Moottoripyörän muovi- ja kumiosien puhdistus ja kiillotus

 

Muoviosat
Mustat muovikappaleet alkavat harmaantua ikääntyessään. Esimerkiksi laturin hihnan kotelo oli jo melkoisen harmaa 50000 kilometrin kohdalla. Kun tein 50000 kilometrin huollon niin samalla siivosin kyseisen muoviosan ja palautin sen alkuperäisen ulkonäön. Sen jälkeen keskityin helpompiin kohteisiin kuten alla.

Jäähdytyspuhallin
Olosuhteissamme se pyörii harvoin. Siksi siihen kertyy asfalttimuruja ja hiekkaa. Kuumaan jäädytinkennoon asfaltti sulaa kiinni. Irrotin jäähdyttimen ja siitä puhaltimen. Sekin oli harvinaisen likainen. Samoilla aineilla sain sen myös siistiksi. Samassa kuvassa kuin laturin hihnan kotelo ja kunnostamani jäähdyttimen letkut.

Normipesu
Pesuaine tavallinen joka ei sisällä vahaa tai muita pesun jälkeen pintoihin jäävää ainetta.

Ennen aineen levitystä
Pitää olla pesty ja kuivattu vehje sillä hienojakoinen pöly hieraantuu kiillotusaineen mukana paikkoihin jonne sitä ei tarvita.

Lämpökahva on kulunut peukalon kohdalta ja imaisi kuminhoitoainetta melkoisesti.

Aikoinaan silikonilla

Kumia ja muovia kiillotettiin silikoniöljyllä joskus seitsemänkymmentäluvulla ja sen jälkeenkin. Kiilsi jonkin aikaa. Kyseinen aine myös jää rakoihin, halkeamiin, vaatteisiin ja tavaroihin. Sen ikävin piirre on hankala poistettavuus. Silikonipesu ennen ajoneuvon maalaamista oli arvokas ja voi olla vieläkin tärkeä toimenpide. Silti silikonia löytyi jälkeenpäin maalin tarttumattomuuden muodossa kun maali "hylki" ja koko homma meni uusiksi.

Harmaantuneesta takalaukusta tuli taas musta.

 

Kolmea eri materiaalia

Kahta muovityyppiä ja alumiiniä. Kannen yläosa on pinnoitettua alumiinilevyä. Sen vahaan normivahalla. Muoveja on kolmea pinnaltaan erilaista. Karheampi ei kiillä niin paljon kuin sileämpipintainen muovi. Lisäksi pitkulainen takapala kiiltävää muovia. Muovinkäsittelyaineella pinnat tulivat varsin uuden näköisiksi. Katsotaan kestääkö pesua ja jos kestää niin kuinka monta kertaa?

Takalaukusta muutoin

Se näyttää pieneltä koska ala-asento on vain hieman yli puolet laukun kokonaistilavuudesta. Tilavuutta voi säätää laukun sisällä olevilla salvoilla varsin isoksi mutta perusasennossa se on sievän kokoinen. Isona molo mutta tehokas. Ostin sen pikkuvikaisena. Halvalla. (Klommo alumiinissa.) Yksi parhaita hankintojani. Laitoin tuningkauppiaan myymää liimattavaa "kromilistaa" muutaman pätkän kannen päälle. Ei telttapaketti hierrä pinnoitetta rikki.

 

Takalaukun kannen korkeusasetin. Toisella puolella samanlainen. Kuvassa yläasento.

 

Jotain negatiivistäkin

Jos on lastannut laukun jo täyteen ja huomaa että ei mahdukaan mutta että tilavuutta saisi lisää niin pitää hieman purkaa. Sama juttu jos ei tarvinutkaan isompaa tilaa sillä säätölaitteet ovat laukun sisällä sen etukulmissa. Muutoin idea on hyvä.

Takalaukku maksimikorkeudessaan. Tilaa on. Harvoin olen tätä tilavuutta tarvinnut.

Laukku maksimitilavuudessaan. Selkänoja nousee kannen matkassa.
 

Ei jatkuvaan käyttöön

Asennot näkyvät kulumina. AutoGlym ei tehoa naarmuihin ja hiertymiin. Harvoin laukku on tässä asennossa. Laukkuun mahtuu helposti kaksi laatikkoa olutta ja majoitustarvikkeet. En suosittele sillä yläpainoisuus saattaa vaikuttaa ajettavuuteen heikentävästi ja olut kuljettajaan.

 

Ei paljon uutta häpeä.
 

Takalaukun lisävarusteet

Ostin sopivan näköisiä vedikkeitä huonekalukaupasta ja asensin ne kulmiin että laukun päälle voi lastata tavaraa lastiliinoja tai "mustekaloja" hyödyntämällä. Litteä telttapaketti istuu laukun päällä nätisti.

Yllä kuvassa pilkistää lisäjarruvalo laukun lukon alta. Se tuli laukkukaupassa mukana ja sopi paikoilleen kuin olisi Guzzin tavaratelineen mukaan muotoiltu.

 

Pesin laukun pohjan. Jotain oli kertynyt.

Takalaukun sisäkansi. Puutteena mainittakoon että ei ole edes pientä verkkotaskua.

Alkuperäiset eivät kestäneet

Kyse on kannen aukiasennon pidäkkeistä. Alkuperäiset muovipuikot murtuivat parissa suvessa. Autotallin hyllyn kulmalla sattui olemaan kerä punottua nailonnarua. Siitä oli hyvä pujotella uudet ja pitkäikäiset pidäkkeet. Muutoin olen laukkuun oikein tyytyväinen.

 

Suojaan kosteudelta ja katseilta

Kannessa olisi hyvä olla alapinnassa saranoitu kotelo kuin monessa omistamassani takalaukussa on ollut. Nykyään Suomessa ei tarvitse pitää pyörän papereita mukana mutta muun pikkusälän kuljettamiseen saattaisi lokero olla hyvä.

 

Pikkutavaroita

Takalaukun pohjalle kertyy kaikenlaista. Pääasiassa pikkutavaroita jotka helpottavat elämää kuten pullonavaaja ja taskuvalo. Myös kuormansidontavälineet lepäilevät pääosin takalaukussa. Minigrippussit ovat käteviä pitämään pikkukamoja yhdessä tai erikseen. Eivät vie tilaa siten kuten rasiat.

 

Tarpeellisiä pikkutavaroita.

Tärkeimmät kamat

Pikku pussukka on action-kameran säilytyspaikka silloin kun se ei ole ohjaustankoon kiinnitetyssa kotelossaan. Taskulamppu, loppukesää kohden mennessä, lie tarpeellinen jos telttailee. Hyttyskarkote saattaa olla myös mukavuutta tuova asia varsinkin telttaillessa. Luonnollisesti korvatulpat, sivuseisontatuen alle palikka jos on pehmeä pysköintikohta, lastiliinat sidontaan ja eri tyyppisiä kaapeleita eri laitteiden lataukseen tai kytkemiseen pyörän järjestelmään esimerkiksi latautumaan. Joskus pitää saada viinipullokin auki tai vaikka sardiinirasia. Muutama pala pyyhepaperia minigrippussissa ei liene haitaksi eikä käärö rättejä ja muutama pari kertakäyttökumihanskoja. Lisäksi henkilökohtaiset varusteet. Yli kahden päivän reissuun tarvitaan jo hygienitarpeita eli parranajokamat ja enemmän kampetta. Motoristi haisee aika kovasti pahalle jo yhden viikonlopun ajojen jälkeen.

 

Takalaukun lukko

Kaksitoiminen: kun lukko on avattu osittain voi lukon napista painaa niin kahva ponnahtaa näkyviin ja sen alta paljastuu kannen avauskahva mutta laukku pysyy edelleen lukittuna alustaansa.  Kun lukko on avattu kokonaan ponnahtaa kahva esiin ja laukun voi nostaa alustastaan. Lukitussa asennossa kahvat pysyvät kiinni ja piilossa.

Teippaus kesti

Laukun kantokahvan kohdalla oleva Kerhoni tarralogon liimaus ei ollut milläänkään puhdistusaineesta. Edelleen on hyvin kiinni niin kuin viisi edellistäkin vuotta. Pari vuotta, aluksi, oli eri takalaukku ja vanhemman tyyppiset sivulaukut. Sivulaukut hankin pikkuvikaisina ja kunnostin. Myös niissä on kansien päällä "kromilistat" ja molemmissa kaksi kromattua kahvaa että laukut on helppo nostaa pois paikoiltaan.

Takalaukun selkänoja imaisi hoitoainetta oikein runsaasti. Tulos siisti.

 

Meniköhän täytteisiin asti

Joka tapauksessa ulkonäkö parani. Jos kestää vielä muutaman vuoden niin teen uusiokäsittelyn ja myyn siistin pyörän laajan lisävarustelun kera pois. Pyörään on myös vaihtoehtoisia lisävarusteita.

Kumihanskat kouraan, pala kangasta ja kiillottelemaan.

Muita kohteita

Vaihdelaatikon molemmin puolin on peitelevyinä karheapintaiset, röpelömaalia matkivat muovilevyt. Ne ovat pysyneet varsin siistissä kunnossa. 

Entä röpelöiset maalipinnat

Pitäisi tehdä koe. Riippuu varmaankin maalin tyypistä. Jos se on muovimaalia niin tätä kiillotusainetta saattaisi sellaiseenkin pintaan kokeilla. Toistaiseksi moottorin valuosien röpöpinnoitemaalit ovat hyväkuntoisia ja pysyneet mustina. Toki lika tarttuu ajellessa mutta normipesu on, yleensä, riittänyt siistinä pitämiseen.

 

Ikä pitää hyvänä

Tarkoitan sitä että nuorena miehenä, vaikka kilometrejä ei paljon tullutkaan, niin pyörät vanhenivat varsin nopeasti. Remonttia piti tehdä ja välillä sattui pikku mokia eli pyörä kellahti ja remontinlaittotaitoa tarvittiin lisää tai vakuutusyhtiö maksoi sairaalapäivät ja lunasti tai korjautti pyörän. Sitten tuli toteutettua sitä remonttikykyä mihin kykeni. Työelämässä oppi toimimaan tarkemmin ja näppärämmin kun työtä tein lentokoneiden ja avaruusalusten parissa. Kun tekee remonttia ei saa olla kiirettä. Ei ainakaan töissä. Nyttemmin useimmat pyörät ovat olleet pyörillään ja ajokunnossa koko käyttöaikani. Toisaalta suorituskyky on moninkertaistunut. Jarrut ovat tehokkaat ja ajettavuus vakaata. On ollut metsä- ja monttupyörää, sporttia ja tourinkia. Sekä klassikoita. On pari vieläkin.