun alun aitoista jotka on siirretty sittemmin Pitkolan kotitilaltaan eri osoitteisiin. Tämä, rannalla oleva aitta, on minun unimestani. Siellä saa hyvät unet ja pitkään, selvinpäin tai ei. Eikä tule häirittyä muita. Valitettava ominaisuuteni on elämöidä unta nähdessä. Aitassa on matala ovi ja yksi, jälkeenpäin, asennettu pikku ruutuikkuna. Periaatteessa lämmityskin on. Mutta en ole tarvinnut. Tuplavällyt, jne..

Pikku virittelyä
Tein Aitan 1800-lukuiseen oveen mekanismin joka pitää, haluttaessa, oven auki oli tuulta tai ei. Siis varsin alkeellisen "ovipumpun" kolmesta rimanpätkästä. Pelkkää geometriaa. Myös aitan kaksivaiheinen lukko, sieltä 1800-luvulta, sai remontin. Runko on puuta. Se oli kuivahtanut, ilmeisesti koivua. Pahkatuote. Siinä ei ollut vikaa vaan muutamat kiinnikkeet olivat kärsineet ajan kulumisesta ja lukon käytöstä. Tekninen kuluminen ja käytön aiheuttamat välykset piti ottaa huomioon. Takonauloja oli käytetty. Olen tehnyt sepän töitä muutaman vuoden ja tiedän että nämä naulat ovat käsiteltävissä. Niiden, lukon käytön, kuluttamat reiät eivät enää olleet tilkittävissä. En sortunut, ainakaan vielä, tilkkimiseen. Toisaalta, olisi, ilman uusia ja identtisiä, hieman pulskempia, nauloja, ei tule kysymykseen. Sen sijaan: tuin rakenteen, ulkoisesti, kokolailla liikkumattomaksi. Se helpotti lukon toimintaa. Myös oven saranoiden kiinnitystä jouduin hieman muuttamaan taivuttamalla yläsaranan karaa. Voitelu auttoi myös. Ei ollut traania käytössä mutta oli paksua öljyä appiukkovainaan jäljiltä. Toistaseksi lukon kieli kulkee keveästi kun avainta käyttää. Kuvia tulee kunhan kerkiän. Mökillä on niin hektistä. Viinitkin pitää juoda yöllä kun päivällä on niin kovasti puuhattavaa. Muutama muukin niksi tulee ilmi kunhan saan kuvat järjestykseen...

Oven geometriaa
Kyseessä on hirsirakennus joka on esiintynyt blogissani jo aiemmin muutaman kerran. Varsin massiivisia hirsiä. Olisivat harvinaisia ja kalliita näinä aikoina. Vaikuttavat sahatuilta. 1800-luvun lopulla oli jo vesivoimakäyttöisiä raamisahoja. Nämä hirret lienevät kuitenkin sahattu "kinnaskoskella" eli pukkisahalla jossa on yksi saha ja kaksi sahaajaa: yläsahuri ja alasahuri. Alasahurilla oli ikävämpi homma
sillä sahanpurut pyrkivät joka paikkaan.
Oven pielet: niitä on kolme ja neljäs on kynnys. Kolmas hirsi alhaalta on lovettu ja siihen on leikattu viisteiset pinnat jotka pitävä oven raamit ojennuksessa. Lisäksi säätövaraa jonka määrittelee alapään viistopintojen "klossit". Myös kamanan päissä on viistot pinnat ja se pysyy vastaavalla tavalla paikoillaan ilman naulojakin. Poikkileikkaus on L-muotoinen. Sekin on kaksi kolmasosaa yllä olevan hirren leikkauksessa. Kynnys kuistilta on noin 30 senttimetriä. Tämä ovi on huomattavasti ergonomisempi kuin noin metrin korkuinen ovi kotitilani parisataa vuotta vanhemmassa aitassa. Myös muita rakennusteknisiä eroja on. Tämä itäsavolainen aitta on suorakulmainen edestä katsoen kun taas hämäläinen, nyk. Pirkanmaa, on huomattavasti laajempi yläosastaan eli seinähirret ovat kaikkiin neljään suuntaan pidempiä eli yläkerta on huomattavasti suurempi alakertaan nähden. Muutenkin kokoero on merkittävä. Tämä itä-savolainen aitta on, arviolta, kolmannes em. hämäläisaitasta. Siksipä niitä on ollut kolme rinnan. Myöhemmin kun lihan ja viljan säilöminen kehittyi niin aitoista tuli vähemmän tarpeellisia. Aiemminkin aitoissa on asuttu suviaikaan ennen elonkorjuuta. Syksyllä aittaa tarvittiin jälleen maataloustuotteiden talvivarastona. Nyt kesällä aitta on kesämökin lisämajoituksena. Pari yötä siellä kuorsailin tällä kertaa.

Valokuvia
Niitä lienee satoja. Jonkilaisen koosteen niistäkin teen mutta voi mennä syksyyn sillä suvellahan pitää käyttää aikaa ja sitten myöhemmin kuluttaa sitä. Kohta käy kesäkuut ylle.

Ryynimakkarat ja jauhomakkarat. Molemmat syötäviä.

Hanhia Hanhijärven yllä. Matkalla pohjoiseen. Mekkalaa pitivät. Niitä oli tuhansia.
 
Aura auran perästä
En tiedä kuinka monta päivää aiemmin oli hanhia lentänyt tätä reittiä mutta kolmen päivän aikana laskimme kymmeniä, isoja muodostelmia ja kaikki menossa samaan suuntaan. Tarkistin kompassista. Suunta oli oikea. Oli myös myötätuuli. Melko navakka. Kun tuulen suunta kääntyi länteen niin ei ollut enää lentäjiä taivaalla.

Keväinen rantakoivu.
 
Kylmä vesi
Kelpasi lämmitettynä pesuvedeksi mutta en suostunut uimaan yhdeksänasteisessa liemessä.  Mutta Rouva ui. Viikon aikana, kun tuuli kääntyi länteen ja puhalsi sieltä nelisen päivää navakasti vaahtopäälaineita, olikin lämpötila jo lähellä viittätoista. Kun tuuli tyyntyi niin vesikin hieman viileni.

Vajasta löytyi viallinen renginkaappi. Ryhdyin entisöimään.
 
 Kunnostettu renginkaappi koekäytössä. Toimii. Klahvi toimii pöytätasona avattuna.

Ei voi puhua entisöinnistä
Kaappiin ei alunperin kuulu takaseinää lainkaan. Arvelin kuitenkin että siitä saisi aittaan kätevän hyllykön. Kuvassa vajaakäytössä sillä ylähyllyyn sopisi toinen mokoma pikkuisia ja vähän isompiakin astioita. Lisäsin puuttuvat listat. Rouva pesi sen varsin siistiksi. Samansävyistä ja -tyyppistä maalia ei ollut matkassa. Maalasin takaseinän ja kaksi rimaa sillä mitä oli mukana. Toimii se noinkin ja ei tullut poltetuksi saunan pesässä. Kuten oli ehdotettu. Anoppi ei kommentoinut. Lienee vain ollut tyytyväinen ettei moisia kalusteita enää käytetä. Mutta tällä kaapilla on nyt käyttötarkoitus.

Renginkaappi on aitan seinällä ja kestänee vielä monia vuosikymmeniä mikäli saa olla sisätilassa.

Pyrkii olemaan varasto
Toki mökkikauden ulkopuolella voi aitan täyttää niillä tavaroilla jotka vaativat suojaa luonnonvoimilta. Kesäkaudella sitä pidetään vierashuoneen lisäksi viihdealueena. Vaikka aitan sisällä soittaa stereoita kovastikin niin ulos ei kuulu juuri mitään. Epäilen että nyt tyhjä kaappi saa täytettä monenlaisista asioista.
Kuvassa, yllä, näkyy vaaka-asentoinen stereolaitteen mölylaatikko. Laatumerkki B&O. Muu tekniikka Hilipsiä kuten anoppi lausuu. Vinyylilevysoitin varsin kohtuullinen ja automatisoitu.

Oven lukko
Ilmeisesti paikallisen sepän tekemä 1800-luvun alkupuolella. Kotelo on koivunpahka ja siihen on kiinnitetty takonauloilla sepän tekemä lukkomekanismi. Se ei ollut toiminut pitkään aikaan sillä rakennus oli kallistunut ja oven asento raamiinsa, ajan kanssa, muuttunut. Oikaisin rakennuksen tuulivoimaa hyväksi käyttäen ja ovi ryhtyi toimimaan ja lukon salpa osumaan hahloonsa ovenpielen puolella. Lukosta lisää jatkossa kunhan joudan.
 
Tyynelän portaat järveen. Kolme askelmaa veden alla.

Tulvavesi ruskeaa
Reilun viikon kuluttua porraskuvan oton jälkeen vesi oli huomattavasti kirkkaanpaa ja enää toiseksi alimman portaan tasolla. Juomaveden tuomme mukanamme mutta pesuun ja muuhun kasteluun sekä uintiin kelpaa kyseinen järvivesi erinomaisesti.

Myös vihannespitoista ravintoa oli tarjolla.

Vene soutelukunnossa. Se oli menossa kaatopaikalle taannoin. Pelastin.
 
Keula halki ja laita poikki
Olisikohan pakkanen halkaissut keulan mutta oikean puolen takahankaimen oli kuormitus murtanut. Biltemasta hain lasikuitukangasta ja pikkupurkin hartsia. Korjasin vaivat. Myös pohjatulpan reikää piti entisöidä. Vene on hyvä silloin kun se kelluu ja sillä pystyy soutamaan. Mustalla kehitty alue on sähköperämoottorin kiinnityskohta. Helppo hoitaa vasemmalla kädellä moottoria ja oikealla komentaa uisteluvapaa.

Vesi korkealla Hanhijärvessä pitkälti metsän puolellakin. Laski viikon aikana 15cm.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti